Ei huvita mennä vanhemmille jouluksi, kun lapsenlapsia saatuaan eivät enää kiinnostu meistä lapsettomista aikuisista lapsistaan

Vierailija kirjoitti:

Joulu on lasten juhla :) Aloittaja olet jo aikuinen, ja ei se joulu silloin enää sama ole kuin lapsena. Käyt vanhemmillasi vaikka syömässä, ja vietät muuten joulun omassa kodissasi.

Todella toivon, että sinulla ei ole ainakaan nuorempia sisaruksia. Toivon myös, että sinulla on vain yksi lapsi, niin voit keskittyä ihan täysillä vain yhteen etkä sysää viatonta sisarusta pois luotasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuminen on vaikeaa. Ei ole ihan helppoa hyväksyä, että lapsuus on takana ja elämä ja ihmiset muuttuvat. Sisko ei lapsia saatuaan ole enää sama sisko, jonka kanssa jouluyönä kikatella ja vertailla lahjoja vaan sisko on ensisijaisesti äiti, sitten vaimo ja vasta sen jälkeen sisko. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu hyväksyä se, ettei olekaan enää ihmisille se kaikista tärkein kuten lapsuudessa vaan heillä on elämässään uusia ihmisiä, jotka he asettavat etusijalle. 

Suorastaan tyly näkemys, että perheestä tulisi jotenkin vähemmän tärkeä, kun uusia ihmisiä astuu kuvioon. Sisar on sisar, eikä tunteeni häntä kohtaan muutu, vaikka rinnalle tulisi muutakin. Ymmärrän, että myös minä olen hänelle edelleen tärkeä ja meillä on edelleen oma ainutlaatuinen suhteemme, jota vaalia aina kun tilaisuus sallii. Olkoon ne vaikka sitten satunnaiset kikatteluhetket aikuisinakin.

Enhän mä väittänytkään, että sisar ei olisi tärkeä. Hän vaan ei ole enää kaikista tärkein vaan kaikista tärkeimpiä ovat omat lapset ja puoliso. Sen jälkeen tulevat omat vanhemmat ja sisarukset. 

Entä jos puolison kanssa menevät sukset ristiin? Nouseeko sisarus taas pykälän ylöspäin jos tarvitset jakajaa/kuuntelijaa yksinhuoltajan arjen kuormittavuuteen? Vaarallinen, itsekeskeinen tie. En lähtisi arvottamaan suhteita noin. En enää ihmettele, mistä lapsettomien sisarusten paha mieli kumpuaa, kuka haluaa aina tulla vasta muiden, tärkeämpien jälkeen.

Ei vaan siskon asema on sama kuin on ollut ennen eroakin. Onhan sillä siskolla omakin elämänsä. Ja eronneella ystävänsä ja kaverinsa sisarustensa lisäksi. Mä taas en yhtään ihmettele, mistä parisuhdeongelmat ja lasten ja nuorten ongelmat johtuu, jos vanhemmat eivät pidä puolisoaan ja lapsiaan elämänsä tärkeimpinä ihmisinä. 

Mutta sinun mukaan sitä lapsetonta lasta et pidä sitten enää tärkeänä, kun toinen lapsistasi saa lapsia. Sen lapsettoman toiveet voi unohtaa, koska se lapsellinen lapsesi on maailman tärkein ja perinteet ja kaikki muutetaan sen mukaan ja se lapseton lapsesi pitää ymmärtää, että tulee vain kutsuttuna joulupöytään, eikä saa odottaa joulusta mitään, eikä sinulta mitään. Vain ja ainoastaan se lapsi, kenellä on mies ja lapsia. Hänen ympärillään tulet pyörimään joulut ja muut juhlat.

Mä nyt tarkoitin lapsilla alaikäisiä. Enkä missään sanonut, että aikuiset lapset eivät olisi tärkeitä. Mutta minusta on ihan normaalia, että alaikäiset lapset, varsinkin pienet lapset, joudutaan huomioimaan ensin ja vasta sitten huomioidaan aikuiset, olivatpa he mitä sukua tahansa. 

