Töissä käyvät, miten te jaksatte??
Miten te jaksatte? Lomia on vuodessa vain rajatusti, suurin osa menee töissä. Töissäkäyntipäivinä olet iltaan asti töihin sidottu, kun pääset kotiin, ehdit vain muutaman tunnin elää vapaa-aikaa kun ei voi valvoa pitkään, AI minkä takia, no huomisen TYÖPÄIVÄN. Koko elämä pyörii töiden ympärillä, ja vangitsee kaiken muun elämän. Ei voi lähteä ex tempore autolla Lappiin, kun maanantaiksi pitäisi selvitä takaisin TÖIIHIN. Kaikki pitäisi suunnitella niin niin etukäteen, ja entäs jos vapaiden koittaessa ei teekään mieli lähteä minnekään, vaan mieluummin lepää kotona kun kerrankin voi! Miten tällaista jaksetaan?
T. Nuori, joka aloittelee työelämää (kaikesta huolimatta)
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se duunaaminen välillä tympii, mutta kun rahaa elämiseen on vaan pakko jostain saada. Sitten kun ajattelen vanhempiani, jotka ovat maanviljelijöitä ja töissään kiinni 24/7 vain muutaman hassun lomapäivän kera vuodessa, minullahan on asiat aivan saakelin hyvin kun joka viikonloppu vapaana ja pyhät päälle.
Missä maanviljelijät on 24/7 kiinni talvella?
Herranjumala! Ei ole kyllä ihmiskunnalla tulevaisuutta jos tällaiset kaverit lisääntyvät ja täyttävät maan. Oikeesti. Näin tyhmiä ihmisiä EI VOI OLLA.
Kerro tyhmälle, mitä niille pelloille tehdään talvella.
Työ on osa elämää, eikä sitä oikeaa elämää estävä tekijä. Elämässä on kaikenlaisia rajoitteita ja pakkoja, ja nekin kuuluu asiaan. Vaikka en kävisi töissä, en siltikään voisi toteuttaa jokaista mielihaluani.
En jaksakaan kuin väkisten, kun opintolaina on maksettu, niin lähden kiitämään nykyisestä duunista.
Mun mies on "pelkkä" maanviljelijä, eli viljatilallinen. Eikä se kyllä missään vaiheessa talvea lonkkaa vedä perse homeessa ja syljeksi kattoon. Syksyllä kun ei enää pellolle ole asiaa huolletaan koneita, tehdään paperitöitä, viljelysuunnitelmia. Kilpaillaan muiden paikallisten yritysten kanssa kunnan urakoista, kuten lumienaurauksista ja tarjouskilpailun päätteeksi sitten niitä urakointeja mitä sai. Tehdään polttopuita ja muuta metsänhoidollista hommaa. Onhan siinä tietysti sitä lomaakin, mutta ei sitä kyllä yhtään liikaa ole eikä ainakaan niin paljon mitä palstalla on eräillä kaupunkilaisjunteilla käsitys.
Itse olen iloinen siitä että yt-neuvotteluissa päädyin irtisanotuksi.
Ensin harmitti, mutta enää en edes halua mennä töihin.
Teen nykyään osa-aikatyötä yrittäjänä. Olen harrastelija-taiteilija, ja löytänyt netissä hyviä globaaleja myyntikanavia töilleni. Ei sillä hirveästi tienaa, mutta sen verran ettei tarvitse oikeisiin töihin mennä.
Tämä on oikein leppoisa työ.
Piirrän ja maalaan sen verran kuin huvittaa ja muuten olen vapaalla.
Minä en ainakaan jaksa. Olen loppuviikon kotona ja mietin tulevaisuuttani.
Myönnettiin juuri 300 päivää ansiosidonnaista. Kerran aikaisemmin 300 päivää käytetty. Verojen jälkeen käteen jää n. 1300e. Thank you!
Välillä paremmin ja välillä huonommin. Olen yli 20 vuotta ollut sairaanhoitajana ja koen työni tärkeäksi ja vaativaksi. Työtehtävät ja työpaikkakin on vaihtunut vuosien varrella ja jatkuvasti opin uutta. Välillä olen liian väsynyt ja palkkakin on vaatimaton, mutta koen työlläni olevan merkitystä ja arvostan ammattiani joten siitä on tullut osa minua kuten työssäkäyvän naisen identiteetistäkin. Vapaat ja lomat tuntuvat ihanilta ja ansaituilta ja arjessa on omanlainen elämänrytmi, joka hyödyttää minua, perhettäni ja yhteiskuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Raittiit ja terveet elämäntavat, niin kyllä vaan kummasti jaksaa.
Tämä! Yksi ystäväni syyttää jatkuvasta väsymyksestä työtään, mutta tosiasiassa hän juhlii joka viikonloppu alkoholin kera eikä siksi pääse koskaan palautumaan työviikosta.
Riippuu ihan työstä. Aikoinaan paskaduunissa jopa kuuden tunnin päivät olemattomalla palkalla tuntuivat lähinnä vankeusrangaistukselta, mutta nyt, oman alan kivoissa ja vakituisissa hommissa työtunnit suorastaan kiitävät ohi. :) Työaika on 8-16, koti ja kauppa ovat ihan duunipaikan vieressä, joten kotona olen joka ilta jo ennen viittä. Palkka ei ole huiman suuri, mutta kyllä sillä pärjää ihan hyvin, saa kaiken tarpeellisen ja vähän tarpeetontakin (esim. lipun ensi viikon Star Wars -elokuvan ensi-iltaan :D ).
Kertokaa mulle miten pitäisi jaksaa kokoaikatyötä ja lisäksi arkea pienen lapsen kanssa? Nyt olen vielä kotona kohta 2-vuotiaan lapsen kanssa. Eihän tämä ole taloudellista juhlaa, mutta en kertakaikkiaan jaksaisi ajatusta päiväkotirumban ja työn yhdistämisestä. Haaveilen koko ajan lottovoitosta, sillä keksisin 1000 muuta mieleisempää asiaa kuin työ.
Tarkoitin sananmukaisesti maanviljelijöitä, en karjatilallisia. Jokainen täyspäinen tajuaa, että eläimet vaativat hoitoa ympäri vuoden, mutta mites puolitoistametrisen lumen alla olevat viljapellot?