Lue keskustelun säännöt.
Ulkonäön muuttuminen ja parisuhteen onnellisuus
03.12.2017 |
Tiedän suhteita, jotka ovat päättyneet naisen leikatessa pitkät vaaleat hiukset lyhyeksi ja värjättyään ne tummiksi. Toisen Ystäväni mies herjasi uutta tyyliä niin kauan, että nainen kasvatti pitkän vaalean tukan takaisin.
Onko ok jättää siksi, ettei koe puolisoa enää haluttavaksi?
Jos on vaikka fetissinä ne vaaleat hiukset.
Tiedän naisen joka ei nähnyt miestään enää haluttavana tämän kasvatettua parran.
Lihomisesta puhumattakaan.
Aihe on tabu ja kukaan ei koskaan ikinä tämmöistä tee, vaikka tekeekin.
Kuinka paljon mielestäsi ulkonäkö vaikuttaa parisuhteen onnellisuuteen?
Kommentit (35)
Meidän suhteessa (takana 12 v) ei ole väliä. Sairaudet, myös ulkonäköön vaikuttavat, ovat runnelleet molempia: on ollut vakavaa alipainoa, vakavaa ylipainoa, hiusten menetystä, kaikenlaisia apuvälineitä, arpia jos jonkinlaisia, kaappi täynnä lääkkeitä. Nyt nelikymppisinä myös iän tuomaa rapistumista; mies nyppii valkoisia partakarvoja ja minä annan kahden hopeahapseni kasvaa. Rakkauteen ei mikään näistä ole vaikuttanut, ei sen enempää rintojeni riipahtaminen kuin miehen työn alla oleva nelikymppispartakaan. Sisältö ratkaisee, ei paketti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos välittää kumppanistaan niin ottaa ulkonäkömuutoksissaan huomioon myös hänen mielipiteensä eikä muuta sitä ainakaan sellaiseksi mistä toinen ei ollenkaan pidä.
Mitä vitt...? Sen kun sitten jättää minut jos en tuosta syystä kelpaisi. Oikea sika ois.
Ulkofukkingnäkö kirjoitti:
Kyllä parisuhteessa pitää miettiä toisennosapuolen mielipidettä. En minä miehenä halua näyttää ihmiseltä jollainen ei toista miellytä.
Mielestäni kyse on toisen arvostamisesta.
Onko oma ulkonäkö niin tärkeä, että jättää toisen mielipiteen huomiotta?
Ei saa toiselle olla, siksi haluankin, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välittää kumppanistaan niin ottaa ulkonäkömuutoksissaan huomioon myös hänen mielipiteensä eikä muuta sitä ainakaan sellaiseksi mistä toinen ei ollenkaan pidä.
Suhteessa on jotakin pahasti pielessä jos viehättävä kumppani muuttuu mörökölliksi jonkin erilaisen kampauksen takia. Jos toisen tunteet ovat todellisia, niin toinen huomaa totuteltuaan muutokseen että se sopiikin rakkaalle.
Noinhan se menee täydellisessä maailmassa. Ja maailma on täydellinen..?
Ihan on asennekysymys.
Vierailija kirjoitti:
No käsi sydämelle. Jos nyt puhutaan fyysisestä vetovoimasta:
Aloimme yhteen mieheni kanssa, kun hän oli (ja on) jumalaisen komea treenatulla kropallaan ja huolitellu ulkonäöllään. Minäkin panostan ulkonäkööni ja treenaan.
Jos kuvittelisin mieheni jostain syystä lihoavan (muun kun sairauden takia) ja vaikkapa kasvattavan pitkän parran, haluni häntä kohtaan luonnollisesti vähenisivät. Tod.näk. myös katoaisivat ajan mittaan. Olisi mielestäni itsekästä järkyttyä siitä, jos kumppani haluaisi erota lihavuuden takia tai muun shokeeraavan asian takia. En myöskään ikinä olettaisi mieheni jäävän suhteeseen kanssani, jos lihoisin ja menettäisin muotoni. En olisi lähelläkään sitä naista, johon hän koki fyysisesti vetovoimaa.
