Lue keskustelun säännöt.
Onko jonkun parisuhde elpynyt todella rankan ja epäreilun vauvavuoden jälkeen?
29.11.2017 |
Meillä on siis lähes yksivuotias lapsi, jolla oli vauvana refluksi. Hän nukkui lähinnä pienissä pätkissä ehkä 8-10 tuntia vuorokaudessa, eli äidin unet olivat usein vain parin - kolmen tunnin mittaisia ja mistään päiväunista oli turha haaveillakaan. Mies reagoi tähän tilanteeseen pakenemalla autotalliin tissuttelemaan ja jätti minut yksin selviämään järjettömässä univajeessa. Ensimmäiset puoli vuotta oli lähinnä yhtä kidutusta, sen jälkeen alkoi helpottaa huomattavasti.
Mies jäi kotiin vauvan ollessa yhdeksänkuinen, ja minä lähdin vuorostani töihin. Mies oli todella ehdoton siitä, että hän saa nukkua kaikki yönsä rauhassa töissä käydessään, joten oletin saman koskevan myös minua. No eipä koske, mies on todella kiukkuinen ja niiiin väsynyt, jos hoitaa yhdenkin yön, että hermot menee. Nykyään vauva kuitenkin nukkuu jo ihan järkeviä yöunia, heräilee tosin vaihtelevasti joitain kertoja yössä. Myös päiväunet ovat nykyään jo ihan mukavan pitkiä, tunnin - parin pituisia. Siitä huolimatta miehestä on ihan väärin, että hän joutuu edes välillä osallistumaan yöheräilyihin.
Minulle on tullut tästä älyttömästä epäreiluudesta ja jatkuvasta univelasta paha katkeruus ja halveksunta miestä kohtaan. Asutaan jo erillään, ja koen pääseväni paljon helpommalla nyt kuin miehen kanssa asuessani. Mietinkin tässä, että onko meillä enää mitään mahdollisuutta saada parisuhdetta toimimaan ja perhettä pysymään kasassa. Onko kukaan onnistunut pääsemään yli katkeruudestaan puolison jätettyä selviämään yksin rankoista ajoista?
Kommentit (393)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että miehellä on tosiaan aktivoitunut todella syvät virtaukset isäksi tulemisen myötä. Varmasti ainakin hankala suhde vanhempiin, varhaislapsuuden kokemuksia tarpeiden ohittamisesta jne. Ja ehkä se miehesi äiti yrittää nyt paikata omaa huonoa omatuntoaan omista äitiyden virheistään hoitamalla vauvaa kun asutte erillänne, vaikkei sitä tehnyt kun asuitte vielä yhdessä sillä olithan sinä paikan päällä, vaan tuli ainoastaan kahvittelemaan.
Minulla oli exä joka kuulostaa hieman samanlaiselta kuin miehesi. Hän sekosi väsymyksestä, muuttui hyvin aggressiiviseksi ja kohdisti henkistä väkivaltaa minuun. Löi kerran mutta onneksi säikähti itsekin sitä niin pahasti että se jäi yhteen kertaan. Mies ei osannut lainkaan käsitellä väsyneenä tekemiään virheitä vaan vaihtoehdot olivat joko totaalinen itsesäälissä rämpiminen, esim. solvasi ja haukkui minua kamalalla tavalla tai heitti minut ulos kodistani jotta saisi nukkua, mutta aamulla soitti epätoivoisia puheluita perääni kunnes jouduin palaamaan kotiin lohduttamaan miestä. Tai vaihtoehtoisesti totaalinen oman paskan käyttäytymisen kiistäminen eikä siihen mitkään ulkopuoliset objektiiviset arviot tai paperille kirjoittaminen auttanut lainkaan. Eli aivan sairaita käyttäytymismalleja. Aina taustalla oli joko stressin aiheuttama unettomuus ja joskus alkoholi. Miehellä oli vaikea lapsuus ja vaikka oli näennäisesti hyvissä väleissä kummankin vanhempansa kanssa, oli alkoholisti-isän hylätyksi tuleminen ja uhriutuvan narsismin piirteitä omaavan yh-äidin kanssa kasvaminen tehnyt miehestä tunne-elämältään aika vammautuneen. Lapsista en voinut edes haaveilla hänen kanssaan. Lopulta jätin miehen kuuden vuoden liiton jälkeen, sillä hän ei suostunut menemään terapiaan. Jälkeenpäin olen keskustellut yhden neuropsykologin kanssa joka kertoi että joillain ihmisillä väsymys tosiaan aiheuttaa aivoissa samanlaisia väärinreitityksiä kuin toisilla kova känni. Limbinen järjestelmä yrittää kaikin keinoin pitää kiinni siitä että ihminen saisi nukkua ja sitten mennään sellaiseen siilipuolustusmoodiin.
