Miksi kaikki mieheni haukkuvat ja avoimesti halveksivat minua? Eivät ole sellaisia aluksi. Teenkö minä heistä sellaisia?

Tuollaiset toistuvat kuviot on aina merkki siitä, että on syytä hakeutua terapiaan. Kaikki miehet eivät ole tuollaisia ilkimyksiä. Jostain syystä sinulle on kuitenkin sattunut näitä jo useampi eikä se varmasti ole sattumaa. Ehkä et aluksi huomaa merkkejä, olet liian kiltti, sallit miesten kävellä ylitsesi pienissä asioissa jo suhteen alussa ja pikkuhiljaa he tottuvat siihen. Et arvosta itseäsi, jolloin miehetkin uskovat että sinua voi kohdella ihan miten huvittaa. Olet voinut saada mallin lapsuudesta. Mutta nämä on vain arvauksia.

Totuus on kuitenkin että ansaitset parempaa! Tuo ei ole mikään kohtalo, vaan asialle voi tehdä jotain.

Ompa todella kurjaa tuo kuvaamasi ilta.... :/ joiltakin osin kuulosti pelottavan samalta miten itelläki oman miehen kanssa arki luistaa. Mm. olen kans saanut kuulla korkokengillä kävelystä, milloin minkäkin kotiaskareen huonosta toteutuksesta (ja näitähän riittää...)

Sanoin miehelle itse että sellaista ketä halveksii, ei osaa rakastaa = mies ei rakasta?

En ole ylpeä tästä mutta minulla on taipumusta alkaa itse haukkua miehiä jonkun ajan tuntemisen jälkeen. Jotenkin miehiksi valikoituu usein sellaisia passiivisia vässyköitä joilla ei ole selkärankaa sanoa naiselle vastaan ja jotka eivät saa elämässään aikaan kauheasti. Tavallaan sanomisillani on kuitenkin hyvä tarkoitus, toivon että nuo miehet ryhdistäytyisivät ja muuttuisivat, jolloin kelpaisivat minulle.

Naisethan haluaa, että miehessä on särmää. Tai sitten sellainen hoivattava renttukin käy, jota nainen saa parantaa. Ystävällinen mies on nössö.

Vierailija kirjoitti:

Melkein olisin epäillyt toista naista, mutta mies oli yllättynyt erosta? Käytös oli sellaista kuin olisi halunnut sinun jättävän hänet..

No miksei mies voi sitten suoraan sanoa sitä? Minulla on nimittäin ihan samanlainen tilanne. Kaikki muutama suhde suomalaisten miesten kanssa on mennyt noin päin että olen alkanut seurustella peruskivan miehen kanssa ja sitten muutaman kuukauden, noin puolen vuoden jälkeen alkaa tulla happamuutta ja haukuntaa joka asiasta. Pari suhdetta ulkomaalaisten kanssa opiskeluaikana ja yhden työsuhteen aikana kestivät pari vuotta hyvinä mutta päättyivät molemmat kotiin paluuseeni ja välimatkaan. Olen jopa varmistanut noilta ulkomaalaisilta, että onko minussa jotain vikaa mutta molemmat ovat vakuutelleet että olen heidän haluamaansa vaimomateriaalia.

Yrittää varmaa lytätä sua ja huonontaa itsetuntoa ettet vain esim lähtisi toisten matkaan. Ootko tätä miettiny?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä annat niiden olla sellaisia. Normaali-itsetuntoinen nainen pistäisi pillit pussiin siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä halventamisyrityksiä alkaisi näkyä. Mutta jos sä koko ajan pelkäät ja alistut, se yllyttää kusipäitä testaamaan valtaansa suhun. Tee itsestäsi vahvempi, älä roiku niissä miehissä.

Se pitää tehdä heti selväksi.

Ohiksena pakko kysyä että miten se tehdään heti selväksi? Ihanko erikseen se pitää mainita jo ekoilla treffeillä vai milloin? Se kun on myöhäistä kertoa/tehdä selväksi vasta siinä vaiheessa kun mies jo käyttäytyy huonosti.

