Lue keskustelun säännöt.
Isä pilasi lapsuuteni ja koko elämäni
04.12.2017 |
Lapsena pelkäsin isää. En ole koskaan ajatellut sen olevan mikään normaali isä. Siis samalla tavalla kuin esimerkiki pappa tai enot. Se oli pelottava ja arvaamaton. Se oli todella helposti hermostuva ja äkkipikainen, saattoi suuttua ja suuttuikin usein ihan olemattomista pikkujutuista. Oli melkein koko ajan hermostunut, täydelliseen raivokohtaukseen tarvittiin vain yksi väärä sana tai kysymys. Ei sillä tavalla väärä, mutta mikä tahansa häntä ärsyttikään. Yleensä kaikki.
Lapsena olin kiltti, mutta pääsin ihan hyvin kaveriporukoihin mukaan. Kunnes koulussa joku keksi alkaa vitsailla isästä. Siitäkös riemu syntyi, kun muut ymmärsivät sen olevan minulle arka aihe. He olivat tikahtua nauruun, kun katselivat meidän pihalla, kun isä löi autonsa lasit nyrkein rikki hermostuksissaan ja samalla huutaen kirosanoja. Minä itkin kotona keittiön ikkunassa ja pelkäsin. Koulussa tästä tuli yleinen vitsinaihe. Minulle huudeltiin "Hei, onko isäs taas huutanut sulle", hahahahaa. Samanlaisia juttuja oli useita muitakin. Isä raivosi, muut luokkalaiset nauroi ja minä häpesin ja itkin. Se oli ihan hirveää.
Yläasteelle siirtyessä tästä tuli vielä suurempi naurun aihe. Kaikkein pahinta oli, että minua alettiin oudoksua, koska olin "sen tyttö". Muukin kiusaaminen alkoi silloin. Vaikka se, että tavaroitani varastettiin ja minua heiteltiin kivillä koulumatkalla oli kamalaa, kauheinta oli syrjintä ja eristäminen, jäädä täysin yksin. Olisin tarvinut ystäviä, tai edes kavereita. Kotona oli jo tarpeeksi ikävää muutenkin. Isähän myös syyllisti ja haukkui minua siitä, että minulla ei ole yhtään kavereita. Syytti epänormaaliksi ja sanoi, että minusta ei koskaan tule mitään.
Miksen minä voinut saada lapsuutta, jossa ei olisi ollut kaikkia näitä asioita?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuo surettaa ja on hajottanut sinua niin, että lähdet loppuelämääsi heikommin eväin kuin toiset. Mutta silti voit valita jättäväsi tuon menneisyyteen ja elämäsi tulevaisuutesi omana itsenäsi.
Minunkin isäni on aiheuttanut pajon surua ja itsetunnon menetystä, mutta surin sen vähän kuin jonkun kuoleman ja jatkoin elämääni, omaa elämääni.
Miksi luulet, että ap:llä on palikat olla oma itsensä, ja elää omannäköistään elämää?
Koska jokaisen arvokkain omaisuus on oma itsensä, se mitä on nahan alla. Sitä ei voi kukaan pakolla riistää pois. Minä ainakin hyväksyn ne rajoitteet, mitä terveyteni, taloudellinen tilanteeni jne. asettaa ja elän niiden puitteissa omaa elämääni.
Olen surullinen asioista, mitä isän kanssa tapahtui, mutta hajoan jos annan niiden painaa hartiani kasaan vielä aikuisenakin vuosikymmenestä toiseen.
Sinä syytät käytännössä narsistivanhempien uhreja syyllisiksi heidän pahimmasta kokemuksestaan johtuviin traumoihin. Olet ilkeä, vaikka et tiedä sitä. En anna anteeksi. Et sinä sitä tartte. Sä menet helvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta menneisyyden vangiksi ei kannata jäädä. Ikävää, että olet kokenut kiusaamista ja joutunut häpeämään isääsi.
Taidat olla vielä melko nuori, joten kerkiät vielä nauttia elämästäsi.
"Ei kannata jäädä". Kyllä mä sanoisin että kannattaa, ja se on se syy, miksi moni valitsee sen. Eikö niin? Etkö sinäkin näe monia hyviä puolia menneisyyden vangiksi jäämisessä?
