Miksi kaikki mieheni haukkuvat ja avoimesti halveksivat minua? Eivät ole sellaisia aluksi. Teenkö minä heistä sellaisia?

Aika paha sanoa. Mutta kyllä sun täytyy itseesi mennä, jos jokainen parisuhde muuttuu tuollaiseksi.

Kuulostaa tavalliselta parisuhteelta. Vika ei ole sinussa, miehet vain ovat tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tavalliselta parisuhteelta. Vika ei ole sinussa, miehet vain ovat tuollaisia.

Joopajoo.

Ehkä sä annat niiden olla sellaisia. Normaali-itsetuntoinen nainen pistäisi pillit pussiin siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä halventamisyrityksiä alkaisi näkyä. Mutta jos sä koko ajan pelkäät ja alistut, se yllyttää kusipäitä testaamaan valtaansa suhun. Tee itsestäsi vahvempi, älä roiku niissä miehissä.

Vierailija kirjoitti:

Aika paha sanoa. Mutta kyllä sun täytyy itseesi mennä, jos jokainen parisuhde muuttuu tuollaiseksi.

Niin. Kunpa vaan tietäisi miten. Mielestäni olen oikeasti hyvä tyttöystävä. Olen perusiloinen, teen mielelläni kotityöt, laitan ruokaa, olen kiinnostunut kumppanini asioista, olen avarakatseinen sängyssä, osaan kuunnella ja lohduttaa. En huuda tai jää hautomaan katkeruutta tai riitoja, vaan kerrona asiallisesti jos jokin asia häiritsee minua ja kunnioittavasti pyydän muutosta. En mielestäni ole edes mikään kynnysmatto, koska minä en hyväksy ikäviä sanoja tai käytöstä itseäni kohtaan, ellen koe ansainneeni sitä.

Ehkä tosiaan "annan itsestäni liikaa" näissä suhteissa. Tunnen aina antavani paljon enemmän kuin mitä saan. Minä olen aina kiinnostunut kumppanini asioista, vaikkei hän osoittaisi samaa kiinnostusta minun asioistani kohtaan lähes koskaan. Minä varmistan aina, että kumppanillani on hyvä olla, vaikka en samaa saa häneltä takaisin. Toki suhteen alussa nämä eivät ole ikinä olleet noin epäreiluja jakoja, vaan mieskin on ollut saman tyylisesti hyvä minua kohtaan. Sitten se vaan muuttuu yhtäkkiä tuolla tavalla kuten aloituksessa kerroin. :'(

ap

Kunnollisia ja ns. normaaleja on aika vähän. Yleensä löytyy päihdeongelmaa, mt-ongelmia yms. Sussa on jotakin, mikä vetää noita luonnehäiriöisiä puoleensa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä annat niiden olla sellaisia. Normaali-itsetuntoinen nainen pistäisi pillit pussiin siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä halventamisyrityksiä alkaisi näkyä. Mutta jos sä koko ajan pelkäät ja alistut, se yllyttää kusipäitä testaamaan valtaansa suhun. Tee itsestäsi vahvempi, älä roiku niissä miehissä.

Minä tosiaan annan aika helposti anteeksi ja ymmärrän aivan liian pitkään. Monesti lisääntyneistä riidoista mietin aina heti omaa käytöstäni, että toiminko nyt oikeasti ärsyttävästi, jotta kumppanillani oli oikeus suuttua tuolla tavalla. Totta kai välillä koen omassakin toiminnassani olleen vikaa. Minullakin on ollut pitkä päivä, jolloin en jaksa olla normaali aurinkoinen itseni ja mies sitten ottaa sen itseensä ja sitten syntyy riita.

Sitä posketonta halveksuntaa en kuitenkaan ole jäänyt katselemaan pitkäksi aikaa. Eli sitten kun tajuan, että minä en todellakaan olisi voinut mitenkään välttää näitä haukkuja ja halveksuntaa, ja noin käy jatkuvasti, päätän suhteen. En tahdo jäädä kenenkään sylkykupiksi.

Nykyisen kumppanini kanssa riitoja on ollut jatkuvasti vajaan vuoden ajan (olemme olleet 2 vuotta yhdessä). Hänellä on ollut paljon stressiä omien töidensä kanssa, joten olen pistänyt hänen riita-alttiuttaan sen piikkiin ja yrittänyt itse olla mukavampi. Eilinen kuitenkin avasi silmäni nykytilanteen sietämättömyydelle: Mies sai erään palkinnon, jota juhlistaakseni olin varannut meille pöydän erääseen ravintolaan. Olin todella hyvällä tuulella itse. Leivoinkin töiden jälkeen välipalaa meille, imuroin ja sitten kävin itse valmistautumaan iltaan. Alusta asti mies halveksi minua.

