Töissä käyvät, miten te jaksatte??

Jaksan oikein hyvin, kun vuorotyö, jossa pitkiä 12-15h vuoroja. Työt putkeen ja pitkät vapaat kiertää jatkuvasti. Ei tosin lapsia, niin homma toimii mainiosti. Nyt jos olis toukkia, niin ei mitään jakoa tehdä tätä hommaa sosiaalialalla, josta tykkään.

Vapaita usein myös viikolla, niinkuin nytkin ma-aamuna yövuorosta vapaalle ja to iltavuoroon takasin.

Voi lähteä hyvin mielin Suomi 100v ryypylle illalla.

Tiedän olevani onnekas, kun saan tehdä mieleistäni työtä. Toivottavasti näin seuraavatkin 15 vuotta.

Kannattaa jättää tämänkaltaiset kysymykset kysymättä. Pian on aika, jolloin ei tarvitse enää jaksaa. Palkallisissa töissä.

Tästä ketjusta opittua:

Ne jotka pitää töistä/pitää töitä elämän ehtona koska muuten "ryyppää&laiskistuu" on jotenkin saamattomia ja yksiulotteisia ihmisiä.

Siis sillä perusteella, että moni työtön keksii paljon tekemistä, harrastaa ja kehittää itseään, ei ryyppää tai vedä vaan sohvalla makkaraa.

Ja sitten moni on töissä jotta välttäisi joutenolon, eli ei osaisi olla ilman ohjattua toimintaa.

Tästä ilmeisesti kumpuaa monen töissä olevan luulo, että työttömät on laiskoja juoppoja, koska olisivat sellaisia itse?

Ja näinollen eivät pidä työssäkäyntiä ajanhukkauksena, koska eivät keksisi sille parempaakaan tekemistä.

Moniulotteinen ihminen keksii kyllä tekemistä vaikka tyhjästä, eikä turruta mieltään päihteillä.

Itse olen opiskelija ja ollut paljon työttömänä, kyllä aina keksii tekemistä. Urheilua, kalastusta, ulkoilua, lukemista, valokuvausta ym ym. Ainut syy miksi töihin haluaisi on raha, jos olisi rahaa niin kyllä sille ajalle keksisi 100x enemmän vielä tekemistä.

Mutta, töitä ei tunnu saavan vaikka kuinka kouluttautuu, joten onpahan aikaa touhuta omiaan.

No voi hellanlettas näitä mussukoita jotka mielummin kalastaisi ja lähtisi Lappiin automatkalle. Ollaan niin monitahoisia että keksitään kyllä muuta kuin työntekoa. Kun on mielikuvitusta nääs.

Pari asiaa. Ne matkat maksaa ja jostain pitäisi saada sitä rahaa. Äiti ja isi ei maksa sinun reissujasi lopun ikää. Hirveän monimuotoisesti et pysty reissuamaan peruspäivärahalla.

Toinen juttu on se, että kun sinä haluat lähteä niille kivoille moniuloitteisille retkillesi niin yksin saat mennä. Koska kaikki muut ovat töissä.

Tämä on tätä nykyisten nuorten aikuisten juttuja. Ei ole kivaa olla töissä ja olis kivempi tehdä jotain muuta. Kun mä haluun ja mä en haluu. Vasta oli Briteissä juttua lehdissä kun 22-vuotias opettaja otti loparit kun töissä oli niin rankkaa eikä ehtinyt joka ilta kaljalle kavereiden kanssa. Kyynel kyynel.

Vierailija kirjoitti:

No voi hellanlettas näitä mussukoita jotka mielummin kalastaisi ja lähtisi Lappiin automatkalle. Ollaan niin monitahoisia että keksitään kyllä muuta kuin työntekoa. Kun on mielikuvitusta nääs.

Pari asiaa. Ne matkat maksaa ja jostain pitäisi saada sitä rahaa. Äiti ja isi ei maksa sinun reissujasi lopun ikää. Hirveän monimuotoisesti et pysty reissuamaan peruspäivärahalla.

Toinen juttu on se, että kun sinä haluat lähteä niille kivoille moniuloitteisille retkillesi niin yksin saat mennä. Koska kaikki muut ovat töissä.

Tämä on tätä nykyisten nuorten aikuisten juttuja. Ei ole kivaa olla töissä ja olis kivempi tehdä jotain muuta. Kun mä haluun ja mä en haluu. Vasta oli Briteissä juttua lehdissä kun 22-vuotias opettaja otti loparit kun töissä oli niin rankkaa eikä ehtinyt joka ilta kaljalle kavereiden kanssa. Kyynel kyynel.

Niin, luitkö käppänä ton edellisen kommentoijan lauseen? töitä ei saa jne.

No jaksamisen kannalta olisi kyllä hyvä jos voisi välillä tehdä irtioton vaikka sinne lappiin.

En kyllä toisaalta ymmärrä miksi ei vain sitte oteta lomaa ja tehdä vaikka 4 päivän reissu.

