Tämän takia avioerot tulee miehille "yllätyksenä"

AV-mammat valitsee juntin miehen itselleen ja sitten tulevat tänne esittämään maailman isointa marttyyria. 

Ja sitten vielä väittävät ettei täällä ole mies vihaa. Paitsi taas yksi ketju täynnä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt alun perinkään menee naimisiin saatikka tekee lapsia tuollaisen miehen kanssa. Vai muuttuvatko he tuollaisiksi  naimisiin menon jälkeen? MInä seurustelin kuusi vuotta ennen naimisiin menoa, siinä ajassa kyllä oppit tuntemaan toisen ihan kunnolla. Ei tullut yllätyksiä myöhemmin. 

Minä seurustelin viisi vuotta ja asuimme yhdessäkin siitä neljä vuotta. Mutta niin se vaan mies on vuosien mittaan kehittynyt tuollaiseksi, kas kun kahden lapsettoman ihmisen kodissa kotitöitä ei juuri edes ole ja alkuvaiheessa mies vielä yrittää esiintyäkin edukseen.

Mutta ans olla kun lapsia syntyy ja vaimo jää vauvalomalle ja sen aikana tekee kotityöt, kun kerran "kotona saa olla".

Sulla on sitä paitsi hauska palstalassukan logiikka tossa. Että aina se on naisen vika, on mies millainen tahansa. Omaa vastuutahan ei miehen reppanoilta voi odottaa lainkaan...

Tämä tulee esille lähes jokaisen valittavan naisen tarinassa: ennen lapsia kaikki hyvin, lapset tuli niin mies passivoitui, minulle jäi kaikki hoidettavaksi. Miten tuo prosessi tapahtuu? Tapahtuisiko se kaikkien niiden vuosien aikana kun nainen jää kotiin hoitamaan ensin vauvaa, sitten taaperoa, sitten kahta taaperoa jne. Samaan aikaan miehelle tulee enemmän paineita töiden suhteen, täytyy elättää 3-6 ihmistä yhden ihmisen palkalla, paine tehdä enemmän töitä ja edetä uralla. Miehen työåpäivät pitenevät, nainen hoitaa aina enemmän asioita kotona josta tulee hänen valtakuntansa, mies ei enää tiedä mihin entisen yhteisen kodin tavarat laitetaan kun nainen järjestää kotia uudelleen lasten tulon myötä. Ei näin ole pakko tapahtua. Meillä mies hoiti puolet vanhempaislomista ja jäi vuorotteluvapaalle lasten ollessa pieniä, minä menin töihin. Mies hoiti lapsia tavallaan, siivosi tavallaan, laittoi omanlaista ruokaa tai osti valmista. Minä kävin töissä ja palkkakehitykseni oli yhtä hyää kuin miehen. Ei eriytynyt roolit perheessä, kumpikin tajusi toisiaan, ymmärsi toisen paineet ja stressin kun roolit vaihtelivat. Jotenkin toivoisi, että kotiin vuosiksi jäävät naiset tajuaisivat, että sitä saa mitä tilaa. Toivottavasti ette kasvata tyttäriänne jatkamaan samaa kehnoksitodettua mallia.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Avioerot tulee miehelle yllätyksenä siksi että useinmiten päätöksen erosta tekee nainen. Nainen on voinut hiljaa mielessään antaa miehelle viimeisen varoituksen ja mahdollisuuden parantaa tapansa. Mutta kun se miesreppana ei ole oppinut lukemaan naisen ajatuksia. Kun asia selviää miehelle, niin nainen on jo tehnyt peruuttamattoman päätöksensä. Todennäköisti naisella on jo uusi asunto ja ehkä jopa uusi parisuhde valmiina, kun miestä infotaan tilanteesta.

Omakohtainen kokemus.

Mies vietti illat pelaten tietokoneella. Siihen aikaan tietokoneet olivat kalliita ja yleensä puolisoiden yhteiskäytössä.

Kerroin miehelle että tarvitsen yhteistä aikaa hänen kanssaan ja lisäksi myös mahdollisuuden käyttää sitä yhteistä konetta.