Näinhän sinä kerroit jo aiemmin. Kun toinen lapsistasi saa lapsia, niin lapsenlapset menevät ohi oman lapsesi, siis sen, kenellä ei ole lapsia. Eli panet oman lapsesi toissijaiseksi, kun toinen on saanut lapsenlapsia.

Onneksi itse olin omalle äidilleni aina oma lapsi, vaikka sisarukseni saivatkin lapsenlapsia ennen minua. Olin jopa tärkeämpi niitä lapsenlapsia, koska olin äitini oma lapsi.

Mutta kun se oma lapsi on jo aikuinen, hänen tulisi kyllä jo pärjätä ja hieman sopeutua.

Olen toista mieltä. Minulla on jo lapsenlapsia, silti omat lapseni menevät kaiken eteen. Niillä lapsenlapsilla on oma äiti, joka panee ne kaiken edelle. Minä panen omat lapseni.

Todella hyvä pointti. Nämä lapsenlapset kaiken edelle pistävät ovat varmaan niitä isovanhempia, jotka sitten loukkaantuvat kun apu ei kelpaa tai suuttuvat, kun eivät saa järjestää nuoren lapsiperheen asioita mieleisekseen, vaan paha miniä sabotoi kaiken :)

Vierailija kirjoitti:

Niin se menee,että paitsioon jää ne lapsettomat. Mä olen 19 ja heti kun muutin kotoa mun huoneesta tehtiin lastenhuone siellä ehkä kerran parissa kuussa yöpyvälle lapsenlapselle. Mä joudun nukkumaan joulun sohvalla, kun lapsenlapselle pitää olla oma rauhallinen huone jossa nukkua, ei siis voi laittaa isänsä kanssa samaan huoneeseen. En tule myöskään saamaan yhtään lahjaa ja sain listan asioista jotka mun pitäis leipoa ja hankkia. Helvetin kiva, kun rahaa on vuokran jälkeen loppukuuksi 80€ ja siitä kustantaa leipomistarvikkeet, laskut ja ruuat

Onko sulla jokin erityinen syy yöpyä vanhempiesi luona useammin kuin heidän lspsenlapsensa vai miksi mielestäsi sulla pitäisi olla oma huone vanhempiesi luona?

Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?

Mieheni vanhemmat eivät ole kiinnostuneita meistä mieheni pikkuveljen saatuaan vauvan. Ei heitä kiinnosta,että syövän takia menetin kohtuni ja vielä pari vuotta olen kontrollin alaisena. Ymmärrän täysin. Mutta löytyisikö teillä joku yhteinen keskitie? Pitäisi heidän ymmärtää,että ihmisillä eri elämäntilanteet ja te lapsettomatkin olette tärkeitä!<3

Oma lapsi on ja tulee olla aina tärkein. Toki näille persoonallisuushäriöisille äideille, joille vaikkapa oma tytär on uhka ja kateuden kohde, se lapsellinen vaikkapa poikalapsi tarjoaa oivan poispääsyn muistaa ja arvostaa omaa tytärtään.

Kyllä tässä maassa varmaan aika paljon on tätä lajia. Varsinkin näissä leski-ihmisissä, mitä on saanut tuttaviaan lukea. 

Ei ihme, että on niin paljon ahdinkoa täällä, jos omat äidit jättävät ne toiset lapsensa oman onnensa nojaan heti ensimmäisen lapsenlapsensa ilmaanuttua. Sitten ei ikään kuin muuta historiaa enää olekaan. Kieroonhan se seuraavakin sukupolvi kasvaa, kun kokee olevansa kaiken huomion keskipisteenä kaiken aikaa. Ja ketju senkun jatkuu ja pahoinvointi kasvaa expotentiaalisesti sukupolvesta toiseen.

