Kun sali hiljeni - Tuntematon sotilas 2017
http://www.sielunisilmin.fi/malelifestyle/kun-sali-hiljeni-tuntematon-s…
Oli melko maaginen hetki leffateatterissa. Kävittekö kattoo ja mitä tykkäsitte?
Kommentit (139)
Koin saman. Todella vaikuttavaa. Poislähtiessä kukaan ei sanonut sanaakaan, kaikki syvissä mietteissä.
Olen katsonut ja juuri näin kävi,itsekin yritin koko ajan taistella vastaan että ei mitään vollotusta nyt mutta aina silloin tällöin leuka väpätti kunnes...
En tiedä mitä tapahtui noin puolessa välissä elokuvaa vasemmalle silmälle menikö joku roska tai jotain mutta se alkoi vuotaa ja kirvellä ihan hervottomasti,nestettä juoksi ihan solkenaan.
Ei auttanunut muu kun yrittää pitää silmä tiukasti suljettuna,jossain vaiheessa luulin että silmä puhkesi tai jotain.
Varmaan 15-20 min meni ohi koko elokuvasta kun ei voinut keskittyä mihinkään,sitten viimein helpotti.
Kiitos ja kunnia heille kaikille, jotka mahdollistivat meille tämän itsenäisen kotimaamme. Miehet, naiset, nuoret pojat, hevoset❤
Kertokaas mikä siinä leffassa erityisesti itketti tai herätti tunteita? Eriteltkää joku tietty kohta. Haluan ihan vilpittömästi tietää. Itsekin olen leffan nähnyt ja pitänyt, mutta en kyllä tuntenut tarvetta itkeä tai ollut muutenkaan tunnekuohujen vallassa. Ja kuten joku jo kirjoitti, en minäkään nähnyt mitään poikkeuksellista hiljaisuutta tai kyyneliä leffateatterista poistuttaessa.
Vierailija kirjoitti:
Paskapuhetta. Mitään tuollaista en itse tai kukaan kaverini ole nähnyt tai kokenut vaikka sali on ollut täynnä eri-ikäisiä. Kusihätä oli se vallitseva olotila leffan jälkeen.
Voi sua ressukkaa. Oliko sulla kusihä?Kyynel.
Olin yhdessä niistä näytöksistä (ma-to päivänäytökset), joihin veteraanit pääsevät ilmaiseksi, ja heitä olikin siellä aika paljon. Itsekin olin veteraanin saattajana. Poislähtiessä puhetta oli kyllä ihan tavanomaisesti, moni kuului muistelevan omia kokemuksiaan, ja vaikuttivat pitäneen elokuvasta.
Vessaankin monella oli kiire ja leffan aikana hiljaisissa kohtauksissa kuului välillä sieltä täältä salista vaimeaa kuorsausta.
Niin monta kokemusta kuin oli näytöstäkin, eikös jee? Hieno kunnianosoitus heille kelle se kuuluu!
Vierailija kirjoitti:
Niin monta kokemusta kuin oli näytöstäkin, eikös jee? Hieno kunnianosoitus heille kelle se kuuluu!
Lotta Kotilaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas mikä siinä leffassa erityisesti itketti tai herätti tunteita? Eriteltkää joku tietty kohta. Haluan ihan vilpittömästi tietää. Itsekin olen leffan nähnyt ja pitänyt, mutta en kyllä tuntenut tarvetta itkeä tai ollut muutenkaan tunnekuohujen vallassa. Ja kuten joku jo kirjoitti, en minäkään nähnyt mitään poikkeuksellista hiljaisuutta tai kyyneliä leffateatterista poistuttaessa.
Sulla ei ole tunteita tai et rakasta isänmaatasi, jos leffa ei aikaansaanut sinussa mitään reaktiota!