Olisi kaunis ajatus, jos näin ei olisi, mutta kyllä kumppanin tulee myös miellyttää silmää. Ikä ei ole tekosyy.
Näin tyhmälle tuollainen ajattelutapa toki sopiikin. Et edes osaa kirjoittaa lihoa-verbiä oikein. Oletko Suomesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehelläni alkaa vatsakumpu kasvaa niin kyllä huomautan asiasta. Se on asia jolle se itse voi jotakin tehdä. Sitä paitsi se on sille terveelliseempää olla pienemmällä läskimäärällä.
Toivottavasti miehesi ei erehdy luulemaan sinun rakastavan häntä.
Kun eksäni maha alkoi kasvaa, niin kyllä siitä hänelle huomautin lempeästi. Kun aloimme seurustella hän oli lievästi ylipainoinen, mutta muuttui suhteen aikana ylipainoisemmaksi. Aloimme yhdessä liikkua enemmän ja kiinnittämään huomiota terveellisempään ruokavalioon. Ei siis miehen haluttavuus kärsinyt, hän oli edelleen ryhdikäs ja komea silmissäni, mutta hänen terveytensä alkoi huolestuttaa. Kun itse lihosin pari kiloa minipillereiden aloittamisen jälkeen, niin mies ei huomauttanut yhtään mitään. Olin tosin edelleen normaalipainoinen tuossa vaiheessa (BMI 20). Kysyin jossain vaiheessa että onko mies huomannut lihoamiseni, sanoi että on mutta häntä ei haittaa, olen yhtä kaunis edelleen. Kysyin monesti mieheltä mielipidettä pukeutumiseeni, esimerkiksi laitanko mekon vai housut vai kumman mekon jne. Myös itse kommentoin välillä miehelle että mitkä vaatteet hänelle erityisesti sopivat. Joka tapauksessa kommentoimme koko ajan toistemme ulkonäköä kunnioituksella, ilman naljailua tai piikittelyä. Hellyyttä ja seksiä ei siitä suhteesta puuttunut.
On myös kokemusta siitä että mies kommentoi ulkonäköä vaativasti ja painostavasti. Siitä on seksielämä välittömästi kärsinyt ja siihen se suhdekin on sitten loppunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun eksäni maha alkoi kasvaa, niin kyllä siitä hänelle huomautin lempeästi. Kun aloimme seurustella hän oli lievästi ylipainoinen, mutta muuttui suhteen aikana ylipainoisemmaksi. Aloimme yhdessä liikkua enemmän ja kiinnittämään huomiota terveellisempään ruokavalioon. Ei siis miehen haluttavuus kärsinyt, hän oli edelleen ryhdikäs ja komea silmissäni, mutta hänen terveytensä alkoi huolestuttaa. Kun itse lihosin pari kiloa minipillereiden aloittamisen jälkeen, niin mies ei huomauttanut yhtään mitään. Olin tosin edelleen normaalipainoinen tuossa vaiheessa (BMI 20). Kysyin jossain vaiheessa että onko mies huomannut lihoamiseni, sanoi että on mutta häntä ei haittaa, olen yhtä kaunis edelleen. Kysyin monesti mieheltä mielipidettä pukeutumiseeni, esimerkiksi laitanko mekon vai housut vai kumman mekon jne. Myös itse kommentoin välillä miehelle että mitkä vaatteet hänelle erityisesti sopivat. Joka tapauksessa kommentoimme koko ajan toistemme ulkonäköä kunnioituksella, ilman naljailua tai piikittelyä. Hellyyttä ja seksiä ei siitä suhteesta puuttunut.
On myös kokemusta siitä että mies kommentoi ulkonäköä vaativasti ja painostavasti. Siitä on seksielämä välittömästi kärsinyt ja siihen se suhdekin on sitten loppunut.
