Lue keskustelun säännöt.
Tämän takia avioerot tulee miehille "yllätyksenä"
05.12.2017 |
Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:
- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?
- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?
- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.
- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).
Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.
Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.
Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.
Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.
Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt
Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....
Kommentit (346)
Vierailija kirjoitti:
Just joo. Jos oot tuollaisen prinssin valinnut, niin omapa on vikasi. Tuo ap tarina kuulostaa lähinnä wt-sadulta, koska yksikään normaali nainen ei tuohon liittoon jäisi ensimmäisen tuollaisen tapahtumaketjun jälkeen. t: Nainen joka osasi valita paremmin.
No nyt lähti käsistä. Tuo yksittäinen tapahtumaketju olis sun mielestä "normaalin" ihmisen suhteen loppu? Jestas sentään...
Kyllä normaali nainen voi hyvin tajuta, että normaali ihminenvpi joskus käyttäytyä ikävästi ilman välitöntä eroa. Veikkaan, että normaali nainenkin ylittää hyvän käytöksen rajan silloin tällöin itsekin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt alun perinkään menee naimisiin saatikka tekee lapsia tuollaisen miehen kanssa. Vai muuttuvatko he tuollaisiksi naimisiin menon jälkeen? MInä seurustelin kuusi vuotta ennen naimisiin menoa, siinä ajassa kyllä oppit tuntemaan toisen ihan kunnolla. Ei tullut yllätyksiä myöhemmin.
Minä seurustelin viisi vuotta ja asuimme yhdessäkin siitä neljä vuotta. Mutta niin se vaan mies on vuosien mittaan kehittynyt tuollaiseksi, kas kun kahden lapsettoman ihmisen kodissa kotitöitä ei juuri edes ole ja alkuvaiheessa mies vielä yrittää esiintyäkin edukseen.
Mutta ans olla kun lapsia syntyy ja vaimo jää vauvalomalle ja sen aikana tekee kotityöt, kun kerran "kotona saa olla".
Sulla on sitä paitsi hauska palstalassukan logiikka tossa. Että aina se on naisen vika, on mies millainen tahansa. Omaa vastuutahan ei miehen reppanoilta voi odottaa lainkaan...
Tämä tulee esille lähes jokaisen valittavan naisen tarinassa: ennen lapsia kaikki hyvin, lapset tuli niin mies passivoitui, minulle jäi kaikki hoidettavaksi. Miten tuo prosessi tapahtuu? Tapahtuisiko se kaikkien niiden vuosien aikana kun nainen jää kotiin hoitamaan ensin vauvaa, sitten taaperoa, sitten kahta taaperoa jne. Samaan aikaan miehelle tulee enemmän paineita töiden suhteen, täytyy elättää 3-6 ihmistä yhden ihmisen palkalla, paine tehdä enemmän töitä ja edetä uralla. Miehen työåpäivät pitenevät, nainen hoitaa aina enemmän asioita kotona josta tulee hänen valtakuntansa, mies ei enää tiedä mihin entisen yhteisen kodin tavarat laitetaan kun nainen järjestää kotia uudelleen lasten tulon myötä. Ei näin ole pakko tapahtua. Meillä mies hoiti puolet vanhempaislomista ja jäi vuorotteluvapaalle lasten ollessa pieniä, minä menin töihin. Mies hoiti lapsia tavallaan, siivosi tavallaan, laittoi omanlaista ruokaa tai osti valmista. Minä kävin töissä ja palkkakehitykseni oli yhtä hyää kuin miehen. Ei eriytynyt roolit perheessä, kumpikin tajusi toisiaan, ymmärsi toisen paineet ja stressin kun roolit vaihtelivat. Jotenkin toivoisi, että kotiin vuosiksi jäävät naiset tajuaisivat, että sitä saa mitä tilaa. Toivottavasti ette kasvata tyttäriänne jatkamaan samaa kehnoksitodettua mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tällainen uhriutuminen kun tietää, että järjestään jokaikiset ihmissuhdeongelmat töissä, suvussa ym on nimenomaan naisten keskinäisiä. Peiliin kannattaa myös välillä vilkaista, ihan vinkkinä!
