Kuinka pitkään olette olleet mykkäkoulussa (pitkät parisuhteet)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani mykkäkoulussa ei ole kyse siitä, että tahallani haluaisin ärsyttää toista, tai olla ilkeä. Minua ei vaan pätkääkään huvita keskustella henkilön kanssa, jolle olen suutuksissa/loukkaantunut. Silloin haluan mielummin rauhoittua ja miettiä asioita omissa oloissani, ja jos joku rupeaa kyselemään jotakin niin se ärsyttää vain enemmän. Parempi antaa silloin olla jos toinen on mykkänä jostain, mutta jos tiedät itse olevasi asiaan syypää, niin sinulta odotetaan anteeksipyyntöä, tai selitystä miksi sanoit/teit jotain mikä sai mykkiksen pois tolaltaan.

😂

Harrastatko mykkäkoulua myös silloin kun olet itse syypää?

Ilmeisesti älyttömän hauskaa kyykyttää muita arvelemaan, että mistähän mykistynyt kohde on jälleen vetänyt palot otsaonteloonsa.

En, mutta en minä silloinkaan hyvällä tuulella ole, vaan silloinkin haluan olla omissa oloissani kunnes pystyn suuttumukseltani ajattelemaan selkeästi.

Ja silloin ei myöskään kannata tulla tivaamaan, että mistä se kenkä puristaa. Keskustelen sitten kun olen rauhoittunut ja prosessoinut asian.

Huh, kuulostaa mun mieheltä. Aloittaa mykkäkoulun heti kun asiat eivät mene mielensä mukaan, kaikki keskustelun avaukset laukaisevat mykkäkoulun, kun asioita pitää prosessoida.

Ei toimi parisuhteessa ja olenkin aloittanut oman prosessini, eli avioerohakemus on jätetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani mykkäkoulussa ei ole kyse siitä, että tahallani haluaisin ärsyttää toista, tai olla ilkeä. Minua ei vaan pätkääkään huvita keskustella henkilön kanssa, jolle olen suutuksissa/loukkaantunut. Silloin haluan mielummin rauhoittua ja miettiä asioita omissa oloissani, ja jos joku rupeaa kyselemään jotakin niin se ärsyttää vain enemmän. Parempi antaa silloin olla jos toinen on mykkänä jostain, mutta jos tiedät itse olevasi asiaan syypää, niin sinulta odotetaan anteeksipyyntöä, tai selitystä miksi sanoit/teit jotain mikä sai mykkiksen pois tolaltaan.

😂

Harrastatko mykkäkoulua myös silloin kun olet itse syypää?

Ilmeisesti älyttömän hauskaa kyykyttää muita arvelemaan, että mistähän mykistynyt kohde on jälleen vetänyt palot otsaonteloonsa.

En, mutta en minä silloinkaan hyvällä tuulella ole, vaan silloinkin haluan olla omissa oloissani kunnes pystyn suuttumukseltani ajattelemaan selkeästi.

Ja silloin ei myöskään kannata tulla tivaamaan, että mistä se kenkä puristaa. Keskustelen sitten kun olen rauhoittunut ja prosessoinut asian.

Huh, kuulostaa mun mieheltä. Aloittaa mykkäkoulun heti kun asiat eivät mene mielensä mukaan, kaikki keskustelun avaukset laukaisevat mykkäkoulun, kun asioita pitää prosessoida.

Ei toimi parisuhteessa ja olenkin aloittanut oman prosessini, eli avioerohakemus on jätetty.

Taitaa olla ihan oikea prosessi haussa!

Minuakin ihmetyttää tuo, että miten sitä oikeasti sitten käytännössä toimitetaan odotettu anteeksipyyntö tai selitys, kun asiasta puhuminen on tivaamista.

Pitääkö vain randomisti pyydellä ja selitellä - ai ei mutku toinen on vielä suuttumuksen vallassa niin sehän onkin ihan tivaamista.

On meilläkin, 41 v suhteessa ollut jos jonkinmoista riitaa ja erimielisyyttä. On noussut ääni molemmilla. Mutta kun asiat ovat vaikeasti, olemme sopineet, että nyt annetaan tämän asian olla, kumpikin miettii tahollaan, asiaan palataan, mutta ei tässä, missä se ei näytä ratkeavan. Siirrytään tietoisesti puhumaan muusta, arjen asioista ja tapahtumista. Palataan asiaan, kun jommalla kummalla on joku ratkaisu esittää.

