Kuuluuko työelämän olla sellaista, että päivän jälkeen ei jaksa kuin maata sohvalla ja viikonloppuisin nukkua aamusta iltaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kanssa me ei olla edes harkittu sitä että käytäisiin molemmat töissä. Liian väsyttävää, ei yhtään rauhaa. Ei voi edes mennä sinne sohvalle nukkumaan töiden jälkeen. Mulla on paska palkka ja henkisesti kuormittava työ mistä en yhtään tykkää. En saa potilaskontakteista mitään energiaa.

Meillä mies käy nyt töissä, olen kannustanut tekemään osa-aikaa mutta vielä ei ole voinut sitä aloittaa. Hoidan lapset ja kodin ja yritän vaihtaa alaa jotta minä voisin elättää perheemme seuraavaksi ja mies ottaa kotivastuun. Palkka on nyt 2500e kk eikä siitä nouse (hoitoala, päivätyö), se ei vaan riitä.

Meidän onneksemme meillä on perintöjä ja hyvin pieni laina asuntoon. Hulluksi tulisin jos molemmat kävisi kokoaikatöissä ja olisi nämä park lasta. Me tarvitaan sitä rauhallinen joskus.

Meillä on miehen kanssa lapsisuunnitelmat jäässä toistaiseksi juuri työelämän kuormittavuuden vuoksi. Voi olla, että jäädään lapsettomiksikin tästä syystä. Ja silloin ei voisi noin vain jäädä töistä pois, jos alkaa uuvuttaa liikaa. Ja työpäivän jälkeen ei tosiaan voisi levätä. Mä en vaan jaksaisi.

Pitäisi olla erilainen työ, säästöjä, perintöä tms. jotta voisi ajatella edes lasten hankkimista.

Ap

Se näillä tuloilla puuttuisikin, että tulisi raskaaksi. Olisi abortti, kun ei ole perusonnelista lapsuutta varaa kustantaa. Matuloiset näköjään voivat Kela-cäshillä.

Karmea juttu, mutta tällaista se Suomessa nykyään on.  Vielä 80-luvulla oli toisin, mutta sitten tuli 90-luvun alun iso lama, jonka jälkeen mikään ei ole ollut entisellään...

Vierailija kirjoitti:

Se näillä tuloilla puuttuisikin, että tulisi raskaaksi. Olisi abortti, kun ei ole perusonnelista lapsuutta varaa kustantaa. Matuloiset näköjään voivat Kela-cäshillä.

Tämä on kyllä erehdys. Lasten onnellinen lapsuus ei vaadi suuria taloudellisesti, kunhan vanhemmat vain ovat täysijärkisiä. Oma lapsuus oli aika köyhä, ei ollut tietokoneita tai pleikkareita ei matkusteltu eikä ollut mitään sellaisia harrastuksia joista olisi pitänyt maksaa. Ihan onnellista silti oli, ainoa varjo oli se että isä oli viinaanmenevä ja räyhäsi välillä kännissä. Se olikin paha juttu, ei se ettei ollut mihinkään varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä koen erityisen ärsyttävänä, kun työkaverit sairastaa jatkuvasti ja minulle pätkätyöläisenä laitetaan heidänkin työt. Miksei vakkareille? Koska eivät suostu... Sen sijaan kokematon sijainen on loistava tekemään ilman lisäkorvausta toisenkin ihmisen työt. Nytkin menossa töihin tunnin päästä ja yksi kollega on TAAS pois, joten tiedossa tuplatyöt. Minä en tietenkään ole koskaan sairas itse,  vakituiset näköjään sairastuukin helpommin kuin pätkillä olevat.