Vika on aina KAIKISSA muissa. Naisessa ei ole KOSKAAN mitään vikaa. Ei edes silloin kun naisten keskinäiset välit tulehtuu (esim. anoppi-miniä).
Näinhän se menee, koska nainen ei kestä totuutta. Aivot yksinkertaisesti kääntää kaiken syyn toisaalle. En tunne yhtäkään naista, joka on uskaltanut rehellisesti myöntää olevansa väärässä. Tai no olen törmännyt yhteen ja sekin oli venäläinen.
Uuuu, nyt sä komppaat sitten omia ulinoitasi jo
Aika säälittvää alkaa sättimään henkilökohtaisesti niitä jotka ovat eri mieltä. Täällä on aika monta jotka ovat kanssasi eri mieltä, ehkä jopa enemmistö.
Mitenköhän aina tietyillä henkilöillä menee ihmissuhteet riitelyksi?
Hmm, tulee ihan exä mieleen. Mies oli täysin passattava, ei koskaan tehnyt mitään kotitöitä. Silloin kun minä makasin sairaana kotona useamman kuukauden, oli miehen motto "sä siivoat koska makaat perse homeessa kotona". Aha. Ok. Mutta miten kävi muutama vuosi myöhemmin kun minä olin koulussa ja mies työttömänä? Hoitiko siivouksen silloinkin se joka makaa kotona perse homeessa (mies)? No ei tietenkään! Minähän se vitun kodinkone vielä olin. ja sitten miehelle tuli ihan puun takaa kun kyllätyin passaamaan aikuista miestä joka ei edes roskapussia voi viedä.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:
- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?
- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?
- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.
- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).
Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.
Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.
Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.
Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.
Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt
Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....
Kyllä nuo merkit näkee miehestä jo ennen avioitumista. Mutta kun piti saada ne unelmien prinsessahäät. Ei meillä vaan käydä tuollaisia keskusteluja vaan kahden tasavertaisen aikuisen kumppanin näkemyksien vaihtoa. Mikä ihme naiset saa rakastumaan noihin tunnevammaisiin ja keskustelukyvyttömiin jurrakoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tällainen uhriutuminen kun tietää, että järjestään jokaikiset ihmissuhdeongelmat töissä, suvussa ym on nimenomaan naisten keskinäisiä. Peiliin kannattaa myös välillä vilkaista, ihan vinkkinä!
Vika on aina KAIKISSA muissa. Naisessa ei ole KOSKAAN mitään vikaa. Ei edes silloin kun naisten keskinäiset välit tulehtuu (esim. anoppi-miniä).
Näinhän se menee, koska nainen ei kestä totuutta. Aivot yksinkertaisesti kääntää kaiken syyn toisaalle. En tunne yhtäkään naista, joka on uskaltanut rehellisesti myöntää olevansa väärässä. Tai no olen törmännyt yhteen ja sekin oli venäläinen.
Uuuu, nyt sä komppaat sitten omia ulinoitasi jo
No ei se kuule komppaa, vaan on samalla taajudella kuin suurin osa meistä miehistä. Tämä maailma on meidän rakentama ja suunnittelema ja ylläpitämä. Kun me miehet lakataan tekemästä töitä tässä maailmassa niin kuollaan kaikki nälkään ja tauteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nyt alun perinkään menee naimisiin saatikka tekee lapsia tuollaisen miehen kanssa. Vai muuttuvatko he tuollaisiksi naimisiin menon jälkeen? MInä seurustelin kuusi vuotta ennen naimisiin menoa, siinä ajassa kyllä oppit tuntemaan toisen ihan kunnolla. Ei tullut yllätyksiä myöhemmin.
