Lue keskustelun säännöt.
Isä pilasi lapsuuteni ja koko elämäni
04.12.2017 |
Lapsena pelkäsin isää. En ole koskaan ajatellut sen olevan mikään normaali isä. Siis samalla tavalla kuin esimerkiki pappa tai enot. Se oli pelottava ja arvaamaton. Se oli todella helposti hermostuva ja äkkipikainen, saattoi suuttua ja suuttuikin usein ihan olemattomista pikkujutuista. Oli melkein koko ajan hermostunut, täydelliseen raivokohtaukseen tarvittiin vain yksi väärä sana tai kysymys. Ei sillä tavalla väärä, mutta mikä tahansa häntä ärsyttikään. Yleensä kaikki.
Lapsena olin kiltti, mutta pääsin ihan hyvin kaveriporukoihin mukaan. Kunnes koulussa joku keksi alkaa vitsailla isästä. Siitäkös riemu syntyi, kun muut ymmärsivät sen olevan minulle arka aihe. He olivat tikahtua nauruun, kun katselivat meidän pihalla, kun isä löi autonsa lasit nyrkein rikki hermostuksissaan ja samalla huutaen kirosanoja. Minä itkin kotona keittiön ikkunassa ja pelkäsin. Koulussa tästä tuli yleinen vitsinaihe. Minulle huudeltiin "Hei, onko isäs taas huutanut sulle", hahahahaa. Samanlaisia juttuja oli useita muitakin. Isä raivosi, muut luokkalaiset nauroi ja minä häpesin ja itkin. Se oli ihan hirveää.
Yläasteelle siirtyessä tästä tuli vielä suurempi naurun aihe. Kaikkein pahinta oli, että minua alettiin oudoksua, koska olin "sen tyttö". Muukin kiusaaminen alkoi silloin. Vaikka se, että tavaroitani varastettiin ja minua heiteltiin kivillä koulumatkalla oli kamalaa, kauheinta oli syrjintä ja eristäminen, jäädä täysin yksin. Olisin tarvinut ystäviä, tai edes kavereita. Kotona oli jo tarpeeksi ikävää muutenkin. Isähän myös syyllisti ja haukkui minua siitä, että minulla ei ole yhtään kavereita. Syytti epänormaaliksi ja sanoi, että minusta ei koskaan tule mitään.
Miksen minä voinut saada lapsuutta, jossa ei olisi ollut kaikkia näitä asioita?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sun tarvii enää olla isäsi kanssa tekemisissä?
Ei, mutta ei se valitettavasti menneisyyttä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
If you cannot change your destiny, change your attitude.
Eli menneisyyttäs et voi muuttaa, aikakonetta ei ole. Hyväksy se, ettet saanut haluamaasi lapsuutta. Siitä se sitten lähtee.
Mennyttä et voi muuttaa, mutta oman elämäsi voit. Älä vello menneessä vaan päätä elää omannäköistäsi elämää.
Minulla samantapaisia kokemuksia, joskaan ei yhtä rajuja kuin sinulla. Mutta olen myös joutunut lapsena isän pikkuasioista raivoamisen kohteeksi ja isä on myös huutanut kavereideni läsnäollessa, mitä häpesin. Olin kiltti lapsi, varmaankin monella tavalla alistettu sellaiseksi, ja tuntuu kyllä katkeralta että mulle raivottiin, vaikka en todellakaan olis ansainnut sellaista käytökselläni. Jos nyt kukaan lapsi on. Mulla isä raivosi myös äidille ja sen seuraaminen kyllä myös traumatisoi. Fyysistä väkivaltaa tai alkoholismia ei ollut, isä oli arvostetussa ammatissakin. Nyt mä olen aikuinen, mutta en mä osaa vieläkään olla rennosti vanhempieni kanssa. Toki isä ei mulle nykyään huuda tms, pikemminkin tuntuu yrittävän olla kovinkin mukava. Oikeestaan mua säälittää se. Kai se nyt itsekin tajuaa että on käytöksellään tehnyt lapselleen haittaa ja aiheuttanut, että välit on mitä on. Sellaset kaunis-ilma-tänään välit.
Miten teillä ap nykyään? Mikä sun äidin rooli tässä kuviossa oli lapsuudessa ja nyt? Mulla äiti oli isän toimesta alistettu eikä puolustanut mua, eikä liioin eden lohduttanut mua tai muuta vastaavaa kun jouduin huudetuksi. Vihantunteet äitiäkin kohtaan jossain syvällä on.