En minä kuitenkaan paapo miehiä. En tee heille leipiä valmiiksi tmv. He eivät ole ikinä olleet millään tapaa riippuvaisia minusta. Eli vaikka minä pääasiassa tekisin ruoan, he osaavat tehdä itsekin ruokaa ja siivota, vaikka minä pääasiassa ne hoidankin. Etenkin suhteen alussa nämä miehet ovat olleet huomaavaisia. Auttaneet ruoanlaitossa, siivonneet, tahtoneet jakaa arkista taakkaa. Minä tykkään puuhailla monenlaista, joten sikäli ruonlaitto ja siivous vaan ovat ajautuneet lähinnä minun tehtävikseni alun jälkeen. Se ei ole haitannut minua.

Yksi tärkeä ominaisuus jäi mainitsematta. Minä vihaan yli kaiken riitelyä. Pyrin välttämään sitä viimeiseen asti. Siksi olen ihastunut näiden miesten kunnioittavaan ja rauhalliseen tyyliin hoitaa riitatilanteet. Alussa on keskusteltu rauhallisesti ja kunnioittavasti asioista, jotka ovat harmittaneet toisen käytöksessä. Pyydetty anteeksi ja oikeasti pyritty toimia paremmin. Jonkin ajan kuluttua tuo miesten riitelytyyli kuitenkin muuttuu. Minä en osaa suhtautua siihen. Joskus olen huutanut ja haukkunut takaisinkin, mutta olen huomannut sen ainoastaan pahentavan ja pitkittävän riitoja. Kai sitten pitäisi osata vastata täysin samalla tavalla takaisin kuin mitä minullekin tehdään?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä annat niiden olla sellaisia. Normaali-itsetuntoinen nainen pistäisi pillit pussiin siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä halventamisyrityksiä alkaisi näkyä. Mutta jos sä koko ajan pelkäät ja alistut, se yllyttää kusipäitä testaamaan valtaansa suhun. Tee itsestäsi vahvempi, älä roiku niissä miehissä.

Se pitää tehdä heti selväksi.

Ohiksena pakko kysyä että miten se tehdään heti selväksi? Ihanko erikseen se pitää mainita jo ekoilla treffeillä vai milloin? Se kun on myöhäistä kertoa/tehdä selväksi vasta siinä vaiheessa kun mies jo käyttäytyy huonosti.

Tämän minäkin tahtoisin mielelläni kuulla.

Tuo on mahdollista, että mies yritti lytätä itsetuntoni, jotta en uskaltaisi erota hänestä. Samaa ovat mielestäni tehneet ex-kumppaninikin suhteen loppuvaiheessa. Useimmat ovat olleet todella järkyttyneitä siitä, kun olen lopulta tahtonut erota. Sitten ovat kyllä vannoneet rakkauttaan ja uikuttaneet ikäväänsä. Olenkin ihmetellyt, että miksi ihmeessä, kun heidän käytöksensä minua kohtaan oli suhteessa äärimmäisen epärakastavaa? Jotain ihmeellisiä selityksiä vaan on tullut siitä, miten he eivät osaa näyttää tunteitaan jne.

Ehkä olen siinä mielessä heikko, että tyylini on lähinnä itkeä ja kertoa loukkaantumisestani kuin hyökätä samalla mitalla takaisin ja olla yhtä ilkeä kuin mieskin oli minua kohtaan. Ikinä en kuitenkaan ole toimetta jäänyt kuuntelemaan loukkauksia. Aina olen kertonut suoraan, että moinen käytös loukkaa minua ja pyytänyt lopettamaan sellaisen. Ellei se ole auttanut, olen useimmiten väkisinkin käynyt kyynelehtimään, vaikka sitä yritänkin välttää. Eilenkin oli aivan karmeaa joutua nieleskelemään itkua julkisilla paikoilla. En aio kokea vastaavaa enää toiste ainakaan tämän miehen kohdalla. Toivottavasti tämä mies oli viimeinen mies tätä laatua.

ap

Sä ansaitset paljon parempaa! Voi sua kultaa. Mun sydän ihan särkyy, kun tuollaisia hyviä ihmisiä kohdellaan noin huonosti. :( Ainakin minusta kuulostaa siltä, että olet tosi kiltti ja hyväsydäminen ihminen. Ansaitsisit vierellesi jonkun yhtä kiltin ja hyvän miehen. Älä luovuta. Löydät vielä sellaisen.

Äläkä rakas missään nimessä ota tuota miestä enää takaisin! Tuollainen käytös ei parane, pahenee ainoastaan. Jos jäät antamaan anteeksi, tuo tilanne johtaa äkkiä myös väkivaltaan. Kaikki merkit on ilmassa. Ota tämä varoitus tosissasi.