Ei onnistunut.

Vastaus oli aina "huomenna".

-Voisitko hieroa mun hartioita?

"huomenna"

-mennäänkö kävelylle?

"huomenna"

-Pääsenkö koneelle? mun pitää tehdä yks kotitehtävä valmiiksi. (oltiin kumpikin opiskelijoita)

"huomenna"

Kaikki oli aina "huomenna", eikä sitä huomista koskaan tullut.

Sieltä koneen äärestä esitti kaikenmaailman vaatimuksia ja sai raivarit jos edes halusin käydä ystävän luona kylässä. Leffareissusta kaverin kanssa ei voinut edes haaveilla.

Kökin siinä sitten kotosalla kun miestä ei saanut mihinkään seuraksi eikä yksin saanut mennä mihinkään.

Seksiä sen piti tietenkin saada joka päivä.

Rahaa käytti myös kontrolloinnin välineenä. Tuhlasi omat rahansa holtittomasti ja jätti kaikki yhteiset kulut mun huoleksi. Eipä minulla sitten jäänyt rahaa omiin tarpeisiin. Ei olisi ollut edes varaa mihinkään leffareissuun. Jälkeenpäin olen huomannut että yritti saada minut menettämään luottotietoni.

Erityistaitona sillä oli ripotella likaisia vaatteita ympäri asuntoa ja tiputella ruoantähteitä kaikille pöydille ja jättää ne siihen.

Ero tuli miehelle täytenä yllätyksenä. Meillähän oli niin hyvä suhde.

Aika pöljä pitää olla jos ei tajua että nainen ei ole onnellinen tuommoisessa suhteessa. Ja se pöljyys on tosi paha turn off.

Onneksi en saanut lapsia sen tyypin kanssa.

Ei mulla nykyisen miehen kanssa ole ollut tuommoisia ongelmia. Hän on aivan tavallinen mies, jolla on normaali empatiakyky.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt alun perinkään menee naimisiin saatikka tekee lapsia tuollaisen miehen kanssa. Vai muuttuvatko he tuollaisiksi  naimisiin menon jälkeen? MInä seurustelin kuusi vuotta ennen naimisiin menoa, siinä ajassa kyllä oppit tuntemaan toisen ihan kunnolla. Ei tullut yllätyksiä myöhemmin. 

Minä olen ollut saman miehen kanssa 15 vuotta. Silti välillä yllättää se, minkälaiseksi mies on tämän ajan kuluessa muuttunut.

itsetäydellisyys kirjoitti:

Jaa miksi ette yhdessä voi mennä kauppaan ? Laatuaikaa yhdessä ja lapset mukana. Vai oletteko tehneet liian monta lasta joita ette pysty yhdessäkään hoitamaan saati saamaan heille kuria kaupassa käymiseen. Pesitkö itse ikkunat juuri sinä päivänä kun lupasit?

Mä voisin jättää ikkunat pesemättä tästä päivästä hamaan ikuisuuteen saakka, eikä puoliso kiinnittäisi asiaan mitään huomiota. Korkeintaan hankaisi lasiin jonkinlaisen tirkistysreiän siinä vaiheessa, kun siitä ei enää näe läpi. 

Jotenkin nimittäin naurattaa ajatus puolisosta loukkaantuneena, kun en ole pessyt ikkunoita, vaikka lupasin. Aika paljon naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.

Miksi vitussa pitää ottaa niitä nälkäisiä lapsia kauppaan kiljumaan ja aiheuttamaan vitutusta muissa??? Tässäkään tilanteessa ei ollut mikään pakko.

Koska uhriutuminen. Ukolle kysymys, kumpi lähtee kauppaan ja siitä se asia lähtee aukeamaan. Mutta ei, pitää huokailla ja esittää marttyyriä.

Siitä alkaa vaan riita. Minä tiesin lopputuloksen, joten huokasin ja pakkasin lapset autoon. (Niin ja puhun siis eksästä, jolla oli aina satunnaisesti töissä tosi rankkaa, joten aloituskuvion skenaario saattoi olla mahdollinen).

