Miksi kaikki mieheni haukkuvat ja avoimesti halveksivat minua? Eivät ole sellaisia aluksi. Teenkö minä heistä sellaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paha sanoa. Mutta kyllä sun täytyy itseesi mennä, jos jokainen parisuhde muuttuu tuollaiseksi.

Niin. Kunpa vaan tietäisi miten. Mielestäni olen oikeasti hyvä tyttöystävä. Olen perusiloinen, teen mielelläni kotityöt, laitan ruokaa, olen kiinnostunut kumppanini asioista, olen avarakatseinen sängyssä, osaan kuunnella ja lohduttaa. En huuda tai jää hautomaan katkeruutta tai riitoja, vaan kerrona asiallisesti jos jokin asia häiritsee minua ja kunnioittavasti pyydän muutosta. En mielestäni ole edes mikään kynnysmatto, koska minä en hyväksy ikäviä sanoja tai käytöstä itseäni kohtaan, ellen koe ansainneeni sitä.

Ehkä tosiaan "annan itsestäni liikaa" näissä suhteissa. Tunnen aina antavani paljon enemmän kuin mitä saan. Minä olen aina kiinnostunut kumppanini asioista, vaikkei hän osoittaisi samaa kiinnostusta minun asioistani kohtaan lähes koskaan. Minä varmistan aina, että kumppanillani on hyvä olla, vaikka en samaa saa häneltä takaisin. Toki suhteen alussa nämä eivät ole ikinä olleet noin epäreiluja jakoja, vaan mieskin on ollut saman tyylisesti hyvä minua kohtaan. Sitten se vaan muuttuu yhtäkkiä tuolla tavalla kuten aloituksessa kerroin. :'(

ap

Tuossa se tuli rivien välistä, vaikka yrität kiistää. Olet kynnysmatto ja yrität olla kiva ja kiltti sellaisille, jotka kohtelevat sinua paskasti. Yritä miettiä mikä on se kaava minkä mukaan etsit miehiä. Jokin menee jo valintaprosessissa pieleen. Yritä löytää joku aidosti kiltti ihminen. Ei sellainen "kiltti ja kunnollinen".

Ensinnäkin, sinun otsassa on kyltti, jossa lukee, että "minua saa kohdella huonosti". 

Toisekseen, valitset miehiä, joilla on huono itsetunto/huono itseluottamus, eli kärjistäen epäitsevarmoja "luusereita". Tällaiset miehet yrittävät aina ylentää itseään alentamalla naistaan. Eli he ryhtyvät suhteen vakiinnuttua haukkumaan ja alistamaan. He kuvittelevat näyttävänsä itse paremmilta ja menestyneemmiltä, jos saavat kumppaninsa näyttämään luuserilta tai rumalta tms. 

Miksikö valitset tällaisia miehiä? Koska pohjimmiltasi et osaa arvostaa itseäsi. Et usko, että kelpaat oikeasti hyvälle miehelle. Luulet, että kelpaat vain tuollaiselle sinun henkistä tasoa matalammalle miehelle. Joten ajaudut heidän kanssa yksiin.

Mene psykoterapiaan, ja opettele ensin itse rakastamaan itseäsi ja arvostamaan itseäsi sellaisena kuin olet, hyvänä ja arvokkaana naisena. Kun tuon opit, niin et tule enää edes kiinnostumaan epävarmojen luuserimiesten seurasta.

Ehkä alitajuisesti ihastut miehiin, joissa on jokin tietty ominaisuus tai piirre, joka aluksi vetää sinua puoleensa. Jossain vaiheessa se "jokin" ominaisuus vain paljastaa itsestään sen negatiivisemman puolen. Voisit miettiä, mikä yhdistävä piirre miehillä on ollut. Sen jälkeen alat välttelemään tällaisia miehiä. 

Taisit jossain viestissäsi jo todetakin, että kaikki miehet ovat olleet rohkeita ja sanavalmiita. Mitäs jos alkaisitkin katsella ujompia ja hiljaisempia tyyppejä sillä silmällä. Ihastus voi kasvaa pikkuhiljaakin, kun huomaat, miten mukava mies onkin. Itse esimerkiksi kierrän lähes poikkeuksetta erityisen sanavalmiit miehet, koska olen huomannut heidän suoltavan puhetta ulos ilman, että sen kummemmin miettisivät, mitä suustaan päästävät. Lisäksi älykkyys ja tietty vetäytyvyys sosiaalissa tilanteissa korreloivat mielestäni hieman. 