Ja siis eihän ap ole isäänsä hävennyt, vaan isä ap:tä.Ei kai lapsessa ollut mitään hävettävää?
No, lapsi ei sitä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Joo samaa mieltä että on se kumma kun ap tai muut vastaavassa tilanteessa olleet, saavat vain älytöntä "tee elämästäs sellainen kun haluat" ja "mitä niitä vanhoja kaivelemaan" tyyppisiä kliseitä...
Ihmiset ei vaan tajua että lapsi joka on elänyt alisteisessa, ankarassa pelon ilmapiirissä vuosia, niin ei niitä niin vaan saa aikuisenakaan lakaistua maton alle. Ei se ole mahdollista eikä tarpeellista.
Ne kokemukset lapsena muovaavat elämää pitkälle aikuisuuteen, vanhuuteenkin asti.
Sano muuta. Oma isäni on samanlainen kuin aloittajan, ja lapsuus sekä nuoruus olivat ainaista pelkäämistä. Isä saattoi räjähtää milloin vaan, mistä tahansa syystä, niin äidille kuin meille lapsillekin. Minäkin olin kiltti lapsi, tosin teininä aloin kyllä huutaa vastaan.
Väitän, että minusta olisi tullut menestyneempi ja terveempi aikuinen, jos olisin saanut lapsena rakkautta ja kannustusta huudon ja mitätöinnin sijaan. Vaikka olen yrittänyt selittää itselleni, että olen hyvä tällaisena, kannan arpia koko elämäni, ei niistä mihinkään pääse. Varsinkaan, kun isä edelleen parhaansa mukaan yrittää mitätöidä kaiken tekemäni. Mikään ei ole hänen mielestään hyvää, mitä minä saan aikaan, vaan aina tulee kommenttia "olisi kannattanut tehdä niin tai näin", "tämä ei tule toimimaan" jne. Piruuttanikin teen päinvastoin kuin hän sanoo, vaikka menisi päin v****akin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta menneisyyden vangiksi ei kannata jäädä. Ikävää, että olet kokenut kiusaamista ja joutunut häpeämään isääsi.
Taidat olla vielä melko nuori, joten kerkiät vielä nauttia elämästäsi.
"Ei kannata jäädä". Kyllä mä sanoisin että kannattaa, ja se on se syy, miksi moni valitsee sen. Eikö niin? Etkö sinäkin näe monia hyviä puolia menneisyyden vangiksi jäämisessä?
Ja siis eihän ap ole isäänsä hävennyt, vaan isä ap:tä.Ei kai lapsessa ollut mitään hävettävää?
No, lapsi ei sitä tiedä.
Kun lapsi syntyy, niin LAPSI EI SITÄ TIEDÄ. Jos opetetaan, että on, niin lapsi oppii, että on. Olemalla juurikin itsensä kohdellaan kuin saastaa.
Mulla taasen äiti pilasi elämäni että myös isäni.
Äitiä pelkäsin hengenhädässä koska äiti kävi kiinni toistuvasti ja yritti tukehduttaa ja kuristi pienestä saakka( myöhemmin jatkoi muita touhujaan).
Edes terapia ei auta. Pitäisi löytää kokonaisvaltainen hoito jotta pystyis vapautumaan menneistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai tuo surettaa ja on hajottanut sinua niin, että lähdet loppuelämääsi heikommin eväin kuin toiset. Mutta silti voit valita jättäväsi tuon menneisyyteen ja elämäsi tulevaisuutesi omana itsenäsi.
Minunkin isäni on aiheuttanut pajon surua ja itsetunnon menetystä, mutta surin sen vähän kuin jonkun kuoleman ja jatkoin elämääni, omaa elämääni.
Miksi luulet, että ap:llä on palikat olla oma itsensä, ja elää omannäköistään elämää?
Koska jokaisen arvokkain omaisuus on oma itsensä, se mitä on nahan alla. Sitä ei voi kukaan pakolla riistää pois. Minä ainakin hyväksyn ne rajoitteet, mitä terveyteni, taloudellinen tilanteeni jne. asettaa ja elän niiden puitteissa omaa elämääni.
