Kuuluuko työelämän olla sellaista, että päivän jälkeen ei jaksa kuin maata sohvalla ja viikonloppuisin nukkua aamusta iltaan?

Voisitte hyvat ihmiset kertoa mita sitten teette tyoksenne kun on niin kuormittavaa seka henkisesti etta fyysisesti. En ymmarra miten toista mitka eivat seuraa kotiin voi saada henkista stressia paalle. 

Lahipiirissani on samanlainen tapaus. On pankkineuvoja, eli tyo on fyysisesti rasittamatonta, tyoaika tarkkaan rajattu, hyvin maltillinen ja toita ei tarvitse ottaa kotiin. Paatoksentekomandaattia ei juurikaan ole eli kaikki lainapaatokset yms. menevat muille hyvaksyttaviksi. Vapaa-aikana valittaa etta ei jaksa muuta kun olla kotona ja maata sohvalla. Ei harrasta liikuntaa (onko sitten syy tai seuraus, paattakaa itse) ja ruokavalio aivan pain honkia pikaruuasta lahtien. 

Minä koen erityisen ärsyttävänä, kun työkaverit sairastaa jatkuvasti ja minulle pätkätyöläisenä laitetaan heidänkin työt. Miksei vakkareille? Koska eivät suostu... Sen sijaan kokematon sijainen on loistava tekemään ilman lisäkorvausta toisenkin ihmisen työt. Nytkin menossa töihin tunnin päästä ja yksi kollega on TAAS pois, joten tiedossa tuplatyöt. Minä en tietenkään ole koskaan sairas itse,  vakituiset näköjään sairastuukin helpommin kuin pätkillä olevat.

Oikeasti en tiedä, miten tämän päivän taas selviän. En vaan oikeasti (kukaan ei pystyisi) pysty hoitamaan kahden ihmisen töitä suitsait. Tilanne on rinnastettavissa siihen, että olisimme töissä vaikka jossain hoitolaitoksessa, jossa jokaisella on esim. 10 huoneellista vastuulla työvuoron. Sitten yksi on pois, niin kaikki muut hoitaa edelleen ne omat 10 huonetta, mutta minä hoidan omat 10 + toisen 10. Tai vaikka lääkärinä sanottaisiin, että tänään otat tuon tuon Martin potilaat omiesi lisäksi ja muut lääkärit hoitaa edelleen ne omiksi sovitut potilaat vain.

Vierailija kirjoitti:

Onko muut elämäntavat kunnossa? Ruokavalio?

Ja alapeukut paalle :D Taisi jollain kohahtaa omatuntoon ja kovin.

Tarkistuta kilpirauhasarvosi (TSH ja T-4v). Kilpirauhasen toiminta hiipuu niin hitaasti, ettei sitä itse huomaa. Väsymys vain hiipii pikkuhiljaa elämään. Näin kävi mm. itselleni. Kun vajaatoiminta todettiin ja aloitin kilpirauhashormonilääkityksen, niin väsymys alkoi kaikota viikossa.

Tietyt tahot haluavat, että ihmiset juoksevat oravanpyörässä eivätkä jaksa ja ehdi ajatella kuin töistä ja arjesta selviämistä. Se on valtaa ja hallintaa.

Ei ole normaalia olla jaksamatta mitään muuta kuin nukkumista töitten jälkeen ja viikonloppuisin.

Elämän ei kuulu olla sellaista, mutta työssä käyvän elämä on usein sellaista. Elämä menee ohi. Siksi kannattaa vaikka kouluttautua uudelleen, jotta voi väsyttää itsensä miellyttävämmässä työssä.

Ei kuulu työpäivän jälkeen olla noin väsynyt.

Tietysti tuollainen voi olla tilapäinen vaihe, joka kestää aikansa ja menee sitten ohi. Voi olla että ei menekään ohi jos taustalla on stressiä, kyllästymistä jne. Täällä on ehdotettu jo veriarvojen tsekkaamista. Aina ei väsymyksen taustalla löydy kyllä mitään selvää vikaa mikä näkyisi verikokeista.

Valitettavasti liian moni työ nykyisin on noin vaativaa. Monet joutuvat tekemään töitä vielä kotona työpäivän jälkeen. Kouluttautua lisää, pysyä ajan tasalla, valmistella esityksiä, tankata ammattikirjallisuutta. Nuorempana ehti vielä harrastaa ja tavata kavereita usein. Toista se on nykyisin. Mitä vanhemmaksi tulee, ei halua osallistua enää työpaikan vapaa-ajan rientoihin, koska siitä ei makseta. Pitää nukkua.

Ei kuulu olla. Energiaa tulisi jäädä muuhunkin kuin vain työntekoon ja nukkumiseen.

Minä usein käyn ennen töitä salilla aamulla jos mies on kotona. Miehen kanssa tehdään ristiin töitä; hän kolmivuoroilee ja minä teen virastoaikaa. Aamusalilla käyn aina kun mies on kotona lasten kanssa aamulla; hän sitten herättelee lapset ja laittaa vanhemman valmiiksi koulua varten. Minä sitten nappaan ja vien valmiiksi laitetun lapsen kouluun ja tarvittaessa toisen hoitoon. Mies liikkuu kun hänellä usein tulee hetkiä, että on yksin ilman lapsia töiden ulkopuolella. Lisäksi mies treenaa pitkiä matkoja ja valmentaa junnuja neljästi viikossa. Isommalla lapsella on neljästi viikossa treenit, pienemmällä kerran viikossa jumppa.

Liikkuminen antaa energiaa, samoin hyvä ruoka. Ja uni maistuu, kun kroppa toimii kunnolla. Uni on levollista.

