Töissä käyvät, miten te jaksatte??

Pakko jaksaa kun on 3 suuta oman lisäksi ruokittavana.

T. 2 työtä tekevä yh

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se duunaaminen välillä tympii, mutta kun rahaa elämiseen on vaan pakko jostain saada. Sitten kun ajattelen vanhempiani, jotka ovat maanviljelijöitä ja töissään kiinni 24/7 vain muutaman hassun lomapäivän kera vuodessa, minullahan on asiat aivan saakelin hyvin kun joka viikonloppu vapaana ja pyhät päälle.

Missä maanviljelijät on 24/7 kiinni talvella?

Palkkatyö on filosofilsesti tarkasteltuna kyllä melko erikoinen tapa viettää 1/3 osa vuorokaudesta arkielämässään. 36,5 tuntia viikossa on annettava kaikki tarmonsa ja keskittymisensä tehtävään, jossa ei välttämättä eksistentiaalisella tasolla ole kovinkaan suurta mieltä ja josta todennäköisesti joku muu hyötyy teoreettisen vaihtosuhteen nimissä enemmän kuin itse (yritysmaailmassa esimerkiksi osakkeenomistajat, julkisella sektorilla huonon palkkauksen vuoksi asiakkaat/oppilaat/potilaat). Kysymys siitä, miksi siis pyöritämme tällaista systeemiä, onkin todella perusteltu. Merkillepantavaa, että pohdit näitä kysymyksiä ennen kuin lähdet sokeaksi orjaksi kapitalistisen markkinatalouden ympärillä pyörivän järjestelmän rattaisiin. Ehkä näin osaat ainakin asettaa jatkossa ajankäytöllesi kohtuulliset rajat, pitää puoliasi palkkaneuvotteluissa ja mikä tärkeintä, vaalia sellaista tekemistä sekä suhteita, joihin vallitseva markkinalogiikka ei päde.

Varhaisemmissa yhteiskuntajärjestelmissä jokainen perhe ja yhteisö jakoi työn (kuten ruoanhankinta, -viljely ja -valmistaminen, vanhusten- ja lastenhoito sekä muut kotityöt) ihmisen sukupuoleen liittettyjen oletettujen taipumusten ja taitojen mukaan niin, että kaikki tekeminen hyödytti suoraan itseä ainakin välitöntä lähipiiriä. Kuitenkin erityisesti teollistumisen jälkeen työnkuvat muuttuivat spesifimmiksi, jolloin tarvittiin erikoistunutta osaamista. Teollisissa yhteiskunnissa omavaraistalous ei ollut enää tarkoituksenmukaista, joten kullekin erikoistuneen työn ja osaamisen osa-alueelle määritettiin arvo, joka perustui melko mielivaltaisesti siihen, vaadittiinko työssä perinteisiä miehisiksi katsottuja (teknologia, diagnosointi ja tuomarointi) vai naisellisia (hoiva, keskustelu ja sosiaalisten tilanteiden ymmärtäminen) ominaisuuksia.

Tämän ja monen muuttujan summana syntyivät pikkuhiljaa nykyisen kaltaiset työmarkkinat; erityisesti luterilaiseen etiikkaan perustuvissa yhteiskuntajärjestelmissä työ ja sen tuoma status, sosiaalinen asema alkoivat hiljalleen määritellä ihmistä kokonaisuutena. Eri tehtäviin ja ammattialoihin liitetään jo tiedostamattomasti mitä stereotyyppisimpia ennakko-oletuksia, minkä lisäksi ihmset usein määrittelevät itsensäkin ensisijaisesti työnsä kautta: "Olen 38-vuotias naislääkäri, joka..."

Työ voi olla oikeasti palkitsevaa, se voi olla intohimo tai kutsumus. Työ luo struktuuria vuorokauteen ja elämään. Työ luo turvalliset puitteet toimia, mahdollistaa taloudellisesti monia perustarpeita sekä haaveita. Työ kiinnittää yhteiskuntaan ja luo sosiaalisia verkostoja.

 jatkuu...

