Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulenko katumaan jos emme tee lapsellemme sisarusta?
04.12.2017 |
Meillä on siis yksi lapsi, pian 2-vuotias. Mummot, papat, kaverit ja kaikki tutut ovat kyselleet kohta vuoden verran että jokos on toinen tulossa. No ei ole enkä tiedä tuleeko! Tästä on tullut nyt stressin aihe, koska nyt alkaisi olemaan viimeinen aika alkaa yrittää toista lasta jos sellaisen aiomme vielä saada. Mies olisi valmis toiseen mutta minä en ole asiasta kovin innoissani.
Kun katsoo ystävien lapsia miten heillä on sisaruksesta aina seuraa leikkeihin ja muistelee miten oman siskon kanssa oli kiva leikkiä, niin ihanahan se sisarus lapselle varmasti olisi. Mutta täytyykö tosiaan sen syyn takia tässä yrittää toista lasta vääntämään?
Lapsemme on ollut kaikinpuolin aika helppo lapsi, ei sairasteluja, ei yöheräämisiä, allergioita yms. Viihtyy omissa leikeissään ja on pääosin tyytyväinen. Mutta koen yhden lapsenkin kanssa elämän välillä tosi raskaana! Kaipaan sitä omaa aikaa niin paljon, haluaisin töiden jälkeen vaan löhötä sohvalla, lukea kirjaa rauhassa tai käydä jumpassa. Ajattelen koko ajan sitä miten tästä alkaa asiat helpottamaan eikä mene montaa vuotta kun sitä omaa aikaa on taas. Odotan että lapsi olisi sen verran iso että pärjäisi vaikka viikon mummolassa hoidossa että päästäisiin miehen kanssa välimeren risteilylle! Yksi lapsi on helpompi saada hoitoon kuin kaksi.
Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja sain 15kg lisää painoa, mitkä olen melkein kaikki saanut onneksi pudotettua pois ja masennuksestakin olen toipunut. Näitäkään asioita en haluaisi kokea enää uudestaan!
Sitten vielä raha-asiat. Tykätään matkustella, ja toisen lapsen kanssa olisi selvää, että matkustelua joutuisi vähentämään, koska siihen ei samalla tavalla olisi varaa. Matkustelu on omassa tärkeysjärjestyksessä korkealla. Haaveillaan myös isommasta talosta, mikä tarkottaisi enemmän lainaa, ja sitten kun miettii kahden lapsen päiväkotimaksut ja muut kulut, niin jostakin joutuisi karsimaan. Enkä haluaisi elää tästä kovin paljon enempää tiukemmalla.
Tulenko katumaan myöhemmin jos emme yritä toista lasta? Pitäisikö tässä vaan ajatella että nopeasti se pikkulapsiaika on ohi ja pian on molemmat lapset isoja ja viihtyvät keskenään. Sureeko ainut lapsi myöhemmin sitä jos jäi ainoaksi lapseksi? Järki sanoo että tämä yksi riittää meille, mutta miten perustelen asian miehelle?
Miten te kenellä on vain yksi lapsi, oletteko tyytyväisiä vain yhteen vai olisitteko sittenkin halunneet toisen lapsen?
Kommentit (132)
Mulla sisarus, mutta olemme niin eri luonteisia, että emme ole juurikaan tekemisissä. Vanhempiani asioiden hoitamisessa on puolisoni ollut tukena ja auttamassa, ei sisarukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ainoa lapsi, mutta iäkkäät vanhempani (80+) ei tarjouksestani huolimatta apuani liiemmin halua. Hoitavat itse asiansa. Ja hyvä niin kun kummallakin järki vielä pelaa.
Tee toinen, mutta Älä enää kolmatta.
Aina löytyy mielipiteitä siitä, mitkä olosuhteet on lapselle parhaat. Pitää olla sisarus, eläin opettaa empatiaa, kavereita lähellä. Loppujen lopuksi, niinkuin joku sanoi, tärkein on läsnäolevat, jaksavat vanhemmat/vanhempi. Sisarus ei ole tärkeämpi kuin äidin jaksaminen. Aloittajalle kaikkea hyvää!