Nälviminen ja kilpailu. Oikeastaan kun tarkemmin ajattelee, en enää ihmettelee, että Suomessa on MILJOONA sinkkutaloutta. Se on aikas paljon muutaman miljoonan aikuistaloudessa :) - kannattaisikohan katsoa tässäkin ketjussa kommentoivien, että mikä oikein meni pieleen. 

On nimenomaan ÄÄRIMMÄISEN tärkeää osoittaa niille OMILLE lapsilleen sitä tärkeyttä ja ensiarvoisuutta ohi sen lastenlasten väen, että oppivat myös tätä kautta arvostamaan vanhempaa väkeä. Heitä ennen täällä eläneitä. Vain niin kulttuuri voi säilyä elossa.

Tosin täällähån kaikki uudet tuulet menee kansaan kuin häkä. Kannattaisi tässäkin kohtaa miettiä, että miksiköhän niin.

Niinpä.

;)

Vierailija kirjoitti:

Kysyn nyt ihan riitaa haastamatta, kun ketjussa ilmeisesti on lapsellisia kirjoittajia, että miten te olette huomioineet lapsettomat sisaruksenne, jos vietätte tuolla lailla lapsuudenperheen kesken joulua? Toivotatteko hyvää joulua, kysyttekö kuulumisia, mietittekö ylipäätään mitä sisarus saattaisi joulunvietolta haluta?

Jatkokysymys, että onko ketjun lukeminen laittanut miettimään asioita uudelta kantilta ja aiotteko ehkä tänä vuonnatoimia toisin kuin aiemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se menee,että paitsioon jää ne lapsettomat. Mä olen 19 ja heti kun muutin kotoa mun huoneesta tehtiin lastenhuone siellä ehkä kerran parissa kuussa yöpyvälle lapsenlapselle. Mä joudun nukkumaan joulun sohvalla, kun lapsenlapselle pitää olla oma rauhallinen huone jossa nukkua, ei siis voi laittaa isänsä kanssa samaan huoneeseen. En tule myöskään saamaan yhtään lahjaa ja sain listan asioista jotka mun pitäis leipoa ja hankkia. Helvetin kiva, kun rahaa on vuokran jälkeen loppukuuksi 80€ ja siitä kustantaa leipomistarvikkeet, laskut ja ruuat

Onko sulla jokin erityinen syy yöpyä vanhempiesi luona useammin kuin heidän lspsenlapsensa vai miksi mielestäsi sulla pitäisi olla oma huone vanhempiesi luona?

19 -vuotiaasta kyse, haloo. Monet tuon ikäiset asuvat vielä opintojen ohessa viikonloput lapsuudenkodissaan, jottei tarvitse yksin solussa kököttää. En ymmärrä ajatustapaa, jossa napanuora pitää olla täysin katkaistu, ennenkuin ajokortin muste on kuivunut (jos sellaisen hankkii). Aikuistuminen ja itsenäistyminen on prosessi, joka ei ole valmis heti 18 -vuotissynttäreiden aamuna.

Vierailija kirjoitti:

Niin se menee,että paitsioon jää ne lapsettomat. Mä olen 19 ja heti kun muutin kotoa mun huoneesta tehtiin lastenhuone siellä ehkä kerran parissa kuussa yöpyvälle lapsenlapselle. Mä joudun nukkumaan joulun sohvalla, kun lapsenlapselle pitää olla oma rauhallinen huone jossa nukkua, ei siis voi laittaa isänsä kanssa samaan huoneeseen. En tule myöskään saamaan yhtään lahjaa ja sain listan asioista jotka mun pitäis leipoa ja hankkia. Helvetin kiva, kun rahaa on vuokran jälkeen loppukuuksi 80€ ja siitä kustantaa leipomistarvikkeet, laskut ja ruuat

Tervetuloa aikuisuuteen. Olet nyt itse vastuussa itsestäsi, ei vanhempasi. Heillä ei ole enää mitään velvollisuuksia sinua kohtaan. Sinulla ei oletusarvoisesti ole oikeutta päättää siihen mitä he tekevät omaisuudellaan ja kenen hyväksi.