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ja kunnia heille kaikille, jotka mahdollistivat meille tämän itsenäisen kotimaamme. Miehet, naiset, nuoret pojat, hevoset❤
Se joka tälle alapeukun laittoi, muuta nopeasti pois tästä maasta!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas mikä siinä leffassa erityisesti itketti tai herätti tunteita? Eriteltkää joku tietty kohta. Haluan ihan vilpittömästi tietää. Itsekin olen leffan nähnyt ja pitänyt, mutta en kyllä tuntenut tarvetta itkeä tai ollut muutenkaan tunnekuohujen vallassa. Ja kuten joku jo kirjoitti, en minäkään nähnyt mitään poikkeuksellista hiljaisuutta tai kyyneliä leffateatterista poistuttaessa.
Sulla ei ole tunteita tai et rakasta isänmaatasi, jos leffa ei aikaansaanut sinussa mitään reaktiota!
Hän ei ymmärrä että elokuvan kaltaiset tapahtumat ovat olleet tässä maassa totisinta totta.
Täällähän vilisee noita "isänmaanpettureita" kuinkahan suomen kävisi, jos tänne nyt hyökättäisiin, kun nyky isänmaantoivot valittaa jo kusihädästäänkin? Vit...mitä luusereita!
Vierailija kirjoitti:
Olin yhdessä niistä näytöksistä (ma-to päivänäytökset), joihin veteraanit pääsevät ilmaiseksi, ja heitä olikin siellä aika paljon. Itsekin olin veteraanin saattajana. Poislähtiessä puhetta oli kyllä ihan tavanomaisesti, moni kuului muistelevan omia kokemuksiaan, ja vaikuttivat pitäneen elokuvasta.
Vessaankin monella oli kiire ja leffan aikana hiljaisissa kohtauksissa kuului välillä sieltä täältä salista vaimeaa kuorsausta.
Lisään vielä, että ainoa tunnekuohu, jonka näin/kuulin oli kun vieressäni istunut sodan aikana syntynyt mies huokaisi elokuvan loputtua värisevällä ja liikuttuneella äänellä että "voi isä-parkaa". Se jotenkin vähän nosti palaa omaankin kurkkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas mikä siinä leffassa erityisesti itketti tai herätti tunteita? Eriteltkää joku tietty kohta. Haluan ihan vilpittömästi tietää. Itsekin olen leffan nähnyt ja pitänyt, mutta en kyllä tuntenut tarvetta itkeä tai ollut muutenkaan tunnekuohujen vallassa. Ja kuten joku jo kirjoitti, en minäkään nähnyt mitään poikkeuksellista hiljaisuutta tai kyyneliä leffateatterista poistuttaessa.
Sulla ei ole tunteita tai et rakasta isänmaatasi, jos leffa ei aikaansaanut sinussa mitään reaktiota!
Olenko siis kommu nismi?
Joo, jos elokuva ei saa itkemään ja kusihätäkin ehtii tulla reilussa kolmessa tunnissa, ei voi olla kykenevä puolustamaan isänmaataan. Näin sen täytyy olla. Matalan liikuttumiskynnyksen ja virtsarakon tilavuuden perusteella se maanpuolustuskyky ja -halu mitataan!
Elokuva oli kyllä koskettava. Minut se sai miettimään ihmiskohtaloita sodan jälkeen. Miten ihmiset selvisivät jaloilleen? Siihen aikaan ei ollut terapiaa, rintamalla olleet kantoivat sielunsa haavat itse. Entä sotalapsien kohtalo? Niin monta järkyttävää ihmiskohtaloa :(
Liikutuin pari kertaa elokuvan aikana ja lopussa tosiaan oli kuin olisi puulla päähän lyöty. Se oli hyvä. M36
Jos ei tämä herätä mitään tuntemuksia, niin pitää olla tunnekylmä jääkalikka koko ihminen!!
Paskapuhetta. Mitään tuollaista en itse tai kukaan kaverini ole nähnyt tai kokenut vaikka sali on ollut täynnä eri-ikäisiä. Kusihätä oli se vallitseva olotila leffan jälkeen.