Minusta sinä et voi edes lapsen vuoksi palata yhteen miehen kanssa ja teidän pitää ottaa sosiaaliviranomaiset tähän kuvioon mukaan. Epäilen nimittäin että miehesi juo edelleen mutta salaa sen sinulta. Tuo ettei jaksa viedä lasta edes pihalle päivisin vaan toljottaa telkkaria voi olla merkki humalatilasta. Ja sitten kun lapsi oppii liikkumaan enemmän ja kaikenlaiset vaaratilanteet triplaantuvat, ei reaktiokyky riitä.
Äääh, jotenkin olen luottanut siihen, että mies ei juo, mutta enhän minä sitä tosiaan mistään varmaksi tiedä. En kyllä tiedä, ratkaisisiko ero ongelmaa, sillä sitten ainakin joudun antamaan lapsen isälleen ilman, että voin yhtään valvoa häntä. Nyt olen taas ihan hukassa, että mitä ihmettä tässä nyt tekisi.
Miksi sun pitäisi antaa lasta isälle, jos hän on päivittäin lipittävä ALKOHOLISTI.
Silloin sinä ET SAA antaa lasta. Vain valvotut tapaamiset tulee kyseeseen.
Mies ei ole juonut muutamaan kuukauteen lainkaan. Ei kukaan ole antamassa lasta humalaiselle isälle.
Etkö tiennyt että alkoholistit salaavat juomistaan? Sinisilmäistä sinun puoleltasi, jos uskot kaiken mitä hän sanoo. Jos on lipittänyt tuntikausia autotallissa sillä aikaa kun sinä hoidat vastasyntynyttä vauvaa, niin sehän kertoo jo kaiken; mies on alkoholisti. Ja jos ei kykene viemään lasta ulos päivän aikana, ei hän ole kykeneväinen lastenhoitaja. Silmät auki nyt!!!
Tää on niin totta. Tuo salaa lipittely, ja jo silloin valehtelu, ei tiedä hyvää. Oma isäni oli alkoholisti. Mutta hän joko oli selvinpäin tai viihtyi kapakassa joka päivä ja veti perseet. Mitään välimuotoja ei ollut, joten ei tarvinnut arvailla. Selvänä kautena hän ei ikinä olisi jättänyt äitiäni pulaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista upeista aviomiehista ei tule hyvaa isaa. Minun ex oli unelma. Todella huomioiva ja rakastava aviomies mutta lapsen synnyttya ei ollut huomioiva ja osallistuva. Eroonhan siita paadytiin.
Siinä varmaan kannattaisi ensin selvittää että haluaako tämä todella huomioiva ja rakastava aviomies lasta, vai tekeekö sen painostuksen alla tai jopa vain naisensa mieliksi. Naiset vain monesti alkavat koohottaa niin älyttömästi lasten hankkimisen ympärillä, että puolison mielipidettä ei oikeasti kuunnella. Moni mies sortuu väärään valintaan, jos vaihtoehtona on ero tai lapsentekeminen. Siinä on tuoreen äidin turhaa syytellä kuin itseään, jos väärillä keinoilla saattoi lapsen perheeseen, ja lapsen hoito on miehelle pakkopullaa. Ei huomioiva ja rakastava mies ilman syytä miksikään muutu, kaikille muutoksille on olemassa aivan selkeä syy/seuraus ketju, jos sen vain vaivautuu ottamaan selville, eikä vain keskity toisen syyttelemiseen.
Kuten kirjoitin jo heti alkuun, meillä ainakin mies halusi lasta yhtä paljon kuin minäkin. Käytiin jopa lapsettomuustutkimuksissa, kun raskaaksi tulemisessa kesti pitkään.