Sinulla ei ole koskaan ollut "omaa" huonetta, se on ollut aina vanhempiesi omaisuutta ja he ovat antaneet sen sinun käyttöösi kotona asuessasi.  Sinulla on oma huone omassa asunnossasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se menee,että paitsioon jää ne lapsettomat. Mä olen 19 ja heti kun muutin kotoa mun huoneesta tehtiin lastenhuone siellä ehkä kerran parissa kuussa yöpyvälle lapsenlapselle. Mä joudun nukkumaan joulun sohvalla, kun lapsenlapselle pitää olla oma rauhallinen huone jossa nukkua, ei siis voi laittaa isänsä kanssa samaan huoneeseen. En tule myöskään saamaan yhtään lahjaa ja sain listan asioista jotka mun pitäis leipoa ja hankkia. Helvetin kiva, kun rahaa on vuokran jälkeen loppukuuksi 80€ ja siitä kustantaa leipomistarvikkeet, laskut ja ruuat

Onko sulla jokin erityinen syy yöpyä vanhempiesi luona useammin kuin heidän lspsenlapsensa vai miksi mielestäsi sulla pitäisi olla oma huone vanhempiesi luona?

Minkä helvatan takia se lapsenlapsi ei voi nukkua samassa huoneessa isänsä kanssa edes silloin kun talo on täynnä väkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin se menee,että paitsioon jää ne lapsettomat. Mä olen 19 ja heti kun muutin kotoa mun huoneesta tehtiin lastenhuone siellä ehkä kerran parissa kuussa yöpyvälle lapsenlapselle. Mä joudun nukkumaan joulun sohvalla, kun lapsenlapselle pitää olla oma rauhallinen huone jossa nukkua, ei siis voi laittaa isänsä kanssa samaan huoneeseen. En tule myöskään saamaan yhtään lahjaa ja sain listan asioista jotka mun pitäis leipoa ja hankkia. Helvetin kiva, kun rahaa on vuokran jälkeen loppukuuksi 80€ ja siitä kustantaa leipomistarvikkeet, laskut ja ruuat

Tervetuloa aikuisuuteen. Olet nyt itse vastuussa itsestäsi, ei vanhempasi. Heillä ei ole enää mitään velvollisuuksia sinua kohtaan. Sinulla ei oletusarvoisesti ole oikeutta päättää siihen mitä he tekevät omaisuudellaan ja kenen hyväksi.

Sinulla ei ole koskaan ollut "omaa" huonetta, se on ollut aina vanhempiesi omaisuutta ja he ovat antaneet sen sinun käyttöösi kotona asuessasi.  Sinulla on oma huone omassa asunnossasi.

aika järkyttävää, miten kylmästi täällä kohkataan että lapsella ei olisi muka OMAA huonettaan täytettyään sen 19v. varmaan lapsellisen kirjoittama. on ne aika pellejä.

En olisi uskonut, että yksikään av:n ketju voisi aiheuttaa näin pahan mielen. Ihmiset ovat käsittämättömän julmia perheenjäseniään kohtaan, eivätkä edes näe omassa käyttäytymisessään mitään vikaa.

On jopa sellaisia vanhempia jtka säilyttävät kuolleen lapsensa huoneen ennallaan koskematta. Tätä ei toki lapsellinen ymmärrä. Miten voisikaan. Onhan hän lapsellinen. Vain ja hänen lapsensa merkitsee jotain. Hänen maailmassaan. Ja oma sisar tai veli on pelkkä uhka ja perinnönjakaja. Jonka toki yrittää puhaltaa itselleen.

