Huono omatunto pikkujouluista

Voi viddu kun viduddaa kaikenmaailman pikkujoulut, eihän ne ole muuta kuin työntekijöiden keskinäistä panojuhlaa. Kyllä mua parisuhteessa ketuttaisi, jos muija lähtee pikkujouluihin ja sen jälkeen saa mietiskellä että panikohan se siellä jotain työkaveriaan, tai oliko edes lähellä.

Jos kaikki miehet kertosi kumppanilleen omat seisokkinsa niin johan olis markkinat. D D D

Olen sinkkuna huomannut, että kovin herkästi ns. normaalissakin tanssitilanteessa joillakin miehillä alkaa jöpöttää.

Samoin varmaan naisetkin innostuvat, varsinkin  jos on vähän mieskokemusta ja hiukan alkoholia ja juuri pikkujoulutunnelma. Elämäähän tämä vain on, emme ole robotteja kuten joku sanoikin.

Älä stressaa itseäsi äläkä kerro miehellesi.

Samaa mieltä, että on varmaan omalle miehellekin tullut tilanteita joissa ei ole pettänyt, mutta on ehkä vastaava tilanne kuin sinulla nyt.

Itse naisena en haluisi tietää, enkä myös itse kertoisi, tieto saattaa tehdä suhteelle enemmän hallaa kuin kerrottu asia itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrän sinua hyvin, minulla on saman tyyppisiä kokemuksia. Mielestäni on aivan normaalia tuntea halua muita kohtaan pitkässä suhteessa. Et ole todellakaan pettänyt ketään. Älä kerro miehellesi äläkä dramatisoi tilannetta. Tuo ei ihan oikeasti ole kovin iso juttu.

Voi luoja... :D Ihme, että kaltaisesi huutelee tuollaista joka on itse toiminut yhtä vastenmielisesti kumppaninsa seläntakana. On kai ihan normaalia, että joitakin tunteita ja ajatuksia tulee, mutta on ihan eri asia lähteä tunteidensa vietäväksi kuten AP:n kohdalla kävi. 

Ihanko rehellisesti ajattelet, että ap "lähti tunteittensa vietäväksi"? Ap:han poistui tilanteesta ennen kuin he edes suutelivat.

Mä olen jo keski-ikäinen ja pitkässä, onnellisessa suhteessa ja en kerta kaikkiaan osaa pitää tuollaista käytöstä vääränä. Jos pystyy pitämään kiinni tietyistä rajoista, kuten ap, eikä kerro puolisolleen, niin tuollainen vain piristää elämää.

Kyllä, ap lähti tunteidensa vietäväksi kun tanssi miehen kanssa panetuksessa, luultavasti ruokki panetustaan hinkkaamalla itseään miehen seisokkia vasten.

Jos et pidä tuollaista käytöstä vääränä, ymmärrät varmaan, että olet vähemmistössä ja sinussa ja moraalissasi on jotain vikaa.

Voin hyvinkin olla vähemmistössä mutta moraalissani ei ole mitään vikaa. Toiminnastani ei ole koskaan ollut mitään ikäviä seurauksia kenellekään. Mä olen tällaisissa asioissa utilitaristi, mikä on käytännön elämässä vähintään yhtä hyvä moraalinen perusta kuin kantilainen.

No joo. Tässä tapauksessa, mistä pitäen tapahtumasarjaa tarkastellaan? Minusta oikeaoppisen utilitaristisesti toimien, ei olisi tarpeen edes pohtia asiaa, sillä sitä ei olisi silloin tapahtunut. Tässä tapauksessa minusta on enemmän opportunistista toimintaa. Jos tanssi kantautuu muita kanavia pitkin miehen kuultavaksi, niin tilanne pahenee. AP ei haluaisi oman miehen toimivan näin, joten joten oman suhteen rajat on ylitetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ethän sinä ole pettänyt, vain tanssinut. Niillä rajoilla tosin, mutta et ole silti tehnyt mitään väärää. Jos tuntuu, että asia vaivaa liikaa, niin voithan tietysti kertoa miehellesi.

