Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joita ei lapsena juuri koskaan viety lääkäriin?
05.12.2017 |
Meillä tällainen oli tapana. Monet nielutulehdukset on sairastettu valuttamalla sylkeä paperiin, kun ei kertakaikkiaan pystynyt nielemään. Alle kouluikäisenä sairastettu pissatulehduskin parani lopulta itsestään. Korvatulehduksestakaan ei tarvinnut viedä lääkäriin, kun korva puhkesi ja kipu helpotti. Sisko vietiin kerran lääkäriin kun veisteli kunnon tikattavan haavan käteensä.
Vielä nuorena parikymppisenä opiskelijana ollessani kotona toipumassa gynekologisen leikkauksen jälkeen ja tulin tosi kipeäksi (sisäsynnytintulehdus), ei lääkäriin suostuttu viemään ennen kuin kolmen kivuliaan vuorokauden jälkeen olin taksia itselleni soittamassa.
Vanhemmat olivat ihan tavallisia duunareita, ei alkoholismia tms. perheessä.
Kommentit (272)
Minä. Yksi toimiva munuainen kiitos tämän. Porukat on näitä vaihtoehtohuuhaa ihmisiä eli mua ei viety lääkäriin. Munuainen meni sököksi ennen, kuin uskoivat että ei tää mee ohi yrteillä. Itse oksentelin, itkin kivusta, en voinut pissata ja pyörtyilin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidät vietiin ruskeaan taloon=(
Olipa ikävää luettavaa että moni on jäänyt ilman asianmukaista hoitoa :( ja varmaan nykypäivänäkin on lapsia, joita ei käytetä lääkärissä vaikka pitäisi.
Kovasti syytellään vanhempien välipitämättömyyttä.
Ei se niin ollut. Ajan henki ja suhtautumistapa vain täysin erilainen.
Puolensa ja puolensa. Nyt on syntynyt resistenttejä bakteerikantoja sen ansioista, että hyökäätään päivystykseen antibiootteja vaatimaan pikkuisestakin korva- tai kurkkukivusta.
Mutta on omakohtaisia muistojakin näin viisikymppisenä. Pissaaminen kirveli ihan kauheasti joskus alakoululaisena. Äiti juotti vettä ämpärikaupalla, kuitenkin jatkui päiväkausia.
Lopulta menimme kyllä lääkäriin ja sain lääkkeet virtsatietulehdukseen. Kynnys lähteä oli huomattavasti korkeampi kuin nykyään olisi.
Perusterve olen. Eli mitään kauheita laiminlyöntejä ei ole tapahtunut.
Vanhin tyttäreni olisi voinut kirjoittaa tämän avauksen. Tosiasiassa häntä on käytetty lääkärissä yhteensä enemmän kuin muita lapsia yhteensä. Hänellä vaan on niin harhainen suhtautuminen omaan terveyteensä, jokainen pieni köhä on heti aivokalvontulehdus ja jokainen särky on heti kasvain. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta useampikin lääkäri on yrittänyt tytölle järkeä puhua. Psykologillakin kävi aikanaan. Muilla lapsilla ja meillä vanhemmilla on mielestäni ihan normaali suhtautuminen sairastamiseen. Ei nyt heti pompata lääkäriin, mutta ei kovin montaa päivää kärsitäkään, jos vaikuttaa ettei mene ohi itsestään tai jos on kovasti kipeä, tietysti aiemminkin mennään.
Nyt on jo aikuinen, ja edelleen tekee muka kuolemaa kuukausittain. Voisi hyvin kirjoitella tännekin, ettei häntä koskaan viety lääkäriin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä. Yksi toimiva munuainen kiitos tämän. Porukat on näitä vaihtoehtohuuhaa ihmisiä eli mua ei viety lääkäriin. Munuainen meni sököksi ennen, kuin uskoivat että ei tää mee ohi yrteillä. Itse oksentelin, itkin kivusta, en voinut pissata ja pyörtyilin.
Kyllä nämä "vaihtoehtohoidot" ovat enemmänkin nykypäivää kuin jotain 70-lukua.
Mutta tosi ikävä juttu, että sinulla kävi näin jo silloin.
Mielenkiintoista nämä peukutusten määrä ja hajonta.
Ihan hyvähän asia se on, ettei rampata terveydenhuoltoa rasittamassa joka asiasta.
Hengissä kuitenkin olette, kun tänne kirjoittelette?
Totta kai varmaan on tapauksia, että olisi pitänyt viedä ja täälläkin niitä on raportoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on tosi riippuvainen vanhemmistaan ja miksi, en tiedä.
Parikymppinen lähtee ihan itse lääkäriin, jos tarve.
Katkeraa vuodatusta. Itse olin tuossa vaiheessa asunut omillani jo kolmisen vuotta kuten monet.
En ymmärrä, missä tilanteessa olisin potenut jotain lapsuuden kodissa, saati vaatinut heitä hoitamaan jotkut lääkärikäyntini.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on tosi riippuvainen vanhemmistaan ja miksi, en tiedä.
