Lasten piti koulussa kirjoittaa ylös SUVUN AMMATTEJA. Mitä luokkayhteiskuntaa tässä ollaan rakentamassa?

Äh, aika huono sinulla ap kyllä itsetunto, jos tuollaisia kuvittelet.

Ja mitä ajattelit, että opo tekee niillä tiedoilla? Laittaa tiedot jonnekin salaperäiseen koulutuskeskukseen, joka sitten estää duunarin lapsia pääsemästä lukioon? Vai mikä se oli se sun uumoilemasi salaliitto luokkayhteiskunnan luomiseksi?

;-D

Tosiasia on, että akateemisten vanhempien lapset hankkivat todennäköisemmin akateemisen koulutuksen kuin duunarien lapset. Näin siksi, että akateemiset vanhemmat opettavat koulutusarvostuksensa lapsilleen (osaavat auttaa läksyissä ja mm. asuvat todennäköisesti kaupungeissa, lähellä opinahjoja - syitä tuolle riittää). 

Voi olla hyväkin asia tiedostaa, millainen suku itsellä on, jotta voi sitten päättää toimia jopa päinvastoin kuin suvussa on aiemmin ollut tapana.

Tietoisuutta menneisyydestä voi siten siis käyttää noinkin.

Ja olen aivan varma, että  siinä on varmasti vain haluttu kannustaa nuorta miettimään ammatteja ja sitä, mitä hänelle entuudestaan tutut aikuiset tekevät työkseen, jopa keskustelemaan heidän kanssaan heidän ammateistaan, niiden hyvistä ja huonoista puolista. Se on tärkeää kokemusperäistä tietoa, jota opo ei voi tunnilla kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei saakeli. Hirveän järkyttävää. Opinto-ohjauksen lomakkessa mietittiin ammatinvalintaa ja kysyttiin suvun ammatteja, eli missä tutut ihmiset ovat opiskelleet tai olleet töissä. Siis ihan kauheaa! Kai sait kriisiapua?

Ei siinä edes kysytty opntopolkuq. Ammattinimikkeitä vain.

Ne ei oikeesti sano teinille mitään. Meilläkin maanviljelysneuvos, talousneuvos ja toimitusjohtaja.

Näillä selkeetä lähteä hakemaan omaa paikkaa...

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin opojen oikeesti pohtivan teinin kanssa tälle sopivia aloja. Toistaiseksi on tuputettu ammattikoulua, Lidlin ja Solin rekryesitteitä ja suvun ammatteja.

Toivoisin, että vanhemmat vielä tuntevat lapsensa paremmin kuin opot. Ja hoitavat osansa lapsen ammatinvalinnassa auttamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin opojen oikeesti pohtivan teinin kanssa tälle sopivia aloja. Toistaiseksi on tuputettu ammattikoulua, Lidlin ja Solin rekryesitteitä ja suvun ammatteja.

Toivoisin, että vanhemmat vielä tuntevat lapsensa paremmin kuin opot. Ja hoitavat osansa lapsen ammatinvalinnassa auttamisessa.

Kyllä se sopii, mutta mitä järkeä sitten on siinä runsaassa opo-ohjauksessa?

Jotenkin täysin älytöntä esim se kuukausien ammattikoulubuustaus, kun keskiarvot on tyyliä 9,7.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni oppilaan sukulaisten asiat on yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia eikä niitä tarvitse opettajalle kertoa.  Etenkin jos on joku omituinen ammatti, niin vaatii opettajalta luonteenlujuutta ettei paljasta sitä koko luokan edessä jossakin yhteydessä. Vaikka vain esimerkin kertoakseen.

Samaa sarjaa hieman, kuin mitä liikunnan opettaja kysyy syyslukukauden alussa että kuka harrastaa ja mitä liikuntaa.  Kekä tunnustaa ettei harrasta mitään liikuntaa vapaa-ajallaan, ei sitten voi odottaa kovin hyvää liikuntanumeroa siitä huolimatta vaikka tunnilla aktiivisesti osallistuisi liikuntatunnin aktiviteetteihin.

