Lue keskustelun säännöt.
Isä pilasi lapsuuteni ja koko elämäni
04.12.2017 |
Lapsena pelkäsin isää. En ole koskaan ajatellut sen olevan mikään normaali isä. Siis samalla tavalla kuin esimerkiki pappa tai enot. Se oli pelottava ja arvaamaton. Se oli todella helposti hermostuva ja äkkipikainen, saattoi suuttua ja suuttuikin usein ihan olemattomista pikkujutuista. Oli melkein koko ajan hermostunut, täydelliseen raivokohtaukseen tarvittiin vain yksi väärä sana tai kysymys. Ei sillä tavalla väärä, mutta mikä tahansa häntä ärsyttikään. Yleensä kaikki.
Lapsena olin kiltti, mutta pääsin ihan hyvin kaveriporukoihin mukaan. Kunnes koulussa joku keksi alkaa vitsailla isästä. Siitäkös riemu syntyi, kun muut ymmärsivät sen olevan minulle arka aihe. He olivat tikahtua nauruun, kun katselivat meidän pihalla, kun isä löi autonsa lasit nyrkein rikki hermostuksissaan ja samalla huutaen kirosanoja. Minä itkin kotona keittiön ikkunassa ja pelkäsin. Koulussa tästä tuli yleinen vitsinaihe. Minulle huudeltiin "Hei, onko isäs taas huutanut sulle", hahahahaa. Samanlaisia juttuja oli useita muitakin. Isä raivosi, muut luokkalaiset nauroi ja minä häpesin ja itkin. Se oli ihan hirveää.
Yläasteelle siirtyessä tästä tuli vielä suurempi naurun aihe. Kaikkein pahinta oli, että minua alettiin oudoksua, koska olin "sen tyttö". Muukin kiusaaminen alkoi silloin. Vaikka se, että tavaroitani varastettiin ja minua heiteltiin kivillä koulumatkalla oli kamalaa, kauheinta oli syrjintä ja eristäminen, jäädä täysin yksin. Olisin tarvinut ystäviä, tai edes kavereita. Kotona oli jo tarpeeksi ikävää muutenkin. Isähän myös syyllisti ja haukkui minua siitä, että minulla ei ole yhtään kavereita. Syytti epänormaaliksi ja sanoi, että minusta ei koskaan tule mitään.
Miksen minä voinut saada lapsuutta, jossa ei olisi ollut kaikkia näitä asioita?
Kommentit (49)
En tiedä millaisille pöllöille kognitiivinen terapia, tai ylipäätään terapia, joka EI TUNNISTA EIKÄ OSAA HOITAA narsistin uhria on tarkoitettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olette turvassa. Pitää nauttia elämästä ja vapaudesta, olla sitä mitä on. Tehdä kotonaan mitä haluaa.
Hienoa sanoa koulukiusatulle, joka on menettänyt kaikki ystävänsä, että nyt olet turvassa!
No se on eri juttu, jos on vielä yläkoulussa. Puhuu kuraattorilla ongelmista. Itse en märehdi mennyttä. Jos on yksinäinen, voi tietysti ikävät asiat pyöriä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisellä voi olla dissosiaatio jolloin on vaikea saada yhteyksiä tunteiden ja tapahtumien ja oman itsen välille.
En tiedä onko dissosiaatio, mutta joitain kohtia ei ole! (Tunnettavissa, olemassa muttei ulottuvilla, ne on).
Mun diagnoosi on traumaperäinen dissosiaatiohäiriö.
Mun entinen terapeutti varmaan puolustautuis, että jos äitini ei ole diagnosoitavissa oleva narsisti, niin ei hänen ois kuulunutkaan auttaa mua narsistin uhrina! Mutta kun se on vittu ainoa, mikä toimii! Siten alan saada yhteyttä piilossa olevaan minään! Se vitun terapeutti ei saanut autettua siinä, yhteyden muodostumisessa! Missä vika?
Miksi ei voi nähdä syytä potilaan ulkopuolella, vaikkei siellä oiskaan diagnosoitua narsistia, eikä läheinen ikinä patologisen narsistin diagnoosia saisikaan!? Eihän se sitä tarkoita, että tämä ois terve!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olette turvassa. Pitää nauttia elämästä ja vapaudesta, olla sitä mitä on. Tehdä kotonaan mitä haluaa.
Hienoa sanoa koulukiusatulle, joka on menettänyt kaikki ystävänsä, että nyt olet turvassa!
No se on eri juttu, jos on vielä yläkoulussa. Puhuu kuraattorilla ongelmista. Itse en märehdi mennyttä. Jos on yksinäinen, voi tietysti ikävät asiat pyöriä mielessä.
Aikuinenkin voi olla ihan yksin, koska koulussa kiusattiin. Vittu jos oisin noin tyhmä kuin sinä pitäisin turpani kiinni, kun ei näköjään mitään pyöri mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en käy, mutta tekis mieli kertoa sille, ettei kelan häneen hukkaamat rahat tee oikein tulosta. Tuskin olen ainoa narsistisen vanhemman takia sinne romahdettuaan päätynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt olette turvassa. Pitää nauttia elämästä ja vapaudesta, olla sitä mitä on. Tehdä kotonaan mitä haluaa.
Hienoa sanoa koulukiusatulle, joka on menettänyt kaikki ystävänsä, että nyt olet turvassa!
No se on eri juttu, jos on vielä yläkoulussa. Puhuu kuraattorilla ongelmista. Itse en märehdi mennyttä. Jos on yksinäinen, voi tietysti ikävät asiat pyöriä mielessä.
Aikuinenkin voi olla ihan yksin, koska koulussa kiusattiin. Vittu jos oisin noin tyhmä kuin sinä pitäisin turpani kiinni, kun ei näköjään mitään pyöri mielessä.
Koulussa ja KOTONA. (lisäys)
En tiedä onko dissosiaatio, mutta joitain kohtia ei ole! (Tunnettavissa, olemassa muttei ulottuvilla, ne on).