Parikymppinen lähtee ihan itse lääkäriin, jos tarve.
Katkeraa vuodatusta. Itse olin tuossa vaiheessa asunut omillani jo kolmisen vuotta kuten monet.
En ymmärrä, missä tilanteessa olisin potenut jotain lapsuuden kodissa, saati vaatinut heitä hoitamaan jotkut lääkärikäyntini.
Oletpa kylmä ihminen. Kyllä minä kävin opiskeluaikana vanhempiani moikkaamassa ja jos olisin tullut kipeäksi, varmasti vanhemmat olisivat kyydinneet lääkäriin. Sehän on vain normi auttamista. Noin 50 km:n taksimatka olisi tullut tosi kalliiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on tosi riippuvainen vanhemmistaan ja miksi, en tiedä.
Parikymppinen lähtee ihan itse lääkäriin, jos tarve.
Katkeraa vuodatusta. Itse olin tuossa vaiheessa asunut omillani jo kolmisen vuotta kuten monet.
En ymmärrä, missä tilanteessa olisin potenut jotain lapsuuden kodissa, saati vaatinut heitä hoitamaan jotkut lääkärikäyntini.
Oletpa kylmä ihminen. Kyllä minä kävin opiskeluaikana vanhempiani moikkaamassa ja jos olisin tullut kipeäksi, varmasti vanhemmat olisivat kyydinneet lääkäriin. Sehän on vain normi auttamista. Noin 50 km:n taksimatka olisi tullut tosi kalliiksi.
Maalaiset erikseen.
Olen stadilainen ja lähimpään lääkäriin olisi ollut sata metriä. En tajua, että tuollaisissa olosuhteissa edes asutaan. Jopa vaarallista, kun ambulanssin tulo voi kestää tunnin.
Vierailija kirjoitti:
Onko lestadiolaisilla joku uskomus ettei lääkäriin saa viedä vaan Jumala hoitaa? Kun olipa vaikka mikä niin ei viedä... lapset saa kärsiä vaan. Ja lääkkeetkin syntiä?
Ei ole. En ole lestadiolainen, mutta minun käsittääkseni Jumala on sallinut kaikkien lääkkeitten keksimisen.
Minut vietiin lapsena lääkäriin vain kerran, kun olin ollut viikon kotona kovassa kuumeessa, ja sainkin sitten olla viikon sairaalassa. Ei silloin 60-luvulla ollut tapana lennättää lapsia pikkuvaivojen vuoksi lääkäriin. Ihme, kun minun tutuistani kukaan ei enää kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulapsena vietiin kyllä, mutta ei teini-ikäisenä. Silloin äitini epäili, että kaikki sairaudet olivat vain yrityksiä lintsata koulusta. Joskus sairastin koko talven pientä kuumetta ja kovaa kurkkukipua, kun viimein keväällä sain luvan mennä lääkäriin olivatkin tulehdusarvot taivaissa ja lääkäri oli jo pistämässä minua sairaalaan ab-tippaan. Sain kuitenkin ensin kokeilla suun kautta otettavia antibiootteja jotka onneksi lähtivätkin nopeasti auttamaan.
E-pillerit hankin tietenkin salaa, koska kaikki seksuaalisuuteen ja naiseksi kasvamiseen liittyvät asiat olivat syvästi häpeällisiä. Esimerkiksi kuukautisten alkamista ei käsitelty kotona mitenkään. Ne alkoivatkin minulla jo 11-vuotiaana, mutta onnistuin salaamaan sen moneksi vuodeksi kotona. Tai sitten vanhemmat eivät olleet huomaavinaan. Joskus sitten perheen yhteisellä kesälomamatkalla asia jouduttiin kohtaamaan, kun menkkani olivat alkaneet yöllä ja aluslakana oli veressä. Asiasta oltiin vihaisia.
Ihan sairaalta kuulostaa nämä jutut nyt kun jälkeenpäin ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 40-luvulla.En muista paljon sairastelleeni. Vesirokko ja sikotauti ja joskus vähän flunssaa.Ei koskaan käyty lääkärissä.Lääkkeenä muistan olleen kanferttia nuhaan,jota laitettiin nenän alle,että tukkoisuus aukesi. Valeriaanaa äiti otti joskus,jos uni ei tullut.Mikstuuraa laitettiin sokeripalaan ja otettiin kuumeeseen.Jotakin pulveria sain joskus,mutta en muista mihin vaivaan.
Olisko pulveri ollut hotapulveria?Asperiinia kyllä oli jo 60-luvun maalaiskodeissa, ja kurkkukipuun angitolia. Ei silloin menty lääkäriin noin vaan, kun kunnassa oli ehkä yksi lääkäri kymmentä tuhatta asukasta kohti. Ei soitettu ambulanssia, koska meillä päin ei ollut, vaan erästäkin kuoleman kielissä ollutta lähti viemään sairaalaan keskuksenhoitajan mies, kun ei saatu edes taksia mistään. Kyseessä oli aikuinen synnyttäjä, äiti selvisi mutta lapsi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli lapsena paha virtsatulehdus.Äiti laittoi ämpärinpohjalle kuumaa vettä ja minut istumaan ämpärin päälle.Kyllä se parani ajan kanssa näinkin,mutta oli tuskallinen tauti.