Tosin vein ne ensimmäiseksi mäkkärille ja iltaruokaa ei kotona ollutkaan. Seuraavan päivän ruokatarpeet kyllä.

Että anteeksi vaan, jos valitsin työssäkäyvän äidin roolin. Mutta sen seurauksena oli lopulta vara valita ihannoidun ydinperheen ja perkeleen sitkeän penniävenyttävän yksinhuoltajavanhemman välillä. Enkä todellakaan alkanut taistella parisuhteeni puolesta, tasa-arvon ja oman markkina-arvoni puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Mun intuitio kehottaa jättämään suomalaiset naiset väliin. Ne on eroherkkiä. Kerään ensin fyrkkaa ja hommaan aasialaisen kotirouvan.

Onnea vain valitsemallasi tiellä! :D

Meillä avioero tuli yllätyksenä molemmille. Mies ilmoitti haluavansa eron ja lähti samana päivänä (ihan sovitusti) viikoksi työreissuun. Minä jäin kotiin itkemään. Mies ei reissusta vastannut puhelimeen, mutta palattuaan kotiin hän totesi, että on ajatellut asiaa ja edelleen sitä mieltä, että hän ei ole kanssani onnellinen vaan haluaa eron. Ja sitten hän haki sairauslomaa viikon ja lähti kavereitten kanssa Leville laskettelemaan.

Minä kokosin itseni ja tukijoukot, tein laskelmia ja tajusin, että koti on myytävä ja uusi kämppä hommattava. Suku ja kaverit auttoivat. Kun mies palasi "lomalta", otin puheeksi asunnon myymisen, ei kuulemma kiinnosta miestä, mutta sain nimen valtakirjaan. Samalla selvisi, että mies oli jättänyt erohakemuksen ja muutti tilapäisesti kaverilleen.

Asunto saatiin myytyä yllättävän helposti, minulle ja lapselle löytyi vuokrakoti, lastenvalvojalla käytiin riitelemässä hoidosta (en suostunut viikko-viikko -systeemiin, koska mies ei edes  tiennyt, missä lapsi on hoidossa, hän kun ei koskaa ehtinyt hakemaan tai viemään).

Viisi kuukautta myöhemmin mies halusi palata takaisin. Hänen mielestään ero oli täydellinen yllätys. Ajatella, mies voi itse hakea eroa ja silti yllättyä, kun siitä tuleekin totta!

Vierailija kirjoitti:

Mun intuitio kehottaa jättämään suomalaiset naiset väliin. Ne on eroherkkiä. Kerään ensin fyrkkaa ja hommaan aasialaisen kotirouvan.

Miksi sinun pitää säästää? Minulle ei nyt ihan aukea, miten aasialaisen vaimon saamiseksi pitää olla säästössä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle sukulaiset ja perhe tulee kyllä aina ensimmäisenä ennen akkaa. Sukulaiset on ja pysyy, niitä ei voi vaihtaa.  Nainen, joka pistää valitsemaan, ei ymmärrä arvoista yhtään mitään ja sellaisen saakin laittaa kiertoon.

Jaa. Mulle tulee aina ensimmäisenä se, kenen kanssa olen itse valinnut elämäni jakaa. 

Siis en nyt sano, että näin on kaikkien kohdalla, mutta jossain tapauksissa joillain naisilla on pakkomielle itse tehdä kaikki ja paasata sitä miestä. Puolisoni isän vaimo on tällainen. Hän kantaa ruuat pöytään ja voitelee aikuisen ihmisen leivät, hyvä ettei syötä puolisoni isää. Se "touhuaminen" ei lopu muuta kuin yöllä. Siis kyllähän naiset saattaa itse edes auttaa tuota käytöstä jos itse pitää olla kaikessa ohjaksissa eikä osaa relata. Alusta lähtien pitää tehdä selväksi, että ei ole mikään piika. Jos mies passivoituu täysin yhtäkkiä lasten saannin jälkeen niin älkää tehkö sen puolesta. Tehköön itse ruokansa ja pesköön pyykkinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:

- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?

- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?

- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.

- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).

Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.

Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.

Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.

Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.

Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt

Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....

Kyllä nuo merkit näkee miehestä jo ennen avioitumista. Mutta kun piti saada ne unelmien prinsessahäät. Ei meillä vaan käydä tuollaisia keskusteluja vaan kahden tasavertaisen aikuisen kumppanin näkemyksien vaihtoa. Mikä ihme naiset saa rakastumaan noihin tunnevammaisiin ja keskustelukyvyttömiin jurrakoihin?

Siis eihän mikään mies ole naiselle riittävän hyvä. Omassa miehessä on aina pahoja puutteita. Ominaisuudet ovat toisiaan pois sulkevia. Jos mies ei ole liian köyhä, niin sillä on aina vain työt ja raha mielessä jne.

Aika harvinaista herkkua esimerkiksi tällä palstalla, että joku nainen kehuisi miestään. Joskus joku voi todeta että oma mies ei ole onneksi noin kamala, mutta kyllä siinäkin mihessä silti vikoja on.

No totta hemmetissä miehessä on vikoja. Yhtään täydellistä ihmistä ei vielä ole vastaan kävellyt. Ja jos kävelisikin, pää hajoaisi toisen täydellisyyteen. Minä en tällä palstalla kehu miestäni, koska se, että haluan hänen kanssaan edelleen olla kertoo sen, että hän on hyvä mies vikoineen päivineen. Sen sijaan joskus on pakko purkaa ärsytystä, ja kun en halua häntä loukata niin mieluummin puran sen tänne. Ihan samalla tavalla hän purkaa ärsytyksensä omaan epätäydelliseen vaimoonsa muuten kuin haukkumalla minut pystyyn päin naamaa. Mielestäni ihan normaalia käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä hyvin mee, jos pitää odottaa, että on kaapit täysin tyhjiä ennen, kun lähtee kauppaan. Ei kai kukaan oikeasti niin tyhmä ole?

Kyllä meilöä ainakin on maidot, lihat ja vihannekset viikonlopun jälkeen loppu. Mutta meillä työnjako toimii onneksi.

LOL. Se on teidän ongelma. Meillä mennään kauppaan ennen, kuin on kaikki loppu.

😂😂😂

Voiko joku oikeasti olla noin pihalla 😰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun intuitio kehottaa jättämään suomalaiset naiset väliin. Ne on eroherkkiä. Kerään ensin fyrkkaa ja hommaan aasialaisen kotirouvan.

Miksi sinun pitää säästää? Minulle ei nyt ihan aukea, miten aasialaisen vaimon saamiseksi pitää olla säästössä rahaa.

Tietenkin pitää säästää.

Sille aasialaiselle vaimolle pitää olla ok-talo, oma auto, ajokortti, rahaa vaatteisiin ja kosmetiikkaan.

Mutta ihan ensin pitää kustantaa isot hääjuhlat vaimon suvulle.

Ei se ole halpaa lystiä.

Tottakai miestenkin pitää osallistua kotitöihin tasapuolisesti, mutta kokemuksesta sanon, että alkaa se pikku hiljaa risoon, kun imuroit, niin et imuroi oikein. Kun teet ruokaa, tulee toinen joka kerta soosaan ja kyseleen, muistitko sen ja sen. Kun vaihdat renkaita autoon, tulee toinen selän taakse, ja kyselee, että väännätkö sinä sitä pulttia oikeaan suuntaa ja onko tunkki varmasti oikeassa paikassa. Vessassa käydessä kuulee kommentin, muistitko varmasti vetää esinahan taakse pissatessasi.... Siinä vuosien saatossa sitten nainen ihmettelee kun sai pitää tunkkinsa ja miten siitä miehestä tuli niin aloitekyvytön vuosien mittaan....

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen keskustelu eräänä iltana suomalaiskodissa:

- hei rakas.... älä nyt suutu, mutta kävitkö sä kaupassa työmatkalla?

