Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Töissä käyvät, miten te jaksatte??
Miten te jaksatte? Lomia on vuodessa vain rajatusti, suurin osa menee töissä. Töissäkäyntipäivinä olet iltaan asti töihin sidottu, kun pääset kotiin, ehdit vain muutaman tunnin elää vapaa-aikaa kun ei voi valvoa pitkään, AI minkä takia, no huomisen TYÖPÄIVÄN. Koko elämä pyörii töiden ympärillä, ja vangitsee kaiken muun elämän. Ei voi lähteä ex tempore autolla Lappiin, kun maanantaiksi pitäisi selvitä takaisin TÖIIHIN. Kaikki pitäisi suunnitella niin niin etukäteen, ja entäs jos vapaiden koittaessa ei teekään mieli lähteä minnekään, vaan mieluummin lepää kotona kun kerrankin voi! Miten tällaista jaksetaan?
T. Nuori, joka aloittelee työelämää (kaikesta huolimatta)
Kommentit (112)
Teen työtä, josta pidän todella paljon. Minulla on täysin joustava työaika (poislukien kokoukset ym.) ja oikeus etätyöhön. Hyvin jaksaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän se on. Viimeistään keski-ikäisenä tajuaa, että tätä tämä on, vaikka nuorempana kuvitteli "isona" tekevänsä jotain suurta ja antoisaa. Totuus on, että tekee rutiiniduunia ylikoulutettuna, työtä jonka ainut motiivi on palkka. Vapaapäiviä odotellessa päivät menee. Onhan niitä onnekkaita, joilla on eri tilanne, mutta aika monella on tämä sama tilanne kuin minulla. Vaihtoehdot on joko hakea aktiivisesti sellaista työtä, joka antaa muutakin kuin palkan tai sitten sopeutua tilanteeseen ja tehdä työtä ja ajatella, että kyse on välttämättömästä pahasta joka auttaa toteuttamaan muita asioita. Ei anna liikaa painoa sille, ei käytä vapaa-aikaansa työn voivotteluun, vaan tietyllä terveellä tavalla ei anna liikaa itsestään työpaikalle. Aika harva lopulta saa tehdä sellaista vapaata ja ihanaa työtä, joista saamme lehdistä lukea. Aika moni tekee tylsiä rutiinitöitä, joista ei saa mitään, oli sitten koulutusta tai ei.
Ja ed.mainitulla on kaksi korkeakoulututkintoa ( joten ei auta kehotus opiskella), mutta eipä työ nyt silti mitään kaksista ole. Tuli valittua alat, joista ei hyvinpalkattuja töitä edes löydä..... Mutta, elämä on....
No onneksi olen opettaja ja on edes kunnon lomat. Työpäivätkään eivät ole pitkiä, mutta se ei paljon auta, kun on kuitenkin sen aikana kaikkensa antanut. Aikamoista raatamista se aikuisen arki on.
Odotapa vielä, kun saat perheenlisäystä. Sitten työpäivän jälkeen menet kauppaan ja kannat sieltä kilokaupalla ruokaa ja kotiin päästyäsi ryhdyt laittamaan ateriaa, sitten siivoat ja sen jälkeen leikit, kuulustelet läksyjä, pyykkäät, kuuntelet lasten kuulumiset....
Kyllä sitä jaksaa, kun rahaa on kuitenkin jostain saatava. Rahalla on mukava matkustella viikonloppuisin ja lomilla. Viikonloppunakin ehtii hyvin käydä jossain lähikaupungissa hotellilomalla, vaikka ei ihan täältä etelästä Lappiin yhdessä viikonlopussa ehtisikään.
Kun opintojen jälkeen aloitin työelämän, olin innostunut paljosta vapaa-ajasta. Olit töissä sen 8 tuntia, ja kaikki illat ja viikonloput olivat vapaata. Työasioita ei tarvinnut vapaalla miettiä lainkaan. Opiskellessa 8 tunnin koulupäivä ei vielä riittänyt, vaan lisäksi tulivat läksyt ja kokeisiin pänttääminen. Ja lisäksi töistä maksettiin palkkaa! Työpaikka tuntui suoranaiselta lomailulta opintojen jälkeen.
Työ tuo rytmiä ja ryhtiä arkeen. Jos en kävisi töissä, menisi suurin osa ajasta varmaan vain laiskotteluun ja nettisurffailuun sohvalla. Työ auttaa arvostamaan vapaa-aikaa ihan uudella tavalla. Perjantai tuntuu juhlapäivältä! Ja lomat ne vasta yhtä juhlaa ovatkin!