On myös asioita, joita ei voi ratkaista, eli samanmielisyys ei löydy. Silloin täytyy sopia kiertotie, tee sinä näin ja minä teen näin, erillään. Joissain asioissa täytyy vaan antaa olla, tuo on tosi ärsyttävä tapa, mutta so what. 

On aivan pee-puhetta esittää, että se, että laittaa toisen kyselemään, anelemaan, odottelemaan omassa suuttumuksessa vellomisen lopettamista EI olisi ilkeää vallankäyttöä.  

Ja sitten tuo, että mykkäkoulutan, koska toinen vähättelee, haukkuu tms. on ihan sama kuin sanoisi, että saan potkaista, koska toinen löi. Molemmat ovat yhtä väärässä, kumpikaan ei ratkaise mitään, vaan jatkaa vain kostomalla väkivaltaa. Jos toinen ei osaa puhua/riidellä haukkumatta ja vähättelemättä, se on ongelma, mikä pitää ratkoa tai sitten erota, jos haukkujalla ei ratkomiseen halua ole.

Meillä oli eka mykkäkoulu, kun oltiin oltu yhdessä 15 vuotta. Se alkoi siitä, että mieheni loukkasi minua sanallisesti niin pahasti, että aloin itkeä. Hän väitti, että otan ”itkukortin käyttöön, yhyyy, yhyy”. Se loukkasi minua vielä enemmän, koska tunteille ei voi mitään ja turvallisessa parisuhteessa pitäisi saada myös itkeä. Kun en sanonut enää mitään, mies totesi, että ollaan sitten puhumatta vaikka loppuikä. Kesti viikon. Minä aloin hieroa sopua. Hän ei osaa sitä taitoa.

Sen jälkeen on ollut useampi mykkäkoulu, mutta ei viikkoa. Kaava menee suunnilleen samalla tavalla. En minä tiedä, mitä siinä 15 vuoden kohdalla tapahtui kunnioituksessa minua kohtaan. Luultavasti ei mitään minusta johtuvaa. Ehkä yleinen ketutus. Olen ajatellut näin, että jos 30 vuotta toisiamme siedetään, sitten ei kannata erota. Siihen on vielä monta vuotta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli eka mykkäkoulu, kun oltiin oltu yhdessä 15 vuotta. Se alkoi siitä, että mieheni loukkasi minua sanallisesti niin pahasti, että aloin itkeä. Hän väitti, että otan ”itkukortin käyttöön, yhyyy, yhyy”. Se loukkasi minua vielä enemmän, koska tunteille ei voi mitään ja turvallisessa parisuhteessa pitäisi saada myös itkeä. Kun en sanonut enää mitään, mies totesi, että ollaan sitten puhumatta vaikka loppuikä. Kesti viikon. Minä aloin hieroa sopua. Hän ei osaa sitä taitoa.

Sen jälkeen on ollut useampi mykkäkoulu, mutta ei viikkoa. Kaava menee suunnilleen samalla tavalla. En minä tiedä, mitä siinä 15 vuoden kohdalla tapahtui kunnioituksessa minua kohtaan. Luultavasti ei mitään minusta johtuvaa. Ehkä yleinen ketutus. Olen ajatellut näin, että jos 30 vuotta toisiamme siedetään, sitten ei kannata erota. Siihen on vielä monta vuotta aikaa.

Tämä on oikeasti oikea klassikkoesimerkki siitä, miten mykkäkoulua käytetään henkisenä väkivallan välineenä!

Seuraavan kerran, kun mykkäkoulu alkaa, kysy tuo erittäin fiksu, todella oivaltava kysymys häneltä suoraan: mitä tapahtui kunnioituksellesi minua kohtaan? Hän ei vastaa, hänhän mykkistelee (kuten täällä mykkäkoulun pitäjät ovat antaneet itselleen hellittelynimen), mutta toivottavasti se herättäisi silti hänessä jonkun ajatuksen.

Toivon, että työstät myös omia ajatuksia sen suhteen, minkä vuoksi sinun mielestäni on olemassa jokin vuosimäärä, minkä jälkeen ero ei kannata, vaikka sinua ei kunnioiteta ja sinua kohdellaan henkisesti väkivaltaisesti? Mitä "ansaitset" itsellesi sietämällä näitä vuosia, ts. mitä mielestäsi saavutat? 

Olen niin pahoillani puolestasi!