Sun "vika" on se, että olet empaattinen ihminen ja siedät paljon. Eihän se oikeasti ole tietenkään mikään vika, vaan erittäin hyvä ominaisuus ihmisessä. Mutta tuollaisten miesten kanssa se on tietyssä mielessä "vika", koska se aiheuttaa sulle kärsimystä. Nuo miehet ovat valinneet sinut, et sinä heitä. He tietävät olevansa hankalia tyyppejä, taipuvaisia alistamaan parisuhteessa, itsekkäitä jne. Ja he tietävät, että kaikki naiset eivät todellakaan hetkeäkään sellaista katsele. Siksi se valitsevat itselleen empaattisen ja kärsivällisen naisen eli sinut, koska tietävät, että se on heille ainoa tapa saada parisuhde. 

Kiitos ihanista kommenteista. <3 Olette liiankin ystävällisiä. Minussa kuitenkin selvästi on jotain pahaa vikaa, jonka takia joudun näin karmeisiin parisuhteisiin. Jotain vikaa, jonka takia ihanat, hyvin käyttäytyvät miehet muuttuvat ihan hirviöiksi puolen vuoden, vuoden yhdessäolon jälkeen.. :'( Vai ovatko kaikki muka esittäneet aivan päinvastaista kuin oikeasti ovat, jopa vuoden ajan? Sekin kuulostaisi uskomattomalta minusta.

En ole ikinä kokenut varsinaista väkivaltaa. Pahimmillaan on kyllä uhattu henkeäni, heitetty laseja rikki, riuhdottu käsistä. Mitään fyysisiä jälkiä ei ole koskaan jäänyt. Noihin merkkeihin olen viimeistään lopettanut suhteet.

Minun on pakko muuttua jotenkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ihanista kommenteista. <3 Olette liiankin ystävällisiä. Minussa kuitenkin selvästi on jotain pahaa vikaa, jonka takia joudun näin karmeisiin parisuhteisiin. Jotain vikaa, jonka takia ihanat, hyvin käyttäytyvät miehet muuttuvat ihan hirviöiksi puolen vuoden, vuoden yhdessäolon jälkeen.. :'( Vai ovatko kaikki muka esittäneet aivan päinvastaista kuin oikeasti ovat, jopa vuoden ajan? Sekin kuulostaisi uskomattomalta minusta.

En ole ikinä kokenut varsinaista väkivaltaa. Pahimmillaan on kyllä uhattu henkeäni, heitetty laseja rikki, riuhdottu käsistä. Mitään fyysisiä jälkiä ei ole koskaan jäänyt. Noihin merkkeihin olen viimeistään lopettanut suhteet.

Minun on pakko muuttua jotenkin.

ap

Hengen uhkaaminen on ihan oikeaa ja varsinaista väkivaltaa. Käsistä riuhtominen on sitä myös. Yksi vikasi on se, että et tunnista väkivaltaa vaan vähättelet sitä että se ei muka ole "varsinaista" väkivaltaa. Kyllä se on.

Ja ne miehet ei muutu hirviöiksi puolen vuoden jälkeen. He alkavat puolen vuoden jälkeen näyttää todellisen persoonansa, sen mitä ovat olleet jo ennen sinua. Puoli vuotta - vuoden ajan ihminen elää ihastumisen huumassa ja siksi käyttäytyy todella hyvin ja ihanasta, kun se huuma väistämättä puolen vuoden tai vuoden jälkeen hieman hellittää, niin todellinen persoonallisuus tulee esiin. Usko nyt, et sinä heitä tuollaisiksi tee etkä muuta. Et sinä sentään niin vaikutusvaltainen ihminen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sä annat niiden olla sellaisia. Normaali-itsetuntoinen nainen pistäisi pillit pussiin siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä halventamisyrityksiä alkaisi näkyä. Mutta jos sä koko ajan pelkäät ja alistut, se yllyttää kusipäitä testaamaan valtaansa suhun. Tee itsestäsi vahvempi, älä roiku niissä miehissä.