Suolainen piirakka oli mautonta ja typerä idea. Imurointi jälki oli huolimatonta, "miten typerä pitää olla, ettei osaa edes imuroida oikein?!". Mielestäni imuroin ihan normaalisti ja tarkasti. En käynyt riitelemään, koska en tahtonut pilata iltaa. Laittauduin. Mies tuli viereeni haukkumaan meikkejäni ja vaatteitani. "Miten olet lihonut noin muodottomaksi? Hyi h.. Näytätpä muuten todella rupsahtaneelta ja vanhalta! Seurustelenko muka tuollaisen rupsahtaneen rumiluksen kanssa?" Jokainen kokeilemani vaatekokonaisuus oli ruma ja lisäsi kuulemma vastenmielisyyttäni entisestään. Seuraan painoani ja en ole lihonut oikeasti, mutta kuukautiseni ehkä hieman turvottavat tällä hetkellä. Menimme ravintolaan. Mies haukkui kävelytyyliäni. "Miten et osaa kävellä korkokengillä kuten naiset? Näytät ihan pingviiniltä. Kyllä saa hävetä silmät päästään. Katsopas tuota kaunista leidiä, hän osaa kävellä korkokengillä!" Ravintolassa sama meno jatkui.. Nieleskelin kyyneleitäni koko illan ja välillä kävin vessassa itkemässä. Kotiin palattuamme ilmoitin, että meidän on aika erota. Minä en käy tuntemaan moista oloa enää ikinä hänen kanssaan.

Tämä mies ei ole ikinä aiemmin haukkunut noin törkeästi minua vaikka välillä jostain onkin huomauttanut. Ihan kuin hän olisi muuttunut julmuriksi yhdessä yössä. Olen aivan pihalla. :'(

ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä annat niiden olla sellaisia. Normaali-itsetuntoinen nainen pistäisi pillit pussiin siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä halventamisyrityksiä alkaisi näkyä. Mutta jos sä koko ajan pelkäät ja alistut, se yllyttää kusipäitä testaamaan valtaansa suhun. Tee itsestäsi vahvempi, älä roiku niissä miehissä.

Se pitää tehdä heti selväksi.

Jaksaako näitä kukaan lukeakaan.. Saanpa kuitenkin itse vuodattaa. Mies oli eropäätöksestäni aivan pihalla. Kuulemma minä ylieagoin ja hänestä se oli aivan käsittämätöntä. "Mitä minä muka tein tai sanoin, että tahdot erota?! Oletko aivan sekaisin?!" Mies on siis aivan sokea omalle käytökselleen. Toistin muutamia hänen haukkujaan minua kohtaan. Niihin hän väitti aivan kirkkain silmin, että en ole tuollaista sanonut, keksit päästäsi. Uskomatonta.

Minä kuitenkin tajusin, että kun kerran ns. täydellinen, mukava iltakin äityy tuollaiseen loukkausten ja halveksunnan sumuun ilman, että annan sille minkäänlaista aihetta, niin onhan tavallinen arki stresseineen ja muineen aivan kestämätöntä. Ei siitä vaan tule mitään enää.

ap

Mies haluaa erota, mutta haluaa että hoidat asian.

Kuulostaa kyllä luonnehäiriöiseltä myös.

Onko sinulla ollut luonteva ja hyvä olo hänen kanssa alussa? Se olisi positiivista.

Se on eri asia kuin "tuttuuden tunne", joka saattaa tulla siitä, että olet löytänyt jonkun joka tulee kohtelemaan sinua huonosti. Sehän sinulle on tuttua?

Jos lasta on lapsena pahoinpidelty, hän kokee tuttuuden tunnetta pahoinpitelijä luonteeseen ja ihastuu heihin ja ihmettelee sitten miten hän aina valitsee hakkaajan kumppaniksi.

Sinun pitää kovasti terävöittää parinvalintakriteerejäsi. Sinun pitää löytää rajasi ja oppia puolustamaan niitä.

Öö. Miksi et sano yhtä törkeästi miehestäsi niin tietää miltä se tuntuu, eli jonkun pitää heitä opettaa. Sano: sun tukka ohenee rumasti, ihosi on täynnä huokosia, inhottava luomi sulla käy poistattamassa, henkesi haisee, rumat varpaat, kauheasti karvoja, manboobsit tulossayök ja naapurin mies on niin kätevä ja osaava, korjaa autot itse ja kaikki ja on mukava ja pitkäpinnainen oikea mies jne.. Jos meinaa käydä aggressiiviseksi niin sano vahingossa vihjaten niin ei voi syyttää ilkeäksi. Näin tehden olisit vasta yhtä paha mutta et pahempi.

Melkein olisin epäillyt toista naista, mutta mies oli yllättynyt erosta? Käytös oli sellaista kuin olisi halunnut sinun jättävän hänet..