Jos tekee toisen ihmisen kanssa jotain, mitä ei soisi puolison tekevän, niin kyllä sitä voi jo pettämiseksi sanoa.

Ja mitä sen jälkeen pitää mielestäsi tehdä? Pahoittaa puolison mieli ja laittaa hänet kantamaan se tuska, mikä siitä syntyi, vai kantaa se itse sisällään ja ottaa opikseen?

Jos oma puolisoni olisi toiminut noin, niin todellakin toivoisin, ettei hän kokisi tarvetta avautua siitä minulle vaan puisi asiaa itsenään tai tuntemattomien ihmisten kanssa verkkokeskusteluissa ja tulisi siihen tulokseen, ettei ikinä enää halua joutua samaan tilanteeseen.

Jos sinä toivoisit, että hän kertoisi sinulle, niin sitten pitää varmaan toivoa, että jonakin päivänä saat kuulla jotain tuollaista.

Vittu kuinka hieno logiikka. Jos toivoo puolison kertovan pettämisestä, niin sinä toivot tälle henkilölle petetyksi tulemista? Mitä helvettiä?

Mitä ei tiedä, se ei voi loukata. Ap tietää mokanneensa, katuu sitä ja toivon mukaan jatkossa välttää vastaavat tilanteet. Miksi hänen puolisoaan pitäisi tahallaan loukata kertomalla asiasta? Ihminen, joka toivoo toisen loukkaantumista, ansaitsee kokea sen itse. Sitä helvettiä.

Tuossa viestissä sanottiin, että haluaisi itse tietää jos miehensä pettäisi. Eli toivoo rehellisyyttä kumppaniltaan. Ei sanottu, että toivoo miehen pettävän. En siis voi käsittää miten joku voi toivoa pettämistä tuolle ihmiselle. Tuon logiikkasi mukaan tuo siis ansaitsisi tulla loukatuksi, kun toivoo pettämistä toiselle.

Kukaan ei täällä ole toivonut, että kumppani loukkaantuu, mutta kyllä kumppanilla on oikeus tietää asiasta ja päättää, haluaako olla ihmisen kanssa joka moista harrastaa eikä vieläpä näe siinä "mitään väärää".

Tuo on vain sinun mielipiteesi. Moni on samaa mieltä kuin minä eli että ei haluaisi tietää. Ihannetilanteessa pari on keskustellut jo seurusteluvaiheessa keskenään miten haluaisi toisen toimivan, mutta me emme todellakaan voi tietää, haluaisiko ap:n mies kuulla asiasta vai ei. Ja koska emme voi tietää, on parasta ehdottaa pienimmän vahingon vaihtoehtoa eli että ap ei loukkaa häntä kertomalla.

Eli haluat olla itsekäs ja säästyä mahdollisilta huudoilta ja suhteen rikkoutumiselta olemalla kertomatta? Voit siis säätää ihan mitä tahansa vieraiden miesten kanssa, ja "säästät" miehen kun et kerro?

Fakta on, että kumppanille täytyy antaa mahdollisuus päättää, jatkaako suhdetta pettäjän kanssa, etenkin ihmisen kanssa, jonka mielestä tuollainen toiminta on täysin ok. Kaikki muu, kuten kertomatta jättäminen on itsekästä, vaikka mitä itsellesi vakuuttelisit.

Fakta on edelleenkin vain se, että tuo on sinun mielipiteesi. Eikä sinun mielipiteesi ole yhtään sen oikeampi kuin kenenkään muunkaan. Suosittelen, että omassa parisuhteessasi käyt kumppanisi kanssa keskustelun tästä aiheesta ja kerrot tuon mielipiteen, niin hänen ei tarvitse tulevaisuudessa arvuutella kuinka sinä toivoisit hänen toimivan. Meidän muiden puolesta et kuitenkaan voi puhua etkä väittää tietäväsi, miten ap:n mies haluaisi hänen toimivan.