Tuohan nimenomaan on sitä toisen syyttelyä, että laitetaan lapsen hankkiminen naisen syyksi. Jos aikuinen mies ei osaa sanoa, että ei halua mullistaa koko elämäänsä lapsen hankkimisella, on varmaan parempi hankkia joku edunvalvoja, ettei tee vieläkin huonompia päätöksiä toisten halutessa niin.
Painostuksen alla, ja vaimon menettämisen pelosta, monet miehet osaavat peitellä haluttomuutensa lastensaantia kohtaa todella hyvin. Joissakin tapauksissa totuuden selvittäminen vaatii naiselta hieman enemmän kuin jokaisen lastenrattaan nähdessään, oih, eikö olisi mukavaa jos meilläkin olisi vauva? Monet miehet rakastavat naisiaan niin paljon että ovat valmiita tekemään lapsen vastoin tahtoaan, jotta eivät vain menettäisi naistaan toiselle miehelle, joka haluaa tehdä lapsia. Tämä on valitettava totuus, halusi sen myöntää tai ei. Naisten pitäisi oikeasti oppia kuuntelemaan ja lukemaan sitä mitä mies todella sanoo ja ajattelee.[/quote]
Siis wtf? Jos se nainen haluaa niitä lapsia ja mies ei, ja mies ei saa suutaan auki siinä pelossa, että menettää naisen, niin naisen täytyisi tämä lapsihaluttomuus osata lukea telepaattisesti miehen ajatuksista? Ja sitten mitä? Se mieshän menettää naisen joka tapauksessa, jos siis nainen niitä lapsia haluaa ja sitten telepaattisesti selvittää että mies ei niitä halua. Että olisiko kaikille osapuolille yksinkertaisempaa ja helpompaa olla suora ja rehellinen niistä lisääntymisasioista? Kun niitäkin naisia on paljon, jotka eivät lapsia halua. Saisivat sitten kaikki etsiä itselleen kumppanin, jolla on samanlaiset tulevaisuuden toiveet. Olisi elämä huomattavasti helpompaa ja miellyttävämpää kaikille, säästyttäisiin paljolta murheilta. Just saying.
Valitettavasti rehellisyys on katoava, jollei jo kokonaan kadonnut pääoma suomessa! Suhteen miellyttämisvaiheessa on täysin turhaa rakastuneelta kysyä että haluatko lapsia. Kun ollaan hitsautumassa yhteen, joo joo joo, on takuu vastaus monelle kysymykseen kuin kysymykseen. Pitäisi kysyä vähemmän, ja katsoa enemmän. Jos koiria harrastava nainen kysyy rakastuneelta mieheltä että pidätkö koirista, on vastaus lähes poikkeuksetta, kyllä, tai jokin muu etäisesti myöntävä vastaus. Viisas nainen ei kysy asiaa, vaan päästää koiran irti. Kyllä reaktio kertoo että mitä mieltä mies on koirista. Vauvojen kanssa asia selviää parhaiten käymällä perheessä, jossa on lapsia. Kun "kakkavaippaisen" laittaa miehen syliin, alkaa horisontit kirkastua.
Tai sitten voi ottaa rehellisen, suoraselkäisen miehen eikä mitään venkoilevaa, raukkamaista onkimatoa. Oikealta mieheltä voi kysyä suoraan ja oikea mies vastaa suoraan.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
376 jatkaa vielä nimimerkille "mies77" :
Tässä lopuksi kuluvan vuoden lokakuulta tutkimus, jossa todettiin että kulttuurista ja kielestä riippumatta vauvoille lässytetään eli puhutaan "vauvakieltä", ja tässäkin todetaan että vauvoille lässyttäminen auttaa näitä kielellisessä kehityksessä, kuten esim. äänenpainojen merkityksen ymmärtämisessä (liittyy ilmeisesti herkkyyskausiin) :
"With their kids, mothers switch into a special communicative mode known as “motherese” or “baby talk” — an exaggerated and somewhat musical form of speech. While it may sound silly to adults, research has shown that it plays an important role in language learning, engaging infants’ emotions and highlighting the structure in language, to help babies decode the puzzle of syllables and sentences."
"Baby talk is not a new discovery, of course.
“We’ve known for a long time that adults change the way they speak when they are addressing babies,” said Jenny Saffran, a professor of psychology at the University of Wisconsin-Madison who was not involved in this research. “They speak more slowly, use shorter sentences, talk at a higher pitch and swoop their pitch up and down more often than when they are speaking to other adults.”
