Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko työelämän olla sellaista, että päivän jälkeen ei jaksa kuin maata sohvalla ja viikonloppuisin nukkua aamusta iltaan?
03.12.2017 |
Mulla on tosi epäsäännölliset työajat, mikä vielä osaltaan vaikuttaa asiaan. Työni on fyysisesti ja henkisesti raskasta ja palkka luonnollisesti pieni. Päivän jälkeen en jaksa kuin vaihtaa kotivaatteet päälle ja käydä joko päiväunille, yöunille tai muuten vain maata koomassa sohvalla.
Tällaistako tämän kuuluukin olla, työssäkäyvän ihmisen elämä? Mä en jaksa kohta enää. Mielessä on käynyt viime aikoina usein jättäytyminen työelämästä hetkeksi.
Kommentit (113)
Teen myös aika rankkaa työtä, joskus oli sellainen vaihe että nukuin kaikki vähäiset vapaa- ajat. Vanhemmiten asia on korjaantunut vaikka toimenkuva on pysynyt samana. En osaa sanoa mistä moinen johtuu, pidän kyllä nykyisin parempaa huolta itsestäni, ulkoilen ja syön kunnolla, ulkoliikunta auttaa ainakin, miksei jokin muukin treeni, uinti tai mikä vain tuntuu piristävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei vain olisi hiukan asennevammaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30-vuoden kokemuksesta sanoisin, että ei se samanlaista ole koko aikaa. On ollut helvetin raiskaita kausia töissä ja sitten taas välillä kevyempää. Oikeastaan sellainen yksinkertainen fyysinen työ on melkein helpompaa, kuin sellainen, jossa työhuolet tulevat mukana kotiin ja yölläkin herää miettimään jotain juttuja.
Mun entisessä duunissa tahti vaan koveni koko ajan. Ihmisiä irtisanottiin ja samat työt hoidettiin joka vuosi aina vaan pienemmällä porukalla. Oli vain raskaita kausia, ilman taukoja.
Näinhän se monesti käy nykyisin, itse olen 3 viimeistä vuotta tehnyt itseäni tarpeettomaksi tekemällä työstäni tietokoneella tehtäväksi kelpoisen. Ei ole ihan niin helppoa, kuin nikkarit luulee, kun vanhat tietokannat on hajallaan mikä missäkin varastossa lappuina laatikon pohjalla. Yyteet on käynnissä melkein koko ajan, mutta siihenkin tottuu.
En kyllä mistään unelmatyöstä onneksi ole haaveillutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä koen erityisen ärsyttävänä, kun työkaverit sairastaa jatkuvasti ja minulle pätkätyöläisenä laitetaan heidänkin työt. Miksei vakkareille? Koska eivät suostu... Sen sijaan kokematon sijainen on loistava tekemään ilman lisäkorvausta toisenkin ihmisen työt. Nytkin menossa töihin tunnin päästä ja yksi kollega on TAAS pois, joten tiedossa tuplatyöt. Minä en tietenkään ole koskaan sairas itse, vakituiset näköjään sairastuukin helpommin kuin pätkillä olevat.
Oikeasti en tiedä, miten tämän päivän taas selviän. En vaan oikeasti (kukaan ei pystyisi) pysty hoitamaan kahden ihmisen töitä suitsait. Tilanne on rinnastettavissa siihen, että olisimme töissä vaikka jossain hoitolaitoksessa, jossa jokaisella on esim. 10 huoneellista vastuulla työvuoron. Sitten yksi on pois, niin kaikki muut hoitaa edelleen ne omat 10 huonetta, mutta minä hoidan omat 10 + toisen 10. Tai vaikka lääkärinä sanottaisiin, että tänään otat tuon tuon Martin potilaat omiesi lisäksi ja muut lääkärit hoitaa edelleen ne omiksi sovitut potilaat vain.
Viisaammat oppivat jaksamisen vähetessä. Jos pitää kitkutella koko ajan nostettavaan eläkeikään töissä, pitää välillä ottaa se oma hengähdyspäivä ihan millä syyllä tahansa. Parempi tuo ratkaisu, kuin ennenaikainen työkyvyttömyys tai vuoden sairasloma.
Vierailija kirjoitti:
ei kuulu olla elämä tuollaista. liity meihin ja lopeta työt. työttömyystuella ja asumistuella pärjää oikein hyvin.