Tuo ei ole vain minun mielipiteeni vaan yleinen rehellinen perusta suhteelle. Se, että löytyy muutama ihminen, jonka mielestä asia on hyväksyttävää, ei tee siitä hyväksyttävää. Ap:n mies vaikuttaa sitoutuneelta, kun jo varhaisteineistä ovat seurustelleet ilman muita suhteita matkan varrella. Voit tietysti lievittää omaatuntoasi sillä, että EHKÄ juuri tämä tai tuo mies ovat sinut asian kanssa, mutta se ei muuta sitä että yleisen käsityksen mukaan toiminta on väärin.

Mielenkiintoista myös, millaisia oletuksia teet minun parisuhteestani; oletat senkin, että edes olen sellaisessa.

Hienosti myös yrität vähätellä tätä yleistä kantaa sanomalla, että "meidän muiden puolesta". Eli pettäjät ja sinun "moraalisi" omaavat ovat siis se enemmistö, ja minä yksin? Näissä kommenteissasi myös nimenomaan toitotat sitä sinun tapaasi hoitaa asiat ja sitä ainoana oikeana. Toisin sanoen sinä kuvittelet, että sinun tapasi hoitaa asiat ovat myös oikeat ap:lle ja hänen miehelleen?

Siis miten ajattelette liiton jatkoa te, jotka sanotte, että täytyy kertoa?

Jos kummatkin ovat, kuten AP, noin moraalisia, niin eihän se mies kestä sitä kertomista, hyvänen aika.

Onko tuollaisen inhimillisen jutun kertominen sen arvoinen, että vaarana on suhteeseen tuleva särö, vatvominen ja mielipaha, ehkä jopa eroajatus?

Ei hitsi vieköön: jos eron lähtökohta on noin pieni asia, niin silloin olisivat eronneet suurin osa Suomen pariskunnista.

Ja monet melko turhaan.

Eri asia jos pettämisen "ajatus" tai teko on pitkäkestoista ja toistuvaa, silloin voi miettiä miksi, mutta yksittäisenä tilanteena ei.

Vierailija kirjoitti:

Voi viddu kun viduddaa kaikenmaailman pikkujoulut, eihän ne ole muuta kuin työntekijöiden keskinäistä panojuhlaa. Kyllä mua parisuhteessa ketuttaisi, jos muija lähtee pikkujouluihin ja sen jälkeen saa mietiskellä että panikohan se siellä jotain työkaveriaan, tai oliko edes lähellä.

Se on sitten kasvun paikka, kunhan joskus seurustelusuhteeseen asti pääset. Olin itse viime viikolla pikkujouluissa, oli kivaa eikä kukaan pannut muita (ellei sitten joku kotimatkallaan lähtenytkin ihan eri paikkaan kuin sanoi menevänsä). Toista ihmistä et joka tapauksessa voi kahlita ellet tee sitä kirjaimellisesti eli lukitse häntä kotiin. Ja silloinkin hän saattaa fantasioida jostain muusta kuin sinusta.

Mietin sitä, että AP kertoi seksihalujen miehensä kanssa olleen vähäisiä ja nyt sitten onkin innostunut uudestaan ko. tapauksen vuoksi. No, oma mies varmaan iloinen ja tyytyväinen, ehkä otettukin.

No, sitten AP pamauttaa pommin ja kertoo rehellisyydenpuuskassaan "syyn" halukkuuteensa, eli jutun pikkujoulusta ja kuinka se häneen vaikutti/vaikuttaa: jos on rehellisyyden linjalle lähtenyt niin on sitten loppuun asti, eikös juu? D

Sisso: oma mies varmaan ei ainkaan ilahdu kun syy vaimon innokkuuteen selviää, huonossa tapauksessa menettää seksihalut ainaki vähäksi aikaa tai ainakin vaikuttaa huonontavasti läheisyyteen. 