What sets this work apart, Saffran explained, was that “this is the first study to ask whether [mothers] also change the timbre of their voice, manipulating the kinds of features that differentiate musical instruments from one another. This is fascinating because clearly speakers are not aware of changing their timbre, and this new study shows that it is a highly reliable feature of the way we speak to babies.”"
https://www.princeton.edu/news/2017/10/12/uncovering-sound-motherese-ba…
Toivottavasti nyt ei mennyt viikonloppu ihan kokonaan pilalle, kun joudut nöyrtymään tieteellisen tutkimuksen edessä... Joillekin miehille (etenkin setäselitykseen taipuvaisille) on kova paikka olla väärässä. :p
-Nainen77
P.S.: nämä tutkimukset myös antavat erittäin painavan syyn lukea pikkulapsille ääneen. CD-kirjat ja kuunnelmat ja muut sellaiset eivät ole sama asia, kuin ottaa muksu kainaloon ja avata kirja. Ja lukea juuri niin kuin pikkulapsille luetaan: ääntä muutellen. :)
Perustan artikuloimani asian ihan omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini ja kokemuksiini oman jälkikasvuni kanssa, sekä ystävä, sukulais ja tuttavapiiriini kuuluvien ihmisten kanssa. Sinun linkittämät "tutkimukset" eivät ohita minun omaa henkilökohtaista näkö/kuulo/kokemusperäisiä havaintojani asiasta. Sinun tutkimus pitäisi ensin käydä perin pohjin läpi, että onko sillä yleensä minkäänlaista todenmukaista arvoa. Yleensa se joka maksaa, saa sellaisen tutkimuksen josta on maksanutkin. Näitä kaikenmaailman asiantuntijoita ja tutkijoita kun tuntuu mahtuvan 13 jokaiseen tusinaan. Terveellisen ruoan kanssa on sama juttu! Lähes joka "viikko" tulee tietoa että kananmuna on tutkimusten mukaan vaarallista, ja seuraava viikon tutkimus osoittaakin päinvastoin. Pelkästään lasten varhaiskasvatuksessa, ja asiantuntijoiden mielipiteissä, sana kulttuurimarxismi on sellainen juttu joka selvittää todella paljon, mistä asiassa todellisuudessa on kysymys. Se mitä sinä oksennat ulos kirjoituksesi lopussa, kertoo jonkun asian minun kirjoituksissa osuneen sinuun ja syvälle! Sitä se totuus tekee, se viiltää enemmän kuin mikään kaksiteräinen miekka.
Ei kannata tän tunnekylmän juntin kanssa jankata. Ihan sama mitä yliopistotutkimukset sanovat, kyllä maallikon mielipiteet ne aina ohittavat. Luultavasti tyypin omilla lapsilla on vakavia tunne-elämän häiriöitä, mutta eipähän ole niille ainakaan lässytetty!
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
376 jatkaa vielä nimimerkille "mies77" :
Tässä lopuksi kuluvan vuoden lokakuulta tutkimus, jossa todettiin että kulttuurista ja kielestä riippumatta vauvoille lässytetään eli puhutaan "vauvakieltä", ja tässäkin todetaan että vauvoille lässyttäminen auttaa näitä kielellisessä kehityksessä, kuten esim. äänenpainojen merkityksen ymmärtämisessä (liittyy ilmeisesti herkkyyskausiin) :
"With their kids, mothers switch into a special communicative mode known as “motherese” or “baby talk” — an exaggerated and somewhat musical form of speech. While it may sound silly to adults, research has shown that it plays an important role in language learning, engaging infants’ emotions and highlighting the structure in language, to help babies decode the puzzle of syllables and sentences."
"Baby talk is not a new discovery, of course.
“We’ve known for a long time that adults change the way they speak when they are addressing babies,” said Jenny Saffran, a professor of psychology at the University of Wisconsin-Madison who was not involved in this research. “They speak more slowly, use shorter sentences, talk at a higher pitch and swoop their pitch up and down more often than when they are speaking to other adults.”