Ap, mä luulen että vedät puoleesi tämän ihmistyypin miehiä. Sinussa ei ole vikaa, valitettavasti sinulle vääränlaiset miehet kiinnostuvat sinusta.

Mun kälyllä oli tämä 'ongelma'. Jossain vaiheessa mies aina paljastui sairaan mustasukkaiseksi ja yhtälö ei toiminut, koska käly työssään joutuu joskus jopa suutelemaan vastanäyttelijää.

Toivon että löydät sinua kunnioittavan kumppanin. Voimia.

Ongelman ydin on oikeasti se, että kyseiset miehet on luonnehäiriöisiä. Mikään muu ei selitä tätä tilannetta. Jos olisit jonkun kanssa, joka on yhtä kiltti kuin sinä, tällaisia ongelmia ei vain syntyisi.

Mulla oli vähän samankaltainen suhde yhden miehen kanssa. Yritin aina olla hyvää seuraa ja ymmärtäväinen, liiankin pitkälle. Halusin aina uskoa toisesta oletusarvoisesti hyvää, halusin uskoa mitä toinen mulle kertoo, halusin auttaa toista. Sinänsähän nämä on (ainakin kohtuullisina ja tasapuolisina) hyviä asioita, mutta valitettavasti maailmassa on paljon ihmisiä, jotka käyttää näitä vaan hyödyksi. Suhde vaikutti suht tasapainoiselta ja vakaalta n. puoli vuotta, sitten tän kiinnostus vaan lopahti yhtäkkiä ja alkoi kylmyys, ensin vähän pienempinä asteina, sitten selvemmin. Pian sen jälkeen laitoin poikki. Mies pyysi jossain vaiheessa takaisin, koska eihän se mistään löydä enää yhtä ymmärtäväistä naista kuin itse olin. :D (en vastannut tähän viestiin enää siinä vaiheessa mitään.)

Näin jälkikäteen ajateltuna kyseisen miehen ongelma oli se, että ei kunnioita naisia, ja odotukset naisilta on senmukaisesti epärealistiset. Toinen ongelma oli empatiakyvyttömyys, mikä jäi alun lässytysten alle piiloon. Jotenkin en vain silloin nähnyt näitä, ja koska uskoin selityksiä vähän turhan pitkään ilman mitään muuta niiden puolestapuhuvaa asiaa, ja halusin olla ymmärtäväinen (ei-kamala :D pohjimmiltani olin kai aina huolissani siitä, että olen ihan kamala) ihminen. 

Tän jälkeen lopetin uskomasta miehistä oletusarvoisesti hyvää. Osa selittelee ja manipuloi, jotta saisi naisista haluamansa. Kun on oikeasti hyvä, tasapainoinen ja kunnollinen ihminen, näkyy se johdonmukaisesti käytöksestä (alussa tätä tosin on todella vaikea, ehkä mahdotonkin huomata - johdonmukaisuus tulee tietenkin parhaiten esille vähän pidemmällä aikavälillä). Kiinnitän huomiota siihen vaivannäköön, jota toinen näkee suhteen eteen - onko se siellä, vai tekeekö toinen oikeasti vain vähimmäisasioita suhteen puolesta, ja jättää loput sulle?

Suhtaudun nykyään realistisemmin ja suuremmalla varauksella suhteisiin ja muihin ihmisiin. Tietenkin näiden välillä on vähän haasteellista tasapainotella, mutta se on kuitenkin mahdollista. Ajattelen nykyään, että suhteen alussa ollaan jossain määrin "harmaalla alueella", ja se hyvyys, jos sitä oikeasti on, tulee sitten esille sieltä pikkuhiljaa. Ihmiset, jotka ovat aidosti hyviä ja empaattisia mua kohtaan ansaitsevat samaa takaisin.

Tällä hetkellä olen todella empaattisen, ajattelevaisen ja huolehtivaisen miehen kanssa.

Suosittelen sulle kirjaa Lundy Bancroftin kirjaa Why does he do that? - Inside the minds of angry and controlling men. Se löytyy googlesta nopeasti kokonaan ja ilmaiseksi pdf:nä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paha sanoa. Mutta kyllä sun täytyy itseesi mennä, jos jokainen parisuhde muuttuu tuollaiseksi.