Minä tosiaan annan aika helposti anteeksi ja ymmärrän aivan liian pitkään. Monesti lisääntyneistä riidoista mietin aina heti omaa käytöstäni, että toiminko nyt oikeasti ärsyttävästi, jotta kumppanillani oli oikeus suuttua tuolla tavalla. Totta kai välillä koen omassakin toiminnassani olleen vikaa. Minullakin on ollut pitkä päivä, jolloin en jaksa olla normaali aurinkoinen itseni ja mies sitten ottaa sen itseensä ja sitten syntyy riita.

Sitä posketonta halveksuntaa en kuitenkaan ole jäänyt katselemaan pitkäksi aikaa. Eli sitten kun tajuan, että minä en todellakaan olisi voinut mitenkään välttää näitä haukkuja ja halveksuntaa, ja noin käy jatkuvasti, päätän suhteen. En tahdo jäädä kenenkään sylkykupiksi.

Nykyisen kumppanini kanssa riitoja on ollut jatkuvasti vajaan vuoden ajan (olemme olleet 2 vuotta yhdessä). Hänellä on ollut paljon stressiä omien töidensä kanssa, joten olen pistänyt hänen riita-alttiuttaan sen piikkiin ja yrittänyt itse olla mukavampi. Eilinen kuitenkin avasi silmäni nykytilanteen sietämättömyydelle: Mies sai erään palkinnon, jota juhlistaakseni olin varannut meille pöydän erääseen ravintolaan. Olin todella hyvällä tuulella itse. Leivoinkin töiden jälkeen välipalaa meille, imuroin ja sitten kävin itse valmistautumaan iltaan. Alusta asti mies halveksi minua.

Suolainen piirakka oli mautonta ja typerä idea. Imurointi jälki oli huolimatonta, "miten typerä pitää olla, ettei osaa edes imuroida oikein?!". Mielestäni imuroin ihan normaalisti ja tarkasti. En käynyt riitelemään, koska en tahtonut pilata iltaa. Laittauduin. Mies tuli viereeni haukkumaan meikkejäni ja vaatteitani. "Miten olet lihonut noin muodottomaksi? Hyi h.. Näytätpä muuten todella rupsahtaneelta ja vanhalta! Seurustelenko muka tuollaisen rupsahtaneen rumiluksen kanssa?" Jokainen kokeilemani vaatekokonaisuus oli ruma ja lisäsi kuulemma vastenmielisyyttäni entisestään. Seuraan painoani ja en ole lihonut oikeasti, mutta kuukautiseni ehkä hieman turvottavat tällä hetkellä. Menimme ravintolaan. Mies haukkui kävelytyyliäni. "Miten et osaa kävellä korkokengillä kuten naiset? Näytät ihan pingviiniltä. Kyllä saa hävetä silmät päästään. Katsopas tuota kaunista leidiä, hän osaa kävellä korkokengillä!" Ravintolassa sama meno jatkui.. Nieleskelin kyyneleitäni koko illan ja välillä kävin vessassa itkemässä. Kotiin palattuamme ilmoitin, että meidän on aika erota. Minä en käy tuntemaan moista oloa enää ikinä hänen kanssaan.

Tämä mies ei ole ikinä aiemmin haukkunut noin törkeästi minua vaikka välillä jostain onkin huomauttanut. Ihan kuin hän olisi muuttunut julmuriksi yhdessä yössä. Olen aivan pihalla. :'(

ap

Voi murunen, sympatiat sinne. Et ansaitse tuollasta. Ehkä jostain (alitajuisesta?) syystä valitset tuollaisia miehiä. Oletko tottunut lapsuudessa tms näkemään tuollaista käytösmallia jollakin läheisellä ja sitten alitajuisesti nyt kiinnostut jotenkin samankaltaisista miehistä? Vähän samalla tavalla kuin joillain alkoholistien lapsilla on taipumus valita puolisokseen myös alkoholisti. Se tuttuus vaikuttaa taustalla. Tai niinkuin jotkut valitsevat uudestaan ja uudestaan väkivaltaisen puolison.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ihanista kommenteista. <3 Olette liiankin ystävällisiä. Minussa kuitenkin selvästi on jotain pahaa vikaa, jonka takia joudun näin karmeisiin parisuhteisiin. Jotain vikaa, jonka takia ihanat, hyvin käyttäytyvät miehet muuttuvat ihan hirviöiksi puolen vuoden, vuoden yhdessäolon jälkeen.. :'( Vai ovatko kaikki muka esittäneet aivan päinvastaista kuin oikeasti ovat, jopa vuoden ajan? Sekin kuulostaisi uskomattomalta minusta.