Oikeasti en tiedä, miten tämän päivän taas selviän. En vaan oikeasti (kukaan ei pystyisi) pysty hoitamaan kahden ihmisen töitä suitsait. Tilanne on rinnastettavissa siihen, että olisimme töissä vaikka jossain hoitolaitoksessa, jossa jokaisella on esim. 10 huoneellista vastuulla työvuoron. Sitten yksi on pois, niin kaikki muut hoitaa edelleen ne omat 10 huonetta, mutta minä hoidan omat 10 + toisen 10. Tai vaikka lääkärinä sanottaisiin, että tänään otat tuon tuon Martin potilaat omiesi lisäksi ja muut lääkärit hoitaa edelleen ne omiksi sovitut potilaat vain.

Juuri tämä! Sitten vakituiset vielä jaksaa valittaa ja marmattaa, kun en ehdi tehdä kahden ihmisen töitä samaan aikaan yhtä nopeasti ja joku homma jää puolitiehen. Tänäänkin minulla oli kahden ihmisen työt hoidettavana ja yksikin vakkari jaksoi osoittaa mieltään ja esim. paiskoi tavaroita ja tiuski minulle. 

Tyhmähän sitä on, kun suostuu tällaiseen kohteluun. Valitettavasti töissä käytetään kiltteyttä hyväksi niin paljon kuin itse antaa. Mutta minkä sitä ylikiltille luonteelleen mahtaa. Pitäisi oppia olemaan itsensä puolella, kun ei sitä kukaan muukaan tee. 

Onneksi omalle kohdalle nuorena osui työnantaja, joka tarkkaan antoi ohjeet, että noita töitä et sitten tee. Niistä ei meidän firma teille maksa. Yrittävät kuitenkin. Pitäkää pintanne. Niinhän siinä kävi ja tarvitsi vain sanoa, ettei pomo suostu maksamaan, vakuutus ei kata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se näillä tuloilla puuttuisikin, että tulisi raskaaksi. Olisi abortti, kun ei ole perusonnelista lapsuutta varaa kustantaa. Matuloiset näköjään voivat Kela-cäshillä.

Tämä on kyllä erehdys. Lasten onnellinen lapsuus ei vaadi suuria taloudellisesti, kunhan vanhemmat vain ovat täysijärkisiä. Oma lapsuus oli aika köyhä, ei ollut tietokoneita tai pleikkareita ei matkusteltu eikä ollut mitään sellaisia harrastuksia joista olisi pitänyt maksaa. Ihan onnellista silti oli, ainoa varjo oli se että isä oli viinaanmenevä ja räyhäsi välillä kännissä. Se olikin paha juttu, ei se ettei ollut mihinkään varaa.

Palkka on ihan oikeasti niin pieni, että hyvä kun elätän sillä itseni asumiskustannusten päälle. Enkä todellakaan elä hulppeasti.

opeonväsynyt kirjoitti:

Minulla ja monella muulla luokanopettajalla työ on juurikin niin rankkaa henkisesti, että on pakko nukkua 1-2h jokaisen työpäivän jälkeen, jotta jaksaa tehdä suunnitelmia, korjauksia, tehtäviä, lomakkeita, viestejä ja kokeita illalla.

Joku kirjoitti mielestäni loistavan vertauksen opettajien työstä säästötoimien ja integroinnin seurauksena:

Jos vanhusten hoidosta leikataan ja vaippoja tarjotaan puolet entisestä määrästä, niin hoitajat vaihtavat vaippoja entistä harvemmin. Jos opettajat laitettaisiin hoitamaan vanhuksia, he joko ostaisivat puuttuvat vaipat omilla rahoillaan tai ompelisivat kestovaippoja kotona työpäivän jälkeen. 

En tarkoita, että opettajat olisivat hoitajia parempia ihmisiä, vaan että tällä hetkellä opettajan työ on juurikin tuota säästöjen paikkaamista omalla ajalla ja rahalla. Tänä vuonna palkkani on huonompi kuin viime vuonna samassa työssä, sillä minulta vietiin mahdollisuus antaa tukiopetustunteja. Ensi vuonna palkkani on huonompi kuin tänä vuonna, sillä säästöjen vuoksi joudun luopumaan yhdestä ylityötunnista ja opettamaan englantia ja äidinkieltä samaan aikaan.