Niin. Kunpa vaan tietäisi miten. Mielestäni olen oikeasti hyvä tyttöystävä. Olen perusiloinen, teen mielelläni kotityöt, laitan ruokaa, olen kiinnostunut kumppanini asioista, olen avarakatseinen sängyssä, osaan kuunnella ja lohduttaa. En huuda tai jää hautomaan katkeruutta tai riitoja, vaan kerrona asiallisesti jos jokin asia häiritsee minua ja kunnioittavasti pyydän muutosta. En mielestäni ole edes mikään kynnysmatto, koska minä en hyväksy ikäviä sanoja tai käytöstä itseäni kohtaan, ellen koe ansainneeni sitä.

Ehkä tosiaan "annan itsestäni liikaa" näissä suhteissa. Tunnen aina antavani paljon enemmän kuin mitä saan. Minä olen aina kiinnostunut kumppanini asioista, vaikkei hän osoittaisi samaa kiinnostusta minun asioistani kohtaan lähes koskaan. Minä varmistan aina, että kumppanillani on hyvä olla, vaikka en samaa saa häneltä takaisin. Toki suhteen alussa nämä eivät ole ikinä olleet noin epäreiluja jakoja, vaan mieskin on ollut saman tyylisesti hyvä minua kohtaan. Sitten se vaan muuttuu yhtäkkiä tuolla tavalla kuten aloituksessa kerroin. :'(

ap

Tuossa se tuli rivien välistä, vaikka yrität kiistää. Olet kynnysmatto ja yrität olla kiva ja kiltti sellaisille, jotka kohtelevat sinua paskasti. Yritä miettiä mikä on se kaava minkä mukaan etsit miehiä. Jokin menee jo valintaprosessissa pieleen. Yritä löytää joku aidosti kiltti ihminen. Ei sellainen "kiltti ja kunnollinen".

Minä kyllä aina mainitsen siitä, milloin joku kohtelee minua mielestäni väärin. Kerron sen loukkaavan minua ja pyydän lopettamaan sen. Ehkä joku toinen ihminen ei samalla tavalla osoittaisi omaa haavoittuvuuttaan vaan sen sijaan antaisi takaisin samalla mitalla? Esim. mies haukkuu minua rumaksi. Minä saatan alkaa itkemään ja kerron rauhallisesti tuon loukanneen minua ja pyydän häntä lopettamaan tuollaiset puheet. Joku toinen kivahtaisi itse takaisin, että tuolla ulkonäöllä sinulla ei ole varaa haukkua ketään, itse olet hirveän ruma. Sellaista ilkeyttä en oikein osaa. Joskus olen yrittänyt. Se on ainoastaan pahentanut riitoja.

Miten tunnistaa "oikeasti kiltin" miehen? Olen luullut kumppaneitani sellaisiksi. Olen pitänyt aitoina merkkeinä juuri näitä, että he vaikuttavat empaattisilta ihmisiltä myös muita kohtaan, ei ainoastaan minua, jota yrittävät hurmata. Valitsen miehiä sen mukaan, joiden kanssa tulen hyvin toimeen. Meillä on yhdessä hauskaa ja juttelumme luistaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paha sanoa. Mutta kyllä sun täytyy itseesi mennä, jos jokainen parisuhde muuttuu tuollaiseksi.

Niin. Kunpa vaan tietäisi miten. Mielestäni olen oikeasti hyvä tyttöystävä. Olen perusiloinen, teen mielelläni kotityöt, laitan ruokaa, olen kiinnostunut kumppanini asioista, olen avarakatseinen sängyssä, osaan kuunnella ja lohduttaa. En huuda tai jää hautomaan katkeruutta tai riitoja, vaan kerrona asiallisesti jos jokin asia häiritsee minua ja kunnioittavasti pyydän muutosta. En mielestäni ole edes mikään kynnysmatto, koska minä en hyväksy ikäviä sanoja tai käytöstä itseäni kohtaan, ellen koe ansainneeni sitä.

Ehkä tosiaan "annan itsestäni liikaa" näissä suhteissa. Tunnen aina antavani paljon enemmän kuin mitä saan. Minä olen aina kiinnostunut kumppanini asioista, vaikkei hän osoittaisi samaa kiinnostusta minun asioistani kohtaan lähes koskaan. Minä varmistan aina, että kumppanillani on hyvä olla, vaikka en samaa saa häneltä takaisin. Toki suhteen alussa nämä eivät ole ikinä olleet noin epäreiluja jakoja, vaan mieskin on ollut saman tyylisesti hyvä minua kohtaan. Sitten se vaan muuttuu yhtäkkiä tuolla tavalla kuten aloituksessa kerroin. :'(

ap

Tuossa se tuli rivien välistä, vaikka yrität kiistää. Olet kynnysmatto ja yrität olla kiva ja kiltti sellaisille, jotka kohtelevat sinua paskasti. Yritä miettiä mikä on se kaava minkä mukaan etsit miehiä. Jokin menee jo valintaprosessissa pieleen. Yritä löytää joku aidosti kiltti ihminen. Ei sellainen "kiltti ja kunnollinen".