Olen surullinen asioista, mitä isän kanssa tapahtui, mutta hajoan jos annan niiden painaa hartiani kasaan vielä aikuisenakin vuosikymmenestä toiseen.
Ei jumalauta.... Jos itsellään on näin, niin ei ole sen vertaa psykologiaa opiskellut, että ymmärtäisi, ettei tuo pidä paikkaansa! Siksihän meillä juuri onkin niin paljon psyykkisesti vaurioituneita ihmisiä ja psyykkisesti oireilevia, jotka eivät saa apua. Koska terapeutit on tämän kirjoittajan tasoa. Onhan se hyvyys siellä nahan alla, mutta jos siihen ei saa kosketusta, niin aivan sama, että se on siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta menneisyyden vangiksi ei kannata jäädä. Ikävää, että olet kokenut kiusaamista ja joutunut häpeämään isääsi.
Taidat olla vielä melko nuori, joten kerkiät vielä nauttia elämästäsi.
"Ei kannata jäädä". Kyllä mä sanoisin että kannattaa, ja se on se syy, miksi moni valitsee sen. Eikö niin? Etkö sinäkin näe monia hyviä puolia menneisyyden vangiksi jäämisessä?
Ja siis eihän ap ole isäänsä hävennyt, vaan isä ap:tä.Ei kai lapsessa ollut mitään hävettävää?
No, lapsi ei sitä tiedä.
No? Mitäs hävettävää minussa oli lapsena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta menneisyyden vangiksi ei kannata jäädä. Ikävää, että olet kokenut kiusaamista ja joutunut häpeämään isääsi.
Taidat olla vielä melko nuori, joten kerkiät vielä nauttia elämästäsi.
"Ei kannata jäädä". Kyllä mä sanoisin että kannattaa, ja se on se syy, miksi moni valitsee sen. Eikö niin? Etkö sinäkin näe monia hyviä puolia menneisyyden vangiksi jäämisessä?
Ja siis eihän ap ole isäänsä hävennyt, vaan isä ap:tä.Ei kai lapsessa ollut mitään hävettävää?
No, lapsi ei sitä tiedä.
No? Mitäs hävettävää minussa oli lapsena?
Huonot tapasi vieraisilla, kun mentiin sinne, häpäisit äitis aina ihan täydellisesti. Et vain ehkä huomannut sitä, käyttäydyit ehkä mielestäsi ihan hyvin, mutta sinä olit ihan hirveä siellä kaikkien mielestä! Et sitä vain itse nähnyt, mutta illan emäntäkin loukkaantui.
Vierailija kirjoitti:
Huonot tapasi vieraisilla, kun mentiin sinne, häpäisit äitis aina ihan täydellisesti. Et vain ehkä huomannut sitä, käyttäydyit ehkä mielestäsi ihan hyvin, mutta sinä olit ihan hirveä siellä kaikkien mielestä! Et sitä vain itse nähnyt, mutta illan emäntäkin loukkaantui.
No hahah, olipas huono vitsi.
Et ilmeisesti ymmärrä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot tapasi vieraisilla, kun mentiin sinne, häpäisit äitis aina ihan täydellisesti. Et vain ehkä huomannut sitä, käyttäydyit ehkä mielestäsi ihan hyvin, mutta sinä olit ihan hirveä siellä kaikkien mielestä! Et sitä vain itse nähnyt, mutta illan emäntäkin loukkaantui.
No hahah, olipas huono vitsi.
Et ilmeisesti ymmärrä mitään.
Ei, sinä et ymmärrä. Tuo oli minun äitini käytöstä mulle, kun olin pieni. Mille tuntui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonot tapasi vieraisilla, kun mentiin sinne, häpäisit äitis aina ihan täydellisesti. Et vain ehkä huomannut sitä, käyttäydyit ehkä mielestäsi ihan hyvin, mutta sinä olit ihan hirveä siellä kaikkien mielestä! Et sitä vain itse nähnyt, mutta illan emäntäkin loukkaantui.
No hahah, olipas huono vitsi.
Et ilmeisesti ymmärrä mitään.