Sivusta seuranneena ihmettelen, miten opettajat ja OAJ on suostunut tähän. Lammaslaumaa. Lisäksi opettajien nettikiusaaminen, kokonaistyöajan käytännössä toteuttaminen vailla asianmukaista palkkaa, eikä kukaan inahda isompaan ääneen, että ei muuten käy. Kokeet jäivät korjaamatta, kun liksa loppui juoksemasta.

Vierailija kirjoitti:

ei kuulu olla elämä tuollaista. liity meihin ja lopeta työt. työttömyystuella ja asumistuella pärjää oikein hyvin.

Niin, pitäähän jonkun teidät ideologiset juusot ja ossit elättää. Kaikki pois omasta työelämän ulkopuolisesta piiristä. Pitää nukkua teidän palkan eteen. Hävetkää edes.

Lapsena kerrottiin, että kouluttaudu, saat leveämmän leivän. Sitten opiskeltiin. Nykyisin moni koulun lyhyeksi jättänyt levyhitsari tienaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena kerrottiin, että kouluttaudu, saat leveämmän leivän. Sitten opiskeltiin. Nykyisin moni koulun lyhyeksi jättänyt levyhitsari tienaa enemmän.

Levyseppähitsarin kuuluukin tienata vähintään kohtuullisesti. Työ on fyysisesti erittäin raskasta, vaativaa ja vastuullista. Jokaisen hitsatun sauman on kestettävä jopa vuosikymmeniä kovassa rasituksessa olevissa rakenteissa, ja sen päälle hengittelet koko työurasi kaiket päivät myrkyllisiä hitsauskaasuja. Kukaan ei ole niin hullu, että lähtisi tuohon hommaan millään minimipalkalla.

Ei tosiaankaan kuulu.

Kannattaa tarkistuttaa kilpiraushasarvot. ja rauta+ d-vitamiiniarvot. Niistäkin voi löytyö selitys alituiselle väsymykselle, harvan työ on tänä päivänä oikeasti niin raskasta että siitä auttamatta väsähtäisi noin. Kyllä ihmisenn pitäisi kestää ilman totaaliväsymystä tavallinen työpäivä, päivät nykyaikana on aika lyhyetkin... yleensä taustalla on jonkin kehon puutostila, kun ei normaalielämää normaalilla rasitusmäärällä jakseta.

Se on normaalia että esim uusi työ tai uusia haasteita töissä ja siten hetken aikaa isompaa stressiä, silloin kyllä voi olla aika poikki. Mutta normaalisti ihminen tottuu tilanteeseen muutamassa viikossa ja alkaa taas jaksamaan muutakin kuin työtään.

Mä olen päivät kotiäitinä lasten kanssa ja illat töissä. Työ on todella raskasta. Viikonloppuisin ei paljoa rentouduta, kun olen taas kotiäitinä. Mies töissä kaikki arkipäivät ja lähes kaikki viikonloput. Olen niin loppu, että sydämeen on alkanut tulemaan ylilyöntejä. Jos jätän työt pois, en tiedä millä eletään.

Kuulostaa hoitotyön työpaikalta. Olin sairaanhoitajana monta vuotta päivystyksessä enkä muista noista vuosista oikein mitään. Mietin aina että se helpottuu, kun taitoa karttuu. Mutta ei se kiire poistunut. Nyt muissa hommissa ja olen tosi onnellinen vaikka kaipaan ihanaa työporukkaa ja potilaiden auttamista.

Sisältä kaunis kirjoitti:

Sitä saa mitä tilaa ihanat Suomalaiset. Itseppähän äänestätte porvarit valtaan. Ja haukutte mun kaltasia tyhmäksi. Jos menisin polittiikkaan mukaan en saisi yhtään ääniä vaikka olen aina vähävarasten puolella ja orjuuttamista vastaan! Mut nauttikaa kapitalismista/fasismista tai mikä nyt ikinä sopisikaan parhaiten suomen tilanteeseen.

Mikset mene ehdolle ja katso kuinka käy? Et menetä mitään kokeilemalla.