Minä kyllä aina mainitsen siitä, milloin joku kohtelee minua mielestäni väärin. Kerron sen loukkaavan minua ja pyydän lopettamaan sen. Ehkä joku toinen ihminen ei samalla tavalla osoittaisi omaa haavoittuvuuttaan vaan sen sijaan antaisi takaisin samalla mitalla? Esim. mies haukkuu minua rumaksi. Minä saatan alkaa itkemään ja kerron rauhallisesti tuon loukanneen minua ja pyydän häntä lopettamaan tuollaiset puheet. Joku toinen kivahtaisi itse takaisin, että tuolla ulkonäöllä sinulla ei ole varaa haukkua ketään, itse olet hirveän ruma. Sellaista ilkeyttä en oikein osaa. Joskus olen yrittänyt. Se on ainoastaan pahentanut riitoja.

Miten tunnistaa "oikeasti kiltin" miehen? Olen luullut kumppaneitani sellaisiksi. Olen pitänyt aitoina merkkeinä juuri näitä, että he vaikuttavat empaattisilta ihmisiltä myös muita kohtaan, ei ainoastaan minua, jota yrittävät hurmata. Valitsen miehiä sen mukaan, joiden kanssa tulen hyvin toimeen. Meillä on yhdessä hauskaa ja juttelumme luistaa.

ap

Ne miehesi ovat olleet persoonallisuushäiriöisiä. Ei persoonallisuushäiriöinen ihminen lopeta loukkaamista, jos toinen mainitsee, että sanat loukkaavat. Eivätkä he tottele, jos heitä kauniisti pyytää lopettamaan. Heille on asetettava tiukat rajat. Ei haukkumalla takaisin, ei alentumalla samalle tasolle. Vaan lyömällä nyrkki pöytään ja sanomalla, että "hauku minua kerran vielä rumaksi, niin suhde on loppu sillä sekunnilla". Ja toteuttamalla tämä uhkaus, jos se toinen haukku joskus tulee.

Millainen olet silloin kun olet ilman parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paha sanoa. Mutta kyllä sun täytyy itseesi mennä, jos jokainen parisuhde muuttuu tuollaiseksi.

Niin. Kunpa vaan tietäisi miten. Mielestäni olen oikeasti hyvä tyttöystävä. Olen perusiloinen, teen mielelläni kotityöt, laitan ruokaa, olen kiinnostunut kumppanini asioista, olen avarakatseinen sängyssä, osaan kuunnella ja lohduttaa. En huuda tai jää hautomaan katkeruutta tai riitoja, vaan kerrona asiallisesti jos jokin asia häiritsee minua ja kunnioittavasti pyydän muutosta. En mielestäni ole edes mikään kynnysmatto, koska minä en hyväksy ikäviä sanoja tai käytöstä itseäni kohtaan, ellen koe ansainneeni sitä.

Ehkä tosiaan "annan itsestäni liikaa" näissä suhteissa. Tunnen aina antavani paljon enemmän kuin mitä saan. Minä olen aina kiinnostunut kumppanini asioista, vaikkei hän osoittaisi samaa kiinnostusta minun asioistani kohtaan lähes koskaan. Minä varmistan aina, että kumppanillani on hyvä olla, vaikka en samaa saa häneltä takaisin. Toki suhteen alussa nämä eivät ole ikinä olleet noin epäreiluja jakoja, vaan mieskin on ollut saman tyylisesti hyvä minua kohtaan. Sitten se vaan muuttuu yhtäkkiä tuolla tavalla kuten aloituksessa kerroin. :'(

ap

Tuossa kohtia, mitkä nään ongelmallisena. Seuraavassa suhteessa panet miehen tekemään puolet kotitöistä (ootte sotkussa, kunnes mies tekee), laittamaan ruokaa ainakin välillä ja päätät, mistä SINÄ tykkäät sängyssä ja mikä on SINUSTA niin epämiellyttävää, ettet sitä halua tehdä (vaikka olisit tehnyt aikaisemmin). Asetat rajat ja vaadit, että niitä kunnioitetaan.