Ja arvaatkaa tuleeko miehelle mieleen jotain kun vaimo jatkossa innostuu sängyssä, vaikakin todella ihan siitä omasta miehestä, ainakin kuvittelisin itselle näin käyvän.

Moralisoida on täällä helppoa, mutta todellisuudessa asiat ovat hiukan erilaisia.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, myös se yltiörehellisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrän sinua hyvin, minulla on saman tyyppisiä kokemuksia. Mielestäni on aivan normaalia tuntea halua muita kohtaan pitkässä suhteessa. Et ole todellakaan pettänyt ketään. Älä kerro miehellesi äläkä dramatisoi tilannetta. Tuo ei ihan oikeasti ole kovin iso juttu.

Voi luoja... :D Ihme, että kaltaisesi huutelee tuollaista joka on itse toiminut yhtä vastenmielisesti kumppaninsa seläntakana. On kai ihan normaalia, että joitakin tunteita ja ajatuksia tulee, mutta on ihan eri asia lähteä tunteidensa vietäväksi kuten AP:n kohdalla kävi. 

Ihanko rehellisesti ajattelet, että ap "lähti tunteittensa vietäväksi"? Ap:han poistui tilanteesta ennen kuin he edes suutelivat.

Mä olen jo keski-ikäinen ja pitkässä, onnellisessa suhteessa ja en kerta kaikkiaan osaa pitää tuollaista käytöstä vääränä. Jos pystyy pitämään kiinni tietyistä rajoista, kuten ap, eikä kerro puolisolleen, niin tuollainen vain piristää elämää.

Kyllä, ap lähti tunteidensa vietäväksi kun tanssi miehen kanssa panetuksessa, luultavasti ruokki panetustaan hinkkaamalla itseään miehen seisokkia vasten.

Jos et pidä tuollaista käytöstä vääränä, ymmärrät varmaan, että olet vähemmistössä ja sinussa ja moraalissasi on jotain vikaa.

Monissa kulttuureissa tuollainen hinkkaustanssiminen on muuten ihan normaalia, eikä sillä ole mitään tekemistä pettämisen kanssa. :) Ihan vain sivuhuomiona.

Mutta joo, asiaan. Mielestäni teit väärin. En siltikään sinuna kertoisi miehellesi, sillä mitään aivan kamalaa ja peruuttamatonta ei ole sattunut. Asia kuitenkin saattaisi vaikuttaa parisuhteeseen negatiivisesti, eikä se minusta ole sen arvoista, koska kyseessä ei kuitenkaan ol tuota vakavampi juttu. Eli miehesi luultavasti jatkaisi kanssasi joka tapauksessa, mutta tämä tapahtuma vaikuttaisi negatiivisesti. Elä nyt omantunnontuskinesi, ota opiksesi, äläkä toista. 

Vierailija kirjoitti:

Toista ihmistä et joka tapauksessa voi kahlita ellet tee sitä kirjaimellisesti eli lukitse häntä kotiin. Ja silloinkin hän saattaa fantasioida jostain muusta kuin sinusta.

Niin nykyäänhän on tosiaan tää pettämiselle myötämielinen kausi menossa, "kerran tässä vaan eletään" jne. Ja nytkin aapeetä suositellaan olemaan kertomatta miehelleen, koska aivan varmasti miehelläkin on vastaavanlaisia salaisuuksia. Suoraan kuin pettäjän ajatusmaailmasta, ajatellaan että kyllä se toinenkin on kuitenkin tehnyt samoin. Minne liekään hävinnyt se hyvän parisuhteen ja avoimuuden käsitys. Ja pettäminenhän on aina ihan jees kunhan sen itse tekee, eikä ole se petetty osapuoli. Moni flirttaileva hölöttäjänainen on muuten sanonut, että parisuhteeseen hänen kanssaan alkavan miehen pitäisi kuulemma kestää hänen flirttailevaa tyyliään eikä huoli mitään mustasukkakallea. Mutta siitä ei sitten sanottukaan mitään, että kestääkö itse samaa ominaisuutta miehessään. Ja eipä kyllä tule mieleen yhtään naista, jotka hyvällä katsoisivat kun ukko flirttailee muille naisille.