Vierailija kirjoitti:

Hyi jestas. Ei mykkäkoulu kuulu tasapainoiseen parisuhteeseen. N33

Ei niin, mutta epätasapainoisessa parisuhteessa sitä joutuu joskus käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Minunkin lapsuuden kodissa harrastettiin mykkäkoulua ja se on kyllä hirveää henkistä väkivaltaa. En ottaisi elämääni ketään, joka tuota harrastaa.

Eksäni kerran aloitti suuttuessaan mykkäkoulun. Ilmoitin jättäväni hänet, jolloin hänelle sitten tuli hätä. Mutta pysyin päätöksessäni. Edelleen mykkäkoulu on minulle "kerrasta poikki"-tyyppinen asia.

Ehkä kannattaisi sanoa kumppanilleen suhteen alussa nämä kerrasta poikki -asiat. Osaisi varoa.

Vierailija kirjoitti:

25 vuotta yhdessä ja pisin mykkäkoulu on ollut 1,3 vuotta.

Puolisoni mielestä olen ansainnut tämän, hän kouluttaa minua.

Näihin vuosiin mahtuu yhteenlaskettua mykkäkoulua varmaan vuosien verran.

Puolisoni on kieltämättä erikoinen.. töiden jälkeen hän kiirehtii kotiin, syö ja menee päiväunille. Herää nukuttuaan 2tuntia. Siirtyy katsomaan televisiota ja siinä samalla sitten tekee ylitöitä etänä useamman tunnin. Nukkumaan käy klo 1-2 aikaan ja aamulla herää klo 7:40.

Hän ei käy töiden lisäksi kuin ruokakaupassa. Ei harrasta mitään, hänellä ei ole ystäviä.

Omat ystäväni tippuivat matkastani vuosia sitten, kun meille ei saanut tulla vieraita.

Silloin kun meillä kävi vielä sukulaisia tai vieraita niin herkeämättä tarkkaili heitä.

Heidän lähdön jälkeen sain kuulla vieraiden tekemät ”virheet”

- miksi hän piti käsiään pöydän päällä, kun puserossa oli napit jotka hankasivat pöytää?

- miksi hän nojasi sängyn reunaan? (Kummitätini katsoi vauvaa pinnasängyssä)

- miksi hän astui kynnyksen päälle tullessaan / lähtiessään kylään (meillä ei saa astua kynnykselle ettei se naarmuunnu)

- jne

Sanomatta on selvää, että meille on kasa ihan omituisia sääntöjä.. olen vain kasvanut niitä noudattamaan esim vaikka asumme vuokralla on lattiapinnan vaaliminen maailman tärkein asia. Jos minulta putoaa vaikka sängystä kirja lattialle saa puoliso ihan oikean kohtauksen. Lattian vauriot tutkitaan välittömästi, ja jos lattiaan on tullut naarmu / kolo / jälki niin se on syy kuukausien mykkäkouluun.

Tiedän etten asu terveen yksilön kanssa ja tiedän senkin etten ole terve, kun tätä katselen ja siedän.

Näin meni minun elämäni.

Niin, jokin sisäinen tarve pakotti sinut liittoutumaan tämän miehen kanssa ja tukemaan hänen sairaalloista maailmaansa. Jos pääsisit selville, mikä tarve, voisit ehkä vielä vapautua.

No en ikinä. Ihmettelin suu auki, kun kaveri kertoi ettei ollut viikkoon puhunut puolisolleen. Ihan järjetöntä touhua. 

Toistakymmentä vuotta jatkunut.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ennätys on 10 päivää. Itkin ja anelin puhumaan, muttei puhua pukahtanut. En edes tinnyt mistä oli suuttunut! Asutaan nykyään erillään, saa olla puhumatta rauhassa yksinäisinä iltoinaan.

Mykkäkoulun pitäminen on henkistä väkivaltaa. Ehkä hienovaraisempaa kuin vaikkapa toisen sanallinen lyttääminen, mutta yhtä pahaa jälkeä tekee vastapuolelle. Toisen hätääntyminen kertoo että osui maaliin. Se taas, jos vastauksena on välinpitämättömyys, kertoo ehkä siitä että suhde vetää viimeisiään.

Mykkäkouluun alkanutta voisi ehkä asiallisesti ohjeistaa tästä, jotta hän olisi tietoinen siitä että käyttää valtaa ja että käytös on huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi jestas. Ei mykkäkoulu kuulu tasapainoiseen parisuhteeseen. N33

Ei niin, mutta epätasapainoisessa parisuhteessa sitä joutuu joskus käyttämään.

