Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko jonkun parisuhde elpynyt todella rankan ja epäreilun vauvavuoden jälkeen?
29.11.2017 |
Meillä on siis lähes yksivuotias lapsi, jolla oli vauvana refluksi. Hän nukkui lähinnä pienissä pätkissä ehkä 8-10 tuntia vuorokaudessa, eli äidin unet olivat usein vain parin - kolmen tunnin mittaisia ja mistään päiväunista oli turha haaveillakaan. Mies reagoi tähän tilanteeseen pakenemalla autotalliin tissuttelemaan ja jätti minut yksin selviämään järjettömässä univajeessa. Ensimmäiset puoli vuotta oli lähinnä yhtä kidutusta, sen jälkeen alkoi helpottaa huomattavasti.
Mies jäi kotiin vauvan ollessa yhdeksänkuinen, ja minä lähdin vuorostani töihin. Mies oli todella ehdoton siitä, että hän saa nukkua kaikki yönsä rauhassa töissä käydessään, joten oletin saman koskevan myös minua. No eipä koske, mies on todella kiukkuinen ja niiiin väsynyt, jos hoitaa yhdenkin yön, että hermot menee. Nykyään vauva kuitenkin nukkuu jo ihan järkeviä yöunia, heräilee tosin vaihtelevasti joitain kertoja yössä. Myös päiväunet ovat nykyään jo ihan mukavan pitkiä, tunnin - parin pituisia. Siitä huolimatta miehestä on ihan väärin, että hän joutuu edes välillä osallistumaan yöheräilyihin.
Minulle on tullut tästä älyttömästä epäreiluudesta ja jatkuvasta univelasta paha katkeruus ja halveksunta miestä kohtaan. Asutaan jo erillään, ja koen pääseväni paljon helpommalla nyt kuin miehen kanssa asuessani. Mietinkin tässä, että onko meillä enää mitään mahdollisuutta saada parisuhdetta toimimaan ja perhettä pysymään kasassa. Onko kukaan onnistunut pääsemään yli katkeruudestaan puolison jätettyä selviämään yksin rankoista ajoista?
Kommentit (393)
Siis jos mies on ennen vauvaa ollut tasa-arvon puolella, niin luulisi hänen nyt sen verran rationaalinen olevan, että ymmärtää, että tilanne ei ole tasa-arvoinen. Ymmärrän jos joku mies on sitä mieltä että vauvanhoito on naisten hommaa jne., mutta miten hän rationaalisesti puolustelee sitä että hänen pitää saada nukkua ja sun ei pidä? Pakkohan hänellä on sille joku peruste olla jos ei ole täysi idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin joku jo kirjoitti täällä miehesi teki ns klassiset eli jätti yhteisen velvollisuutenne sinun hoidettavaksi yksinään. Reilua? No ei tosiaankaan ja ihan naurettava oli kommentti "miehen fysiologisista eroista" jotka heikentävät valvomisen sietokykyä ym. Tosiasia on se että miehesi ei halua tehdä kuin tietyn osan hommista ja sulle jää loput (muitakaan ei ole.) Kyllähän se katkeroittaa, en jatkaisi suhdetta kun luottamus toiseen on jo mennyt eikä hän edes halua pyytää anteeksi sitä että olet joutunut kantamaan omien velvollisuuksiesi lisäksi hänelle kuuluvaa osaa.
Ap, voimia ja kokemuksesta tiedän: kaikki miehet eivät ole puolisosi kaltaisia vaan huomaavaisia, hyviä ja vastuuntuntoisia. Sellaiset ovat tosin harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin edelliset: laitatte paperille ihan kaiken minuutti minuutilta. Sitten vertaatte ja katsotte, että kumpikin saa yhtä paljon omaa aikaa ja lepoa. Samalla tavalla voitte verrata lapsen vauva-aikaa. Jos mies ei ymmärrä ja tunnusta tilannetta jossa olet ollut, eikä siis pyydä sitä anteeksi, en usko, että voit enää kunnioittaa miestäsi. En jatkaisi suhdetta miehen kanssa, jota en arvosta.
Ole itse varovainen, ettet ryhdy kostamaan. Jos kostat, mies saa siitä syyn olla antamatta anteeksi; onhan hän rikoksensa jo sovittanut. Koston kierre ei ole hyvä ja rakentava kierre.
Tällä hetkellä on vaikea laittaa vapaa-aikaa tasan, sillä haluan tietysti viettää aikaa lapsen kanssa työpäivien jälkeen. Nukkumiset pitäisi kyllä saada jaettua reilummin. Tai oikeastaan ainoa reilu jako tässä vaiheessa olisi se, että mies hoitaisi kaikki yöt, sillä minä olen hoitanut ne tähän asti.