Jos elää nuukasti. Mutta! Kansalaispalkan mahdollisuudesta kun on vähän köyhemmissä maissa kuultu, niin jipiitä on huudeltu. "Me tullaan heti Suomeen." Ei tarvitse tehdä töitä, että saa rahaa. Tosin kuormittavat systeemiä sitten jo alkaen terveydenhuollosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokavalio on kunnossa, se on elinehto, että jaksan työpäivän jotenkin läpi. Ja tarvittaessa vitamiinilisät.
Mut kun työ on rankkaa ja kuluttavaa, niin ei sitä vaan pitemmän päälle jaksa vaikka mitä söisi. Koko päivä jalkojen päällä, juoksemista paikasta toiseen ja raskaiden tavaroiden nostelua. Tauot pidetään kiireessä, jos edes ehditään pitää. Koko ajan vaan tehostetaan lisää. Pitäisi vaan jaksaa painaa hymy huulilla entistä kovempaa.
Kaksi vuotta kun olen tehnyt kokoaikaisena, alkaa jo voimat ehtyä. Onneksi olen jo oppinut työelämän kirjoittamattomat säännöt. Kuten sen, että ei kannata olla liian ahkera ja hyvä, se tietää vain lisätyötä ilman korvausta ja lämmintä kättä päälle. Kannattaa tehdä pakolliset hommat hyvin, mutta ei mitään ylimääräistä. Alussa tein sen virheen, että olin kiinnostunut ja ahkera.
Osa-aikatyö voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta pomo ei suostu. Onneksi työsopimukseni on määräaikainen ja uutta en enää taida kirjoittaa.
Ap
Lasten kanssa me ei olla edes harkittu sitä että käytäisiin molemmat töissä. Liian väsyttävää, ei yhtään rauhaa. Ei voi edes mennä sinne sohvalle nukkumaan töiden jälkeen. Mulla on paska palkka ja henkisesti kuormittava työ mistä en yhtään tykkää. En saa potilaskontakteista mitään energiaa.
Meillä mies käy nyt töissä, olen kannustanut tekemään osa-aikaa mutta vielä ei ole voinut sitä aloittaa. Hoidan lapset ja kodin ja yritän vaihtaa alaa jotta minä voisin elättää perheemme seuraavaksi ja mies ottaa kotivastuun. Palkka on nyt 2500e kk eikä siitä nouse (hoitoala, päivätyö), se ei vaan riitä.
Meidän onneksemme meillä on perintöjä ja hyvin pieni laina asuntoon. Hulluksi tulisin jos molemmat kävisi kokoaikatöissä ja olisi nämä park lasta. Me tarvitaan sitä rauhallinen joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulu. Oon ikä ihminen ja töissä. En nuku päiväunia vl.
Stressaava ja uuvuttava työ aiheuttaa oravanpyörän, kun töiden jälkeen on niin väsynyt, että omat valinnat ruoan/elintapojen yms suhteen ovat todella huonot. Ja huono ruokavalio väsyttää entisestään. Kierre on valmis ja lähes mahdoton katkaista.
Elämän ei kuulu olla tällaista mutta suurella osalla valitettavasti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa me ei olla edes harkittu sitä että käytäisiin molemmat töissä. Liian väsyttävää, ei yhtään rauhaa. Ei voi edes mennä sinne sohvalle nukkumaan töiden jälkeen. Mulla on paska palkka ja henkisesti kuormittava työ mistä en yhtään tykkää. En saa potilaskontakteista mitään energiaa.
Meillä mies käy nyt töissä, olen kannustanut tekemään osa-aikaa mutta vielä ei ole voinut sitä aloittaa. Hoidan lapset ja kodin ja yritän vaihtaa alaa jotta minä voisin elättää perheemme seuraavaksi ja mies ottaa kotivastuun. Palkka on nyt 2500e kk eikä siitä nouse (hoitoala, päivätyö), se ei vaan riitä.
Meidän onneksemme meillä on perintöjä ja hyvin pieni laina asuntoon. Hulluksi tulisin jos molemmat kävisi kokoaikatöissä ja olisi nämä park lasta. Me tarvitaan sitä rauhallinen joskus.
Meillä on miehen kanssa lapsisuunnitelmat jäässä toistaiseksi juuri työelämän kuormittavuuden vuoksi. Voi olla, että jäädään lapsettomiksikin tästä syystä. Ja silloin ei voisi noin vain jäädä töistä pois, jos alkaa uuvuttaa liikaa. Ja työpäivän jälkeen ei tosiaan voisi levätä. Mä en vaan jaksaisi.
Pitäisi olla erilainen työ, säästöjä, perintöä tms. jotta voisi ajatella edes lasten hankkimista.
