Kun sali hiljeni - Tuntematon sotilas 2017
http://www.sielunisilmin.fi/malelifestyle/kun-sali-hiljeni-tuntematon-s…
Oli melko maaginen hetki leffateatterissa. Kävittekö kattoo ja mitä tykkäsitte?
Kommentit (139)
Hieno elokuva, onneksi kävin katsomassa, itkin vuolaasti.
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta. Mitään tuollaista en itse tai kukaan kaverini ole nähnyt tai kokenut vaikka sali on ollut täynnä eri-ikäisiä. Kusihätä oli se vallitseva olotila leffan jälkeen.
Käy ensi kerralla katsomassa pienemmässä salissa, kokemus on erilainen. Hiljaisuutta ei voi kuulla jos yksikin metelöi. Teatterin johtaja vastasi että kannattaa katsoa Tuntematon sotilas sekä isossa että pienemmässä salissa kun kysyin kummassa se kannattaa katsoa.
Wc:ssä voi käydä myös näytöksen aikana, ainakin Ison Omenan Loungessa, varmistin asian etukäteen, ohjeet kerrottiin vielä ennen näytöstä.
Ei kuitenkaan tullut tarvetta käydä, en nauttinut mitään nestettä pariin tuntiin ennen elokuvaa.
Koska sali oli pieni näytöksen jälkeenkään ei ollut jonoa vessaan.
Suuron ongelma tuntuu monelle olevan se kusella käynti. Ooämgee?
Minä en jaksa lukea noita pitkiä tekstejä jonkun yhden lauseen takia. Voiko joku referoida mitä vittua tässä klikkiotsikossa on nyt tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta. Mitään tuollaista en itse tai kukaan kaverini ole nähnyt tai kokenut vaikka sali on ollut täynnä eri-ikäisiä. Kusihätä oli se vallitseva olotila leffan jälkeen.
Muistitko lorottaa riittävän pitkään, että ehti kaikki valua päästä saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän sukupolven pojat ( anteeksi nykyäänhän ei saa enää sanoa pojat/tytöt) henkilöt, eivät tuohon pystyisi. Kermaperseet. Nopeasti olisimme toisen vallan alla, jos sota syttyisi. Hävetkää.
Yleensä ne, jotka syyttelevät muita pelkuruudesta tai velliperseydestä, ovat itse tosipaikan tullen sellaisia. Ei ole ensimmäinen kerta, kun uhoaja paskantaa housuunsa kun tulee tosi eteen ja rauhallisempi hoitaa homman.
Ihmisluonto ei muutu. Aina on niitä, jotka pärjäävät kriisissä ja niitä, jotka eivät pärjää. Ja sitten siltä väliltä. Sodan aikana joutui psykiatriseen hoitoon parikymmentätuhatta sotilasta ja lukuisat muut oirehtivat rintamalla. Osa selviytyi paremmin.
Ja sitten oli suuri joukko niitä, joilla sodan muistot kaihersivat tavalla tai toisella mieltä, vaikka arki vedettiin läpi hammasta purren naama peruslukemilla. Kuten vaarini, jolle alkoholi maistui ennen syntymääni kuulemma usein sotakavereiden kanssa iltaa istuessa liikaa, ja joka myöhemminkin hermostui uutena vuotena paukkupommien pamautteluun eikä koskaan halunnut ostaa syntymäpäivälahjaksi sotaleluja, vaikka niitä manguin. Vasta aikuisena oikeasti ymmärsin, miksei.
Minun ukki ei ollut puhunut kokemuksistaan ikinä, kellekään, koskaan. Viina kyllä kuulemma maittoi.
Voi pientä, kun vähän kasvat niin ehkä sitten opit käymään vessassa ennen elokuvaa.
Eipä ollu kiintiö homoa mukana eikä yhtään mustaa miestä elokuvassa......ei kyllä katsojissakaan
Yltiöpäistä isänmaan ihannointia-
Vanhalle rajalle kesti 25 minuuttia ja Edwinin elokuvassa rapiat kolme varttia elokuvan kestosta joten paljon jäi pois kerronnassa.
Vänrikki Koskela meni kyllä flegmaattisena napapiirin sankarina ja Rokka jo liian vanha ja teennäinen.Kariluodon rooli kyllä yllätti karismaattisuudessaan myönteisesti ja kohtauksia kohta jo odotti ja lauloi upeasti.
Ihmeelistä vain oli että olennaisena kuuluva hurtti huumori oli sitten melkein tyystin poistettu ja kirjan keskinäisiä sanailuja jotka kuuluivat aikakauteen kun turhia tunteiluja ei oikein harrasteltu äijäporukassa.