Jatkan vielä että tuo ensimmäisen kuvailuni mies monesti pyysi minua käyttämään vaikkapa verkkosukkahousuja tai stay uppeja kotona, niin mielelläni sen tein. Jos mies on lempeä ja ystävällinen ja haluaa kumppanilleen hyvää oloa, niin sen haluaa myös itse toiselle takaisin päin osoittaa. Väittäisin että jos ei jokainen niin valtaosa naisista haluaa tuntea itsensä halutuksi ja hyväksytyksi suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä minun miestäni mahtaa vaivata, kun ei koskaan sano mitään, kun kysyn mielipidettä kun suunnittelen kampaamokäyntiä?
Mies ei edes huomaa jos olen käynyt kampaajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ulkonäölliset syyt sinänsä kiinnosta - minulla on ollut lyhyehköt hiukset välillä mutta olen palannut puolipitkiin koska ne sopii minulle parhaiten. Mieheni taas jossain vaiheessa leikkasi päänsä sängelle ja tykkään siitäkin. Nämä on pikkujuttuja.
Sen sijaan paino on sellainen asia joka vaikuttaisi haluttavuuteen tosi paljon. Mieheni on hyvä juuri tällaisena, 103 kiloisena. Laihempaa vierastaisin ja lihavampaa en kokisi haluttavaksi ollenkaan.
Oma painoni on noussut laihasta normaaliksi, ensin lihaksina mutta vanhemmiten ne on hieman pehmenneet. Syön myös lääkettä mikä on tehnyt vatsastani hieman pömpön vaikkei kiloja olekaan tullut sen takia kuten muille. En halua asettaa miestäni siihen tilanteeseen että pitää miettiä tykkääkö lihavasta naisesta. Hänhän on valinnut hoikan silloin aikoinaan.
Onneksi meidän on helppo pysyä näissä mitoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehelläni alkaa vatsakumpu kasvaa niin kyllä huomautan asiasta. Se on asia jolle se itse voi jotakin tehdä. Sitä paitsi se on sille terveelliseempää olla pienemmällä läskimäärällä.
Toivottavasti miehesi ei erehdy luulemaan sinun rakastavan häntä.
Takana yli 20 vuotta yhteistä elämää. Rakkaus on kuin pörssikurssi jonakin päivänä rakastaa enemmän toisena vähemmän, mutta jokaiselle päivälle on rakkautta. Terv. Ylimmän kirjoittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jätin miehen, kun lihoi muodottomaksi. Koetin selvittää mikä ahdistaa kun syö niin, mutta kuulemma ei ollut mitään hätänä. Mies oli ollut tavatessamme sellainen laiha läpipasko, mutta nelikymppisenä ilmeisesti aineenvaihdunta muuttui niin että kaikki mahaan ahmittu alkoi näkyä. Töiden jälkeen mies mätti kinkulla ja majoneesilla kuorrutettua leipää, käristi itselleen ranskalaisia uunissa, joi kahvia kermalla..ja lasten nukahdettua alkoi rapista sipsipussi!
Miehen fyysinen kunto romahti, ei jaksanut enää kiivetä portaita kolmanteen tai tehdä pyöräretkiä minun ja lasten kanssa. Alkoi myös haista, vaikka kävi suihkussa niin kohta ihosta lehahti sellainen tympeä, " "ummehtunut" haju. Ja piereskeli jatkuvast! Seksiä en enää moisen porsaan kanssa halunnut, mistä tuli tietenkin riitaa.
Lopulta käskin valita: minä tai ruoka. Arvaatkaapa huviksenne kumman valitsi? .(
Korostan, että pieni painonousu olisi ollut ihan ok, mutta kuin mies lihoi reippaasti yli satakiloiseksi!
Meillä on onnellisesti molemmat lihottu iän myötä. Niinpä kummallakaan ei ole toiselle "näkättämistä" läskeistä kun itsekin on samanlainen kaljamahapallero. Mukavaa kun ei tarvi yhtään välittää siitä miltä näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vaihtuu hiustyyli ja väri aika usein, samoin pukeutumistyyli. Mies on kyllä pysynyt eikä kyllä yleensä kommentoi ulkonäköäni, ei ainakaan negatiiviseen sävyyn. Ollaan kumpikin kuitenkin sellaisia että kun oma peilikuva alkaa tympäisemään, täytyy sille tehdä jotain.
Vaimonpelko on viisauden alku.