Ap
Ei kuulu, mutta sama juttu mulla. Sairaanhoitaja olen ja vapaa-aikani menee lähinnä sohvalla. Ystäviä enkä sukua jaksa juurikaan tavata. Mutta pääasia, että töitä on. Vai onko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli pakko vaihtaa ammattia vuorotyöhön, enkä tajunnut kuinka onnekas aikaisemmin olin kun sain tehdä virastotyöaikaa. No, en ollut silloinkaan mikään energiapommi (tarvitsen vähintään 8 h yöunta), mutta nyt on polla täysin sekaisin vuorotöistä. Enää ei riitä 2 tunnin päikkärit, vaan heräilen iltavuoron jälkeen pitkin yötä, väsyttää saatanasti mutta samaan aikaan ei saa nukuttua. Palautuminen kestää tajuttoman pitkään. Älkää neuvoko liikkumaan enempää. Pahimman väsymyksen ollessa päällä liikunnasta tulee vain huono olo, pulssi katossa. Ikääkin on jo.
Onneksi taloudellinen tilanne antaa myöden tehdä pelkkää keikkaa tulevaisuudessa. Säälittää vaan nuoriso jolla on asuntolainat ja liuta pikkulapsia elätettävinä. Osa tietenkin tykkääkin fyysisestä työstä ja iltavuoroista. Minä pakenen mieluummin vuorille.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään.
Minä olen tehnyt töitä päästäkseni asemaan, jossa saan valita työpaikkani ja -aikani. Tietenkin tähän pääseminen ei kaikilta onnistu ja vaatii lahjakkuutta sekä kykyä menestyä.
Terveisin
Juhana Vartiainen, Susanna Koski ja Elina Lepomäki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tekee hotellisiivousta ja käy salilla työpäivän jälkeen, niin seuraavana päivänä työteho on laskenut normaaliakin paljon enemmän.
Itselläni ei noin ole, vaan työpäivän jälkeen opiskelen, liikun ulkona ja joskus katson telkkua. Aika lyhyet yöunet riittää. Olen jo 50v.
En jaksaisi millään, jos tekisin täysiä tunteja. Teen tällä hetkellä 60% ja tämän juuri ja juuri jaksan. Kotona kaksi pientä lasta ja mies yrittäjänä.
6 tuntia töitä päivässä on ihan riittävästi. Enempää en jaksa. En usko että eläkkeellä kadun tekemättä jääneitä työtunteja.
Joo itsekin teen samasta syystä osa-aikatyönä, tiedän etten kokoaikaisena mitenkään jaksaisi ku nytkin tekee välillä tiukkaa. Samoiten ohjeet lisäliikumiseen tuntuu välillä vähän kyseenalaisilta, kun itsellä suurta väsymystä aiheuttaa nimenomaan se, että käytännössä liikun töissä 8h. Kävelen edestakaisin ja nostelen raskaita asioita. Ei ihan ensimmäiseksi tule mieleen vielä vapaa-ajalla lähteä pumppaamaan salille tai pitkille kävelylenkeille. Ja vuorotyökin tosiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30-vuoden kokemuksesta sanoisin, että ei se samanlaista ole koko aikaa. On ollut helvetin raiskaita kausia töissä ja sitten taas välillä kevyempää. Oikeastaan sellainen yksinkertainen fyysinen työ on melkein helpompaa, kuin sellainen, jossa työhuolet tulevat mukana kotiin ja yölläkin herää miettimään jotain juttuja.
Mun entisessä duunissa tahti vaan koveni koko ajan. Ihmisiä irtisanottiin ja samat työt hoidettiin joka vuosi aina vaan pienemmällä porukalla. Oli vain raskaita kausia, ilman taukoja.
Näinhän se monesti käy nykyisin, itse olen 3 viimeistä vuotta tehnyt itseäni tarpeettomaksi tekemällä työstäni tietokoneella tehtäväksi kelpoisen. Ei ole ihan niin helppoa, kuin nikkarit luulee, kun vanhat tietokannat on hajallaan mikä missäkin varastossa lappuina laatikon pohjalla. Yyteet on käynnissä melkein koko ajan, mutta siihenkin tottuu.
En kyllä mistään unelmatyöstä onneksi ole haaveillutkaan.
Kaikkeen tottuu. Vaikka jääpuikkoon persreijässä.
Alle kympillä töihin per päivä. Kuka työnantaja ei hyväksikäyttäisi tuota ja palkkaisi sitä oikeasti TES-työntekijää? Meidän hallitus mahdollistaa orjatyövoiman. Siksi noita pakoloisiakin pitää Eurooppaan kuskata Välimerestä.