Minä seurustelin viisi vuotta ja asuimme yhdessäkin siitä neljä vuotta. Mutta niin se vaan mies on vuosien mittaan kehittynyt tuollaiseksi, kas kun kahden lapsettoman ihmisen kodissa kotitöitä ei juuri edes ole ja alkuvaiheessa mies vielä yrittää esiintyäkin edukseen.
Mutta ans olla kun lapsia syntyy ja vaimo jää vauvalomalle ja sen aikana tekee kotityöt, kun kerran "kotona saa olla".
Sulla on sitä paitsi hauska palstalassukan logiikka tossa. Että aina se on naisen vika, on mies millainen tahansa. Omaa vastuutahan ei miehen reppanoilta voi odottaa lainkaan...
Tämä tulee esille lähes jokaisen valittavan naisen tarinassa: ennen lapsia kaikki hyvin, lapset tuli niin mies passivoitui, minulle jäi kaikki hoidettavaksi. Miten tuo prosessi tapahtuu? Tapahtuisiko se kaikkien niiden vuosien aikana kun nainen jää kotiin hoitamaan ensin vauvaa, sitten taaperoa, sitten kahta taaperoa jne. Samaan aikaan miehelle tulee enemmän paineita töiden suhteen, täytyy elättää 3-6 ihmistä yhden ihmisen palkalla, paine tehdä enemmän töitä ja edetä uralla. Miehen työåpäivät pitenevät, nainen hoitaa aina enemmän asioita kotona josta tulee hänen valtakuntansa, mies ei enää tiedä mihin entisen yhteisen kodin tavarat laitetaan kun nainen järjestää kotia uudelleen lasten tulon myötä. Ei näin ole pakko tapahtua. Meillä mies hoiti puolet vanhempaislomista ja jäi vuorotteluvapaalle lasten ollessa pieniä, minä menin töihin. Mies hoiti lapsia tavallaan, siivosi tavallaan, laittoi omanlaista ruokaa tai osti valmista. Minä kävin töissä ja palkkakehitykseni oli yhtä hyää kuin miehen. Ei eriytynyt roolit perheessä, kumpikin tajusi toisiaan, ymmärsi toisen paineet ja stressin kun roolit vaihtelivat. Jotenkin toivoisi, että kotiin vuosiksi jäävät naiset tajuaisivat, että sitä saa mitä tilaa. Toivottavasti ette kasvata tyttäriänne jatkamaan samaa kehnoksitodettua mallia.
Tuore äiti usein OMII lapsen ja kodin omakseen, mies on sielä vain vieraana. Älkää naiset vieraannuttako miestä lapsesta ja koidista, vaan jakakaa ne hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ainakin mulle tuli ero yllätyksenä, en olisi ikinä uskonut eroavani mutta koska vaimosta tuli väkivaltainen niin en minä sitä kauaa jaksanut katsella ja hain eron. Kyllä kannatti vaikka hetken kirpaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:
- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?
- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?
- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.
- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).
Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.
Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.
Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.
Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.
Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt
Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....Kyllä nuo merkit näkee miehestä jo ennen avioitumista. Mutta kun piti saada ne unelmien prinsessahäät. Ei meillä vaan käydä tuollaisia keskusteluja vaan kahden tasavertaisen aikuisen kumppanin näkemyksien vaihtoa. Mikä ihme naiset saa rakastumaan noihin tunnevammaisiin ja keskustelukyvyttömiin jurrakoihin?
Siis eihän mikään mies ole naiselle riittävän hyvä. Omassa miehessä on aina pahoja puutteita. Ominaisuudet ovat toisiaan pois sulkevia. Jos mies ei ole liian köyhä, niin sillä on aina vain työt ja raha mielessä jne.
Aika harvinaista herkkua esimerkiksi tällä palstalla, että joku nainen kehuisi miestään. Joskus joku voi todeta että oma mies ei ole onneksi noin kamala, mutta kyllä siinäkin mihessä silti vikoja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun intuitio kehottaa jättämään suomalaiset naiset väliin. Ne on eroherkkiä. Kerään ensin fyrkkaa ja hommaan aasialaisen kotirouvan.