En tiedä, kerättiinkö tiedot luokalle jaettavaksi (ja miten) vai yksityisohjausta varten, mutta kyseessä kuitenkin ilmeisesti opo eikä opettaja. Näkisin, että pätevä opo on samaa kastia kuin koulupsykologi, kuraattori, jne. Hänen tehtävänsä on tukea oppilaan ammatillisia valmiuksia luottamuksellisesti.

Tuosta liikuntaharrastusten keruusta olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin opojen oikeesti pohtivan teinin kanssa tälle sopivia aloja. Toistaiseksi on tuputettu ammattikoulua, Lidlin ja Solin rekryesitteitä ja suvun ammatteja.

Toivoisin, että vanhemmat vielä tuntevat lapsensa paremmin kuin opot. Ja hoitavat osansa lapsen ammatinvalinnassa auttamisessa.

TÄMÄ.

Tuntuu, että osa vanhemmista kaataa esimerkiksi sen ysiluokkalaisen jatkokoulutusvalinnan täysin koulun ja opon vastuulle, ja sitten istutaan siellä opon huoneessa tankkaamassa siltä puhumattomalta oppilaalta edes jotain kiinnostuksen kohteita ja ainoat vastaukset on "emmä tiiä", "ei kiinnosta" ja "jaa". Olisi varmaan ihan hyödyllistä MYÖS kotona vanhempien kanssa keskustella näistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin opojen oikeesti pohtivan teinin kanssa tälle sopivia aloja. Toistaiseksi on tuputettu ammattikoulua, Lidlin ja Solin rekryesitteitä ja suvun ammatteja.

Toivoisin, että vanhemmat vielä tuntevat lapsensa paremmin kuin opot. Ja hoitavat osansa lapsen ammatinvalinnassa auttamisessa.

Minulla ainakin opo osasi paljon paremmin auttaa ammatinvalinnassa kuin vanhempani. Painostettiin menemään ammattikouluun vaikka lukio kiinnosti. Opon mielestä lukioon hakeminen oli hyvä idea, vaikken ollutkaan hyvä esimerkiksi kielissä. No mutta voihan siellä lukiossa paljon muutakin opiskella! Olin kaikissa luonnontieteellisissä aineissa hyvä, ja samaten myös kuvaamataidossa ja musiikissa. Ja olin innoissani että pääsin ensimmäistä kertaa opiskelemaan filosofiaa ja ilmaisutaitoa. Vaikka lukion keskiarvo taisikin jäädä alle kasin ja kirjoitin vain C:n paperit niin kyllä se silti kannatti ehdottomasti, löysin oman alanikin lopulta lukion jälkeisenä välivuotena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin opojen oikeesti pohtivan teinin kanssa tälle sopivia aloja. Toistaiseksi on tuputettu ammattikoulua, Lidlin ja Solin rekryesitteitä ja suvun ammatteja.

Toivoisin, että vanhemmat vielä tuntevat lapsensa paremmin kuin opot. Ja hoitavat osansa lapsen ammatinvalinnassa auttamisessa.

TÄMÄ.

Tuntuu, että osa vanhemmista kaataa esimerkiksi sen ysiluokkalaisen jatkokoulutusvalinnan täysin koulun ja opon vastuulle, ja sitten istutaan siellä opon huoneessa tankkaamassa siltä puhumattomalta oppilaalta edes jotain kiinnostuksen kohteita ja ainoat vastaukset on "emmä tiiä", "ei kiinnosta" ja "jaa". Olisi varmaan ihan hyödyllistä MYÖS kotona vanhempien kanssa keskustella näistä.

Mitä luulet että tommonen teini kotona vastaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin opojen oikeesti pohtivan teinin kanssa tälle sopivia aloja. Toistaiseksi on tuputettu ammattikoulua, Lidlin ja Solin rekryesitteitä ja suvun ammatteja.

Toivoisin, että vanhemmat vielä tuntevat lapsensa paremmin kuin opot. Ja hoitavat osansa lapsen ammatinvalinnassa auttamisessa.

Kai tajuat että tää on duunaritaustaiselle eriarvoistavaa.

