Onko täällä muita, joita ei lapsena juuri koskaan viety lääkäriin?

Minä. Esimerkiksi yksi sormeni on vieläkin venkura ja rosoinen, koska kynnen alta levisi tulehdus. Siitä pursui vihreää mätää, mutta siihen sai vain harvoin laittaa jotain hyödytöntä "luonnonvoidetta". Aknea ei saanut hoitaa, koska "se menee ohi itsestään". Eli kosmetiikka oli suoraan stnasta. Just noi korvatulehdukset tms hoidettiin aspiriinilla, joka oli ihmelääke kaikkeen vähänkin vakavampaan eli sellaiseen, josta nousi kuume. Onneks ei koskaan tullut murtumaa, koska siihen varmaan olis tekaistu joku tuohikipsi.

Ei aina ab-kuuria tarvitakaan kaikkeen, mutta en kyllä omalta lapselta esim angiinaa jätä hoitamatta. Pissatulehduskin voi mennä munuaisiin....( Ja lääkäriin on vietävä, jos mielii saikkupaperin saada töitä varten. )

Ja siis kyllä minutkin lapsena lääkärissä käytettiin tarvittaessa, mutta olin kyllä suht terve lapsi.

.

Lapsena sain aina haukut, jos sairastuin tai satutin itseni, koska olin silloin selvästi tehnyt jotain kiellettyä tai tyhmää. Yritin salata ja vähätellä kaiken niin pitkälle kuin mahdollista, mutta pari tapaturmaa vaati silti päivystyksessä käyntiä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä. Esimerkiksi yksi sormeni on vieläkin venkura ja rosoinen, koska kynnen alta levisi tulehdus. Siitä pursui vihreää mätää, mutta siihen sai vain harvoin laittaa jotain hyödytöntä "luonnonvoidetta". Aknea ei saanut hoitaa, koska "se menee ohi itsestään". Eli kosmetiikka oli suoraan stnasta. Just noi korvatulehdukset tms hoidettiin aspiriinilla, joka oli ihmelääke kaikkeen vähänkin vakavampaan eli sellaiseen, josta nousi kuume. Onneks ei koskaan tullut murtumaa, koska siihen varmaan olis tekaistu joku tuohikipsi.

Lul.. espanjalainen flunssa joka tappoi kymmeniä miljoonia olikin ihan tavallinen flunssa mutta ku ne hoidettiin siihen aikaan aspiriinilla niin tuli reippaasti uhreja. Aspiriini ja kuumeet ei sovi yhteen.

Minä! Kerrankin oli karmea silmätulehdus. Molemmat silmät täynnä valkoisia "repaleita", ettei meinannut nähdä eteensä. Kesti varmaan yli viikon. Parani itsestään. Isä varmaan ajatteli, että hyvä, kun ei tuhlattu lääkäriin.

Juu mutta se johtui siitä ettei ikinä ollut mitään vaivaa 😁 Otsikon perusteella siis vastasin.

Välillä vietiin. Välillä syyllistettiin, että yskin yöllä ja pidän muita hereillä - niin kai, koska on astma ja allergia. Oikomiseen ei patistettu joten en juuri pitänyt yökojeita. Nyt aikuisena hampaat ties miten. Ei 10-vuotias voi itse vastuullisesti hoitaa oikomisasiaa.

Sama täälläkin. Vanhemmat pyöritteli vaan silmiään ja huokailivat jos valitti jotain kipua tai kehtasi sairastua. Mutta jos jommallakummalla heistä oli pieninkään flunssa, tavarat alkoi lennellä seinille jos heitä ei passannut kuin taaperoita. En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Minä! Kerrankin oli karmea silmätulehdus. Molemmat silmät täynnä valkoisia "repaleita", ettei meinannut nähdä eteensä. Kesti varmaan yli viikon. Parani itsestään. Isä varmaan ajatteli, että hyvä, kun ei tuhlattu lääkäriin.

Mullakin oli lapsena, siinä ala-asteikäisenä joskus silmätulehdus. Rähmi niin, että aamulla piti pitkään liotella vedellä, että sai ylipäätään silmät auki. Menihän sekin sitten jossain vaiheessa ohi.

Ap

Minulle aiheutui ihan elinikäinen vaiva siitä kun sairauttani ei hoidettu kunnolla, enkä päässyt lääkäriin ajoissa. Vanhempien asenne on yhä että "voivoi, mitäs et mennyt lääkäriin ja hoitanut asiaa kunnolla". Niin, 8v lapsi osaakin mennä lääkäriin ihan tuosta vaan.

Onko lestadiolaisilla joku uskomus ettei lääkäriin saa viedä vaan Jumala hoitaa? Kun olipa vaikka mikä niin ei viedä... lapset saa kärsiä vaan. Ja lääkkeetkin syntiä?

Migreeni 6-vuotiaasta. Todettiin vasta yli 20-vuotiaana Yths:llä. Sitä ennen: otai asperiini/disperiini. Jep jep.

Nimenomaan että kehtasi sairastua! No Ilmankos on aikuisena kaikenlaista, varmaan osin psykosomaattista, dystymiaa.

Teillä on ollut hyvin oudot vanhemmat, onneksi mun oli normaaleja ja välittäviä.

Suurin osa korvatulehduksista paranee itsestään, siihen ei mitään lääkäriä tarvita. Kipulääkettä tarvittaessa.

Teidän pitäisi lukea se mammuttiketju "70-luvulla syntyneiden äidit". Siellä on hirveästi ihan samanlaisia kokemuksia. Lapsista ei vaan aina välitetty.

Joo, jos saiastuin niin isä joko huusi ja haukkui ja jätti hoitamatta tai oikein raivopäisenä kosti ja pakotti vaikka kuumeisena lumitöihin. Suhtautuminen oli aina kärttyisää la koki että lapsi tahallaan kiusallaan sairastui. Kommentit oli tyyliin perkeleen kersa taasko märiset turhasta.

Oltiin ihan keskiluokkaisia ja isä hyvisä töissä. Mutta omia lapsiaei arvostanut yhtään, ei ollut kiinnostunut, ei koskaan auttanut, ei lohduttanut, sen sijaan koko ajan haukkui ja arvosteli.

Entä äiti? No äidinrlämän keskipiste oli mies. Miehelle palveltiin kaikki vamiiksi, kuorittiin perunat ja valittiin vaatteet, koko ajan huolehti ettämies on tyytyväinen ja ettei mies vasn ärsyynny. Lapset saivat pärjätä itse ja kuoria ne perunatkin. Vittu mikä perhe. Eipä huvita olla paljon väleissä.

Äärimmäisen surullista luettavaa. :'(

Meillä oltais kyllä viety varmasti lääkäriin, jos olisi pitänyt, mutta ehkä siskon pöpökammon tai vanhempien reagtion takia huomaan vieläkin peitteleväni jos tunnen olevani sairas tai johonkin sattuu. Mies on ihmetellyt paljon miksi kerron vatsataudista tai migreenikohtauksesta vasta viime tipassa.