Valitsetko aina jotenkin samantyyppisiä kumppaneita? Alusta lähtien niille täytyy opettaa millaista käytöstä et siedä. Jos suhde kariutuu siihen ihan alkuvaiheessa niin hyvä on. Turha on toimia kerta toisensa jälkeen samalla tavalla ja odottaa erilaista lopputulosta.

Voi rakas ap!

Sulla ei ole aavistustakaan siitä, miten normaalit ihmiset reagoivat loukkauksiin. Siitä nyt on kysymys. Mieti asiaa teknisesti. Ajatellaan, että parisuhteessa on kaksi possua ja yksi ruokakuppi. Siihen pitäisi mahtua molempien syömään. Se tapahtuu niin, että yksi törkkii toista töpselillä, ja toinen törkkii takaisin. Parisuhde menee tärviöksi jos toinen vain väistää, silloin ralli vain pahenee kierros kierrokselta ja lopulta sut jahdataan nurkkaan ja syödään sulta häntäkin.

Terapeutille siitä, hopi hopi.

Ehkä niissä miehissä on jo alussa näkyvillä pieniä merkkejä siitä, mitä on tulossa? Jos sulla on joku oma kuvio jota toistat suhteissa ja alussa sivuutat merkit ja luulet miehiä paremmiksi kuin ovatkaan?

Kiitos näkökulmista. Yritän todella löytää ratkaisuja tähän, koska en vaan jaksa tällaisia parisuhteita.

Ehkä näissä miehissä on jotain samaa ollut. He ovat kaikki olleet huumorintajuisia, sanavalmiita, rohkeita. Mielestäni he ovat kuitenkin olleet alussa aivan normaaleja. Olen kokenut meidän pystyvän puhumaan kaikesta maan ja taivaan välillä ja pystyvän riidatkin hoitamaan järkevästi keskustellen. Sitten se ihana harmonia vaan salakavalasti muuttuu puolen vuoden, vuoden jälkeen asteittain tuollaiseksi painajaiseksi. En pysty käsittämään, mutta tahtoisin ymmärtää, jotta voisin tehdä muutoksen.

Isäni haukkui myös jatkuvasti äitiäni rumasti, mutta he erosivat minun ollessa taapero, joten en ole mielestäni tuosta pitkään lapsenakaan kärsinyt.

Ehkä pitäisi jatkossa ymmärtää vähemmän ja tehdä heti ensimmäisistä merkeistä selväksi, ettei minua haukuta syyttä, ei vaikka olisi minkälainen stressi päällä. En vaan tiedä, olisiko sekään normaali tyyli? Kyllähän jokaisella kuitenkin on joskus huono päivä, jonka purkaa nimenomaan niihin kaikista lähimpiin ihmisiin. Mutta ehkä tosiaan ymmärrän liian paljon ja liian kauan.

ap

Niin joo ja suurin osa näistä miehistä on kyllä pahoitellut kovasti jälkikäteen, kun huomaavat minun itkeneen ja loukkaantuneen. Nykyinen miesystävänikin tuon ihmettelyn jälkeen eilen pyyteli kyllä kovasti anteeksi, ruikutti miten minä olen hänen kallionsa, ainut johon hän luottaa ja miten hän ei tahdo menettää minua. Hyvin tuttu laulu se. Tuo puoltaa sitä, etten usko miehen tahtoneen minun jättävän hänet. En usko muihin naisiin tmv. Ennemmin mies odottaa minun vaan hyväksyvän häneltä ihan mitä vaan.

ap

Toteutat lapsuutesi mallia? Etsit samanlaista miestä kuin isäsi, samanlaista suhdetta?

Terapeutti sanoi kerran minulle, että jokaiselle ihmiselle löytyy vastapari, ja jos itse on sellainen, että antaa ihmisen ylittää tietyt rajat, se ihminen löytyy / löytää sinut.

Jos sinulla on mahdollisuutta mennä työpsykologille tai terapiaan, suosittelen.

Miehet ovat varmaan jotain mielenterveysongelmaisia ja tai alkoholisteja? Tuntuuko sinusta, ettet ansaitse parempaa? Miten oma alkoholinkäyttösi, pyöritkö tuollaisissa piireissä?

En halua loukata vaan yritän tutkia mahdollisia selityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä annat niiden olla sellaisia. Normaali-itsetuntoinen nainen pistäisi pillit pussiin siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä halventamisyrityksiä alkaisi näkyä. Mutta jos sä koko ajan pelkäät ja alistut, se yllyttää kusipäitä testaamaan valtaansa suhun. Tee itsestäsi vahvempi, älä roiku niissä miehissä.