Jos on kertyny vuosilomaa niin sehän on palkallista.

Ovatko ihmiset koko ajan vain töissä?

Kyllä kai lomat olisi soviteltavissa ja työntekijällä on oikeus lakisääteiseen vuosilomaan.

Kaikkeen tottuu. Onhan se kivempaa, jos työ on mielekästä, mutta kaikissa töissä on huonot puolensa. Keskeistä on keskittyä työnsä hyviin puoliin ja miettiä, miksi se on merkityksellistä. Se motivoi. Oikeastaan motivaatio ja asenne on vain korvien välistä kiinni. Positiivisuus on kierre, jonka voi itse päättää laittaa alulla. Tsemppiä valitsemallesi uralle!

Minä olen sellainen palvelijaluonne. Minusta on niin ihanaa, kun näen karismaattisen pomoni ensin niin kiivaan katseen kohdistuneena minuun, mut ai että sit kun se sulaa, niin...kyllä sitä jaksaa painaa taas firman eteen. Ja tuleehan siitä ihan säällinen korvauskin kerran kuussa tilille.

En jaksakaan. Vedän brenkkua suurkäyttäjän verran stressiin, mutta huolehdin, että töihin en mene darrassa. Aion kyllä hypätä pois oravanpyörästä ja lähteä matkustamaan. Onneksi ei ole lapsia, sehän ne orjat pitää nöyrinä ja notkeina.

Töissä on paljon flirttailevia naisia, niin viihtyy siellä ihan hyvin. Välillä tosin tuntuu, että ei jaksaisi, mutta johtuu varmaan kaamoksesta.

Huonosti,olen työpaikkakiusattu

Vierailija kirjoitti:

Miten te jaksatte? Lomia on vuodessa vain rajatusti, suurin osa menee töissä. Töissäkäyntipäivinä olet iltaan asti töihin sidottu, kun pääset kotiin, ehdit vain muutaman tunnin elää vapaa-aikaa kun ei voi valvoa pitkään, AI minkä takia, no huomisen TYÖPÄIVÄN. Koko elämä pyörii töiden ympärillä, ja vangitsee kaiken muun elämän. Ei voi lähteä ex tempore autolla Lappiin, kun maanantaiksi pitäisi selvitä takaisin TÖIIHIN. Kaikki pitäisi suunnitella niin niin etukäteen, ja entäs jos vapaiden koittaessa ei teekään mieli lähteä minnekään, vaan mieluummin lepää kotona kun kerrankin voi! Miten tällaista jaksetaan?

T. Nuori, joka aloittelee työelämää (kaikesta huolimatta)

Ap:n kirjoituksesta tulee mieleen, että onko kaikki nyt mennyt lainmukaisesti. Kuinka pitkiä työpäiviä oikein teet, kun iltaan asti kun olet työpäivinä iltaan asti sidottu? Ymmärsinkö oikein, että suurin osa lomistakin menee töitä tehdessä?

Jos työtunnit ja vapaat on kuitenkin asianmukaiset, niin sitten sinun pitää vain opetella tähän säännölliseen elämään ja työrytmiin. Itse opiskelin yliopistotutkinnon, ja nykyään hyväpalkkaisena teen vain 30 tunnin viikkotyömäärää.

Duunari kirjoitti:

Töissä käynti on ihan perseestä,väsyttää ja vituttaa.

Minä tykkään töistäni kovasti, vapaapäivinäkin oikein odotan, koska taas pääsee töihin. -akateeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se duunaaminen välillä tympii, mutta kun rahaa elämiseen on vaan pakko jostain saada. Sitten kun ajattelen vanhempiani, jotka ovat maanviljelijöitä ja töissään kiinni 24/7 vain muutaman hassun lomapäivän kera vuodessa, minullahan on asiat aivan saakelin hyvin kun joka viikonloppu vapaana ja pyhät päälle.

Missä maanviljelijät on 24/7 kiinni talvella?

Herranjumala! Ei ole kyllä ihmiskunnalla tulevaisuutta jos tällaiset kaverit lisääntyvät ja täyttävät maan. Oikeesti. Näin tyhmiä ihmisiä EI VOI OLLA. 

No maanviljelijähän tsiikailee kesät pellon reunassa viljapeltojen kasvua, eihän niitä talvella tarvitse hoitaa... Vetää lonkkaa talvet pääksytysten ja kehtaa vielä valittaa, ettei tukia tule. =)

Mulla tärkein jaksamisen lähde on itselleni sopiva työ. Olen siitä todella, todella kiitollinen. Tosin nyt näyttää siltä, että työni saattaa vähentyä tai jopa loppua tulevien vuosien aikana, tietotekniikan kehityksen tuloksena, kuten monella muullakin alalla. Silti olen superkiitollinen, että olen saanut tehdä tätä työtä jo 10 vuotta, juuri ne pahimmat ruuhkavuodet kun lapset oli pieniä. Nyt nuorinkin lapseni on jo 12 ja vanhin 16, joten jos tulee haasteita jatkossa työelämässä, ne kestänee paremmin kuin lasten ollessa ihan pieniä ja paljon hoidettavia/kasvatettavia. Olen valmis vaihtamaan alaa ja kouluttautumaan lisää jos tarve jatkossa niin vaatii.