Sinulla on myös oikeus olla välillä väsynyt ja naama "norsunvitulla". Ei aina, mutta sinun ei tarvitse olla täydellinen.

Näin lunastat itsellesi kunnioituksen, etkä jää pelkäksi kynnysmatoksi. Koska nyt tuo kuvio kuulostaa vähän siltä, että muutat mukavatkin miehet tuommoisiksi. Toki on myös mahdollista, että ihastut väärään miestyyppiin, mistäs minä tiedän, kun en sinua ja miehiäsi ole koskaan tavannut.

Tsemppiä, toivottavasti saat tasapainoisen parisuhteen. Mutta parempi olla vaikka yksin kuin kynnysmatto!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paha sanoa. Mutta kyllä sun täytyy itseesi mennä, jos jokainen parisuhde muuttuu tuollaiseksi.

Niin. Kunpa vaan tietäisi miten. Mielestäni olen oikeasti hyvä tyttöystävä. Olen perusiloinen, teen mielelläni kotityöt, laitan ruokaa, olen kiinnostunut kumppanini asioista, olen avarakatseinen sängyssä, osaan kuunnella ja lohduttaa. En huuda tai jää hautomaan katkeruutta tai riitoja, vaan kerrona asiallisesti jos jokin asia häiritsee minua ja kunnioittavasti pyydän muutosta. En mielestäni ole edes mikään kynnysmatto, koska minä en hyväksy ikäviä sanoja tai käytöstä itseäni kohtaan, ellen koe ansainneeni sitä.

Ehkä tosiaan "annan itsestäni liikaa" näissä suhteissa. Tunnen aina antavani paljon enemmän kuin mitä saan. Minä olen aina kiinnostunut kumppanini asioista, vaikkei hän osoittaisi samaa kiinnostusta minun asioistani kohtaan lähes koskaan. Minä varmistan aina, että kumppanillani on hyvä olla, vaikka en samaa saa häneltä takaisin. Toki suhteen alussa nämä eivät ole ikinä olleet noin epäreiluja jakoja, vaan mieskin on ollut saman tyylisesti hyvä minua kohtaan. Sitten se vaan muuttuu yhtäkkiä tuolla tavalla kuten aloituksessa kerroin. :'(

ap

Tuossa kohtia, mitkä nään ongelmallisena. Seuraavassa suhteessa panet miehen tekemään puolet kotitöistä (ootte sotkussa, kunnes mies tekee), laittamaan ruokaa ainakin välillä ja päätät, mistä SINÄ tykkäät sängyssä ja mikä on SINUSTA niin epämiellyttävää, ettet sitä halua tehdä (vaikka olisit tehnyt aikaisemmin). Asetat rajat ja vaadit, että niitä kunnioitetaan.

Sinulla on myös oikeus olla välillä väsynyt ja naama "norsunvitulla". Ei aina, mutta sinun ei tarvitse olla täydellinen.

Näin lunastat itsellesi kunnioituksen, etkä jää pelkäksi kynnysmatoksi. Koska nyt tuo kuvio kuulostaa vähän siltä, että muutat mukavatkin miehet tuommoisiksi. Toki on myös mahdollista, että ihastut väärään miestyyppiin, mistäs minä tiedän, kun en sinua ja miehiäsi ole koskaan tavannut.

Tsemppiä, toivottavasti saat tasapainoisen parisuhteen. Mutta parempi olla vaikka yksin kuin kynnysmatto!

Viestisi alkuosasta olen kanssasi ihan samaa mieltä. Mutta loppuosassa olet väärässä. Mukavaa ihmistä ei voi muuttaa sellaiseksi, joka haukkuu rumaksi ja joka solvaa ja joka uhkailee väkivallalla. Oikeasti hyvä ja mukava ihminen ei sellaiseen sorru eikä ole sellaiseksi muutettavissa. Joutuessaan mielestään huonoon parisuhteeseen hyvä ja mukava ihminen eroaa siitä ennen kuin alentuu haukkumaan toista. Vain luuserit, ilkeät ja persoonallisuuhäiriöiset haukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paha sanoa. Mutta kyllä sun täytyy itseesi mennä, jos jokainen parisuhde muuttuu tuollaiseksi.