Äiti ei tiennyt noista kaikista jutuista, ennen kuin vasta lähes aikuisena kerroin. En lapsena uskaltanut kertoa. Kyllä äiti meitä puolusti ja asettui vastaan, mutta isä oli sen luoka marttyyri, että veti aina kaiken säälin itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasinkin juuri kommentoida että kauheaa, ja kysyä, että missä äiti oli? Äitiäsi voit syyttää ihan yhtä lailla. Ja ap:n syyllistäjät, niin, neuvokaa vain aloittajaa syyttämään itseään pieleen menevästä elämästä, ja ignooraamaan oikea syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei tiennyt noista kaikista jutuista, ennen kuin vasta lähes aikuisena kerroin. En lapsena uskaltanut kertoa. Kyllä äiti meitä puolusti ja asettui vastaan, mutta isä oli sen luoka marttyyri, että veti aina kaiken säälin itseensä.
Jos äitisi puolusti sinua vain joitain isän toimia vastaan, mutta ei sitä, että sua kiusattiin koulussa isäsi takia, niin se on ollut riittämätöntä sulle. Siis isäsi hakkaa autoa hajalle, sua kiusataan sen takia hullujen lapseksi, eikä äitisi TOIMI ja pelasta lapsiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai tuo surettaa ja on hajottanut sinua niin, että lähdet loppuelämääsi heikommin eväin kuin toiset. Mutta silti voit valita jättäväsi tuon menneisyyteen ja elämäsi tulevaisuutesi omana itsenäsi.
Minunkin isäni on aiheuttanut pajon surua ja itsetunnon menetystä, mutta surin sen vähän kuin jonkun kuoleman ja jatkoin elämääni, omaa elämääni.
Jaa. Faijani pilasi lapsuuteni vaan ei koko elämääni.Niin suurta valtaa en sille p*skiaiselle anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo samaa mieltä että on se kumma kun ap tai muut vastaavassa tilanteessa olleet, saavat vain älytöntä "tee elämästäs sellainen kun haluat" ja "mitä niitä vanhoja kaivelemaan" tyyppisiä kliseitä...
Ihmiset ei vaan tajua että lapsi joka on elänyt alisteisessa, ankarassa pelon ilmapiirissä vuosia, niin ei niitä niin vaan saa aikuisenakaan lakaistua maton alle. Ei se ole mahdollista eikä tarpeellista.
Ne kokemukset lapsena muovaavat elämää pitkälle aikuisuuteen, vanhuuteenkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Mennyttä et voi muuttaa, mutta oman elämäsi voit. Älä vello menneessä vaan päätä elää omannäköistäsi elämää.
Mitä vitun oman elämänsä sankareita täällä kaikki on? Miksi sinä et elä kuin Richard Branson? Tiedätkö, se miljardööri? Miksi haluat käydä palkkatöissä mahdollisesti pienellä palkalla, kun voisit omistaa yksityisen saaren Karibialla, ja olla oma pomosi? Neuvotella itsellesi aina voitokkaat diilit jne? Miksi häviät? Valintakysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuo surettaa ja on hajottanut sinua niin, että lähdet loppuelämääsi heikommin eväin kuin toiset. Mutta silti voit valita jättäväsi tuon menneisyyteen ja elämäsi tulevaisuutesi omana itsenäsi.
Minunkin isäni on aiheuttanut pajon surua ja itsetunnon menetystä, mutta surin sen vähän kuin jonkun kuoleman ja jatkoin elämääni, omaa elämääni.
Miksi luulet, että ap:llä on palikat olla oma itsensä, ja elää omannäköistään elämää?
Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta menneisyyden vangiksi ei kannata jäädä. Ikävää, että olet kokenut kiusaamista ja joutunut häpeämään isääsi.
Taidat olla vielä melko nuori, joten kerkiät vielä nauttia elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Faijani pilasi lapsuuteni vaan ei koko elämääni.Niin suurta valtaa en sille p*skiaiselle anna.
Sulla ei ole ollut valtaa sitä valita. Asia ei ole omaa ansiotasi.
Vierailija kirjoitti:
Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta menneisyyden vangiksi ei kannata jäädä. Ikävää, että olet kokenut kiusaamista ja joutunut häpeämään isääsi.
