Töissä käyvät, miten te jaksatte??

Missä sanottiin, että koko ajan on kivaa ja helppoa? Hyvin tätä jaksaa, kun huomaa, että on voinut, ja voi edelleen vaikuttaa elämäänsä. Opiskelisiko työn ohessa jonkun uuden alan? Itse hurahdin yli 35-vuotiaana hankkimaan pari uutta ammattitutkintoa. En siis ole korkeakoulutettu ja ehkä juuri se kohdallani auttaa ymmärtämään työnteon olevan työtä.

Arkea on suurin osa kaikkien elämästä ja sen sietämiseen kannattaisi panostaa hiukan enemmän kuin niihin muutamiin lomaviikkoihin tai päiviin. Itse teen joka ainoa päivä jotain, josta saan tunteen, että ihan kuin olisin minilomalla. Käyn metsässä (onneksi asun maalla), juon kahvit ja luen jotain aivan päätöntä hömppää tai makaan vartin sängyllä ja tuijotan kattoon. Tietysti olen koulinut itseni ajattelemalla tietoisesti näistä hetkistäni. Olen päättänyt, että elämäni on minulle juuri oikea, riittävän hyvä ja olen itse tehnyt paljon asioita mahdollistaakseni omassa kodissani, omalla sängylläni tämän vartin loman.

Älä päästä mieltäsi komentelemaan vaan tee mikä on juuri Sinulle hyväksi juuri tänään.

Tsemppiä nuori, jaksat ja pärjäät kyllä!

Opiskelin itseni sellaiselle alalle, jossa riittää töitä ja vapaa-aikaa on paljon. Keskimääräinen työviikko on matkoineen 22 tuntia plus matkoja 6 tuntia ja ehkä pari tuntia vielä kotona eli yhteensä noin 30 h viikossa. Palkkaa bruttona 3500. Ei mitenkään erikoisesti, mutta tulee toimeen ja vapaa-aikaa on paljon. Tosin nyt kolme alle kuusivuotiasta lasta kotona, niin ei tämäkään vapaa-aika riitä. Ei tosin riittänyt isyyslomallakaan.

Silloin oli raskasta kun oli yksinhuoltaja ja pari pientä lasta; opiskelin ja kävin töissä, joskus vielä jaoin sanomalehteä öisin ja kesäloma-ajat. Siitä ajasta ei paljon muista. Istuin joskus paplarit päässä junassa, oli unohtunut.

Nyt on helppoa, yksin kun elää. Illat on vapaat tehdä mitä vaan ja viikonloput on vapaat. Lappiin ei ihan viikonlopuksi kannata Helsingistä lähteä mutta mukavia "lomasia" voi pitää viikonloppunakin; kylpylää, hotelliviikonloppua ja Tallinnaa ym. Kyllä meillä voi sumplia aina vapaata (esim. kellokortilta) kun haluaa vapaapäivän.

Työn pitää olla motivoivaa; mielenkiintoista ja sopivan haastavaa. Kun on kiva työpaikka, hyvä henki siellä, kivat pomot, ei koskaan ole vaikeuksia lähteä sinne aamulla, vaikka vähän väsyttäisi. Olen kerran lintsannut töistä, tekeydyin sairaaksi vaikka lähdin reissuun, olin silloin 19 v. Nyt olen 58 v. ja edelleen se vaivaa joskus, että valehtelin silloiselle pomolle  ;)

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se duunaaminen välillä tympii, mutta kun rahaa elämiseen on vaan pakko jostain saada. Sitten kun ajattelen vanhempiani, jotka ovat maanviljelijöitä ja töissään kiinni 24/7 vain muutaman hassun lomapäivän kera vuodessa, minullahan on asiat aivan saakelin hyvin kun joka viikonloppu vapaana ja pyhät päälle.

Se on ihan eri asia tehdä töitä omalla pellolla. Eikä sitä peltoa jokapäivä kynnetä. Viljahan kasvaa.

Mulla on tosi mielenkiintoinen työ, joka tosin vaatiikin paljon, mutta joka myös antaa paljon. Lisäksi vanha talo, perheessä kolme lasta ja pari koiraa. Ei ole vapaa-ajanvietto-ongelmia ollut ikinä, enkä ole tuntenut olevani minkään "vankina". Työ on joustanut aina niin, että olen voinut tehdä etäpäiviä tarpeen mukaan, ja toisaalta se on tarjonnut matkaamista kaukomaita myöten.  Lapissa on vietetty hiihtolomia ja muuten matkailtu lasten kanssa ja joskus jotain pitkän viikonlopun tapaisia muutaman päivän juttuja. Ennen lapsia moottoripyöräilimme ympäri Eurooppaa ja vähän kauemmaskin niin että vapaudestakin on päässyt aikanaan nauttimaan yllin kyllin. Nyt taas kun lapset ovat isoja, on taas tilaisuus totutella vapaampaan elämään. 