What sets this work apart, Saffran explained, was that “this is the first study to ask whether [mothers] also change the timbre of their voice, manipulating the kinds of features that differentiate musical instruments from one another. This is fascinating because clearly speakers are not aware of changing their timbre, and this new study shows that it is a highly reliable feature of the way we speak to babies.”"
https://www.princeton.edu/news/2017/10/12/uncovering-sound-motherese-ba…
Toivottavasti nyt ei mennyt viikonloppu ihan kokonaan pilalle, kun joudut nöyrtymään tieteellisen tutkimuksen edessä... Joillekin miehille (etenkin setäselitykseen taipuvaisille) on kova paikka olla väärässä. :p
-Nainen77
P.S.: nämä tutkimukset myös antavat erittäin painavan syyn lukea pikkulapsille ääneen. CD-kirjat ja kuunnelmat ja muut sellaiset eivät ole sama asia, kuin ottaa muksu kainaloon ja avata kirja. Ja lukea juuri niin kuin pikkulapsille luetaan: ääntä muutellen. :)
Perustan artikuloimani asian ihan omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini ja kokemuksiini oman jälkikasvuni kanssa, sekä ystävä, sukulais ja tuttavapiiriini kuuluvien ihmisten kanssa. Sinun linkittämät "tutkimukset" eivät ohita minun omaa henkilökohtaista näkö/kuulo/kokemusperäisiä havaintojani asiasta. Sinun tutkimus pitäisi ensin käydä perin pohjin läpi, että onko sillä yleensä minkäänlaista todenmukaista arvoa. Yleensa se joka maksaa, saa sellaisen tutkimuksen josta on maksanutkin. Näitä kaikenmaailman asiantuntijoita ja tutkijoita kun tuntuu mahtuvan 13 jokaiseen tusinaan. Terveellisen ruoan kanssa on sama juttu! Lähes joka "viikko" tulee tietoa että kananmuna on tutkimusten mukaan vaarallista, ja seuraava viikon tutkimus osoittaakin päinvastoin. Pelkästään lasten varhaiskasvatuksessa, ja asiantuntijoiden mielipiteissä, sana kulttuurimarxismi on sellainen juttu joka selvittää todella paljon, mistä asiassa todellisuudessa on kysymys. Se mitä sinä oksennat ulos kirjoituksesi lopussa, kertoo jonkun asian minun kirjoituksissa osuneen sinuun ja syvälle! Sitä se totuus tekee, se viiltää enemmän kuin mikään kaksiteräinen miekka.
Ei kannata tän tunnekylmän juntin kanssa jankata. Ihan sama mitä yliopistotutkimukset sanovat, kyllä maallikon mielipiteet ne aina ohittavat. Luultavasti tyypin omilla lapsilla on vakavia tunne-elämän häiriöitä, mutta eipähän ole niille ainakaan lässytetty!
Kannattaa tutkia kulttuurimarxismia, ja sen vaikutusta yliopistoihin, sekä yliopistojen tutkimuksiin, asia valkenee aivan uudessa valossa tämän jälkeen. Väännetäänpä rautalangasta... Jos henkilökohtaisen näkö, kuulo ja tuntoaistiin perustuvien havaintojeni perusteella, itse henkilökohtaisesti huomaan että punaisena hehkuva hellan levy polttaa käden. Luuletko todellakin että muutan mieltäni asiasta, jos joku yliopiston professorin tutkimus koittaa väittää minulle päinvastaista? Tässä suomalaiset ovat harvinaisen aivopestyjä ja tyhmiä, kun uskotaan sokeasti auktoriteetteihin, eikä ristiriidan sattuessa luoteta omiin havaintoihin, kun joku professori on väittänyt päinvastoin.