Sinuna olisin yhteydessä työterveyteen; kuulostaa siltä, että olet uupunut liikaa. Työn pitäisi kuitenkin olla vain osa elämää ja vapaa-ajalle pitäisi jäädä energiaa tehdä itselle mieluisia asioita. On se sitten liikkuminen, lukeminen, käsityöt tmv.

Tämän kun nuo tänne saapuvat juhlapaikanhakijatkin tajuaisivat. Miten haastavaa on elää tässä yhteiskunnassa. Edes oman maan pilipaliyliopiston paperit eivät riitä. Kilpailu on kovaa ja niska limassa painetaan. On ollut tapauksia, missä ylisuorittava pomo on savustanut hyvin työssään viihtyvän ja ahkeran työntekijän pihalle, koska ei ollut yhtä väsynyt. Sattui vain pitämään alasta, on hyvä siinä. Osaa rentoutua sopivasti vapaa-ajalla.

Kun kaikille ei jaeta eduskunnan kalliita torkkupeittoja, niin hyvällä omalla tunnolla ottaa ommoo lommoo pari kierrosta pasianssia, jos on luppoaikaa. Silti asiat hoituvat. Eipähän tule burn out -saikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Voisitte hyvat ihmiset kertoa mita sitten teette tyoksenne kun on niin kuormittavaa seka henkisesti etta fyysisesti. En ymmarra miten toista mitka eivat seuraa kotiin voi saada henkista stressia paalle. 

Lahipiirissani on samanlainen tapaus. On pankkineuvoja, eli tyo on fyysisesti rasittamatonta, tyoaika tarkkaan rajattu, hyvin maltillinen ja toita ei tarvitse ottaa kotiin. Paatoksentekomandaattia ei juurikaan ole eli kaikki lainapaatokset yms. menevat muille hyvaksyttaviksi. Vapaa-aikana valittaa etta ei jaksa muuta kun olla kotona ja maata sohvalla. Ei harrasta liikuntaa (onko sitten syy tai seuraus, paattakaa itse) ja ruokavalio aivan pain honkia pikaruuasta lahtien. 

Kyse on enemmänkin siitä, millainen työ ja millainen työmäärä kenellekin sopii. Itse työskentelen lähihoitajana fyysisesti melko raskaassa paikassa, jossa joutuu koko ajan olemaan terävänä, mutta nautin työstäni hurjasti ja saan siitä energiaa. Ollessani joskus eri alalla ja fyysisesti paljon kepeämmässä työssä, joka oli sosiaalisestikin paljon pinnallisempaa, väsyin paljon enemmän ja olin vapaa-ajalla aivan poikki. Olen onnellinen, että olen löytänyt itselleni sopivan alan, enkä kuunnellut tuttujen paasausta siitä, että sosiaali- ja terveysala ei sovi minulle yhtään ja se on niin raskastakin, että olen sairauseläkkeellä ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Kun tulivat nämä työaikapidennykset kiky-hengessä, niin firman kokeneet työntekijät sanoivat heti, että tämä menee sitten kaikki omaan vapaa-aikaan. Osaavat hoitaa työmaan samaan malliin ihan entisessä ajassa. Plus miinus nolla yrittää repiä selkänahasta ekstraa.

Noissa työaikapidennyksissä ihmetytti eniten se, että asiasta päättivät poliitikot, jotka eivät tiedä kaikkien töiden luonnetta. Siellä ei ole enemmän tehtävää sille päivälle, kun osaa asiansa.

Lähihoitajalle yläpeukut! Teitä tarvitaan. Itse en jaksaisi varmaan edes yhtä päivää. Muita töitä kyllä. On tärkeää löytää sopiva ala. Moni myös uudelleenkouluttautuu, kun se teininä valittu ala ei olekaan enää sitä mitä toivoi myöhemmin.

Töissä vaaditaan koko ajan enemmän. Lasten suhteen ei jousteta. Syyllistetään niiden sairastamisestakin, kun joutuu olemaan poissa. Synnytystalkoita vaan! Työhaastatteluissa on plussaa, jos toinen kertoo vapaaehtoisesti sen laittoman kysymyksen, ettei ole lapsia, on sinkku. Sitten nekin pitäisi jaksaa hoitaa, tapella uhmaiät ja korvatulehduskierteet. Joku joutuu toteamaan, että onkin jokin kehityshäiriö, fyysinen tai psyykkinen.

Kuulostaa kasvissyöjältä.

Kyllä se vika on jossain muualla kuin töissä. Kannattaa käydä tohtorilla ja alkaa kasvattamaan liikunnalla yleiskuntoa.

Itselläni on työtunnit keskimäärin 300 kuussa, työ on tosi fyysinen ja on myös paperin pyöritystä. Kerkeän paljon harrastamaankin.

Enkä koe väsymystä

Ihan mielenkiinnosta kysymys aloittajalle. Mitä syöt?

Olen ollut töissä työpaikoissa, missä on noita eri etnisten kulttuurien edustajia. Ihmettelin, miten ne jaksavat suurin piirtein (osa käytännössä) asua työpaikalla. Kulttuuri on ihan erilaista kuin Suomessa, luonne-erot. Me kaivataan ja tarvitaan omaa tilaa vapaa-aikoineen. Ei suomalainen jaksa kollegaa 24/7, vaikka kivoja tyyppejä olisivatkin. Nuo taas olivat meikäläisittäin jo läheisriippuvaisia siiamilaisia kaksosia. Joku taas painoi sillä asenteella perhe kotimaassa, että palaa rikkaana miehenä takaisin muutaman vuoden päästä.