En ole ikinä kokenut varsinaista väkivaltaa. Pahimmillaan on kyllä uhattu henkeäni, heitetty laseja rikki, riuhdottu käsistä. Mitään fyysisiä jälkiä ei ole koskaan jäänyt. Noihin merkkeihin olen viimeistään lopettanut suhteet.

Minun on pakko muuttua jotenkin.

ap

Hengen uhkaaminen on ihan oikeaa ja varsinaista väkivaltaa. Käsistä riuhtominen on sitä myös. Yksi vikasi on se, että et tunnista väkivaltaa vaan vähättelet sitä että se ei muka ole "varsinaista" väkivaltaa. Kyllä se on.

Ja ne miehet ei muutu hirviöiksi puolen vuoden jälkeen. He alkavat puolen vuoden jälkeen näyttää todellisen persoonansa, sen mitä ovat olleet jo ennen sinua. Puoli vuotta - vuoden ajan ihminen elää ihastumisen huumassa ja siksi käyttäytyy todella hyvin ja ihanasta, kun se huuma väistämättä puolen vuoden tai vuoden jälkeen hieman hellittää, niin todellinen persoonallisuus tulee esiin. Usko nyt, et sinä heitä tuollaisiksi tee etkä muuta. Et sinä sentään niin vaikutusvaltainen ihminen ole.

Ainakin se on ollut niin pelottavaa, että en ole jäänyt odottelemaan sitä, milloin uhkaukset muuttuvat todeksi.

Ehkä niin, että miehet ovat pyrkineet alussa vaan tekemään minuun vaikutuksen, saada minut rakastumaan, jotta jäisin koukkuun ja sitten voivat käyttäytyä muka kuten haluavat? Olen silti ollut ihmeissäni siitä, kuinka suuria nuo muutokset ovat olleet. Esim. riitelytyyliä olen pitänyt aina melko pysyvänä ominaisuutena. Jotkut huutaa, jotkut mököttää, jotkut tahtoo keskustelemalla hoitaa riidat rauhallisesti, jotkut poistuvat heti paikalta riitatilanteissa jne. Olen todella ihastunut näiden miesten tapaan hoitaa alussa riitatilanteet huutamatta ja rauhallisesti puhumalla. Se on ollut minun tapani aina riidellä ja nämä miehet ovat toimineet samalla tavalla. Olen pitänyt heitä sopivana minulle.

Lisäksi he ovat olleet aluksi empaattisia ja kilttejä. Eivät ainoastaan minua kohtaan vaan myös muita ympärillä olevia ihmisiä kohtaan. Vähitellen sekin vaan kävi muuttumaan. Aluksi alkoivat haukkua julkkiksia, sitten yhteisiä tuttuja ja lopulta minua. Riitely taas vähitellen muuttuu siten, että heidän äänensä alkaa aina vaan kohoamaan enemmän ja sanat muuttuvat entistä ilkeämmiksi (alussa eivät olleet lainkaan ilkeitä). Sitä muutosta selitellään huonolla päivällä, stressillä, sillä että olin tavallista ärsyttävämpi. Vähitellen riidoissa ei enää ollenkaan keskusteltu, vaan mies ainoastaan huusi omaa kantaansa eikä ymmärtänyt pätkääkään minun näkemystäni.

ap

Näissä kaikissa kirjoituksissasikin vain yliymmärrät ja yliymmärrät ja empatiseeraat noita kusipäitä ja selittelet heidän huonoa käytöstä omaksi syyksesi, otat kantaaksesi vastuun toisen ihmisen pahoista teoista, vaikka jokainen on itse vastuussa omista pahoista teoistaan. Etkö ole vihainen noille kusipäille? Etkö ole raivoissasi siitä, miten huonosti he sinua kohtelivat? Lukijassa herää viha noita idiootteja kohtaan sinun puolesta, kun itse et älyä olla heille vihainen.

Et ymmärrä tai osaa vetää rajojasi ollenkaan. Oletko läheisriippuvainen? Ainakin alitajuisesti etsit alistavaa suhdetta. Tunnetko itsesi tarpeelliseksi ja hyveelliseksi, kun sinuun käytetään väkivaltaa ja sinä vain kestät ja nielet? Näetkö, että se on sinun roolisi ja tehtäväsi?

Ei se ole. Sinun ei tarvitse olla uhri, valitse parempaa! Ansaitset sen.