Kostaminen on kieltämättä käynyt mielessä, mutta en ole keksinyt mitään, mikä ei vaikuttaisi haitallisesti lapseen. Ja toisaalta haluan pitää välit kunnossa, vaikka erottaisiinkin. Tekisi kyllä mieli laittaa mies elämään edes kuukausi minun elämääni, että hän ymmärtäisi vähän, mitä on minulta vaatinut. En usko, että mies selviäisi siitä, enkä voi sitä oikeasti tehdä, etten joudu olemaan kokonaan erossa vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät pysty samalla tavalla valvomaan kuin naiset. Tai ei ainakaa meillä. Mielummin annoin karhun nukkua ja kärsin itse kuin että toinen on raivopäänä yöt kun joutuu valvomaan. On ihan fysiologinen juttu. Ekalla oli koliikki, nukkui 10-15min kerrallaan. Toinen nukkui paremmin vauvana mutta myöhemmin korvatulehdukset ja astma vaikeuttivat nukkumista. Itse hoidin lähes kaikki yöt kun olivat pieniä, takaisin olen ”vaivan” saanut, kun nyt isä touhuilee isompien lasten kanssa ja saa esim. Tappelut ja kiukuttelut loppumaan pelkällä katseella, kun minua ei lapset tottele vaikka kiljuisin kuinka. Näin kärjistetysti.
En ole katkera vauvavuosien valvomisesta, vaan ajattelen että se hoitaa kuka parhaiten siihen sillä hetkellä kykenee ja nyt esim. Saan omaa aikaa täysin riittävästi.
Hahhah, olet mennyt halpaan kun olet tämän uskonut. Entä sota-aika? Haetaanko yö-hommiin sitten vaikka nuorten miesten äidit kun ei miehet pysty valvomaan? Entäs ne kaikki miehet, jotka istuvat koneella yökaudet?
Hän taisi nyt tarkoittaa sitä että naiset kokee ja käsittelee lasten itkun ja yövalvomiset eri tavalla. Miehillä ei ole samanlaista yhteyttä lapseen. Naisilla on parempi vaistomainen kyky tulkita lasta ja siten reagoida paremmin. Mies kokee olevansa huutavan lapsen kanssa paljon avuttomampi kuin nainen ja siten miehen kokema stressi on suurempi.
En usko, että jatkossakaan tulee toimimaan. Jos lapsenhoidosta tulee välttämätön paha ja siitä taistelua kumpi voi olla hoitamatta lasta niin yhteistä perheaikaa ei tule koskaan.
Jos voisitte hoitaa lasta yhdessä ja viettää aikaa perheenä niin ehkä olisi jotain toivoa mutta kertomasi perusteella huonolta vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät pysty samalla tavalla valvomaan kuin naiset. Tai ei ainakaa meillä. Mielummin annoin karhun nukkua ja kärsin itse kuin että toinen on raivopäänä yöt kun joutuu valvomaan. On ihan fysiologinen juttu. Ekalla oli koliikki, nukkui 10-15min kerrallaan. Toinen nukkui paremmin vauvana mutta myöhemmin korvatulehdukset ja astma vaikeuttivat nukkumista. Itse hoidin lähes kaikki yöt kun olivat pieniä, takaisin olen ”vaivan” saanut, kun nyt isä touhuilee isompien lasten kanssa ja saa esim. Tappelut ja kiukuttelut loppumaan pelkällä katseella, kun minua ei lapset tottele vaikka kiljuisin kuinka. Näin kärjistetysti.
En ole katkera vauvavuosien valvomisesta, vaan ajattelen että se hoitaa kuka parhaiten siihen sillä hetkellä kykenee ja nyt esim. Saan omaa aikaa täysin riittävästi.
Mihinköhän tämä "fysiologinen juttu" perustuu? Älä nyt ihmeessä levittele tällaista vahingollista roskaa.
Meistä minä (nainen) tarvitsen enemmän unta kuin mies (havaittu esim. niin, että kun saamme nukkua miten kauan haluamme niin minä nukun systemaattisesti pitempään, ja toisaalta olen myös väsyneempi samanpituisten unien jälkeen). En silti ikinä ajattelisi, että miehen pitäisi hoitaa KAIKKI yövalvomiset. Kyllä jokainen tarvitsee unta, vaikka tarpeen määrä on yksilöllinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin edelliset: laitatte paperille ihan kaiken minuutti minuutilta. Sitten vertaatte ja katsotte, että kumpikin saa yhtä paljon omaa aikaa ja lepoa. Samalla tavalla voitte verrata lapsen vauva-aikaa. Jos mies ei ymmärrä ja tunnusta tilannetta jossa olet ollut, eikä siis pyydä sitä anteeksi, en usko, että voit enää kunnioittaa miestäsi. En jatkaisi suhdetta miehen kanssa, jota en arvosta.
