Ulkonäön muuttuminen ja parisuhteen onnellisuus
Tiedän suhteita, jotka ovat päättyneet naisen leikatessa pitkät vaaleat hiukset lyhyeksi ja värjättyään ne tummiksi. Toisen Ystäväni mies herjasi uutta tyyliä niin kauan, että nainen kasvatti pitkän vaalean tukan takaisin.
Onko ok jättää siksi, ettei koe puolisoa enää haluttavaksi?
Jos on vaikka fetissinä ne vaaleat hiukset.
Tiedän naisen joka ei nähnyt miestään enää haluttavana tämän kasvatettua parran.
Lihomisesta puhumattakaan.
Aihe on tabu ja kukaan ei koskaan ikinä tämmöistä tee, vaikka tekeekin.
Kuinka paljon mielestäsi ulkonäkö vaikuttaa parisuhteen onnellisuuteen?
Kommentit (35)
Onnellisessa parisuhteessa toinen hyväksytään sellaisena kuin tämä on. Miesten pitäisi jo tällä vuosituhannella alkaa tiedostaa että he eivät omista kumppaninsa ruumista. Joillekin körmyille tuo kumppanin ulkonäköön puuttuminen on myös vallankäytön muoto, saavat kicksejä siitä kun saavat pakotettua toisen itselleen mieluiseen muottiin.
Jos välittää kumppanistaan niin ottaa ulkonäkömuutoksissaan huomioon myös hänen mielipiteensä eikä muuta sitä ainakaan sellaiseksi mistä toinen ei ollenkaan pidä.
Minusta ulkonäkö menettää merkityksensä tutustumisvaiheen jälkeen.
Tiedän erään tapauksen, jossa naisella oli vaaleahkot, puolipitkät hiukset miehen tavatessaan. Seuraavalla kerralla tavatessaan nainen oli leikkauttanut hiuksensa lyhyiksi ja värjäyttänyt ne punaisiksi. Mies ei halunut lähteä naisen kanssa treffeille nähdessään tämän uuden tyylin.
Vierailija kirjoitti:
Jos välittää kumppanistaan niin ottaa ulkonäkömuutoksissaan huomioon myös hänen mielipiteensä eikä muuta sitä ainakaan sellaiseksi mistä toinen ei ollenkaan pidä.
Suhteessa on jotakin pahasti pielessä jos viehättävä kumppani muuttuu mörökölliksi jonkin erilaisen kampauksen takia. Jos toisen tunteet ovat todellisia, niin toinen huomaa totuteltuaan muutokseen että se sopiikin rakkaalle.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän erään tapauksen, jossa naisella oli vaaleahkot, puolipitkät hiukset miehen tavatessaan. Seuraavalla kerralla tavatessaan nainen oli leikkauttanut hiuksensa lyhyiksi ja värjäyttänyt ne punaisiksi. Mies ei halunut lähteä naisen kanssa treffeille nähdessään tämän uuden tyylin.
Jotkut miehet pelkäävät tulensuutelemaa naista.
No käsi sydämelle. Jos nyt puhutaan fyysisestä vetovoimasta:
Aloimme yhteen mieheni kanssa, kun hän oli (ja on) jumalaisen komea treenatulla kropallaan ja huolitellu ulkonäöllään. Minäkin panostan ulkonäkööni ja treenaan.
Jos kuvittelisin mieheni jostain syystä lihoavan (muun kun sairauden takia) ja vaikkapa kasvattavan pitkän parran, haluni häntä kohtaan luonnollisesti vähenisivät. Tod.näk. myös katoaisivat ajan mittaan. Olisi mielestäni itsekästä järkyttyä siitä, jos kumppani haluaisi erota lihavuuden takia tai muun shokeeraavan asian takia. En myöskään ikinä olettaisi mieheni jäävän suhteeseen kanssani, jos lihoisin ja menettäisin muotoni. En olisi lähelläkään sitä naista, johon hän koki fyysisesti vetovoimaa.
Olisi kaunis ajatus, jos näin ei olisi, mutta kyllä kumppanin tulee myös miellyttää silmää. Ikä ei ole tekosyy.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ulkonäkö menettää merkityksensä tutustumisvaiheen jälkeen.
Ei menetä.
Naisten kannalta tämä kyllä olisi mukavaa; mies koukutetaan nuorena ja nättinä, tai pikaisen kuntokuurin jälkeen, ja sitten voi lihoa vapaasti.
Mies toki pitää ne ominaisuudet joihin nainen ihastui (pituus, raamikkuus, raha ja status).
Haluttava pitää olla tutustumisvaiheessa ja myös sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välittää kumppanistaan niin ottaa ulkonäkömuutoksissaan huomioon myös hänen mielipiteensä eikä muuta sitä ainakaan sellaiseksi mistä toinen ei ollenkaan pidä.
Suhteessa on jotakin pahasti pielessä jos viehättävä kumppani muuttuu mörökölliksi jonkin erilaisen kampauksen takia. Jos toisen tunteet ovat todellisia, niin toinen huomaa totuteltuaan muutokseen että se sopiikin rakkaalle.
Noinhan se menee täydellisessä maailmassa. Ja maailma on täydellinen..?