- mitä vit..a, munko ois taas pitänyt? Mikset ite käyny?

- ei siinä mitään, älä hermostu, kysyn ihan vaan sillä, kun aamulla sanoit käyväs ja puhe oli, että mä haen lapset tarhasta ja teen ruokaa. Mutta tuolla ei ole kaapissa mitään aineksia.

- saat..a, aina sä painostat ja nalkutat. Nyt saa kyllä riittää. (Mies menee makuuhuoneeseen sanomalehden kanssa ja paiskaa oven kiinni).

Nainen huokaisee, pukee nälkäisinä marisevat lapset, lähtee kauppaan.

Tulee kotiin, laittaa ruuan, hoitaa sivussa lapsia ja pyytää miehen syömään. Mies tulee puoli tuntia myöhemmin, paiskoo astioita, syö, ja menee puhumattomana sohvalle katsomaan televisiota.

Vaimo tiskaa, laittaa pyykkiä koneeseen. Ripustaa pyykkiä, laittaa lapset nukkumaan, kerää valmiiksi seuraavan aamun vaateet, imuroi hiekkaisen eteisen ja keittiöstä leivänmurut yms.

Menee nukkumaan. Mies katsoo myöhään televisiota.

Yöllä herättää vaimon kourimalla häntä takapuolesta. Vaimo sanoo: Ei nyt

Mies ässähtää: sä oot ihme pihtari kanssa, koska sulle nyt sopiskaan, taitaa "pää olla kipee taas"....

Kukaan ei ole huvikseen noin vihainen ja hyökkäävä kuten tämän kertomuksen mies näyttäisi olevan. Mitäpä jos tarinan kirjoittanut sanaseppo tai sanasirkka kertoisi myös sen osan tarinasta, miten mies on ärsytetty tuollaiseen mielentilaan ja asenteeseen puolisoaan kohtaan. Saataisiin hieman tasapainoa tarinaan, ja miehen yksipuolinen syyllistämisen sijasta tarinaa lukevat huomaisivat että naisenkin käytöksellä on merkitystä suhteen onnistumisen kannalta.

Kyllä vaan on. Esim minun mies on. Hän ei ollut sitä seurusteluaikoina ja vielä silloinkaan,kun vielä asuttiin kahdestaan. koska elämä oli silloin helppoa verrattuna lapsiperhearkeen. Miehen isä oli samanlainen (olisi pitänyt  tojuta, että miehestä yulee ajanmyötä samanlainen). Mies aina valitti, ettei hänen isälleen voi sanoa mitään, kun heti hermostuu.  Nyt mies on itse asmanlainen. Joka sanominen, vaikka kuinka lempeällä äänellä sanottuna johtaa siihen, että mies puolustautuu, ihan kuin häntä syytettäisiin jostakin, vaikka näin ei ole. Ja mies itse etsii syyllistä joka asiaan. Jos vaikka joku tavara on vanhuuttaan hajonnut, on meillä kolmannen asteen kuulustelu, kuka sen on särkenyt. Kaikista vahingoista mitä ikipäivänä voi sattua, mies syyllistää meitä kaikkia.  Ja siis luulee myös, että häntä syyllistetään jos vain uskaltaa mistään asiasta mitään mainita. Tämä on aika raskasta normaalissa arjessa. Enää en oikein uskalla muuta kuin myötäillä miestä ja siitäkin suututaan ja puolustellaan itseään. Oikeasti ei  tarvitse toista mitenkään ärsyttää, vaan jonkun luonne voi olla tuollainen. Minua ei ainakaan voi syyttää nalkuttamiseta, koska en varmasti siihen syyllisty. Olen muutenkin tosi hiljainen ja nyt vielä hiljaisempi, kun en oikein uskalla mitään sanoa. Ja eihän tuossa esimerkkitarinassakaan nainen mitenkään miestä provosoinut. Täytyyhän kumppanille uslaltaa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai miestenkin pitää osallistua kotitöihin tasapuolisesti, mutta kokemuksesta sanon, että alkaa se pikku hiljaa risoon, kun imuroit, niin et imuroi oikein. Kun teet ruokaa, tulee toinen joka kerta soosaan ja kyseleen, muistitko sen ja sen. Kun vaihdat renkaita autoon, tulee toinen selän taakse, ja kyselee, että väännätkö sinä sitä pulttia oikeaan suuntaa ja onko tunkki varmasti oikeassa paikassa. Vessassa käydessä kuulee kommentin, muistitko varmasti vetää esinahan taakse pissatessasi.... Siinä vuosien saatossa sitten nainen ihmettelee kun sai pitää tunkkinsa ja miten siitä miehestä tuli niin aloitekyvytön vuosien mittaan....