Taidat olla vielä melko nuori, joten kerkiät vielä nauttia elämästäsi.
"Ei kannata jäädä". Kyllä mä sanoisin että kannattaa, ja se on se syy, miksi moni valitsee sen. Eikö niin? Etkö sinäkin näe monia hyviä puolia menneisyyden vangiksi jäämisessä?
Ja siis eihän ap ole isäänsä hävennyt, vaan isä ap:tä.
Olet narsistin uhri. Itse olen tajunnut vasta aikuisena äitini käytöksen ja narsismin.
Meni kyllä kauan ennenkuin tajusin, että mistä omalta kohdalta kyse. Terapia ei auttanut, sillä siinä katsottiin, että olen vain liian kiltti.
Lue tämä juttu.
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuo surettaa ja on hajottanut sinua niin, että lähdet loppuelämääsi heikommin eväin kuin toiset. Mutta silti voit valita jättäväsi tuon menneisyyteen ja elämäsi tulevaisuutesi omana itsenäsi.
Minunkin isäni on aiheuttanut pajon surua ja itsetunnon menetystä, mutta surin sen vähän kuin jonkun kuoleman ja jatkoin elämääni, omaa elämääni.
Miksi luulet, että ap:llä on palikat olla oma itsensä, ja elää omannäköistään elämää?
Koska jokaisen arvokkain omaisuus on oma itsensä, se mitä on nahan alla. Sitä ei voi kukaan pakolla riistää pois. Minä ainakin hyväksyn ne rajoitteet, mitä terveyteni, taloudellinen tilanteeni jne. asettaa ja elän niiden puitteissa omaa elämääni.
Olen surullinen asioista, mitä isän kanssa tapahtui, mutta hajoan jos annan niiden painaa hartiani kasaan vielä aikuisenakin vuosikymmenestä toiseen.
Narsistin uhreja eli narsismia ymmärtävä terapia auttaa. Olen itse sellaisessa. Kumma kyllä, vaikka monen mielestä kannattaa olla menneisyyden vanki, niin jostain syystä mä nyt päätin etsiä kaksikymmentäviisi vuotta terapiaa, josta saisin apua, ja lopultahan se löytyi. Olin kyllä siis tod hölmö, kun pilasin elämäni ennen sitä.
Mutta siis terapia, jossa ei osata narsismia onkin ajanhukkaa, kun ihminen on narsistin uhri, ja sanoisin, että 80% terapiaan menijöistä eittämättä ovatkin, mistä muusta kellekään tulisi mitään ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuo surettaa ja on hajottanut sinua niin, että lähdet loppuelämääsi heikommin eväin kuin toiset. Mutta silti voit valita jättäväsi tuon menneisyyteen ja elämäsi tulevaisuutesi omana itsenäsi.
Minunkin isäni on aiheuttanut pajon surua ja itsetunnon menetystä, mutta surin sen vähän kuin jonkun kuoleman ja jatkoin elämääni, omaa elämääni.
Miksi luulet, että ap:llä on palikat olla oma itsensä, ja elää omannäköistään elämää?
Koska jokaisen arvokkain omaisuus on oma itsensä, se mitä on nahan alla. Sitä ei voi kukaan pakolla riistää pois. Minä ainakin hyväksyn ne rajoitteet, mitä terveyteni, taloudellinen tilanteeni jne. asettaa ja elän niiden puitteissa omaa elämääni.
Olen surullinen asioista, mitä isän kanssa tapahtui, mutta hajoan jos annan niiden painaa hartiani kasaan vielä aikuisenakin vuosikymmenestä toiseen.
Ja sinäkö luulet, ettei tuo voi hautautua lapsen tietoisuudesta ulottumattomiin, ja olla kaivettavissa esille ainoastaan erittäin oikeanlaisessa terapiassa hänelle, ei millään muilla tavoin? Jolloin kyseisen ihmisen elämä on pilalla. No, nyt opit, että voi hautautua, eikä ole saatavissa käyttöön, kuin spesiaalin terapian kautta. Nyt et voi enää koskaan vastuuttaa siis narsistivanhemman uhria siitä, että tämän elämä on pilalla. Ole hyvä, on kivaa kun ihminen oppii uutta. Sinä siis.
Ei kai sun tarvii enää olla isäsi kanssa tekemisissä?