Mun mielestä parisuhteessakin tulisi vähän kunnioittaa puolison toiveita ulkoisesti. Mikäli rakastuu pitkätukkaiseen, latinolaistyyppiseen naiseen jolla on unelmien vartalo, niin mielestäni tällöin miehellä on oikeus sanoa ääneen mielipiteensä, jos tuosta naisesta kuorituukin lihava, vaaleahiuksinen ja lyhyttukkainen nainen.
Vierailija kirjoitti:
No käsi sydämelle. Jos nyt puhutaan fyysisestä vetovoimasta:
Aloimme yhteen mieheni kanssa, kun hän oli (ja on) jumalaisen komea treenatulla kropallaan ja huolitellu ulkonäöllään. Minäkin panostan ulkonäkööni ja treenaan.
Jos kuvittelisin mieheni jostain syystä lihoavan (muun kun sairauden takia) ja vaikkapa kasvattavan pitkän parran, haluni häntä kohtaan luonnollisesti vähenisivät. Tod.näk. myös katoaisivat ajan mittaan. Olisi mielestäni itsekästä järkyttyä siitä, jos kumppani haluaisi erota lihavuuden takia tai muun shokeeraavan asian takia. En myöskään ikinä olettaisi mieheni jäävän suhteeseen kanssani, jos lihoisin ja menettäisin muotoni. En olisi lähelläkään sitä naista, johon hän koki fyysisesti vetovoimaa.
Olisi kaunis ajatus, jos näin ei olisi, mutta kyllä kumppanin tulee myös miellyttää silmää. Ikä ei ole tekosyy.
Onpa pinnallista, taidatte miehesi kanssa olla aika nuoria.
Ja lihavuus itsessään on muuten sairaus, luuletko että ihmiset tieten tahtoen lihovat?
Kumppanini jätti minut, kun kampaamokouluun mennessäni leikkasin pitkät vaaleat hiukseni lyhyiksi ja värjäsin ne mustiksi. Se siitä sisäisestä kauneudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos välittää kumppanistaan niin ottaa ulkonäkömuutoksissaan huomioon myös hänen mielipiteensä eikä muuta sitä ainakaan sellaiseksi mistä toinen ei ollenkaan pidä.
Suhteessa on jotakin pahasti pielessä jos viehättävä kumppani muuttuu mörökölliksi jonkin erilaisen kampauksen takia. Jos toisen tunteet ovat todellisia, niin toinen huomaa totuteltuaan muutokseen että se sopiikin rakkaalle.
Noinhan se menee täydellisessä maailmassa. Ja maailma on täydellinen..?
Miksi tyytyä epätäydelliseen? Minun mieheni jumaloi minua vaikka olenkin kokeillut erilaisia tyylejä vuosien varrella.
Analyysi kolmesta casesta.
Mies mahtavan upea habitukseltaan (huom, siitä huolimatta että oli noin 170 cm). Laittoi korviksen, mistä en tyylillisesti pidä kuten en tatskoistakaan. Eli häiritsi vähän muttei totaali turn off.
En kiinnittänyt ulkonäköön huomiota aluksi. Mitä enemmän aloin tuntea miestä, pitää hänestä ja kiintyä häneen, komistui hän silmissäni.
En kiinnittänyt huomiota ulkonäköön. Kun mies alkoi kohdella minua huonosti ja paljastui kusipääksi, aloin inhota ulkonäköä.
Eli itsellä tunteet liittyvät siihen, mitä ulkonäkö ilmentää sisäisesti (arvomaailma tai ihmisen luonne). Eli lihomisessa ei haittaisi itse läski vaan se, jos se samalla tarkoittaa toisen muuttunen luonteeltaan aktiivista sohvaperunaksi tai hälläväliksi).
Pitkässä ja onnellisessa parisuhteessa ei ole paljon merkitystä ulkonaisella olemuksella, vaan toisen luottamuksella, arvostuksella ja kunnioituksella.
Rakkaus on tahdon asia ja rakastunut ihminen näkee toisessa vain kauneutta ja hyvyyttä.
Jos näin ei olisi intohimoa voisi kokea vain todella kauniit ja kropaltaan virheettömät, mutta näin ei kuitenkaan ole.
Mikä minun miestäni mahtaa vaivata, kun ei koskaan sano mitään, kun kysyn mielipidettä kun suunnittelen kampaamokäyntiä?
Jos miehelläni alkaa vatsakumpu kasvaa niin kyllä huomautan asiasta. Se on asia jolle se itse voi jotakin tehdä. Sitä paitsi se on sille terveelliseempää olla pienemmällä läskimäärällä.
Kyllä ihminen rakastuu myös siihen ulkonäköön. Jos tahallaan muuttaa sitä ulkonäköä johon toinen on rakastunut, niin on se väärin toista kohtaan. Vanheneminen on luonnollinen muutos, mutta itsetehty muutos ei.
Kyllä parisuhteessa pitää miettiä toisennosapuolen mielipidettä. En minä miehenä halua näyttää ihmiseltä jollainen ei toista miellytä.
Mielestäni kyse on toisen arvostamisesta.
Onko oma ulkonäkö niin tärkeä, että jättää toisen mielipiteen huomiotta?
Ihmisellä on toki parisuhteessakin loukkaamaton oikeus näyttää siltä kuin itse haluaa. Mutta on sitä hölmömpienkin syiden takia jätetty kuin ulkonäkö. Yleensä kannattaa yrittää olla mieliksi kumppanilleen.