Ole itse varovainen, ettet ryhdy kostamaan. Jos kostat, mies saa siitä syyn olla antamatta anteeksi; onhan hän rikoksensa jo sovittanut. Koston kierre ei ole hyvä ja rakentava kierre.
Tällä hetkellä on vaikea laittaa vapaa-aikaa tasan, sillä haluan tietysti viettää aikaa lapsen kanssa työpäivien jälkeen. Nukkumiset pitäisi kyllä saada jaettua reilummin. Tai oikeastaan ainoa reilu jako tässä vaiheessa olisi se, että mies hoitaisi kaikki yöt, sillä minä olen hoitanut ne tähän asti.
Kostaminen on kieltämättä käynyt mielessä, mutta en ole keksinyt mitään, mikä ei vaikuttaisi haitallisesti lapseen. Ja toisaalta haluan pitää välit kunnossa, vaikka erottaisiinkin. Tekisi kyllä mieli laittaa mies elämään edes kuukausi minun elämääni, että hän ymmärtäisi vähän, mitä on minulta vaatinut. En usko, että mies selviäisi siitä, enkä voi sitä oikeasti tehdä, etten joudu olemaan kokonaan erossa vauvasta.
Anteeksi nyt, mutta minua huolestuttaisi sinun asemassasi myös se, miten hän hoitaa vauvaa päivisin. Leikkiikö, viekö ulos, vastaako tarpeisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis jos mies on ennen vauvaa ollut tasa-arvon puolella, niin luulisi hänen nyt sen verran rationaalinen olevan, että ymmärtää, että tilanne ei ole tasa-arvoinen. Ymmärrän jos joku mies on sitä mieltä että vauvanhoito on naisten hommaa jne., mutta miten hän rationaalisesti puolustelee sitä että hänen pitää saada nukkua ja sun ei pidä? Pakkohan hänellä on sille joku peruste olla jos ei ole täysi idiootti.
Kyllä hän aina välillä lupautuu hoitamaan lasta, mutta sitten hän on niiiiiin loppu hoidettuaan yhden yön, vaikka voi hyvin nukkua päivällä päiväunet, toisin kuin minä. Hänellä on myös mielestään rankempaa kuin minulla, sillä hän joutuu hakemaan lapsen aamulla luokseen, kun minä aloitan työt (teen töitä kotona). Edelleenkään hän ei ymmärrä, että minä hoidin kaikkien öiden lisäksi myös aamut, päivät ja illat kotona ollessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät pysty samalla tavalla valvomaan kuin naiset. Tai ei ainakaa meillä. Mielummin annoin karhun nukkua ja kärsin itse kuin että toinen on raivopäänä yöt kun joutuu valvomaan. On ihan fysiologinen juttu. Ekalla oli koliikki, nukkui 10-15min kerrallaan. Toinen nukkui paremmin vauvana mutta myöhemmin korvatulehdukset ja astma vaikeuttivat nukkumista. Itse hoidin lähes kaikki yöt kun olivat pieniä, takaisin olen ”vaivan” saanut, kun nyt isä touhuilee isompien lasten kanssa ja saa esim. Tappelut ja kiukuttelut loppumaan pelkällä katseella, kun minua ei lapset tottele vaikka kiljuisin kuinka. Näin kärjistetysti.
En ole katkera vauvavuosien valvomisesta, vaan ajattelen että se hoitaa kuka parhaiten siihen sillä hetkellä kykenee ja nyt esim. Saan omaa aikaa täysin riittävästi.
Hahhah, olet mennyt halpaan kun olet tämän uskonut. Entä sota-aika? Haetaanko yö-hommiin sitten vaikka nuorten miesten äidit kun ei miehet pysty valvomaan? Entäs ne kaikki miehet, jotka istuvat koneella yökaudet?
Hän taisi nyt tarkoittaa sitä että naiset kokee ja käsittelee lasten itkun ja yövalvomiset eri tavalla. Miehillä ei ole samanlaista yhteyttä lapseen. Naisilla on parempi vaistomainen kyky tulkita lasta ja siten reagoida paremmin. Mies kokee olevansa huutavan lapsen kanssa paljon avuttomampi kuin nainen ja siten miehen kokema stressi on suurempi.