N. 3-4 vuoden ikäisenä reisilleni kaatui lähes kiehuvaa vettä. Ei viety lääkäriin, naurettiin vain.
Kun olin n. 7-vuotias, naapurin kakara nakkasi isolla kivellä minua päähän. Verta tuli, ei viety lääkäriin. Sain luultavasti vamman myös niskaan, koska se kipuilee vieläkin nyt aikuisikäisenä (ei ole lihaskipua).
Kiviepisodista vähän myöhemmin poltin kämmeneni liedellä. Palovamma tuli, ei viety lääkäriin. Tajusin itse laittaa käden kylmän veteen, mutta kipu oli hirveä.
Kun olin n. 12-vuotias, jyrsijä puraisi minua käteen. Tuli syvä haava ja paljon verta, ei viety lääkäriin. Arpi on vieläkin muistona. Onneksi en saanut mitään tauteja.
Sain ensimmäisen migreenikohtauksen n. 14-vuotiaana. En pystynyt edes liikkumaan kun kipu oli niin hirveä. Ei viety lääkäriin. Kun toivuin, varasin itse lääkärille ajan ja sain migreenilääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vanhin tyttäreni olisi voinut kirjoittaa tämän avauksen. Tosiasiassa häntä on käytetty lääkärissä yhteensä enemmän kuin muita lapsia yhteensä. Hänellä vaan on niin harhainen suhtautuminen omaan terveyteensä, jokainen pieni köhä on heti aivokalvontulehdus ja jokainen särky on heti kasvain. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta useampikin lääkäri on yrittänyt tytölle järkeä puhua. Psykologillakin kävi aikanaan. Muilla lapsilla ja meillä vanhemmilla on mielestäni ihan normaali suhtautuminen sairastamiseen. Ei nyt heti pompata lääkäriin, mutta ei kovin montaa päivää kärsitäkään, jos vaikuttaa ettei mene ohi itsestään tai jos on kovasti kipeä, tietysti aiemminkin mennään.
Nyt on jo aikuinen, ja edelleen tekee muka kuolemaa kuukausittain. Voisi hyvin kirjoitella tännekin, ettei häntä koskaan viety lääkäriin...
Hmm, ettekö usko, että tällaista voi olla, vai miksi alapeukut? Itselläni on myös luulosairas sisko, joka jokaisesta päänsärystä juoksee lääkärissä ja haukkuu terveydenhuollon, kun eivät heti laita magneettikuviin jne. On siis magneetissakin ollut ja mitään ei löytynyt. Tällaisia ihmisiä on ihan oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena sain aina haukut, jos sairastuin tai satutin itseni, koska olin silloin selvästi tehnyt jotain kiellettyä tai tyhmää. Yritin salata ja vähätellä kaiken niin pitkälle kuin mahdollista, mutta pari tapaturmaa vaati silti päivystyksessä käyntiä.
Itsellä oli ihan sama. Isäni oli täysin hermoheikko jos tuli mitään "ylimääräistä", joten salattava oli niin pitkälle kuin mahdollista. Äiti oli taas niin isän tossun alla, että mieluummin kehotti olemaan hiljaa kuin suututtamaan isää.
Vielä yli kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin vituttaa kun asiaa miettii.
Itse menen hyvin nihkeästi lääkäriin, töihinkään ei tarvitse saikkulappua ennenkuin viidennen päivän jälkeen. Välillä kyllä ihmettelen, kuinka sairaita kaikki mielestään ovat, kun jatkuvasti ollaan lääkärissä. Ei jollekin virusflunssalle mitään lääkärikään voi, käskee hengittää höyryä ja juomaan lämmintä ja lepäämään.
Myös esim silmätulehdus, virtsatietulehdus yms paranevat yleensä hyvin itsekseen, vaikka aina pelotellaan worst case skenaarioilla.
Vierailija kirjoitti:
Itse menen hyvin nihkeästi lääkäriin, töihinkään ei tarvitse saikkulappua ennenkuin viidennen päivän jälkeen. Välillä kyllä ihmettelen, kuinka sairaita kaikki mielestään ovat, kun jatkuvasti ollaan lääkärissä. Ei jollekin virusflunssalle mitään lääkärikään voi, käskee hengittää höyryä ja juomaan lämmintä ja lepäämään.
Myös esim silmätulehdus, virtsatietulehdus yms paranevat yleensä hyvin itsekseen, vaikka aina pelotellaan worst case skenaarioilla.
Olet onnekas kun olet säästynyt pahemmilta sairauksilta. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Maailmassa on muitakin sairauksia kun flunssa, silmätulehdus ja virtsatietulehdus.
Lapset ovat lojaaleja ja suojelevat vanhempiaan vaikka omaksi vahingokseen.