Pakko kiinnostuksen vuoksi kysyä kuten doctor phil, että and how is that working for you? Tasapainottaako suhdetta, vai mitä etua on mykkäkoulu tuonut suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi jestas. Ei mykkäkoulu kuulu tasapainoiseen parisuhteeseen. N33

Ei niin, mutta epätasapainoisessa parisuhteessa sitä joutuu joskus käyttämään.

Pakko kiinnostuksen vuoksi kysyä kuten doctor phil, että and how is that working for you? Tasapainottaako suhdetta, vai mitä etua on mykkäkoulu tuonut suhteeseen?

Mun ex selkeästi haki juuri sitä, että kun minä en suostunut tahtoonsa esim. lomavieton suhteen (kaksi viikkoa anoppilassa) hän lakkasi puhumasta ja kuvitteli, että se saa minut murtumaan. Kiinnitin huomiota, että tässäkin ketjussa juuri tätä sanaa käytti ihminen, joka kertoi, miten välillä on muka pakko "mykkistellä" (yöks yöks).

Eli todellakin on kyse vallan käytöstä, murtamisesta, oman tahdon läpi runnomisesta. 

Pari kertaa sitä katselin, molemmilla sanoen, että ellei kommunikaatio muutu, tämä suhde on ohi. Kolmannella kerralla oli. Mitään puhumatta keräsin tavarani ja lähdin. Hän soitteli parin viikon jälkeen perään, en vastannut. Hän tekstasi, että lapsellista tuollainen mykkäkoulu:-) :-)

Kymmenen vuoden aikana ei ole kertaakaan pidetty mykkäkoulua, oman tilan ottaminen tarvittaessa on rauhoittanut tilanteen.

Minusta vähintään jokaisen lapsia omaavan henkilön pitäisi lopettaa mykkäkoulut kokonaan. On ihan helv*tillistä olla kahden rakkaan aikuisen välissä, kun he eivät puhu toisilleen. Itse lapsena toivoin monta kertaa mieluummin eroa, kun riitelyä ja etenkin mykkäkoulua. Ajatelkaa lapsianne!

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuoden aikana ei ole kertaakaan pidetty mykkäkoulua, oman tilan ottaminen tarvittaessa on rauhoittanut tilanteen.

Minusta vähintään jokaisen lapsia omaavan henkilön pitäisi lopettaa mykkäkoulut kokonaan. On ihan helv*tillistä olla kahden rakkaan aikuisen välissä, kun he eivät puhu toisilleen. Itse lapsena toivoin monta kertaa mieluummin eroa, kun riitelyä ja etenkin mykkäkoulua. Ajatelkaa lapsianne!

Juuri näin!

Muutoinkin sellainen painostava hiljaisuus, jossa jokaisen eleen kautta välittyy halveksunta ja vihamielisyys on todella ahdistavaa ja pelottavaa.

Omassa suhteessani, kestänyt nyt 30+, laitoin tämän oikeastaan ainoaksi ehdoksi suhteelle, että kaikesta on pakko pystyä puhumaan. Ei välttämättä heti, voi sanoa, että otan aikalisän tämän asian suhteen nyt, mutta siitä ei saa seurata hiljaisuus myös muissa asioissa. Saa olla vihainen, saa jankuttaa, saa palata asiaan vaikka 100 kertaa, jos tuntuu siltä, että se ei ole vielä käsitelty, mutta mykkäkoululla ei saa pitää.

Jos jokin asia on kovin vaikea, sovimme ihan, että nyt laitetaan tämä pöydälle ja mietitään kumpikin omassa päässä, jatketaan muissa asioissa, lähdetään vaikka lumitöihin tai yksin kävelylle tai yhdessä kävelylle tai miten vain, mutta ei niin, että toinen jää yksin roikkumaan odottamaan jotain hyväksyntää tai miettimään, miten tätä nyt sovittelee ja anteeksipyytelee.

Kun on ongelma tai riita, molempienhan se on, eikä siinä vain toinen ole vastuussa sovusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuoden aikana ei ole kertaakaan pidetty mykkäkoulua, oman tilan ottaminen tarvittaessa on rauhoittanut tilanteen.

Minusta vähintään jokaisen lapsia omaavan henkilön pitäisi lopettaa mykkäkoulut kokonaan. On ihan helv*tillistä olla kahden rakkaan aikuisen välissä, kun he eivät puhu toisilleen. Itse lapsena toivoin monta kertaa mieluummin eroa, kun riitelyä ja etenkin mykkäkoulua. Ajatelkaa lapsianne!

Juuri näin!