Minä tosiaan annan aika helposti anteeksi ja ymmärrän aivan liian pitkään. Monesti lisääntyneistä riidoista mietin aina heti omaa käytöstäni, että toiminko nyt oikeasti ärsyttävästi, jotta kumppanillani oli oikeus suuttua tuolla tavalla. Totta kai välillä koen omassakin toiminnassani olleen vikaa. Minullakin on ollut pitkä päivä, jolloin en jaksa olla normaali aurinkoinen itseni ja mies sitten ottaa sen itseensä ja sitten syntyy riita.

Sitä posketonta halveksuntaa en kuitenkaan ole jäänyt katselemaan pitkäksi aikaa. Eli sitten kun tajuan, että minä en todellakaan olisi voinut mitenkään välttää näitä haukkuja ja halveksuntaa, ja noin käy jatkuvasti, päätän suhteen. En tahdo jäädä kenenkään sylkykupiksi.

Nykyisen kumppanini kanssa riitoja on ollut jatkuvasti vajaan vuoden ajan (olemme olleet 2 vuotta yhdessä). Hänellä on ollut paljon stressiä omien töidensä kanssa, joten olen pistänyt hänen riita-alttiuttaan sen piikkiin ja yrittänyt itse olla mukavampi. Eilinen kuitenkin avasi silmäni nykytilanteen sietämättömyydelle: Mies sai erään palkinnon, jota juhlistaakseni olin varannut meille pöydän erääseen ravintolaan. Olin todella hyvällä tuulella itse. Leivoinkin töiden jälkeen välipalaa meille, imuroin ja sitten kävin itse valmistautumaan iltaan. Alusta asti mies halveksi minua.

Suolainen piirakka oli mautonta ja typerä idea. Imurointi jälki oli huolimatonta, "miten typerä pitää olla, ettei osaa edes imuroida oikein?!". Mielestäni imuroin ihan normaalisti ja tarkasti. En käynyt riitelemään, koska en tahtonut pilata iltaa. Laittauduin. Mies tuli viereeni haukkumaan meikkejäni ja vaatteitani. "Miten olet lihonut noin muodottomaksi? Hyi h.. Näytätpä muuten todella rupsahtaneelta ja vanhalta! Seurustelenko muka tuollaisen rupsahtaneen rumiluksen kanssa?" Jokainen kokeilemani vaatekokonaisuus oli ruma ja lisäsi kuulemma vastenmielisyyttäni entisestään. Seuraan painoani ja en ole lihonut oikeasti, mutta kuukautiseni ehkä hieman turvottavat tällä hetkellä. Menimme ravintolaan. Mies haukkui kävelytyyliäni. "Miten et osaa kävellä korkokengillä kuten naiset? Näytät ihan pingviiniltä. Kyllä saa hävetä silmät päästään. Katsopas tuota kaunista leidiä, hän osaa kävellä korkokengillä!" Ravintolassa sama meno jatkui.. Nieleskelin kyyneleitäni koko illan ja välillä kävin vessassa itkemässä. Kotiin palattuamme ilmoitin, että meidän on aika erota. Minä en käy tuntemaan moista oloa enää ikinä hänen kanssaan.

Tämä mies ei ole ikinä aiemmin haukkunut noin törkeästi minua vaikka välillä jostain onkin huomauttanut. Ihan kuin hän olisi muuttunut julmuriksi yhdessä yössä. Olen aivan pihalla. :'(

ap

Kuulostaa ihan todella hirveältä. :'( Syy on täysin miehessä, mutta tuo on ylipäänsä mahdollista siksi, että oot niin kiltti. Joidenkin on vaan niin helppo jatkaa tuollaista perseilyä silloin kun toinen ei laita vastaan, sitten voi sanoa "mitä vaan" ilman seuraamuksia. Moni ei kuuntelisi tuollaista settiä kuin sun miehestä irtoaa hetkeäkään.

Joko kyse on huonosta tuurista, tai sitten vedät huomaamattasi sellaisia tyyppejä puoleesi. Vaikuttaa siltä, että suostut palvelemaan toista, ehkä he sitten huomaavat sen alunperinkin.

Tästä tulee mieleen lainaus, johon törmäsin jossain: "I put you on a pedestal and it didn't take too long for you to start looking down on me." Tilanne ei oikeasti ole sun syytä, mutta sen dynamiikka kuulostaa aika lailla tältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paha sanoa. Mutta kyllä sun täytyy itseesi mennä, jos jokainen parisuhde muuttuu tuollaiseksi.

Olen perusiloinen, teen mielelläni kotityöt, laitan ruokaa,

Kynnysmatto ja tiskirätti. Sussa ei ole mitään haastetta, ei mitään ylpeyttä. Olet kiltti ja alistuva kodinkone, jota on kiva pompotella ja johon voi testata henkistä väkivaltaa. Ihan ekaksi seuraavassa suhteessa lopeta kaikenlainen paapominen ja kotitöiden omiminen, ja koita rakentaa oikeasta tasa-arvoinen parisuhde.