Rokkakin joka elokuvassa jo kovin iäkäs olisi pitänyt olla jo lähes aikuisia tyttäriä?
Hiukan kyllä hölmistyneinä todettiin kyllä monien kohtausten puuttumista elokuvasta tyystin.
Itse olin myös katsomassa tänään ja niin uppoutunut leffaan että olisin sen jälkeen halunnut jonnekin pimeään huoneeseen itkemään hetkeksi. Nieleksin puolet leffasta ja se meni sen verran ihon alle että olisinntosiaan tarvinnut hetken palautua mutta jouduin heti palaamaan normitilaan ja oli vähän tekemistä koota itseä.
Minun ukilta, kun yritti sodasta kysellä niin sanoi aina, että siinä ei ole mitään puhuttavaa.
Alkoholia kuulemma kului myös paljon monta vuotta sodan jälkeen ja hermostui kuulemma todella pienestä ja herkästi, tästä kärsi eniten vaimo ja lapset. Tämä hermostuneisuus hävisi vuosien saatossa ja alkoholin käytönkin lopetti lopulta kokonaan.
Painajaisia näki ja niistä heräsi monesti huutaen.
Minua tuossa leffassa kosketti eniten se, kun siinä tuli jotenkin niin silmille se miestenpelko ja epätoivo.
Yksi koskettavimpia kohtauksia oli se, kun Antero ja Lyyti istui saunassa, rokka oli mieleltään ihan jossain muualla ja Lyyti siinä yritti lohdutella.
Kotona olevien naisten (ja lasten) osakin oli kova ja sitä se oli vielä kauan sodan loputtuakin. Kun kotiin tuli se mieleltään täysin särkynyt mies.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin myös katsomassa tänään ja niin uppoutunut leffaan että olisin sen jälkeen halunnut jonnekin pimeään huoneeseen itkemään hetkeksi. Nieleksin puolet leffasta ja se meni sen verran ihon alle että olisinntosiaan tarvinnut hetken palautua mutta jouduin heti palaamaan normitilaan ja oli vähän tekemistä koota itseä.
Samoin kävi mulle ja ilmeisesti monelle ja tolle artikkelin kirjoittajallekin
Vierailija kirjoitti:
Ihmeelistä vain oli että olennaisena kuuluva hurtti huumori oli sitten melkein tyystin poistettu ja kirjan keskinäisiä sanailuja jotka kuuluivat aikakauteen kun turhia tunteiluja ei oikein harrasteltu äijäporukassa.
Rokkakin joka elokuvassa jo kovin iäkäs olisi pitänyt olla jo lähes aikuisia tyttäriä?
Hiukan kyllä hölmistyneinä todettiin kyllä monien kohtausten puuttumista elokuvasta tyystin.
Tisseille ja pi*luille piti kato tehdä tilaa.
Kävin tänään katsomassa eikä silmät edes kostuneet missään vaiheessa. Mun mies välillä ryki ja niiskutti vähän. Muuhun yleisöön en kiinnittänyt mitään huomiota niin kuin en yleensä koskaan, jos ei nyt joku ihan metelöidä ala. Kun leffa loppui, aloin jutella mun miehen kanssa. En huomannut, olivatko muut hiljaa. Vessahätä tuli mullekin ja kiirehdin miestä että lähdetään äkkiä. Mutta pidin kyllä elokuvasta, paras Tuntematon sotilas -versio se oli ehdottomasti.
Olin helpottunut kun leffa loppui. En odottanut alkuperäisen Tuntemattoman uusintaa mutta odotin enemmän kuin tuota keskinkertaista tekelettä. Varsinkin leffan alku kuin kokoelma hajanaisia ottoja. Dialogi oli tönkköä ja kirjassa olevat dialogit oli pätkitty tai jätetty pois mikä oli virhe sillä ne olisvat tuoneet henkilöihin syvyyttä. Visuaalinen ilme oli toki näyttävä mutta ei vähempää olisi nykyteknologialla odottanutkaan. Samoin se arkistofilmi Hitlerin vierailusta Mannerheimin syntymäpäivistä ja natsienliput Helsingissä herättivät lähinnä myötähäpeää. Missä se länsi oli kun Talvisota alkoi ja missä länsi oli kun Hitler sekä Stalin jakoivat Euroopan?
Itselle jäi myös mieleen enemmän se kova pissahätä kuin tunteellinen liikutus, vaikka elokuva muuten hyvä olikin.
Kyllä tarpeilleen pääsee myös kesken leffan. Kun minä kävin katsomassa, yleisöstä muutama poistui ja palasi hetken päästä takaisin.