Koulutwtut vanhemmat osaa ohjata ihan eri levelille.

Minusta nämä on niitä tehtäviä, joita ei pitäisi koulussa olla. Samaan kategoriaan menee tehtävät, joissa pyydetään koko luokan kuullen kertomaan, mitä sai joululahjaksi tai missä on matkustanut. Hyväosaiset luokanopettajattaret eivät aina ymmärrä tätä eriarvoistuvaa maailmaa ja sitä, millaisia ihmisiä ja perheitä täällä elääkään.

Voihan suku olla täynnä erilaisia ammatteja, vaikka kaikki olisivat olleet työttöminä viimeiset sata vuotta. Ihme herneen vetämistä nenään taas tässäkin ketjussa.

Minun suvussani on liuta pientilallisia, pari pappia, tehdastyöläisiä, merkonomeja, mekaanikkoja, hoitajia ja yksi opettaja. En häpeä heistä yhtäkään. Jokainen heistä on pyrkinyt kouluttautumaan ja aina tekemään työnsä kunnialla, ja se on ainoa asia, joka jotain merkitsee. Itse olen sukuni ensimmäinen katsastusinsinööri.

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä on niitä tehtäviä, joita ei pitäisi koulussa olla. Samaan kategoriaan menee tehtävät, joissa pyydetään koko luokan kuullen kertomaan, mitä sai joululahjaksi tai missä on matkustanut. Hyväosaiset luokanopettajattaret eivät aina ymmärrä tätä eriarvoistuvaa maailmaa ja sitä, millaisia ihmisiä ja perheitä täällä elääkään.

Miksi niiden pitäisi olla hiljaa ja vain mielessään iloita, joilla on ollut mahdollisuus käydä matkalla?

Miksi sinun mielestäsi on halveksittavaa ja vain vaikenemisen arvoista, jos on lomallaan käynyt huvipuistossa tai risteilyllä tai vaikka viettänyt mielestään huippuihanan kesäloman mummolassa?

Mikä sinä olet sanomaan, kuka saa iloita omasta lomastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä on niitä tehtäviä, joita ei pitäisi koulussa olla. Samaan kategoriaan menee tehtävät, joissa pyydetään koko luokan kuullen kertomaan, mitä sai joululahjaksi tai missä on matkustanut. Hyväosaiset luokanopettajattaret eivät aina ymmärrä tätä eriarvoistuvaa maailmaa ja sitä, millaisia ihmisiä ja perheitä täällä elääkään.

Miksi niiden pitäisi olla hiljaa ja vain mielessään iloita, joilla on ollut mahdollisuus käydä matkalla?

Miksi sinun mielestäsi on halveksittavaa ja vain vaikenemisen arvoista, jos on lomallaan käynyt huvipuistossa tai risteilyllä tai vaikka viettänyt mielestään huippuihanan kesäloman mummolassa?

Mikä sinä olet sanomaan, kuka saa iloita omasta lomastaan?

Kyse on siitä että osaa asettua sen osattoman asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se opo tietää, että on helpompi ryhtyä miettimään ammatinvalintaa tuttujen ammattien kautta. Yleensä nuoret tietävät, mitä hammaslääkäri-isä tekee työkseen, millaista koulutusta on tarvinnut jne. Sitten voi pohtia, haluaako ponnistella samalla tavalla, haluaako tehdä samantapaista työtä, mikä siinä työssä olisi hyvää, mikä huonoa. Vastaavasti moni nuori tietää tädin miehen bussikuskin hommista, tädin työstä päivähoidon palvelupäällikkönä jne. Ja jos ei tiedä, on korkea aika kysellä!

Siitä sitten ryhdytään miettimään, millaista ammatinvalintaa itse voisi ajatella.

Suuri osa lapsista tuntuu tietävän todella huonosti mitä vanhemmat tekee työkseen.

Silloinhan on pelkästään hyvä, että edes koulussa kysytään asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin opojen oikeesti pohtivan teinin kanssa tälle sopivia aloja. Toistaiseksi on tuputettu ammattikoulua, Lidlin ja Solin rekryesitteitä ja suvun ammatteja.