...jatkuu

Työ on myös rajoite, silloin kun elämässä on muita prioriteetteja, terveydentilaan liittyviä haasteita, harrastuksiin liittyviä toiveita  ja monimutkaisia ihmissuhdetilanteita. Työelämästä voi myös jättäytyä pois: onneksi suomalaisessa järjestelmässä on taattu niukka perusturva sairaille, vammaisille, omaishoitajille, lasten kanssa kotona oleville, eläkeläisille ja työttömille ylipäätään. On kuitenkin muistettava, että jättäytyäkseen (HUOM!) vapaaehtoisesti tämän järjestelmän ulkopuolelle on hyväksyttävä tiettyjä ehtoja. Silloin kun valitset olla tekemättä työtä, et ole aktiivijäsen tässä yhteiskunnassa, eikä sinulle kuulu tietyt etuudet (kuten ansiosidonnainen korvaus, sujuvat ja helposti saavutettavat työterveyspalvelut jne). Taloudellisesti olet siis minimiturvaa lukuunottamatta melko heikoilla, mikä rajoittaa mahdollisuuksiasi toteuttaa itseäsi ympäröivässä rahaan kytkeytyneessä vaihtojärjestelmässä.

Toisinsanoen olet marginaalissa ja hieman syrjässä kaikista (lähinnä työssäkäyville suunnatuissa) yhteiskunnalisissa rakenteissa. Kaikki on vaihtokauppaa. Se onko tämä järjestelmä mitenkään reilu, on jo oman keskustelunsa arvoinen aihe...

Tällä hetkellä osittain lomautettuna ihan hyvin. Töitä noin päivä viikossa ja ehtii keskittyä "oikeisiin" töihin, eli omiin harrasteprojekteihin. Muuten ansiotöissä käyminen on toki ihan perseestä.

..lapsien tekeminen tms. on toki täysin poissuljettu vaihtoehto, kun silloin olisi vähän niinkuin pakko tehdä töitä, ellei satu voittamaan lotosta tms. Nyt voi koska tahansa jättäytyä työttömäksi, kun millään ei ole mitään väliä.

Oleellinen asia jaksamisessa on työ, jota rakastaa. Auttaa myös, että ei haali itselleen liikaa puuhaa vapaa-ajalla. Tosin tämä sopii vain introvertille :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se duunaaminen välillä tympii, mutta kun rahaa elämiseen on vaan pakko jostain saada. Sitten kun ajattelen vanhempiani, jotka ovat maanviljelijöitä ja töissään kiinni 24/7 vain muutaman hassun lomapäivän kera vuodessa, minullahan on asiat aivan saakelin hyvin kun joka viikonloppu vapaana ja pyhät päälle.

Missä maanviljelijät on 24/7 kiinni talvella?

Navetassa ja lehmissä, ei ne talveksi mihinkään katoa.

En jaksakaan. Pienet lapset, raskas vuorotyö..

Teen keikkatyötä milloin sattuu huvittamaan, ihan ok pärjätään. Yleensä n.2pv viikossa töissä.

Kun lapset kasvavat, haen vakituisen duunin.

Jos en tekisi tällä tavalla, stressi koituisi varmaan lasten kohtaloksi. Niillä on näin hyvä lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun työ on tarpeeksi mielenkiintoista, siellä käy ihan mielellään. Ja jos työaika on vaikka 8-16, jää siinä 8 tuntia aikaa vielä töiden jälkeenkin tehdä ihan mitä haluaa. Ei minua ainakaan rasita työssäkäynti yhtään, päinvastoin. Se on kiinnostavaa, siellä tapaa ihmisiä, ja siitä saa vielä rahaakin.

Ei mulle ainakaan riitä 8 tunnin yöunet. Toki välillä niillä pärjää, mutta sitä on sitten paikattava nukkumalla välillä 10-12 h. Vielä kun laskee aamutoimet ja työmatkat, niin en mä ehdi aina edes laittamaan ruokaa iltaisin.

Minkälaiset elämäntavat sulla on kun noin väsyttää? Ihan hyvin minulle riittää 6-7 tuntia. Harvoin edes lomilla nukun enemmän kuin 7.

Ääliö! Ihmisillä on erilaiset unentarpeet. Usein mm. luovat ja älykkäät ihmiset tarvitsevat enemmän unta kuin yksinkertaisempaa elämää viettävät. Ja todellakin riippuu ihmisestä, perimästä, elämäntavasta, työn laadusta ja vaativuudesta, elämäntilanteesta jne. Voiko noin tyhmää ollakaan??

Kyllä se töissä käyminen väsyttää, vaikka kuinka olisi mielekäs työ. Käytän itse lisäksi työmatkoihin 1,5 h päivässä, joten vapaa-aikaa on todella rajoitetusti. 