Muutoinkin sellainen painostava hiljaisuus, jossa jokaisen eleen kautta välittyy halveksunta ja vihamielisyys on todella ahdistavaa ja pelottavaa.

Omassa suhteessani, kestänyt nyt 30+, laitoin tämän oikeastaan ainoaksi ehdoksi suhteelle, että kaikesta on pakko pystyä puhumaan. Ei välttämättä heti, voi sanoa, että otan aikalisän tämän asian suhteen nyt, mutta siitä ei saa seurata hiljaisuus myös muissa asioissa. Saa olla vihainen, saa jankuttaa, saa palata asiaan vaikka 100 kertaa, jos tuntuu siltä, että se ei ole vielä käsitelty, mutta mykkäkoululla ei saa pitää.

Jos jokin asia on kovin vaikea, sovimme ihan, että nyt laitetaan tämä pöydälle ja mietitään kumpikin omassa päässä, jatketaan muissa asioissa, lähdetään vaikka lumitöihin tai yksin kävelylle tai yhdessä kävelylle tai miten vain, mutta ei niin, että toinen jää yksin roikkumaan odottamaan jotain hyväksyntää tai miettimään, miten tätä nyt sovittelee ja anteeksipyytelee.

Kun on ongelma tai riita, molempienhan se on, eikä siinä vain toinen ole vastuussa sovusta.

Juuri tähän mykkäkoulua pitävä pyrkii. Että toinen kärsii ja miettii ja tuskailee, kun hän nautiskelee vallastaan.

Sattuneesta syystä pidän mykkäkouluttajia samanlaisina pskoina suhteessa kuin pettäjiä, oma napa ensin, muista ja muiden tunteista eivät piittaa mitään!

En muista, oltaisko tunti pari oltu. Mies on joskus saattanut olla pidempään, yön yli tms. Itse inhoan mykkäkoulua yli kaiken, mutta miehen lapsuudenperheessä ollut tällainen mukava tapa. Anoppi kuulemma joskus pitänyt appiukolle mykkäkoulua kuukausia!!! On kyllä sellainen ihminen, jolla ei ole alkeellisimpiakaan taitoja keskustella asiallisesti ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli eka mykkäkoulu, kun oltiin oltu yhdessä 15 vuotta. Se alkoi siitä, että mieheni loukkasi minua sanallisesti niin pahasti, että aloin itkeä. Hän väitti, että otan ”itkukortin käyttöön, yhyyy, yhyy”. Se loukkasi minua vielä enemmän, koska tunteille ei voi mitään ja turvallisessa parisuhteessa pitäisi saada myös itkeä. Kun en sanonut enää mitään, mies totesi, että ollaan sitten puhumatta vaikka loppuikä. Kesti viikon. Minä aloin hieroa sopua. Hän ei osaa sitä taitoa.

Sen jälkeen on ollut useampi mykkäkoulu, mutta ei viikkoa. Kaava menee suunnilleen samalla tavalla. En minä tiedä, mitä siinä 15 vuoden kohdalla tapahtui kunnioituksessa minua kohtaan. Luultavasti ei mitään minusta johtuvaa. Ehkä yleinen ketutus. Olen ajatellut näin, että jos 30 vuotta toisiamme siedetään, sitten ei kannata erota. Siihen on vielä monta vuotta aikaa.

Huh, tajusin tämän myötä jotain omasta suhteestani! Olen ihmetellyt miksi minä otan niin vakavasti sen kun mies ei puhu mököttää vaan mutta sehän on juuri tuo että osoittaa sillä että ei kunnioita laisinkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi jestas. Ei mykkäkoulu kuulu tasapainoiseen parisuhteeseen. N33

Ei niin, mutta epätasapainoisessa parisuhteessa sitä joutuu joskus käyttämään.

Pakko kiinnostuksen vuoksi kysyä kuten doctor phil, että and how is that working for you? Tasapainottaako suhdetta, vai mitä etua on mykkäkoulu tuonut suhteeseen?

Olisi kyllä kiva, jos tähän vastaisi joku, joka mykkäkoulua pitää! Mikä paranee, kun mykkäkoulu alkaa?

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on kyvyttömän ihmisen alhaista vallankäyttöä. Mieheni harrastaa tätä, joskus otin asian raskaasti mutta nyt ajattelen että se on yks mykkis lähempänä eroa. Ero on vaan ajan kysymys kun en jaksa enää.

Vaimo mökötti viikon.

Olis varmaan jatkana mutta mursin mykkäkoulun.