Sinä et muuta näitä miehiä hirviöiksi, mutta mahdollistat heille vallankäytön. Tietty ihmistyyppi on sellainen: se testaa ja testaa, kuinka pitkälle voi mennä. Sanot, että et siedä loukkaavaa käytöstä ja annat siitä palautetta. En usko, että tämä on ollenkaan totta. Palautteesi on merkityksetöntä, eikä vaikuta mitenkään. Sillä ei ole seurauksia.

Normaali suhde ei ikinä menisi tuollaiseen, kun kerrot esimerkissäsi. Kuulostaa läheisriippuvaisen ja narsistin suhteelta. Olet varmasti niellyt todella, todella monta loukkausta, ennen tuota päivää.

Normaali ihminen ei muuten siedä hekilökohtaisia loukkauksia, vaikka toisella olisi kuinka huono päivä tai stressiä. Tiuskiminen tai huonotuulisuus on eri asia kuin henkilöön menevä solvaus tai haukkuminen. 

Itse lähtisin välittömästi, jos minua sanottaisiin kerrankin tyhmäksi, typeräksi tai rumaksi. Tuollainen ei yksinkertaisesti ole normaalia, vaan askel kohti alistavaa suhdetta ja toisen mitätöintiä.

Ohis:

Oletko horoskoopistasi kalat?

(tyypillisiä luonteenpiirteitä mm. kiltteys, empaattisuus, haluaa välttää riitoja, hyväuskoisuus..)

Näissä ap:n tyylisissö tarinoissa on aina kyse siitä, että ihminen tiedostamattaan hakeutuu suhteeseen tietynlaisten - useimmiten myrkyllisten - ihmisten kanssa. Aika usein takana on itsetunto-ongelmia tai lapsuuden traumoja.

Mietiskele, miksi noihin kumppaneihin ylipäänsä ihastuit. Oliko jotain yhteisiä tekijöitä? Suosittelen myös vahvasti seksuaaliterapeutin vastaanottoa.

Vierailija kirjoitti:

Näissä kaikissa kirjoituksissasikin vain yliymmärrät ja yliymmärrät ja empatiseeraat noita kusipäitä ja selittelet heidän huonoa käytöstä omaksi syyksesi, otat kantaaksesi vastuun toisen ihmisen pahoista teoista, vaikka jokainen on itse vastuussa omista pahoista teoistaan. Etkö ole vihainen noille kusipäille? Etkö ole raivoissasi siitä, miten huonosti he sinua kohtelivat? Lukijassa herää viha noita idiootteja kohtaan sinun puolesta, kun itse et älyä olla heille vihainen.

Tietysti olen vihainen. Minun tyylini vain ei ole huutaa ja raivota. Eilen eropäätöksen kerrottuani sanoin miehelle itkien hänen muuttuneen aivan kusipääksi, enkä voi käsittää syitä siihen. Sanoin myös, että tiedän, etten eilen oikeasti provosoinut häntä millään tapaa siihen haukkumiseen.  Päinvastoin tein kaikkeni, jotta hän saisi pientä lomaa työstressistään ja halusin juhlistaa hänen saamaansa palkintoa, osoittaa olevani ylpeä hänestä. Silti nykyään kaikki mitä teen tai olen, on hänestä väärin. Siksi en tahdo jatkaa enää parisuhdetta. Sanoni, etten kestä tällaisia loukkauksia, huonon itsetunnon piikkejä ja täysin rakkaudetonta käytöstä mieheltä, jota itse rakastan syvästi ja olin sitoutunut suhteeseemme.

Mies vastasi kovasti rakastavansa minua, ei kuulemma ymmärrä itsekään miksi muka haukkuu minua. Hän aneli, etten jättäisi häntä. Jätin silti. Sanoin yhteiselomme olevan nykyään aivan painajaista, koska hän on muuttunut todella ilkeäksi ihmiseksi, jonka kanssa on mahdotonta tulla toimeen. "Tiedät, etten tarkoita niitä. Leikillänihän minä vain.. Tiedät minun rakastavan sinua ja pitävän sinua kauniina." Miten minä sen muka tietäisi, kun hänen sanansa ovat aivan päinvastaisia?

Olen sanonut tämän kaiken miehelle ja exillekin. En ole kätkenyt tunteitani. Silti se ei ole auttanut mitään.

ap