Paljon keskustellaan siitä, kuinka tärkeä sisarus on lapselle ja ettei ilman pärjää. Mutta jos yksi lapsi saa vanhemman jo venymään jo äärirajoille, niin miten sitten vielä toinen lapsi päälle? Kuinka moni eroista johtuu siitä, ettei saada tarpeeksi parisuhdeaikaa tai omaa aikaa toisen lapsen synnyttyä. Lapsi kaipaa ennen kaikkea vakaat ja tyytyväiset vanhemmat. Voisin kuvitella että erotilanteessa lapsi toivoo ennen kaikkea että vanhemmat olisivat pysyneet yhdessä, eikä niiinkään sitä, onko niitä sisaruksia vai ei..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina se ei ole vanhemmista kiinni miten lapset tappelevat. Psykopaatista tai sosioppaatista ei saa kivaa sisarusta mitenkään.
Psykopaatteja ja sosiopaattejahan onkin puolet niistä synnärillä kärryissä makoilevista luppasilmistä..
Truth hurts, I understand..
Vierailija kirjoitti:
Aina löytyy mielipiteitä siitä, mitkä olosuhteet on lapselle parhaat. Pitää olla sisarus, eläin opettaa empatiaa, kavereita lähellä. Loppujen lopuksi, niinkuin joku sanoi, tärkein on läsnäolevat, jaksavat vanhemmat/vanhempi. Sisarus ei ole tärkeämpi kuin äidin jaksaminen. Aloittajalle kaikkea hyvää!
Nimenomaan! Vai pitääkö nyt joltain kokonaan evätä oikeus saada lapsia jos ei rahkeet riitä kuin yhteen lapseen? Se lapsi varmasti osaa arvostaa enemmän sitä omaa elämää kun saa elää rakastettuna ja huomioituna jaksavien ja välittävien vanhempien kanssa. Sisarus on kiva muttei mitenkään pakollinen. Ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, jos ei nyt tunnu siltä että jaksaa tai haluaa toista lasta niin sitten ei, ajan kanssa oikea vastaus varmasti tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi jää kyllä todella isosta elämän mittaisesta asiasta paitsi. Ettehän välttämättä saa toista lasta mutta asian olisi helpompi hyväksyä jos edes yrittäisitte. Tiedät tämän asian itsekkin kun sinulla on sisarus. Voimia tulevaan.
Ap, älä usko! Lapsesi ei jää yhtään mistään paitsi. Sillä vain jos sinä olet onnellinen, tyytyväinen ja rauhallinen, voit antaa ne tunteet ja tunnelman lapsellesi/lapsillesi. Nauti elämässäsi juuri noin kuin suunnittelet, sano kysyjille ettei asia ole ajankohtainen (tai että se ei heille kuulu, tai että jätätte yhteen lapseen). Varsinkin, kun itse kärsit masennuksesta lapsen saannin jälkeen, en sinuna ottaisi riskiä. Tunnen monta yhden lapsen äitiä ja he pitävät hyvin huolta lapsen sosiaalisesta kasvatuksesta - varsinkin siksi, että lapsella ei ole sisaruksia - ja kaikki on mennyt hyvin. Kaikkea hyvää! 🌹
ja tämän sanoo 3 lapsen äiti ja viiden mummi, joka on oppinut ettei MINUN ratkaisuni ole mitenkään oikea MUITA ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en hankkinut toista lasta juuri samojen juttujen takia: kaipaan paljon omaa aikaa, vihaan meteliä. Yhden lapsen kassa tuhat kertaa helpompaa.
Anskuliini84 kirjoitti:
Sisarus-suhde on todennäköisesti lapsesi pisin läheinen suhde hänen elämässään. Sisarukset jäävät yhdessä jäljelle, kun vanhemmat ovat jo poissa. Sisaruksista on tukea ja turvaa. Sisarus on todennäköisesti aina se ihminen, johon voi täysin luottaa elämässä.
Onnea yritykseen
T. Neljäs tulossa
Ehei ei aina ole näin. Esim minulla on kolme veljeä ja ei minkäänlaista suhdetta heihin.
Alue: Aihe vapaa
Mutta paljon on niitäkin, joiden kohdalla se masennus on uusiutunut seuraavankin syntyneen lapsen kohdalla.