Mä olen huomannut myös, että lapsettomana pikkuisen ärsyttää tämän joulunalusaika ja perheellisen siskoni pillin mukaan hyppääminen. Olen saanut pitkästä aikaa lomaa ennen joulua ja siskoni olettaa, että vietän lomani plus kaikki jäljellä olevat viikonloput hänen ja lapsensa kanssa vanhemmillamme. En todellakaan jaksa sitä lapsiperhehulinaa ja olenkin juuri tuosta syystä vela. Jos kieltäydyn menemästä, minua syyllistää sisko, äiti ja isä sekä loputkin sukulaiset. Ja tietenkin ennen joulua menen siivoamaan ja laittamaan joulua vanhempieni luokse, jotta siskoni perheineen voi tulla suoraan valmiiseen pöytään. Joten ymmärrän ap:tä tosi hyvin, muakin sieppaa tuommoinen.

Milloin tämä "joulu on lasten juhla -vouhotus on alkanut? Joulu on koko perheen yhteinen juhla jossa kaikille on tarkoitus tulla hyvä mieli. Lastenjuhlat on esim. lapsen synttärit.

Minä sain lapseni ennen sisarustani, eikä joulujuttuja muutettu muuten kuin niin, että pukki tuli taas käymään jakamassa lahjat. Lapsi solahti jouluun ihan niin kuin arkeenkin, omana osasenaan. Ikinä ei tarvinnut meidän takia jouluisin mitään erityisjärjestelyitä. Vanhempani(joilla joulu on aina järkätty perheen kesken) ilmoittivat ihan itse moneltako on jouluruoka, ja milloin pukki saapuu(naapuri), ja me järjestettiin aatto niin, että "aikataulut" pitivät. 

Nyt kun sisaruksellani on pari leikki-ikäistä, on ihan hirveää kaaosta joka joulu. Lapset sitä ja lapset tätä, miten tullaan syömään jne. Vaihdetaan ruokailuajankohtaa vielä puoli tuntia ennen h-hetkeä, ja pidetään nyt ainakin viimeiseen asti epävarmuudessa toisia aikataulusta, että on vaikea suunnitella jouluun mitään muuta menoa. Lapset pelleilevät pöydässä, ottavat sellaisia ruokia mistä eivät yhtään tykkää muutenkaan, ja sitten yököttelevät ja sylkevät lautasilleen. Ruokailu on yhtä lasten kohkaamista. Viimeisimpänä sisaruksellani oli halu järjestää joulu "omassa kotona" kun ostivat talon itselleen. Noh, tuo "omassa kotona" tarkoitti sitten sitä että äitini ja sisarukseni puolison äiti väänsivät jouluruuat kotonaan, ja kuljettelivat sitten niitä ja lisäastioita edestakaisin, kävivät siivoamassa sisaruksellani joulusiivon jne. Lapset määräsivät koko joulun mitä tehdään ja monelta, ja vanhemmat, ja isovanhemmat hyppäsivät sitten niiden pillin mukaan. Oli ihan kamalaa katsottavaa! Minä ja lapseni, joka on kohta aikuinen, kävimme vain syömässä, ja joulupukin visiitin verran, ja poistuimme kaikessa hiljaisuudessa  takavasemmalle.

Kysyin äidiltäni mites se joulu tänä vuonna järkätään, niin hän sanoi että he eivät lähde jouluksi kotoa  yhtään mihinkään, tervetuloa syömään kello 17. :D Arvatenkin tuosta ajasta aletaan taas vääntämään viimeistään aattona, mutta ilmotin jo äidilleni että me tulemme klo 17, ja jos lapset haluavat syödä aiemmin, niin me syömme sitten klo 17, että laita viestiä mitä tuon itse joulupöytään, ja kuinka paljon. 