Omista lapsista olen huomannut, että nuoret ovat nykyään kyllä taitavia sovittamaan omia unelmiaan, opiskeluja ja töitä yhteen. jos meille aikoinaan avautui Eurooppa, teillä on koko maailma hiekkalaatikkona.  Etköhän sinäkin oman polkusi ja tapasi löydä.

Tosiasia on, että työ on pelkästään nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä suurelle osalle ihmisiä. Kiltisti raadetaan töissä kun ei oikeastaan ole muutakaan vaihtoehtoa. Tai onhan sitä vaihtoehtoja, mutta ne on vielä uskomattoman paljon huonompia. Sossupummina olisi aikaa, mutta ei se todellakaan ole sen arvoista. Tarvitsee saada rahaa jostain jos meinaa jotain elämässään tehdä. Ei se ole hauskaa pidemmän päälle vain kökkiä siellä pienessä kaupungin vuoraläävässä.

Tästä työn oravanpyörästä on kuitenkin mahdolista päästä ulos. Se vaatii kuitenkin paljon vaivaa ja suunnitelmallisuutta vuosiksi eteenpäin. Kannattaa pitää silmät auki vaihtoehdoille. Itsellä ainakin voi sanoa, että elämä tosissaan vasta alkoi siinä vaiheessa kun onnistui hölläämään pois kiireen ja stressin ikeen alka.

Pienenä vinkkinä, että voi olla muitakin tulonlähteitä kuin palkkatyö.

Tosi paljon jaksamiseen auttaa ihanat työkaverit. Ja näiden kanssa keskustelu paitsi arjessa, myös tietysti työhyvinvointipäivillä, työpaikkaristeilyillä, pikkujouluissa. Jotkut näkevät vapaa-ajallakin, mutta itselle introverttina riittää nuo. Työ itsessään on myös palkitsevaa ja tietää, että jokainen päivä on erilainen. Viime aikoina vaan mulkku esimies syönyt jaksamista aika lailla...

Eipä tätä aina jaksakaan. Pimeä vuodenaika väsyttää ja tympii ja jatkuvat muutokset työpaikalla.

Sitten täytyy istua alas ja etsiä hyviä puolia työstään että taas jaksaa. Hyvät työsuhde-edut ja liukuva työaika ja tulevat lomat auttavat jaksamaan pahimpien aikojen yli.

Hommaa vielä pari muksua, niin se sun loma ja muukin vapaa-aika on saneltu :)

Meistä monilla ei ole juurikaan muita tuloja kuin palkkatulot eikä omaisuuttakaan kodin lisäksi ja sitä ei halua myydä. Vaihtoehdot on näin aika vähissä, jos ei halua muuttaa elämäntapaintiaaniksi maaseudulle halpaan asuntoon elämään niin vähällä, että juuri hengissä pysyy. Kyllä työssäkäynti kuitenkin on siedettävä vaihtoehto ainakin meille, joilla lomat pyörii. Pystyy sentään vähän suunnittelemaan elämäänsä eteenpäin, hankkimaan jotain mitä haluaa tai säästää vapautuakseen aiemmin työelämästä.

Työssäkäynnin vaihtoehto, eli se että joutuu elämään pelkällä työmarkkinatuella (n. 520 €/kk) tuntuu niin karmealta, että kyllä se vaan kummasti pistää jaksamaan.

Todella hyvin! Justiinsa laitoin paplarit päähän, vedin kahvit ja pullan ja aukaisin koneen!! Olen valmiina!!

Mieleinen työ, josta maksetaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäynnin vaihtoehto, eli se että joutuu elämään pelkällä työmarkkinatuella (n. 520 €/kk) tuntuu niin karmealta, että kyllä se vaan kummasti pistää jaksamaan.

Nuo ovat vaihtoehtoja, mutta ei todellakaan ainoita vaihtoehtoja. Ei kannata itse omalla ajatusmaailmallaan rajoittaa valintojen määrää. Monesti ihmiset näkee vain ne helpot ja valmiiksi eteen nostetut vaihtoehdot elämässään. Vaikka todellisuudessa vain taivas on rajana sille mitä kaikkea voi alkaa tekemään!

Vierailija kirjoitti:

Kun työ on tarpeeksi mielenkiintoista, siellä käy ihan mielellään. Ja jos työaika on vaikka 8-16, jää siinä 8 tuntia aikaa vielä töiden jälkeenkin tehdä ihan mitä haluaa. Ei minua ainakaan rasita työssäkäynti yhtään, päinvastoin. Se on kiinnostavaa, siellä tapaa ihmisiä, ja siitä saa vielä rahaakin.

Ei mulle ainakaan riitä 8 tunnin yöunet. Toki välillä niillä pärjää, mutta sitä on sitten paikattava nukkumalla välillä 10-12 h. Vielä kun laskee aamutoimet ja työmatkat, niin en mä ehdi aina edes laittamaan ruokaa iltaisin.