Ja paskanmarjat. Se yhteys syntyy lasta hoitamalla ja tietenkään sitä ei synny jos jo lähtökohtana on sysätä yövalvomiset naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten itsekkin olet huomannut niin pääset helpommalla ilman miestä.. mä en todellakaan antaisi anteeksi, että mies ei ole hoitanut öitä sinun ollessa töissä. Tuskin jatkossakaan hoitaa osuuttaan jos tulee jotain vastoinkäymisiä vaan menee sieltä missä aita matalin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin edelliset: laitatte paperille ihan kaiken minuutti minuutilta. Sitten vertaatte ja katsotte, että kumpikin saa yhtä paljon omaa aikaa ja lepoa. Samalla tavalla voitte verrata lapsen vauva-aikaa. Jos mies ei ymmärrä ja tunnusta tilannetta jossa olet ollut, eikä siis pyydä sitä anteeksi, en usko, että voit enää kunnioittaa miestäsi. En jatkaisi suhdetta miehen kanssa, jota en arvosta.
Ole itse varovainen, ettet ryhdy kostamaan. Jos kostat, mies saa siitä syyn olla antamatta anteeksi; onhan hän rikoksensa jo sovittanut. Koston kierre ei ole hyvä ja rakentava kierre.
Tällä hetkellä on vaikea laittaa vapaa-aikaa tasan, sillä haluan tietysti viettää aikaa lapsen kanssa työpäivien jälkeen. Nukkumiset pitäisi kyllä saada jaettua reilummin. Tai oikeastaan ainoa reilu jako tässä vaiheessa olisi se, että mies hoitaisi kaikki yöt, sillä minä olen hoitanut ne tähän asti.
Kostaminen on kieltämättä käynyt mielessä, mutta en ole keksinyt mitään, mikä ei vaikuttaisi haitallisesti lapseen. Ja toisaalta haluan pitää välit kunnossa, vaikka erottaisiinkin. Tekisi kyllä mieli laittaa mies elämään edes kuukausi minun elämääni, että hän ymmärtäisi vähän, mitä on minulta vaatinut. En usko, että mies selviäisi siitä, enkä voi sitä oikeasti tehdä, etten joudu olemaan kokonaan erossa vauvasta.
Anteeksi nyt, mutta minua huolestuttaisi sinun asemassasi myös se, miten hän hoitaa vauvaa päivisin. Leikkiikö, viekö ulos, vastaako tarpeisiin?
Uskon, että hän vastaa muuten tarpeisiin hyvin, mutta ulos hän ei lasta vie ikinä. Usein mies myös katselee televisiota ja antaa lapsen touhuta omiaan, mutta kyllä hän myös aktiivisesti opettaa lapselle uusia juttuja ja hoitaa siinä mielessä hyvin.
Lapsi menee tammikuussa päivähoitoon, sillä haluan nähdä, miten työnjako menee sitten, kun olemme molemmat töissä. Miehen mukaan jaetaan tasapuolisesti, mutta minun on vaikea uskoa siihen. Mies olisi halunnut olla pidempäänkin kotona, mutta minusta lapsen on parempi mennä päivähoitoon, että hän pääsee päiväsaikaankin ulos eikä vasta myöhään illalla, kun minä ehdin hänet viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miten sen lapsen olo paranee siinä, että sen vieressä valvotaan? Kevyt unihorros riittää, ei tarvi olla koko ajan valveilla.
Onpa outoa haluta jäädä hoitovapaalle mutta kuvitella että yöhoito ei kuuluisi pakettiin. No mikäs sen mukavampi puuhastella päivisin 8h lapsen kanssa ja lykätä se sitten takaisin työssä käyvän vastuulle. Kunnon itsekäs sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi tyhmä kysymys, mutta miten sen lapsen olo paranee siinä, että sen vieressä valvotaan? Kevyt unihorros riittää, ei tarvi olla koko ajan valveilla.
No minä en ainakaan osaa olla heräämättä lapsen huutoon. Hän heräilee edelleen syömään tai kaipaa tuttia, itkee mahakipuja, itkee hampaidentuloa, itkee, kun ei saa nenä tukossa hengitettyä jne. Välillä yöt sujuvat ihan suht hyvin, mutta välillä ne ovat yhtä tuskaa, kun lapsi valvottaa koko ajan. Hän ei osaa vielä rauhoittua yksin, vaan huutaa niin pitkään, että häntä rauhoitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin edelliset: laitatte paperille ihan kaiken minuutti minuutilta. Sitten vertaatte ja katsotte, että kumpikin saa yhtä paljon omaa aikaa ja lepoa. Samalla tavalla voitte verrata lapsen vauva-aikaa. Jos mies ei ymmärrä ja tunnusta tilannetta jossa olet ollut, eikä siis pyydä sitä anteeksi, en usko, että voit enää kunnioittaa miestäsi. En jatkaisi suhdetta miehen kanssa, jota en arvosta.