Niin. Kunpa vaan tietäisi miten. Mielestäni olen oikeasti hyvä tyttöystävä. Olen perusiloinen, teen mielelläni kotityöt, laitan ruokaa, olen kiinnostunut kumppanini asioista, olen avarakatseinen sängyssä, osaan kuunnella ja lohduttaa. En huuda tai jää hautomaan katkeruutta tai riitoja, vaan kerrona asiallisesti jos jokin asia häiritsee minua ja kunnioittavasti pyydän muutosta. En mielestäni ole edes mikään kynnysmatto, koska minä en hyväksy ikäviä sanoja tai käytöstä itseäni kohtaan, ellen koe ansainneeni sitä.

Ehkä tosiaan "annan itsestäni liikaa" näissä suhteissa. Tunnen aina antavani paljon enemmän kuin mitä saan. Minä olen aina kiinnostunut kumppanini asioista, vaikkei hän osoittaisi samaa kiinnostusta minun asioistani kohtaan lähes koskaan. Minä varmistan aina, että kumppanillani on hyvä olla, vaikka en samaa saa häneltä takaisin. Toki suhteen alussa nämä eivät ole ikinä olleet noin epäreiluja jakoja, vaan mieskin on ollut saman tyylisesti hyvä minua kohtaan. Sitten se vaan muuttuu yhtäkkiä tuolla tavalla kuten aloituksessa kerroin. :'(

ap

Tuossa se tuli rivien välistä, vaikka yrität kiistää. Olet kynnysmatto ja yrität olla kiva ja kiltti sellaisille, jotka kohtelevat sinua paskasti. Yritä miettiä mikä on se kaava minkä mukaan etsit miehiä. Jokin menee jo valintaprosessissa pieleen. Yritä löytää joku aidosti kiltti ihminen. Ei sellainen "kiltti ja kunnollinen".

Minä kyllä aina mainitsen siitä, milloin joku kohtelee minua mielestäni väärin. Kerron sen loukkaavan minua ja pyydän lopettamaan sen. Ehkä joku toinen ihminen ei samalla tavalla osoittaisi omaa haavoittuvuuttaan vaan sen sijaan antaisi takaisin samalla mitalla? Esim. mies haukkuu minua rumaksi. Minä saatan alkaa itkemään ja kerron rauhallisesti tuon loukanneen minua ja pyydän häntä lopettamaan tuollaiset puheet. Joku toinen kivahtaisi itse takaisin, että tuolla ulkonäöllä sinulla ei ole varaa haukkua ketään, itse olet hirveän ruma. Sellaista ilkeyttä en oikein osaa. Joskus olen yrittänyt. Se on ainoastaan pahentanut riitoja.

Miten tunnistaa "oikeasti kiltin" miehen? Olen luullut kumppaneitani sellaisiksi. Olen pitänyt aitoina merkkeinä juuri näitä, että he vaikuttavat empaattisilta ihmisiltä myös muita kohtaan, ei ainoastaan minua, jota yrittävät hurmata. Valitsen miehiä sen mukaan, joiden kanssa tulen hyvin toimeen. Meillä on yhdessä hauskaa ja juttelumme luistaa.

ap

Uskomatonta! Normaaleilla sosiaalisilla taidoilla ja itsetunnolla varustettu ihminen ei todellakaan sivuuta ohimennen asiaa, että hänen puolisoinsa haukkuisi häntä rumaksi! Tuohan on aivan ennenkuulumatonta. Noin ei kukaan normaali ihminen nimittele kumppaniaan. 

Hän ei myöskään vastaisi siihen uusilla loukkauksilla ja haukuilla. Mitä se hyödyttäisi?

Hän asettaa suhteen vakavaan miettimistilaan. On selvää, että toista rumaksi haukkuva ei tahdo toiselle hyvää. Luultavasti hän ei ole rakastunut. Hän ei arvosta eikä kunnioita puolisoaan.

Suhde päättyy joko siihen paikkaan, tai sitten annetaan miettimisen ja harkinnan jälkeen toinen mahdollisuus. Molemmat tietävät, että suhde päättyy heti jos solvaamista tai muuta henkistä väkivaltaa esiintyy vielä kerrankin.

Jos vielä toisenkaan loukkauksen jälkeen suhdetta ei lopeta (ts. ei tule seurauksia), tuollainen solvaaja ei tule kunnioittamaan kumppaniaan ikinä ja käytös tulee vain pahenemaan.

Aloittaja vaikuttaa kyllä hyvin yksinkertaiselta... Voi hyvänen aika sentään. Taitaa olla vakka löytänyt kantensa näissä sankareissa. 