Onnea matkaan.
Useimmat aasialaiset kotirouvat eroavat siitä ensimmäisestä suomimiehestään. *suuri mysteeri *
Jotkut onnistuvat löytämään hyvän miehen sitten eron jälkeen.
Niillä aasialaisilla naisilla on samat toiveet ja tarpeet kuin suomalaisilla. Sen lisäksi odottavat miesten hoitavan kaikki perinteiset "miesten työt" ja tuovan rahaa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tällainen uhriutuminen kun tietää, että järjestään jokaikiset ihmissuhdeongelmat töissä, suvussa ym on nimenomaan naisten keskinäisiä. Peiliin kannattaa myös välillä vilkaista, ihan vinkkinä!
Vika on aina KAIKISSA muissa. Naisessa ei ole KOSKAAN mitään vikaa. Ei edes silloin kun naisten keskinäiset välit tulehtuu (esim. anoppi-miniä).
Näinhän se menee, koska nainen ei kestä totuutta. Aivot yksinkertaisesti kääntää kaiken syyn toisaalle. En tunne yhtäkään naista, joka on uskaltanut rehellisesti myöntää olevansa väärässä. Tai no olen törmännyt yhteen ja sekin oli venäläinen.
Uuuu, nyt sä komppaat sitten omia ulinoitasi jo
Sinä olet ainoa joka täällä ulisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle sukulaiset ja perhe tulee kyllä aina ensimmäisenä ennen akkaa. Sukulaiset on ja pysyy, niitä ei voi vaihtaa. Nainen, joka pistää valitsemaan, ei ymmärrä arvoista yhtään mitään ja sellaisen saakin laittaa kiertoon.
Jos miehen on pakko valita niin hän valitseen äitinsä sijaan vaimona. Jos hän valitsee äidin, hän ei ole mies vaan poika. Mutta turha luulla että tämäkään riittäisi että osoittaa selvästi tukensa vaimolle, mies on kuitenkin tehnyt sen liian myöhään tai liian vähäeleisesti tms. Koskaan ei voi onnistua.
t. Mies
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:
- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?
- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?
- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.
- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).
Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.
Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.
Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.
Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.
Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt
Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....
Nainenhan jättää tuossa yhden velvollisuuden hoitamatta, eli ei anna pimpsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:
- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?
- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?
- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.
- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).
Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.
Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.
Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.
Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.
Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt
Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....Kyllä nuo merkit näkee miehestä jo ennen avioitumista. Mutta kun piti saada ne unelmien prinsessahäät. Ei meillä vaan käydä tuollaisia keskusteluja vaan kahden tasavertaisen aikuisen kumppanin näkemyksien vaihtoa. Mikä ihme naiset saa rakastumaan noihin tunnevammaisiin ja keskustelukyvyttömiin jurrakoihin?
Saanut komean miehen, niin siitä halutaan pitää kiinni kynsin ja hampain, ja ajatellaan, että nainen pystyy korjaamaan sen miehen viat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:
- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?
- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?
- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.
- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).
Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.
Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.
Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.
Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.
Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt
Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....Kyllä nuo merkit näkee miehestä jo ennen avioitumista. Mutta kun piti saada ne unelmien prinsessahäät. Ei meillä vaan käydä tuollaisia keskusteluja vaan kahden tasavertaisen aikuisen kumppanin näkemyksien vaihtoa. Mikä ihme naiset saa rakastumaan noihin tunnevammaisiin ja keskustelukyvyttömiin jurrakoihin?
Siis eihän mikään mies ole naiselle riittävän hyvä. Omassa miehessä on aina pahoja puutteita. Ominaisuudet ovat toisiaan pois sulkevia. Jos mies ei ole liian köyhä, niin sillä on aina vain työt ja raha mielessä jne.