Ole itse varovainen, ettet ryhdy kostamaan. Jos kostat, mies saa siitä syyn olla antamatta anteeksi; onhan hän rikoksensa jo sovittanut. Koston kierre ei ole hyvä ja rakentava kierre.
Tällä hetkellä on vaikea laittaa vapaa-aikaa tasan, sillä haluan tietysti viettää aikaa lapsen kanssa työpäivien jälkeen. Nukkumiset pitäisi kyllä saada jaettua reilummin. Tai oikeastaan ainoa reilu jako tässä vaiheessa olisi se, että mies hoitaisi kaikki yöt, sillä minä olen hoitanut ne tähän asti.
Kostaminen on kieltämättä käynyt mielessä, mutta en ole keksinyt mitään, mikä ei vaikuttaisi haitallisesti lapseen. Ja toisaalta haluan pitää välit kunnossa, vaikka erottaisiinkin. Tekisi kyllä mieli laittaa mies elämään edes kuukausi minun elämääni, että hän ymmärtäisi vähän, mitä on minulta vaatinut. En usko, että mies selviäisi siitä, enkä voi sitä oikeasti tehdä, etten joudu olemaan kokonaan erossa vauvasta.
Anteeksi nyt, mutta minua huolestuttaisi sinun asemassasi myös se, miten hän hoitaa vauvaa päivisin. Leikkiikö, viekö ulos, vastaako tarpeisiin?
Uskon, että hän vastaa muuten tarpeisiin hyvin, mutta ulos hän ei lasta vie ikinä. Usein mies myös katselee televisiota ja antaa lapsen touhuta omiaan, mutta kyllä hän myös aktiivisesti opettaa lapselle uusia juttuja ja hoitaa siinä mielessä hyvin.
Lapsi menee tammikuussa päivähoitoon, sillä haluan nähdä, miten työnjako menee sitten, kun olemme molemmat töissä. Miehen mukaan jaetaan tasapuolisesti, mutta minun on vaikea uskoa siihen. Mies olisi halunnut olla pidempäänkin kotona, mutta minusta lapsen on parempi mennä päivähoitoon, että hän pääsee päiväsaikaankin ulos eikä vasta myöhään illalla, kun minä ehdin hänet viedä.
Mies kuulostaa patalaiskalta..
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät pysty samalla tavalla valvomaan kuin naiset. Tai ei ainakaa meillä. Mielummin annoin karhun nukkua ja kärsin itse kuin että toinen on raivopäänä yöt kun joutuu valvomaan. On ihan fysiologinen juttu. Ekalla oli koliikki, nukkui 10-15min kerrallaan. Toinen nukkui paremmin vauvana mutta myöhemmin korvatulehdukset ja astma vaikeuttivat nukkumista. Itse hoidin lähes kaikki yöt kun olivat pieniä, takaisin olen ”vaivan” saanut, kun nyt isä touhuilee isompien lasten kanssa ja saa esim. Tappelut ja kiukuttelut loppumaan pelkällä katseella, kun minua ei lapset tottele vaikka kiljuisin kuinka. Näin kärjistetysti.
En ole katkera vauvavuosien valvomisesta, vaan ajattelen että se hoitaa kuka parhaiten siihen sillä hetkellä kykenee ja nyt esim. Saan omaa aikaa täysin riittävästi.
On totta, että toiset kestävät valvomista paremmin kuin toiset, mutta mitään tekemistä sillä ei ole sukupuolen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuten itsekkin olet huomannut niin pääset helpommalla ilman miestä.. mä en todellakaan antaisi anteeksi, että mies ei ole hoitanut öitä sinun ollessa töissä. Tuskin jatkossakaan hoitaa osuuttaan jos tulee jotain vastoinkäymisiä vaan menee sieltä missä aita matalin.
Tuota itsekin pelkään, että kaikki ikävät velvollisuudet tulevat aina olemaan minun vastuullani.
Eroaisin. Entä jos käy jotain muuta, vakava sairaus tms. Kuka silloin kantaa vastuun? Sinä.
Jotenkin tuohon kuvioon sopisi myös pettäminen, oletko kärryillä, onko miehellä joku toinen jossain.
Kyllä kumppaniin pitää pystyä luottamaan ja kunnioittamaan.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän tuo ole aika tärkeä asia.