Vinkki: omien rajojen puolustaminen ei tarkoita riitelyä. Voit ihan vaan lähteä, jos sinua nimitellään ja halveksutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä annat niiden olla sellaisia. Normaali-itsetuntoinen nainen pistäisi pillit pussiin siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä halventamisyrityksiä alkaisi näkyä. Mutta jos sä koko ajan pelkäät ja alistut, se yllyttää kusipäitä testaamaan valtaansa suhun. Tee itsestäsi vahvempi, älä roiku niissä miehissä.

Minä tosiaan annan aika helposti anteeksi ja ymmärrän aivan liian pitkään. Monesti lisääntyneistä riidoista mietin aina heti omaa käytöstäni, että toiminko nyt oikeasti ärsyttävästi, jotta kumppanillani oli oikeus suuttua tuolla tavalla. Totta kai välillä koen omassakin toiminnassani olleen vikaa. Minullakin on ollut pitkä päivä, jolloin en jaksa olla normaali aurinkoinen itseni ja mies sitten ottaa sen itseensä ja sitten syntyy riita.

Sitä posketonta halveksuntaa en kuitenkaan ole jäänyt katselemaan pitkäksi aikaa. Eli sitten kun tajuan, että minä en todellakaan olisi voinut mitenkään välttää näitä haukkuja ja halveksuntaa, ja noin käy jatkuvasti, päätän suhteen. En tahdo jäädä kenenkään sylkykupiksi.

Nykyisen kumppanini kanssa riitoja on ollut jatkuvasti vajaan vuoden ajan (olemme olleet 2 vuotta yhdessä). Hänellä on ollut paljon stressiä omien töidensä kanssa, joten olen pistänyt hänen riita-alttiuttaan sen piikkiin ja yrittänyt itse olla mukavampi. Eilinen kuitenkin avasi silmäni nykytilanteen sietämättömyydelle: Mies sai erään palkinnon, jota juhlistaakseni olin varannut meille pöydän erääseen ravintolaan. Olin todella hyvällä tuulella itse. Leivoinkin töiden jälkeen välipalaa meille, imuroin ja sitten kävin itse valmistautumaan iltaan. Alusta asti mies halveksi minua.

Suolainen piirakka oli mautonta ja typerä idea. Imurointi jälki oli huolimatonta, "miten typerä pitää olla, ettei osaa edes imuroida oikein?!". Mielestäni imuroin ihan normaalisti ja tarkasti. En käynyt riitelemään, koska en tahtonut pilata iltaa. Laittauduin. Mies tuli viereeni haukkumaan meikkejäni ja vaatteitani. "Miten olet lihonut noin muodottomaksi? Hyi h.. Näytätpä muuten todella rupsahtaneelta ja vanhalta! Seurustelenko muka tuollaisen rupsahtaneen rumiluksen kanssa?" Jokainen kokeilemani vaatekokonaisuus oli ruma ja lisäsi kuulemma vastenmielisyyttäni entisestään. Seuraan painoani ja en ole lihonut oikeasti, mutta kuukautiseni ehkä hieman turvottavat tällä hetkellä. Menimme ravintolaan. Mies haukkui kävelytyyliäni. "Miten et osaa kävellä korkokengillä kuten naiset? Näytät ihan pingviiniltä. Kyllä saa hävetä silmät päästään. Katsopas tuota kaunista leidiä, hän osaa kävellä korkokengillä!" Ravintolassa sama meno jatkui.. Nieleskelin kyyneleitäni koko illan ja välillä kävin vessassa itkemässä. Kotiin palattuamme ilmoitin, että meidän on aika erota. Minä en käy tuntemaan moista oloa enää ikinä hänen kanssaan.

Tämä mies ei ole ikinä aiemmin haukkunut noin törkeästi minua vaikka välillä jostain onkin huomauttanut. Ihan kuin hän olisi muuttunut julmuriksi yhdessä yössä. Olen aivan pihalla. :'(

ap

Voi herranjumala! Miten sä edes lähdit sen kanssa mihinkään kun arvosteli sun ulkonäköäkin? Kyllä sun täytyy aikamoinen lapatossu olla, minä olisin jo sen imuroinnin arvostelun jälkeen suuttunut, ja jos olisi vielä yhdenkin poikkipuolisen sanan sanonut, niin ukko olis lentäny ovesta. Sinä kuuntelit tuollaista ja menit vielä ravintolaan sen kanssa???