Minulla olisi nyt keski-ikäisenä taloudellinen mahdollisuus vähentää töitäni ja aion sen jollakin aikavälillä tehdä. Arvostan kuitenkin työyhteisöäni ja haluan edelleen olla osa sitä, mutta olisi mukavaa, että olisi enemmän energiaa tehdä elämässä muitakin asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en aina jaksakaan, mutta kun laskut on maksettava, lapset kasvatettava ja katto pään päällä säilytettävä. Vastuu. Liittyy aikuiseen elämään. Jos ei olis yhteiskuntaa, jota ylläpidetään verovaroin, joutuisit sinäkin tuolla pakkasessa etsimään ruokaa- ja jos et löytäisi kuolisit ehkä nälkään- kylmään- janoon jne. Sellaista se on ennen ollut ja suuressa osassa maapalloa edelleen. Henkensä pitimiksi joutuvat äidit myymään itseään jotta lapset saavat ruokaa. Sinulla on sentään mahdollisuus tehdä lainsäädännöllä säädeltyä työtä ja säilyttää ihmisarvosi.  Nykyään nuoret saavat todella vääristyneen kuvan elämän realiteeteista. Työtä on tehtävä, jotta saa ruokaa. Ilmaisia lounaita ei ole. Eläimet luonnossakin joutuvat taistelemaan ruuasta ja elämästään. Elämä on sellaista, tubettamis- idols- chillailuhengailushoppailumeiningit on huijausta. Joku aina raataa sinun puolestasi, jos et itse sitä tee. Tervetuloa todellisuuteen. Itsestään toki kannattaa pitää hyvää huolta että jaksaa muutakin kuin työtä, mut kyllälapsuus ja aikuisuus eroavat toisistaan suuresti juuri siinä, että aikuisella on iso vastuu. Ensin itsestään ja sitten mahdollisesti lapsistaankin. 

Näin puhuu vain ihminen, joka on jymähtänyt maatalousyhteiskuntaan. Se aika meni jo.

Okei. Todella mielelläni kuulenmiten sinä olet ratkaissut toimeentulosi yhtälön! Ja kuule pakko sanoa, mut edelleen bilologisten elintoimintojen tarpeet on ihan saman kuin vanhaan jymähtäneeseen aikaan- ja yhteiskunnan perusrakenteitakin pyörittävät ihan samat realiteetit kuin ennenkin. Siihen päälle on vaan kasvanut sellainen elitistinen hengailukerma joka kuluttaa elämänsä pähkäillen ruokavalio-ideologioitaan tai jotain muuta sellaista. Marssippa tuonne ihmisten pariin, vaikka sairaalaan tai sinnejämähtäneeseen aikaan jossa ruoka edelleen kasvaa. Saatat yllättyä kuinka jämähtäneitä todellisuuksia vielä onkin tätä ihmiselämää pyörittmässä. Mut kerro ensin, mikä on sinun suuri, moderni salaisuutesi. 

Minä haluan tietää, millä ja miten elävät nämä joille työnteko on idioottihommaa ja filosofisesti naurettava yhtälö. Kertokaa, oi kertokaa mikä on toimeentulonne salaisuus!! Ettei vaan tulonsiirrot, perintö, mies joka elättää tai joku muu toisten kustannuksella tapahtuva vapaamatkustus? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tykkään käydä töissä. Jouduin aikoinaan olemaan saikulla monta kk ja se oli kammottavaa aikaa. En tehnyt mitään. Minusta tulee väsynyt ja aikaansaamaton jos en käy töissä.

Hyvinkasvatettu orja

En mä mikään orja ole. Vapaaehtoisesti käyn töissä ja siitä maksetaan minulle hyvää korvausta.

Minun eräs tuttavani "irtisanoutui oravanpyörästä" ja muutti johonkin yhteisöön asumaan. Asuminen tuollaisessa paikassa on halpaa, mutta kyllä hän ainakin elää vain yhteiskunnan tuilla ja vanhempiensa rahalla ja avulla. Kiehtova ajatushan se on heräillä aamulla auringonnousuun ja kuulostella itseltään mitä huvittais tehdä. Mut eipä tää yhteiskunta taitais kestää sitä että kaikki irtisanoutuisivat- oli ideologia sitten mikä hyvänsä- tästä korsien kantamisesta yhteiseen kekoon.  Kuitenkin hänellekin maistuvat täydet terveydenhuolto- ja muut yhteiskunnan palvelut. Että kyllä noissa oman tien kulkemisissa taitaa aika usein olla kyse vain omien velvollisuuksien tuuppaamisesta muiden harteille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se duunaaminen välillä tympii, mutta kun rahaa elämiseen on vaan pakko jostain saada. Sitten kun ajattelen vanhempiani, jotka ovat maanviljelijöitä ja töissään kiinni 24/7 vain muutaman hassun lomapäivän kera vuodessa, minullahan on asiat aivan saakelin hyvin kun joka viikonloppu vapaana ja pyhät päälle.