Toivoisin, että vanhemmat vielä tuntevat lapsensa paremmin kuin opot. Ja hoitavat osansa lapsen ammatinvalinnassa auttamisessa.

Kai tajuat että tää on duunaritaustaiselle eriarvoistavaa.

Koulutwtut vanhemmat osaa ohjata ihan eri levelille.

Duunaritkin ovat koulutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin opojen oikeesti pohtivan teinin kanssa tälle sopivia aloja. Toistaiseksi on tuputettu ammattikoulua, Lidlin ja Solin rekryesitteitä ja suvun ammatteja.

Toivoisin, että vanhemmat vielä tuntevat lapsensa paremmin kuin opot. Ja hoitavat osansa lapsen ammatinvalinnassa auttamisessa.

Kai tajuat että tää on duunaritaustaiselle eriarvoistavaa.

Koulutwtut vanhemmat osaa ohjata ihan eri levelille.

Duunaritkin ovat koulutettuja.

Öhö. Öhö. Varmasti ymmärsit.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on, että akateemisten vanhempien lapset hankkivat todennäköisemmin akateemisen koulutuksen kuin duunarien lapset. Näin siksi, että akateemiset vanhemmat opettavat koulutusarvostuksensa lapsilleen (osaavat auttaa läksyissä ja mm. asuvat todennäköisesti kaupungeissa, lähellä opinahjoja - syitä tuolle riittää). 

Kyllä mutta edelleen yliopistossa on jopa enemmän muita kuin akateemisten lapsia, ihan siitä syystä että opiskelupaikkojen määrä on moninkertaistunut viime vuosikymmeninä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nämä on niitä tehtäviä, joita ei pitäisi koulussa olla. Samaan kategoriaan menee tehtävät, joissa pyydetään koko luokan kuullen kertomaan, mitä sai joululahjaksi tai missä on matkustanut. Hyväosaiset luokanopettajattaret eivät aina ymmärrä tätä eriarvoistuvaa maailmaa ja sitä, millaisia ihmisiä ja perheitä täällä elääkään.

Miksi niiden pitäisi olla hiljaa ja vain mielessään iloita, joilla on ollut mahdollisuus käydä matkalla?

Miksi sinun mielestäsi on halveksittavaa ja vain vaikenemisen arvoista, jos on lomallaan käynyt huvipuistossa tai risteilyllä tai vaikka viettänyt mielestään huippuihanan kesäloman mummolassa?

Mikä sinä olet sanomaan, kuka saa iloita omasta lomastaan?

Kyse on siitä että osaa asettua sen osattoman asemaan.

Miksi se osaton ei saa iloita siitä, mitä hän on saanut? Hän on voinut saada yhden lahjan, jota on todella hartaasti toivonut, ja vaikka ihanaa yhteisaikaa vanhempien kanssa lautapelien ja pulkkamäen merkeissä tms. Minusta se on todella epäempaattista, että osoittaa vähempiosaiselle, että tämä ei saa iloita mistään, vaikka olisi jotain saattanutkin saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on, että akateemisten vanhempien lapset hankkivat todennäköisemmin akateemisen koulutuksen kuin duunarien lapset. Näin siksi, että akateemiset vanhemmat opettavat koulutusarvostuksensa lapsilleen (osaavat auttaa läksyissä ja mm. asuvat todennäköisesti kaupungeissa, lähellä opinahjoja - syitä tuolle riittää). 

Kyllä mutta edelleen yliopistossa on jopa enemmän muita kuin akateemisten lapsia, ihan siitä syystä että opiskelupaikkojen määrä on moninkertaistunut viime vuosikymmeninä.

Tämä suuntaus on jo kääntynyt. Nyt lukioon ja korkeakouluihin mennään taas entisyä selkeämmin perhetaustan mukaan.

Pitäähän opettajan nyt jotenkin tietää kenet laittaa rauhallisemmalle luokalle ja kenet voi laittaa luokan adhd-tapausten kanssa, samoin opinto-ohjaajan pitää tietää kenelle suosittelee amista ja kenelle lukiota.