Olen vanhempieni iltatähti ja lapsena olin itsestäänselvästi osana teinien/aikuisten joulua. Kun itse olin teini, sisarukset alkoivat saada lapsia. Siinä vaiheessa joulua alettiinkin viettää lasten juhlana. Laitoin kyllä innoissani sisarusten lapsille lahjoja, siinä yläkouluikäisenä olin innoissani ja ylpeä tädin roolistani. No, sain sentään itsekin lahjoja niin kauan kuin asuin vielä kotona, tosin vuosi vuodelta vähemmän mutta sen kyllä ymmärsin. Sitten tulikin jo se vuosi kun aikuisille ei enää hankittu lahjoja, olin 19-vuotias vasta omilleni muuttanut nuori. Siinä vaiheessa sisarusten lapset olivat suurimmaksi osaksi uhmaikäisiä pentuja joille ei kelvannut mikään ruoka ja joulut olivat melkoista hulinaa. Ja sitten kun vihdoin sain itse lapsia, oltiin taas vaihdettu teinien/aikuisten jouluun, kun on niin kiva olla aikuismaisesti ja rauhallisesti, eikä sitä nyt enää mitään ylettömiä lahjavuoria kun vähemmälläkin pärjää. Tosin olin jo ennen lapsia päätynyt viettämään joulua mieheni suvun kanssa, siellä kun osattiin ottaa huomioon kaikki. 

Saman koin ollessani parikymppinen ja siskoni saatua esikoisensa. Koko joulu oli yhtä höösäämistä lahjavuoreen hukkuvan puolivuotiaan taaperon ympärillä enkä minä saanut kuin sen pakollisen pyjaman lahjaksi. Sen koommin ei ole joulu ollut joulu minulle. Kun omat lapseni olivat pieniä, isovanhemmat hössäsivät toki mutta rauhallisemmin. Sanoivat jopa minulle, etteivät ole meistä kiinnostuneita vaan lapsistani.

 Nykyään kun omat lapset ovat teinejä, heitän heidät mummolaan ja karkaan omiin puuhiini: vaellan poikaystäväni kanssa laavulle kinkku-laatikko-rosolliateria mukanamme ja vietämme jouluaattoa hiljaisuudesta ja rauhasta nauttien. Emme osta liikaa lahjoja. Emme kokkaile järjettömästi ruokaa. Näin on paljon parempi kaikille.

Tässä olisi vakava miettimisen paikka monelle, mahtaako vaan kukaan tarttua. Sen vain sanon, että silloin ihmisen vasta pitääkin kasvaa aikuiseksi, kun saa omia lapsia. Tuntuu sekin prosessi olevan monella äidillä ja isällä kesken, jos on nuorilla kuopuksillakin.

Onpa inhottava tilanne! Minun lapseni on vanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi ja myönnän kyllä että nykyään mennään aika pitkälti hänen aikataulussaan ja ehdoillaan kun tapaamme lapsuudenperhettäni. Kaksi nuorempaa siskoani ovat kuitenkin todella ihastuneita lapseeni ja heitä ei vaikuta hirveästi haittaavan asia. Toki yritämme tehdä kaiken mahdollisimman aikuisystävällisesti, mutta päiväunet ja iltaunet ikävä kyllä sanelevat arkeamme tällä hetkellä ja olen kiitollinen siitä että perheeni huomioi tämän. Ymmärrän tosi hyvin miten helposti lapsettomat lapset jäävät lastenlasten varjoon, ja se on todella ikävää. Toisaalta lapset ovat pieniä vain pienen hetken ja varsinkin jouluna lasten asema on korostunut.

Jouluna vanhempamme ostavat meille ihan tasapuolisesti lahjoja, minä saan ehkä hieman vähemmän kuin siskoni koska lapseni saa aivan järkyttävän kasan lahjoja vanhemmiltani. Tämä on minusta reilua. Siskojeni kanssa emme ole vuosiin ostaneet lahjoja, sovimme jo teini-iässä että jätämme keskenäiset lahjat pois ja ostamme yhdessä vanhemmillemme jotain hienompaa.