Tervetuloa reaali maailmaan! :-)

Toivottavasti opiskelit mieluista alaa. Ihmisen elämään kuuluu työnteko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun työ on tarpeeksi mielenkiintoista, siellä käy ihan mielellään. Ja jos työaika on vaikka 8-16, jää siinä 8 tuntia aikaa vielä töiden jälkeenkin tehdä ihan mitä haluaa. Ei minua ainakaan rasita työssäkäynti yhtään, päinvastoin. Se on kiinnostavaa, siellä tapaa ihmisiä, ja siitä saa vielä rahaakin.

Ei mulle ainakaan riitä 8 tunnin yöunet. Toki välillä niillä pärjää, mutta sitä on sitten paikattava nukkumalla välillä 10-12 h. Vielä kun laskee aamutoimet ja työmatkat, niin en mä ehdi aina edes laittamaan ruokaa iltaisin.

Minkälaiset elämäntavat sulla on kun noin väsyttää? Ihan hyvin minulle riittää 6-7 tuntia. Harvoin edes lomilla nukun enemmän kuin 7.

Tervetuloa aikuisten maailmaan. Kai sitä tekis mitä haluaisi jos ei olisi rahasta kiinni. Ekat vuodet vituttaa, sitten siihen turtuu. Lopulta siihen tottuu niin vahvasti että vaikka saisi lottovoiton niin ei osaa tehdä muuta kuin töitä.

Don't grow up, it's a trap.

No en aina jaksakaan, mutta kun laskut on maksettava, lapset kasvatettava ja katto pään päällä säilytettävä. Vastuu. Liittyy aikuiseen elämään. Jos ei olis yhteiskuntaa, jota ylläpidetään verovaroin, joutuisit sinäkin tuolla pakkasessa etsimään ruokaa- ja jos et löytäisi kuolisit ehkä nälkään- kylmään- janoon jne. Sellaista se on ennen ollut ja suuressa osassa maapalloa edelleen. Henkensä pitimiksi joutuvat äidit myymään itseään jotta lapset saavat ruokaa. Sinulla on sentään mahdollisuus tehdä lainsäädännöllä säädeltyä työtä ja säilyttää ihmisarvosi.  Nykyään nuoret saavat todella vääristyneen kuvan elämän realiteeteista. Työtä on tehtävä, jotta saa ruokaa. Ilmaisia lounaita ei ole. Eläimet luonnossakin joutuvat taistelemaan ruuasta ja elämästään. Elämä on sellaista, tubettamis- idols- chillailuhengailushoppailumeiningit on huijausta. Joku aina raataa sinun puolestasi, jos et itse sitä tee. Tervetuloa todellisuuteen. Itsestään toki kannattaa pitää hyvää huolta että jaksaa muutakin kuin työtä, mut kyllälapsuus ja aikuisuus eroavat toisistaan suuresti juuri siinä, että aikuisella on iso vastuu. Ensin itsestään ja sitten mahdollisesti lapsistaankin. 

Vierailija kirjoitti:

No en aina jaksakaan, mutta kun laskut on maksettava, lapset kasvatettava ja katto pään päällä säilytettävä. Vastuu. Liittyy aikuiseen elämään. Jos ei olis yhteiskuntaa, jota ylläpidetään verovaroin, joutuisit sinäkin tuolla pakkasessa etsimään ruokaa- ja jos et löytäisi kuolisit ehkä nälkään- kylmään- janoon jne. Sellaista se on ennen ollut ja suuressa osassa maapalloa edelleen. Henkensä pitimiksi joutuvat äidit myymään itseään jotta lapset saavat ruokaa. Sinulla on sentään mahdollisuus tehdä lainsäädännöllä säädeltyä työtä ja säilyttää ihmisarvosi.  Nykyään nuoret saavat todella vääristyneen kuvan elämän realiteeteista. Työtä on tehtävä, jotta saa ruokaa. Ilmaisia lounaita ei ole. Eläimet luonnossakin joutuvat taistelemaan ruuasta ja elämästään. Elämä on sellaista, tubettamis- idols- chillailuhengailushoppailumeiningit on huijausta. Joku aina raataa sinun puolestasi, jos et itse sitä tee. Tervetuloa todellisuuteen. Itsestään toki kannattaa pitää hyvää huolta että jaksaa muutakin kuin työtä, mut kyllälapsuus ja aikuisuus eroavat toisistaan suuresti juuri siinä, että aikuisella on iso vastuu. Ensin itsestään ja sitten mahdollisesti lapsistaankin. 

Taikka sitten opiskelee ja näkee hieman vaivaa ettei tarvitse mennä johonkin masentavaan paskaduuniin, kuten sulle tais käydä :P