Aika harvinaista herkkua esimerkiksi tällä palstalla, että joku nainen kehuisi miestään. Joskus joku voi todeta että oma mies ei ole onneksi noin kamala, mutta kyllä siinäkin mihessä silti vikoja on.
Totta. Ja ystäväpiirissäni pidetään vieläpä normaalina haukkua miestä, "kaikki naisethan näin tekee".
Voisin kuvitella mikä paskamyrsky, jos miehet pitäis samoja valituskerhoja puolisoistaan....
Apua, onko näin monilla kommentoijilla asiat oikeasti näin? Miksi te katselette tuollaista miestä? Mulla on asiat nähtävästi paremmin kuin osasin ajatellakaan ja ihan tavallinen mies mullakin kuitenkin on. Mutta meillä ei kyllä ikinä menisi asiat noin, kuten aloittaja kuvasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:
- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?
- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?
- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.
- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).
Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.
Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.
Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.
Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.
Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt
Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....Kyllä nuo merkit näkee miehestä jo ennen avioitumista. Mutta kun piti saada ne unelmien prinsessahäät. Ei meillä vaan käydä tuollaisia keskusteluja vaan kahden tasavertaisen aikuisen kumppanin näkemyksien vaihtoa. Mikä ihme naiset saa rakastumaan noihin tunnevammaisiin ja keskustelukyvyttömiin jurrakoihin?
Saanut komean miehen, niin siitä halutaan pitää kiinni kynsin ja hampain, ja ajatellaan, että nainen pystyy korjaamaan sen miehen viat.
Miksihän miehet ei puhu koskaan naisistaan minään projekteina, jonka "vikoja" täytyy korjata.
Luuletteko oikeesti, ettei meissä naisissa ole ihan tasan yhtä paljon vikoja, vaikka ne viat voikin olla erilaisia? Tajuatteko, et voitte olla itse ihan yhtä rasittavia puolisoja? Ette. Siksi naisten aloitteet eroissa.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:
- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?
- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?
- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.
- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).
Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.
Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.
Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.
Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.
Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt
Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....
Kukaan ei ole huvikseen noin vihainen ja hyökkäävä kuten tämän kertomuksen mies näyttäisi olevan. Mitäpä jos tarinan kirjoittanut sanaseppo tai sanasirkka kertoisi myös sen osan tarinasta, miten mies on ärsytetty tuollaiseen mielentilaan ja asenteeseen puolisoaan kohtaan. Saataisiin hieman tasapainoa tarinaan, ja miehen yksipuolinen syyllistämisen sijasta tarinaa lukevat huomaisivat että naisenkin käytöksellä on merkitystä suhteen onnistumisen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:
- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?
- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?
- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.
- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).
Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.
Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.
Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.
Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.
Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt
Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....Kyllä nuo merkit näkee miehestä jo ennen avioitumista. Mutta kun piti saada ne unelmien prinsessahäät. Ei meillä vaan käydä tuollaisia keskusteluja vaan kahden tasavertaisen aikuisen kumppanin näkemyksien vaihtoa. Mikä ihme naiset saa rakastumaan noihin tunnevammaisiin ja keskustelukyvyttömiin jurrakoihin?
Ei nää. Kun kaksi aikuista ihmistä on yhdessä, tilanne on niin erilainen, kuin lapsiperheessä myöhemmin. Työmäärä lisääntyy huimasti, mutta monesti mies ei sitä työtä enää jaakaa. Ei meillä ainakaan ollut mitään vaikeuksia jakaa töitä ennen lasten syntymää ja me oltiin yhdessä 13 vuotta ennekuin ensimmäinen lapsi syntyi. Siitä alkoi vaikeudet. Mies passivoitui täysin. Tilanne ei sentään eroon johtanut, koska minä joustin ja joustin. Nyt lapset jo isoja, mutta mies ei vieläkään tee kotitöitä niin kuin enne lasten syntymää.
Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.