Olet kirjoittanut tästä palstalle aiemminkin. Muistan lukeneeni tällaisen avauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paha sanoa. Mutta kyllä sun täytyy itseesi mennä, jos jokainen parisuhde muuttuu tuollaiseksi.

Niin. Kunpa vaan tietäisi miten. Mielestäni olen oikeasti hyvä tyttöystävä. Olen perusiloinen, teen mielelläni kotityöt, laitan ruokaa, olen kiinnostunut kumppanini asioista, olen avarakatseinen sängyssä, osaan kuunnella ja lohduttaa. En huuda tai jää hautomaan katkeruutta tai riitoja, vaan kerrona asiallisesti jos jokin asia häiritsee minua ja kunnioittavasti pyydän muutosta. En mielestäni ole edes mikään kynnysmatto, koska minä en hyväksy ikäviä sanoja tai käytöstä itseäni kohtaan, ellen koe ansainneeni sitä.

Ehkä tosiaan "annan itsestäni liikaa" näissä suhteissa. Tunnen aina antavani paljon enemmän kuin mitä saan. Minä olen aina kiinnostunut kumppanini asioista, vaikkei hän osoittaisi samaa kiinnostusta minun asioistani kohtaan lähes koskaan. Minä varmistan aina, että kumppanillani on hyvä olla, vaikka en samaa saa häneltä takaisin. Toki suhteen alussa nämä eivät ole ikinä olleet noin epäreiluja jakoja, vaan mieskin on ollut saman tyylisesti hyvä minua kohtaan. Sitten se vaan muuttuu yhtäkkiä tuolla tavalla kuten aloituksessa kerroin. :'(

ap

Kuulostatpas mukavalta! Minkä ikäinen olet? Toivottavasti tavataan jossakin. M

Vierailija kirjoitti:

Miten tunnistaa "oikeasti kiltin" miehen? Olen luullut kumppaneitani sellaisiksi. Olen pitänyt aitoina merkkeinä juuri näitä, että he vaikuttavat empaattisilta ihmisiltä myös muita kohtaan, ei ainoastaan minua, jota yrittävät hurmata. Valitsen miehiä sen mukaan, joiden kanssa tulen hyvin toimeen. Meillä on yhdessä hauskaa ja juttelumme luistaa.

ap

Ei välttämättä aina mistään.

Why does he do that -kirjasta:

"The idyllic opening is part of almost every abusive relationship. How else would an abuser ever have

a partner? Women aren't stupid. If you go out to a restaurant on a giddy first date and over the dessert the man calls you a "selfish bitch" and sends your water glass flying across the room, you don't say: "Hey, are you free again next week?" There has to be a hook. Very few women hate themselves so thoroughly that they will get involved with a man who is rotten from the very start - although they may feel terrible about themselves later, once the abuser has had time to destroy their self-image step by step."

Luvun 5 How abuse begins kysymysten 7 When he is so good early on, is he planning to be abusive later? ja 8 How can I tell if a man I'm seeing will become abusive? alla käsitellään lukuisia eri varoitusmerkkejä, mm. epäkunnioitus ja kaksoisstandardit. 

Vierailija kirjoitti:

Ohis:

Oletko horoskoopistasi kalat?

(tyypillisiä luonteenpiirteitä mm. kiltteys, empaattisuus, haluaa välttää riitoja, hyväuskoisuus..)

Alanuoli Astral-TV -tyyppisen älyvapaan typeryyden levittämisestä palstalle.

Tarinoilla on aina kaksi puolta. Voisit pyytää jotain vanhaa heilaasi kirjottamaan toisesta näkökulmasta, niin saisi rakennettua paremman kokonaiskuvan.

Vakka kantensa valitsee. Itse olet nuo "laatumiehet" ottanut. Sun olisi parempi olla yksin...

Ap ihan järkyttävää. Liiankin tuttua tuo sinun aloituksesi. Minulla ollut yksi tuollainen mies ja nyt olen raskaana toiselle samanmoiselle.

Miljoona kertaa miettinyt miten helvetissä saatoin päätyä taas tälläiseen alistavaan suhteeseen..

Olen muutoin itsenäinen ja vahva. Luulen että yksi ongelma on se että ajattelen kumppanin hyvinvointia todella paljon. En tiedä, jännä juttu kaiken kaikkiaan tämä kaava.

Lisättäköön että olen bi. Naisten kanssa ei ole ollut koskaan tätä ongelmaa..