Lasten piti koulussa kirjoittaa ylös SUVUN AMMATTEJA. Mitä luokkayhteiskuntaa tässä ollaan rakentamassa?

Miten tämä ottaa huomioon perheet joilla ei ole turvaverkkoa, jotka eivät ole tekemisissä sukulaisten kanssatai vaikkapa maahanmuuttajaperheet joissa äidit ovat usein kotona ja muu perhe kotimaassa. Ei monikaan tällaisessa tilanteessa tiedä mitä ammattikuntia sukulaiset edustavat. Toisaalta monet alempien luikkien vanhemmat haluavat lapsilleen parempaa ja heidän opiskelevan pidemmälle kuin itse.

Kirjoittaa vaan KELA Gold. Siitä sen pitäisi selvitä.

hehe.. suvussa tapana lukion jälkeen lähteä berliinin teknilliseen yliopistoon jonka jälkeen suku ostaa tälle pojalle tehtaan. Tää vaan loppu 1917 kun kommarit varastivat kaikki suvun sadat miljoonat kultapunnat. (tänä päivänä ois siis satojen miljardien punta/dollarien/sveitsin frangien omaisuus ja hengailisin kai jossain monacolla muiden ryssäläismiljardööripenskojen kaa)

-ei saa keksiä ihan hatusta

...ei tää mitään keksittyä, saatanan proleopettaja..

Keksiköön omasta päästä suvun ammatit, mitä väliä, vaikkei ne pitäisi paikkaansa. 

Ehkä se opo tietää, että on helpompi ryhtyä miettimään ammatinvalintaa tuttujen ammattien kautta. Yleensä nuoret tietävät, mitä hammaslääkäri-isä tekee työkseen, millaista koulutusta on tarvinnut jne. Sitten voi pohtia, haluaako ponnistella samalla tavalla, haluaako tehdä samantapaista työtä, mikä siinä työssä olisi hyvää, mikä huonoa. Vastaavasti moni nuori tietää tädin miehen bussikuskin hommista, tädin työstä päivähoidon palvelupäällikkönä jne. Ja jos ei tiedä, on korkea aika kysellä!

Siitä sitten ryhdytään miettimään, millaista ammatinvalintaa itse voisi ajatella.

Kouluissa pitää tuntea oma luokkansa. :D

Vierailija kirjoitti:

 Mutta yksi osio oli ”SUVUN AMMATIT”. Mitä merkitystä niillä on? Ollaanko tässä tekemässä luokkayhteiskuntaa, että duunarin lapsi ei saa opiskella korkeammin kuin sukunsa, ja toisaalta korkeasti koulutettujen vanhempien lapset on myös oltava korkeasti koulutettuja.

Voi olla että tarkoitus on tasan päinvastainen, eli voidaan ohjata miettimään, kiinnostaisiko sittenkin jokin muu ammatti kuin mikä suvussa on ollut tapana. Etenkin korkeasti koulutettujen lapsiin voidana kohdistaa paineita mennä lukioon ja yliopistoon, vaikka mikään ei voisi vähemmän kiinnostaa kuin koulun penkillä istuminen.

Meillä oli sama tehtävä. Paljon täällä Helsingissä pienikokoinen tyttö on valitsemassa maanviljelijän ammattia, joka on sekä minun että miehen isovanhempien ammattia. Mitä lie hyötyä listata se sinne.

On helpompaa lähteä kartoittamaan erilaisia ammattivaihtoehtoja, jos lapsella on jokin käsitys edes lähipiirinsä ammateista ja koulutuksista. Jos lapsella ei ole mitään ymmärrystä ammateista ja työurasta, voi hänelle olla aika vaikea alkaa rakentamaan käsitystä näiden valtavasta kirjosta. 

Kaikesta sitä ihmiset mielensä pahoittavatkin. 😂

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli sama tehtävä. Paljon täällä Helsingissä pienikokoinen tyttö on valitsemassa maanviljelijän ammattia, joka on sekä minun että miehen isovanhempien ammattia. Mitä lie hyötyä listata se sinne.

Saisinko saman suomeksi, kiitos.

Se, että suurin osa suvusta on esim. teollisuuden palveluksessa tai kaupallisella alalla, kertoo mahdollisesti myös omista taipumuksista. Tai että suurin osa suvusta olisi ihmisläheisessä työssä vaikka lastenhoitajina, sairaanhoitajina ja opettajina. Tai että on vaikka paljon taiteilijoita ja luovien ammattien edustajia suvussa. Ehkä itselläkin on taipumuksia ja vahvuuksia sinne suuntaan?

Toki silti kannattaa avoimin mielin etsiä omaa tietään opinnoissa ja ammativalinnassa.

Lopetin yläasteen 3 vuotta sitten, ei onneksi kyselty tollasia. Mikä mun pitäis olla jos suvusta löytyy ainakin nopeesti mietittynä kirurgi, insinööri, pari lähihoitajaa ja siivoja?

Onhan se kamalaa, kun toisella ei ole mitään käsitystä ammateista, koska vanhemmat tai isovanhemmat eivät ole koskaan tehneet mitään työkseen. Toinen taas listaa pankinjohtajan, sydänkirurgin, arkkitehdin ja rehtorin ja niiden vierelle liudan maanviljelijöitä,sairaanhoitajia, insinöörejä ja opettajia. Miten maailma voi olla niin eriarvoine, että tisen suvussa ei tarvitse käydä töissä, toisen suvussa täytyy.

Veikkaan, että keskiverto teinillä ei ole mitään käsitystä, missä sukulaiset ovat tai ovat olleet töissä. 

Ja ajatella sitä reipasta nuorta, jonka suvusta löytyy lähinnä eläkeläisiä ja pitkäaikaistyöttömiä..

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se opo tietää, että on helpompi ryhtyä miettimään ammatinvalintaa tuttujen ammattien kautta. Yleensä nuoret tietävät, mitä hammaslääkäri-isä tekee työkseen, millaista koulutusta on tarvinnut jne. Sitten voi pohtia, haluaako ponnistella samalla tavalla, haluaako tehdä samantapaista työtä, mikä siinä työssä olisi hyvää, mikä huonoa. Vastaavasti moni nuori tietää tädin miehen bussikuskin hommista, tädin työstä päivähoidon palvelupäällikkönä jne. Ja jos ei tiedä, on korkea aika kysellä!

Siitä sitten ryhdytään miettimään, millaista ammatinvalintaa itse voisi ajatella.

Suuri osa lapsista tuntuu tietävän todella huonosti mitä vanhemmat tekee työkseen.

Juuri ap:han tässä rakentaa luokkayhteiskuntaa, jos hänen mielestään on jollakin tavalla noloa, jos lapsen vanhempi on vaikka putkimies tai siivooja tai kaupan kassa eikä kirurgi tai muuta hänen mielestään hienoa. Tulevaisuudessa on onnea, jos ylipäänsä rehellistä työtä on tehtävänä. Ja nyt jo nähdään, että akateemisesti koulutettuja on liikaa, koska julkishallintoon ei enää paperinpyörittäjiä tarvita, kun tietokoneet tekevät työt. Nytkin on jäämässä pankeista tuhansia työttömiksi.

Hyviä suvun ammatteja on esimerkiksi: ruhtinas, herttua, paroni, huumekauppias. Jos näitä ei löydy niin olet alaluokkaa. Sorry.

Meidän suvussa on ainakin: teloittaja, tähtilaivan kapteeni, vakooja, suurvisiiri, jääkarhujen kasvattaja ja Del Monte -mies.