Tietenkään aina työnteko ei huvita, mutta näinhän se on joka-asiassa. Ei kotona löhöilykään ole aina kivaa. Työn hyvät puolet lyövät ainakin omalla kohdallani negatiiviset puolet mennen tullen. Tosin itselläni työyhteisö on mukava ja palkkakin kunnollinen. Olen ollut joskus työpaikassa johon ei todellakaan ole aamulla huvittanut edes mennä. Muistelen tuota aikaa, kun joskus on vaikea päästä sängystä ylös. Tällä hetkellä kaikki elämän osa-alueet ovat kunnossa, joten mikäs tässä on ollessa! Olisi aika karmea tilanne jäädä nyt työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on työ, josta aidosti tykkään. Siinä on sopivasti vastuuta ja haastetta, ja opin työstä jatkuvasti lisää. Mulla on myös aivan ihanat työkaverit, joiden kanssa nauretaan ja välillä vähän itketäänkin. Mun pomo on myös tosi nasta tyyppi. Meillä on hyvä henki duunissa, työpaikka on mulle sijainniltaan hyvä, ja täällä voi harrastaa monennäköistä muutakin (talossa mm. kuntosali, uima-allas ja sauna).
t. iloinen työssäkäyvä :)
Vierailija kirjoitti:
Miten te jaksatte? Lomia on vuodessa vain rajatusti, suurin osa menee töissä. Töissäkäyntipäivinä olet iltaan asti töihin sidottu, kun pääset kotiin, ehdit vain muutaman tunnin elää vapaa-aikaa kun ei voi valvoa pitkään, AI minkä takia, no huomisen TYÖPÄIVÄN. Koko elämä pyörii töiden ympärillä, ja vangitsee kaiken muun elämän. Ei voi lähteä ex tempore autolla Lappiin, kun maanantaiksi pitäisi selvitä takaisin TÖIIHIN. Kaikki pitäisi suunnitella niin niin etukäteen, ja entäs jos vapaiden koittaessa ei teekään mieli lähteä minnekään, vaan mieluummin lepää kotona kun kerrankin voi! Miten tällaista jaksetaan?
T. Nuori, joka aloittelee työelämää (kaikesta huolimatta)
Vaimo ja kaksi lasta elätettävänä ja lainaa on reilusti. Eikä todellakaan kiinnosta laittaa omia lapsia leipäjonoon.
Pakko jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä käynti on ihan perseestä,väsyttää ja vituttaa.
Olen tottunut tässä 10 vuodessa jo. Lomapäiviä saisi kyllä olla lisää. Tuo 28 tuntuu niin vähältä varsinkin kun kaikilla työkavereilla se on 38 päivää. Ehkä mullakin vielä joku päivä on. N29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vaihtuu hommat ens vuuen alusta kiituriks, en sitte tiiä helpottaako mitenkä.
ajatella että ennenvanhaan oli lauantaitkin työpäiviä miten ne ihmiset silloin jaksoi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en aina jaksakaan, mutta kun laskut on maksettava, lapset kasvatettava ja katto pään päällä säilytettävä. Vastuu. Liittyy aikuiseen elämään. Jos ei olis yhteiskuntaa, jota ylläpidetään verovaroin, joutuisit sinäkin tuolla pakkasessa etsimään ruokaa- ja jos et löytäisi kuolisit ehkä nälkään- kylmään- janoon jne. Sellaista se on ennen ollut ja suuressa osassa maapalloa edelleen. Henkensä pitimiksi joutuvat äidit myymään itseään jotta lapset saavat ruokaa. Sinulla on sentään mahdollisuus tehdä lainsäädännöllä säädeltyä työtä ja säilyttää ihmisarvosi. Nykyään nuoret saavat todella vääristyneen kuvan elämän realiteeteista. Työtä on tehtävä, jotta saa ruokaa. Ilmaisia lounaita ei ole. Eläimet luonnossakin joutuvat taistelemaan ruuasta ja elämästään. Elämä on sellaista, tubettamis- idols- chillailuhengailushoppailumeiningit on huijausta. Joku aina raataa sinun puolestasi, jos et itse sitä tee. Tervetuloa todellisuuteen. Itsestään toki kannattaa pitää hyvää huolta että jaksaa muutakin kuin työtä, mut kyllälapsuus ja aikuisuus eroavat toisistaan suuresti juuri siinä, että aikuisella on iso vastuu. Ensin itsestään ja sitten mahdollisesti lapsistaankin.
Taikka sitten opiskelee ja näkee hieman vaivaa ettei tarvitse mennä johonkin masentavaan paskaduuniin, kuten sulle tais käydä :P
Oletpas pahansuopa. Mulla on kaksi korkeakoulututkintoa. Ja ns unelma-ammatti. Todellakin tykkään työstäni. Mutta kyllä sekin työstä käy, ja usein nimenomaan ne "unelma"-ammatit työstä käy, kun niihin suhtautuu intohimoisesti. Silti, mulle riittäis puolet nykyisestä työmäärästä- mutta sitten ei riittäis rahat.