Pikkujoulut on kyllä huvittava juttu. Kollektiivisesti esitetään, että se olisi joku sellainen asia, jota ei voi vastustaa ja siten se oikeuttaa pettämiseen. Halu pettämiseen on niin kova, että tällaiseen lähdetään ja koitetaan vakuutella sitä itselleen.

Kännien vetäminen ja itsensä hinkkaaminen toiseen tanssilattialla on ihan sama asia, kuin asentaisit Tinderin, sopisit treffin ja menisit toisen asunnolle hinkkaamaan itseäsi häneen vaatteet päällä. 

Vierailija kirjoitti:

Pikkujoulut on kyllä huvittava juttu. Kollektiivisesti esitetään, että se olisi joku sellainen asia, jota ei voi vastustaa ja siten se oikeuttaa pettämiseen. Halu pettämiseen on niin kova, että tällaiseen lähdetään ja koitetaan vakuutella sitä itselleen.

Kännien vetäminen ja itsensä hinkkaaminen toiseen tanssilattialla on ihan sama asia, kuin asentaisit Tinderin, sopisit treffin ja menisit toisen asunnolle hinkkaamaan itseäsi häneen vaatteet päällä. 

Kieltäisitkö puolisoltasi pikkujoulut? Entä työmatkat kotimaassa? Työmatkat ulkomaille? Risteilyt? Matkustamisen yksin tai ystävän kanssa? Yrityksen iltatilaisuudet?

Tämä palsta on masentanut mut ihan täysin parisuhteiden suhteen :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkujoulut on kyllä huvittava juttu. Kollektiivisesti esitetään, että se olisi joku sellainen asia, jota ei voi vastustaa ja siten se oikeuttaa pettämiseen. Halu pettämiseen on niin kova, että tällaiseen lähdetään ja koitetaan vakuutella sitä itselleen.

Kännien vetäminen ja itsensä hinkkaaminen toiseen tanssilattialla on ihan sama asia, kuin asentaisit Tinderin, sopisit treffin ja menisit toisen asunnolle hinkkaamaan itseäsi häneen vaatteet päällä. 

Kieltäisitkö puolisoltasi pikkujoulut? Entä työmatkat kotimaassa? Työmatkat ulkomaille? Risteilyt? Matkustamisen yksin tai ystävän kanssa? Yrityksen iltatilaisuudet?

Mitä tekemistä tällä on kommenttini kanssa? Vastauksena: en. 

Vierailija kirjoitti:

Se, että haluaa todella paljon, mutta kieltäytyy siitä huolimatta, on itse asiassa hyvin tehty. Ihmiselle tulee joskus haluja, ja ilmeisesti aika moni antaa mennä halujensa mukaan. Ap laittoi homman poikki ja tuntuu vielä ottaneen opikseen. 

AP ei kieltäytynyt, vaan ylitti jo sen rajan, mikä yleisesti ottaen on tuollaisessa tilanteessa sopivaa. Hän meni halujensa mukaan ja oli vain hilkulla, ettei lähtenyt miehen kämpälle panemaan, kuten itsekin sanoi. Joo, hyvä että löytyi edes sen verran selkärankaa että ei vienyt hommaa sinne asti, mutta väärin toimi joka tapauksessa jo siinä vaiheessa, kun antoi tunteen ottaa vallan ja harrasti noin läheistä fyysistä, seksuaalistakin kontaktia toisen miehen kanssa oman miehensä selän takana. 