Jaksamiseeni työssä on työn mielekkyyden (tärkein) lisäksi vaikuttanut myös omat hetket itsekseni mulle voimia tuovien asioiden parissa.

Uskon, että työelämä on nykyään usein todella rankkaa ja sen yhdistäminen perheeseen ja muihin elämän velvollisuuksiin aikamoinen kuormitus.

Tsemppiä ja siunausta kaikille ahkerille työmyyrille!

Mä olen ollut työelämässä täyspäiväisesti nyt pari vuotta, enkä meinaa jaksaa. Pelkkää pätkää ja jatkuva epävarmuus tulevasta. Tähän vielä pitkät työmatkat. Raskasta opetella muutaman kuukauden välein uudet tavat ja ihmiset. Ja aina annettava itsestä 120%, jotta tekee hyvän vaikutuksen ja työt jatkuisivat. Töistäni olen kyllä tykännyt ja työnantajat ovat pääosin olleet ihan reiluja.

Tällä hetkellä olen päiväkodissa ja toisinaan jopa rakastan työtäni, mutta sitten taas toisinaan työ imee kaikki mehut minusta. Lapsia vain on liikaa ja mitään ei ehdi tehdä laadukkaasti. Samalla pelko että koska tulee joku isompi vahinko lapselle kun ei joka paikkaan ehdi.

Opiskelun ohella työt eivät tuntuneet niin raskailta. Sai valita vuoroja tai jos väsytti pystyi skippaamaan luennot. Nyt on vain jaksettava.

Hyvä parisuhde auttaa jaksamaan töissä.

Kun ei ole sellaista omaisuutta, että voisi olla tekemättä mitään, niin jostain sitä rahaa on hankittava. Paras keino on opiskella sen verran, että voi vähän valita mitä tekee ja yrittää löytää sellainen työ, josta pitää. Arki kannattaa järjestää niin, että se on kivaa. Olisihan se kiva vaan olla ja matkustella ex tempore, mutta ainakaan mulla ei olis siihen varaa, jos en kävis töissä. Myönnän, että välillä on stressaavaa ja rankkaa.

Ilman töitä et matkustelisi ex tempore sinne Lappiin nautiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan tietää, millä ja miten elävät nämä joille työnteko on idioottihommaa ja filosofisesti naurettava yhtälö. Kertokaa, oi kertokaa mikä on toimeentulonne salaisuus!! Ettei vaan tulonsiirrot, perintö, mies joka elättää tai joku muu toisten kustannuksella tapahtuva vapaamatkustus? 

Huomauttaisin, että ihminen voi olla ahkera ja hyvä työntekijä vaikka pitäisi nykyistä hommaansa aivokääpiön puuhasteluna. Voi myös olla filosofisesti sitä mieltä, että maailman tapista asti ei ole kirjoitettu kiveen, että kaikkien pitäisi olla töissä kokoaikaisesti, mutta ymmärtää että töitä on tehtävä tietty määrä että yhteiskunta pyörii.

En myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka "eivät saa aikaansa kulumaan" tai "en voi istua kotona" tai "teen mitä vain mieluummin kuin olen työtön". Työelämä on heille sosiaalisen elämän keskus oli se sitten miten sisällötöntä vaan. Ihan vapaasti, paitsi jos suostutte ilmaisiin työkokeiluihin viette tällöin toiselta ihmiseltä mahdollisuuden oikeaan työhön.

Olen korkeasti koulutettu ja kykenevä ja kokenut vaativaan kehittämistyöhön. Näitä töitä vain ei enää ole ja ikää on liikaa. Olen jo nauttinut tarpeeksi työttömyyskorvauksia, joten kouluttauduin työhön joka ei ole millään lailla intohimoni mutta jota voin tehdä elääkseni mutta vain osa-aikaisesti. En vain kerta kaikkiaan motivoidu suorittavasta työstä niin paljoa, että haluaisin uhrata elämäni sille. Riittävät yöunet, vapaat illat ja viikonloput ovat tärkeämpiä. Toisaalta vaikka saisin kymppitonnin kuussa, en siltikään haluaisi uhrata koko elämääni työlle. Minulla on velaton asunto, sijoitusasunto ja perintöä. Perintöni ei ole keneltäkään pois, eli en elä muiden kustannuksella - outoa, että rinnastit sen vapaamatkustuksen. Jos mieheni olisi rikas ja elättäisi minut, ei sekään olisi vapaamatkustusta. Jos näitä tulonsiirtoja ei olisi, yrittäisin silti tehdä vajaata työviikkoa.