Missä maanviljelijät on 24/7 kiinni talvella?

Herranjumala! Ei ole kyllä ihmiskunnalla tulevaisuutta jos tällaiset kaverit lisääntyvät ja täyttävät maan. Oikeesti. Näin tyhmiä ihmisiä EI VOI OLLA. 

Maaseudusta vieraantuneita kaupunkilaisia pitää koittaa ymmärtää, ei niillä ole maatilan hoidosta mitään hajua. Kuvittelevat vain että lepposta on homma kun odotellaan että vilja kasvaa kesällä ja talvellahan se onkin pelkkää lomailua ja tukirahaa tulvii ovista ja ikkunoista.

Työpäivien pituus lyhenee jatkuvasti. Mitä sivistyneemmäksi tullaan, niin sitä paremmin ymmärretään, että elämää ei kannata tuhlata työntekoon. On liian vähän vaihtoehtoja tehdä lyhyempää päivää tai lyhyempää viikkoa. Tämä siitäkin huolimatta, että tutkimukset osoittavat tehokkaiden tuntien olevan vähäisemmät kuin 8 tuntia päivässä. Yritysten pitäisi alkaa pyöriä 24/7 ja yhden ihmisen työosuuden lyhentyä. Vaikka työtunnit vähenevät, niin tehokkuus lisääntyy siitä huolimatta. 

Töissä voi olla todella raskasta, jos on p*ska työnantaja, joka kyttää kuin hullu ja maksaa apinan palkkaa.

Olin tuollaisessa paikassa n. 4 vuotta, ja väsytti ja keljutti jatkuvasti.

Onneksi pääsin pois, nyt on kunnon firma, asiallinen palkka ja mukavat työkaverit. On melkeinpä mukavaa mennä töihin.

En tiedä miten jaksan, kai, kun on pakko. Töissä on joka päivä hirveä kiire. Yrityksen sisäiset perusasiat tökkii. Joka päivä yhtä ongelmien setvimistä ja siitä kiireestä selviytymistä, ei voi hoitaa työtään kunnolla kun on niin kiire. En ole kertaakaan kehdannut olla töistä pois omalla ilmoituksella esittäen sairasta, vaikka mieli ois tehnyt montakin kertaa. Tuntuu että muut sitä kyllä tekee, ovat niin usein saikulla.

Haluaisin pois tuosta työstä, ja olen yrittänyt etsiä uutta kiinnostavaa työtä. Toistaiseksi ei ole vielä tärpännyt. Käy varmaan niin että palan jossain vaiheessa loppuun ja jään työuupumuksen takia sairaslomalle tai vaihdan pakon edessä työpaikkaa johonkin missä en myöskään viihdy, mutta uskon että missä vaan muussa työpaikassa on asiat paremmin kuin nykyisessä.

Töiden jälkeen väsyttää ja ei jaksaisi tehdä kaikkia kotiaskareita. Pakko silti ulkoiluttaa koira, tehdä ruoka, siivota jne. Yleensä koti kyllä näyttää ihan kamalalle, kunnes viikonloppuna uhraan niistä vähäisestä kahdesta vapaapäivästä toisen kodin siivoukseen kun ei sitä arkena jaksa.

Oikeestaan työelämä tuntuu ihan kamalalle tällä hetkellä. En ole oikein koskaan ymmärtänyt kuinka jollekin voi tulla työuupumus jos tekee normaalia työaikaa, mutta nyt ymmärrän.

Ai miten jaksan töissä? No todella hyvin, olin 10 vuotta lasten kanssa kotona niin tämä on todellista LOMAA. Ja saan vielä hyvät rahat tästä. Illalla voi harrastaa omia juttuja ja viikonloppuisin tietenkin.

Taitaa olla perheettömien itkua tämä kun ei töissä jaksa. Rankin vaihe päivästä on saada lapset ajoissa päiväkotiin ja kouluun, sen jälkeen pääseekin töihin rauhassa puuhastelemaan.