Siis tämä! Tää on hyvät naiset se toisen näkökulma asiasta ja toinen puoli. Miten siitä aluksi niin ihanasta miehestä alkaakin löytyä vain puutteita ajan mittaan. Ihan on molemmilla peiliin katsomisen paikka yleensä näissä keisseissä. Vaan omaa käytöstä voi muuttaa ei toisen. Jos ei hommat silti muutu tai miellytä niin tekee sitten valinnat itse ja ottaa sen eron. Mutta suosittelen sitä ennen katsomaan asiaa sen toisenkin näkökulmasta.

Meillä toimiikin homma niin että kotityöt sun muut jaetaan keskenään. Näin mun ja miehen ei tartte sit tapella mistää ja jos mitään epäsopua syntyy niin asia odottaa kunnes on selvitetty että onko toisen vuoro vai tehdäänkö vaan yhdessä. Usein sitte ruuanlaitto painottuu mulle ja miea hoitaa pyykit siinä välissä, joskus vaihdetaan roolia niin homma toimii. Ja jos kotitöistä ei tuu mitään niin se on molempien ongelma sillon, ei vain toisen. Toki on siinäkin pisteessä käyty että jos toiselle ei omat kotityöt maita niin ne on voinut jäädä odottamaankin hetkellisesti, koska miksi toisen pitäisikään tehdä toisen puolesta kaikkea? Eihän kukaan tietenkään halua että viikkoja kämppä on kuin pommin jäliltä, mut siks me sovitaanki asioista yhessä jos tuntuu että jokin ei toimi tai jotain ei halua tehdä.

Vierailija 16/100:

Ihan samanlaista kuin meillä! Olen juuri eropäätöksen tehnyt ja nyt hermostuttaa, miten pystyn tuossa päätöksessäni pysymään. Tuo kommenttisi muistutti minua siitä, mitä se arki on meillä ollut. Toki miehellä on vanhoja haavoja, mistä käytös johtuu, mutta minulla vain tämä yksi elämä, josta nyt 10 vuotta varpaillani hissutellut.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai miestenkin pitää osallistua kotitöihin tasapuolisesti, mutta kokemuksesta sanon, että alkaa se pikku hiljaa risoon, kun imuroit, niin et imuroi oikein. Kun teet ruokaa, tulee toinen joka kerta soosaan ja kyseleen, muistitko sen ja sen. Kun vaihdat renkaita autoon, tulee toinen selän taakse, ja kyselee, että väännätkö sinä sitä pulttia oikeaan suuntaa ja onko tunkki varmasti oikeassa paikassa. Vessassa käydessä kuulee kommentin, muistitko varmasti vetää esinahan taakse pissatessasi.... Siinä vuosien saatossa sitten nainen ihmettelee kun sai pitää tunkkinsa ja miten siitä miehestä tuli niin aloitekyvytön vuosien mittaan....

Ja pitää siinä sitten yllättyneenä miehen olla tekemästään avioerosta, kun istuessaan siistissä omassa omakotitalossa koiran kanssa kaksisteen takkatulen ääressä lauantai-iltana nauttien saunaoluesta kaikessa hiljaisuudessa ja ihmetellen, kuinka mä sain ihan itse noin hienon tulen tuonne takkaan...

Terv. Tuo sama, mutta onnelinen avioerosta yllätynyt...