Täällä on varmaan niitä, jotka ovat kovin kokemattomia tai haluavat uskoa, että kun ollaan parisuhteessa niin se jotenkin "suojelee" ihmistä kaikilta virheiltä, tavallaan se parisuhde tekee ihmisistä täydellisiä ja erehtymättömiö, vailla hairahduksia.

Mutta kun se ei vaan mene niin.

Ihan samanlaisia pölvästejä me ollaan silti, mutta tietty sen niin pitäisi olla, että ei tule mitään tunteita tai tuntemuksia muita kohtaan.

Mutta niin vain välillä käy, ja mun mielestä sellainen ihminen on tavallaan viisas ja elämää ymmärtävä, kun ymmärtää, että itse saattaa joskus erehtyä tai että myös se kumppani saattaa joskus erehtyä.

Tietty armeliaisuus ihmisen heikkouksia kohtaan on joskus tarpeen, niin itseä kuin vastavuoroisesti myös sitä toista.

Aika kova vaatimus on, että pitkään parisuhteeseen ei koskaan tulisi mitään kiusauksia, toiset ehkä pystyvät vastustamaan niitä, mutta eivät läheskään kaikki, eikä silti ole huonompi ihminen.

Päinvastoin koen, että kovin mustavalkoiset, ehdottomat ja "synnittömät" ovat paljon armottomampia muitakin kohtaan. Myös itseään.

Mä oisin mennyt vessaan panee sitä ja kotona kertonut miehelle, oisin varmasti saanut kotona viel toisen varvin

Aika ehdottomia monet täällä. Noin puolet ihmisistä pettää parisuhteessa, ja AP kuuluu selvästi siihen pettämättömään porukkaan, mikä on jo sinänsä oikein hieno juttu. Lisäksi potee huonoa omaatuntoa tapahtuneesta - moraali siis kutakuinkin kunnossa, vaikka onkin tehnyt väärin. En nyt enää lyötyä löisi tässä tilanteessa. AP:na kärvistelisin nyt vain huonon omantunnon kanssa, en kertoisi miehelle, vaan jatkaisin ihan normaalia elämää, ja varmistaisin, ettei vastaava enää toistu.

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä lähellä itsellänikin vastaavanlainen pikkujouluissa. Naureskellen kerroin miehelle heti yöllä kun tulin kotiin, että uusi, 15v nuorempi työntekijä oli mun kimpussa koko illan. Ensin sitä vähän harmitti, mutta aamulla jo molemmat naurettiin koko jutulle. Onhan se mukavaa kun kumppani on haluttu ja sillä on ollut hauska ilta. En tajua miksi moinen pitää ottaa niin kuolemanvakavasti. 

Haluaisin nähdä sen "miehen" joka naureskelee sille että oma eukko on kiehnännyt toiselle äijälle erektion ja omat alkkarit märiksi.

Ihminen on erehtyväinen. Anna itsellesi anteeksi. Pistit tilanteelle stopin. Totta, pahalta tuntuisi jos oma kumppani toimisi noin. Ehkä muutaman vuoden kuluttua ymmärtäisi olla kiitollinen, että järki tuli kumppanin päähän ajoissa.

Mikä tärkeintä, älä tee sitä toista kertaa. Kiusaus oli suuri, mutta punnitsit kuitenkin kaiken muun elämässäsi tärkeämmäksi ja teit oikean päätöksen (niiden sun elämäsi tärkeimpien ihmisten kannalta, omalta kannaltasi varmaan). Olen susta ylpeä. Itsekin olen ymmärtänyt joskus kävellä matkoihini. Nyt reilusti keski-ikäisenä mietin, että mitä varten. Olisi saattanut olla mukavaakin.

Pettämistähän tuo oli siitä ei ole epäselvyyttä. Mutta olen samaa mieltä, että ei niin vakavaa kuin seksin harrastaminen. Suutelu sen sijaan olisi ollut ihan yhtä hyvä tai paha kuin tuo hinkuttaminen.