Ei, sinä et ymmärrä. Tuo oli minun äitini käytöstä mulle, kun olin pieni. Mille tuntui?
Tai korjaan: mille tuntuisi, jos olisit pieni lapsi, ja hänen armoillaan? Hänen kanssaan opimassa, millainen olet ja minä sinua pidetään? Ei se, mille tuo tuntui nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin vaikeaa ja tuskallista kuin se varmasti onkin ap:n pitää antaa jollakin tapaa anteeksi isälleen. Sillä tavoin nouset isäsi yläpuolelle ja voit aloittaa parantumisesi.
Olen itse kokenut vähän samanlaisen kohtalon. Oma isäni oli alkoholin väärinkäyttäjä, tai hänen persoonallisuutensa muuttui täysin kännissä ja hyvin pahaksi. Vieläkin muistan ne kauhun hetket ja sen odotuksen kunnes isä sai juotua itsensä tajuttomaksi ja rauha taas palasi.
Olen nyt keski-ikäinen ja pikkuhiljaa pääsemässä eroon lapsuuteni traumoista. Noin 30 vuotta siihen on mennyt. Lasisen lapsuuden varjot ovat pitkät.
Vierailija kirjoitti:
Niin vaikeaa ja tuskallista kuin se varmasti onkin ap:n pitää antaa jollakin tapaa anteeksi isälleen. Sillä tavoin nouset isäsi yläpuolelle ja voit aloittaa parantumisesi.
Olen itse kokenut vähän samanlaisen kohtalon. Oma isäni oli alkoholin väärinkäyttäjä, tai hänen persoonallisuutensa muuttui täysin kännissä ja hyvin pahaksi. Vieläkin muistan ne kauhun hetket ja sen odotuksen kunnes isä sai juotua itsensä tajuttomaksi ja rauha taas palasi.
Olen nyt keski-ikäinen ja pikkuhiljaa pääsemässä eroon lapsuuteni traumoista. Noin 30 vuotta siihen on mennyt. Lasisen lapsuuden varjot ovat pitkät.
Ei se anteeksiantamisella miksikään muutu. Voi että tyhmä luulo. Ei siinä ole anteeksiannolla mitään roolia, kun on kadottanut tosiaan yhteyden omaan itseensä eikä pysty siitä saamaan kiinni ilman oikeanlaista apua ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt olette turvassa. Pitää nauttia elämästä ja vapaudesta, olla sitä mitä on. Tehdä kotonaan mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin vaikeaa ja tuskallista kuin se varmasti onkin ap:n pitää antaa jollakin tapaa anteeksi isälleen. Sillä tavoin nouset isäsi yläpuolelle ja voit aloittaa parantumisesi.
Olen itse kokenut vähän samanlaisen kohtalon. Oma isäni oli alkoholin väärinkäyttäjä, tai hänen persoonallisuutensa muuttui täysin kännissä ja hyvin pahaksi. Vieläkin muistan ne kauhun hetket ja sen odotuksen kunnes isä sai juotua itsensä tajuttomaksi ja rauha taas palasi.
Olen nyt keski-ikäinen ja pikkuhiljaa pääsemässä eroon lapsuuteni traumoista. Noin 30 vuotta siihen on mennyt. Lasisen lapsuuden varjot ovat pitkät.
Ja miten se isän yläpuolelle noudeminen muodostaa yhteyden omaan sisimpään ja kadotettuun minään, sinä pirun pöllö?
Vierailija kirjoitti:
Nyt olette turvassa. Pitää nauttia elämästä ja vapaudesta, olla sitä mitä on. Tehdä kotonaan mitä haluaa.
Ai mitä haluaa? Kuten kuunnella itseään, johon yhteys on katki?
Ihmisellä voi olla dissosiaatio jolloin on vaikea saada yhteyksiä tunteiden ja tapahtumien ja oman itsen välille.
Vierailija kirjoitti:
Nyt olette turvassa. Pitää nauttia elämästä ja vapaudesta, olla sitä mitä on. Tehdä kotonaan mitä haluaa.
Hienoa sanoa koulukiusatulle, joka on menettänyt kaikki ystävänsä, että nyt olet turvassa!
Ei kai lapsessa ollut mitään hävettävää?