En jaksakkaan. Koko systeemi on luotu niin, että duunarina maksat aina ja terveys menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta tahdostani olen osa-aikatyössä. Teen n. neljä päivää viikossa, noin seitsemän tunnin päiviä. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Ja hyvin pärjätään, palkka on ok ja miehellä hyvä palkka. En jaksaisi kokoaikatyötä, ja arvostan vapaa-aikaa enemmän kuin rahaa, niin tämä sopii mulle paremmin kuin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
No onneksi olen opettaja ja on edes kunnon lomat. Työpäivätkään eivät ole pitkiä, mutta se ei paljon auta, kun on kuitenkin sen aikana kaikkensa antanut. Aikamoista raatamista se aikuisen arki on.
Odotapa vielä, kun saat perheenlisäystä. Sitten työpäivän jälkeen menet kauppaan ja kannat sieltä kilokaupalla ruokaa ja kotiin päästyäsi ryhdyt laittamaan ateriaa, sitten siivoat ja sen jälkeen leikit, kuulustelet läksyjä, pyykkäät, kuuntelet lasten kuulumiset....
Etkö ole vielä oppinutkaan tuota opettajien "ei ole lomaa vaan opetuksetonta aikaa"-jargonia :D
Vierailija kirjoitti:
No en aina jaksakaan, mutta kun laskut on maksettava, lapset kasvatettava ja katto pään päällä säilytettävä. Vastuu. Liittyy aikuiseen elämään. Jos ei olis yhteiskuntaa, jota ylläpidetään verovaroin, joutuisit sinäkin tuolla pakkasessa etsimään ruokaa- ja jos et löytäisi kuolisit ehkä nälkään- kylmään- janoon jne. Sellaista se on ennen ollut ja suuressa osassa maapalloa edelleen. Henkensä pitimiksi joutuvat äidit myymään itseään jotta lapset saavat ruokaa. Sinulla on sentään mahdollisuus tehdä lainsäädännöllä säädeltyä työtä ja säilyttää ihmisarvosi. Nykyään nuoret saavat todella vääristyneen kuvan elämän realiteeteista. Työtä on tehtävä, jotta saa ruokaa. Ilmaisia lounaita ei ole. Eläimet luonnossakin joutuvat taistelemaan ruuasta ja elämästään. Elämä on sellaista, tubettamis- idols- chillailuhengailushoppailumeiningit on huijausta. Joku aina raataa sinun puolestasi, jos et itse sitä tee. Tervetuloa todellisuuteen. Itsestään toki kannattaa pitää hyvää huolta että jaksaa muutakin kuin työtä, mut kyllälapsuus ja aikuisuus eroavat toisistaan suuresti juuri siinä, että aikuisella on iso vastuu. Ensin itsestään ja sitten mahdollisesti lapsistaankin.
Näin puhuu vain ihminen, joka on jymähtänyt maatalousyhteiskuntaan. Se aika meni jo.
En jaksakaan. Välttelen virkaa, jotta voin tehdä pätkätöitä ja olla välissä töistä pois. Sillä tavoin jaksaa sentään joten kuten. Ainoa ettei lomaa kerry, mutta otan vähän reilummin omaa lomaa töiden välissä. Niin kauan kun ei alallani ole mahdollisuutta nelipäiväiseen viikkoon, meinaan jatkaa samaan malliin.
No siihenhä se aika menee sitten, työpäivään.
Ei siis voi ajatella että lähdenoä huomenna lappiin.
Sitten jos haluaa jonkun mukaan niin siitä tuleekin hankalaa kun ei voida olla pois töistä. ei saa lomaa tai saa mutta palkatonta.
Olen jo ajat sitten luopunut toteuttamasta mitään matkoja koska aika menee töissä .
Jos yritän horjuttaa tätä illuusiota niin vastaus on että ryhdy sitten työttömäksi tms.
Aikuisen tehtävä on käydä töissä sai siitä sitten rahaa tai ei.
En ole enää vuosiin voinut pitää mitään lomia kun yksin en uskalla mihinkään lähteä ja kaikki on aina töissä.
Olen miettinyt että havahdutaanko 70 kymmpisenä siihen että kas aika meni töissä, mitä jäi käteen, no jotain palkkaa mutta eläkettä tuskin. Mitä näin vuosien varrella, työkaverit ja koneen näytön.
No itsepä olen työni valinnut.
Katkaisen itseltäni kolme kertaa vuodessa käden tai jalan. Näillä saa aina saikkua pari kk. Lyhyempään lapin\ulkomaan lomaan riittää sormen katkaisu.
Alue: Aihe vapaa
En jaksanutkaan yhdistellä lasten hoitoa ja kolmivuorotyötä. Yritin ensin osa-aikatyötä, mutta lopulta irtisanoin itseni. Koin että työnteko ei ole sen arvoista että menettää mielenterveytensä ja sitä myöten pian lapsensakin.