Viimeisen kahden sukupolven aikana kasvatusmenetelmät on myllätty täysin! Kaikki, koko elämä pyörii lasten ympärillä, etkä mitään voi tehdä liikaa! Minun sukupolven lapsilta, ja eteenkin sitä aikaisemman sukupolven ei lapsilta kyselty yhtään mitään! Tuloksena oli sukupolvet jotka rakentivat ennennäkemättömän hyvinvoinnin Suomeen. Nykyiset kasvatusalan ammattilaiset ovat rakentaneet ennennäkemättömän pahoinvoinnin suomen lapsille, nuorille ja sitä kautta myös aikuisille. Kaikilla olemassa olevilla mittapuilla lapsen, nuoret ja myöskin vanhemmat perheissä voivat pahoin! Mielenterveyspalveluiden ja mielenterveyslääkkeiden käyttö on suorastaan räjähtänyt käsiin! Ongelma on aivan jokaisen nähtävillä, omin silmin, jos vain edes hieman vaivautuu katsomaan ympärilleen. Itse olen tämän huomannut oman kokemukseni perusteella, erona kunnolla kasvatetuista omista lapsistani, verrattuna heidän kavereihin, jotka ovat kasvatusalan ammattilaisten hedelmää. Lisäksi tämä näkyy vuosien kokemuksena vapaaehtoistyössä nuorison parissa. Tuhon jäljet lapsissa ja nuorissa ovat niin kiistattomat että asiasta ei ole edes mitään mieltä keskustella, aivan sama olisi väittää mustaa valkoiseksi. Nämä kasvatusalan "ammattilaiset" ovat muokanneet lasten kasvatuksen täysin uuteen uskoon suomessa, ja seuraamukset ovat lähinnä katastrofaaliset, ennennäkemätön pahoinvointi! Siinä on aivan turhaa kenenkään professorin tulla väittämään minulle että tämä nykyinen systeemi on parempi kuin entinen! Joka muuta väittää, hänellä itsekusetuksen mittasuhteet lähentelevät kliimaksia!
Vierailija kirjoitti:
Silloin sinä ET SAA antaa lasta. Vain valvotut tapaamiset tulee kyseeseen.
Mies ei ole juonut muutamaan kuukauteen lainkaan. Ei kukaan ole antamassa lasta humalaiselle isälle. Etkö tiennyt että alkoholistit salaavat juomistaan? Sinisilmäistä sinun puoleltasi, jos uskot kaiken mitä hän sanoo. Jos on lipittänyt tuntikausia autotallissa sillä aikaa kun sinä hoidat vastasyntynyttä vauvaa, niin sehän kertoo jo kaiken; mies on alkoholisti. Ja jos ei kykene viemään lasta ulos päivän aikana, ei hän ole kykeneväinen lastenhoitaja. Silmät auki nyt!!!
No ei sitä nyt noin vain ilman minkäänlaisia todisteita ole helppo alkaa leimata toista alkoholistiksi. Varsinkin jos ennen juominen ei ole ollut ongelma. Tarkkana pitää nyt olla ja merkkejä hakea, mutta en lähtisi heti jotain lasuja tekemään varmana tietona. Lapsen paras tietenkin, mutta harkintavaraa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
En minä kyllä kristallipallosta kirjoittanut mitään, mutta jos sinä kristallipallon tunnet mielekkääksi opetellessasi tuntemaan toinen, niin siitä vain sitten. Minä kirjoitin että kun katsoo sitä käytöstä, siitä saa ihastumisvaiheessa paljon enemmän selville kuin suusta joka puhuu. Tämä sama koskee ihan yhtälailla naisia kuin miehiäkin, silloin kun yritetään näyttään niitä parhaita puolia toiselle, vaikutuksen aikaansaamiseksi. Sitä näköjään saa ostaa kilokaupalla rautalankaa, kun tälle palstalle kirjoittaa. Sen verran yksinkertaista porukkaa liikkeellä.
Eikös ne lapset kuitenkin yleensä tehdä siinä vaiheessa kun ei olla enää missään "ihastumisvaiheessa" eli monen vuoden tuntemisen jälkeen. Jos silloin mies osaa niin vakuuttavasti valehdella tällaisesta asiasta hän ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään "elämänsä pilaamisesta". Toivottavasti sinulta heruu sympatiaa yhtä paljon niitä naisia kohtaan, jotka kertovat ehkäisyn lipsahtaneen "pettämisen" puolelle, koska kyllä lapsia haluamaton puoliso varmaan oppii hyväksymään lapsen lopulta, jota nainen on kieltämisestä salaa oikeasti haaveillut ja päättänyt toteuttaa haaveen yksinään. Jostain syystä täällä kovasti tykätään kritisoida tällaista toimintaa siihen pisteeseen asti, että jokainen ehkäisyn pettämine non "pettämistä".
Mies77 kirjoitti:
Perustan artikuloimani asian ihan omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini ja kokemuksiini oman jälkikasvuni kanssa, sekä ystävä, sukulais ja tuttavapiiriini kuuluvien ihmisten kanssa. Sinun linkittämät "tutkimukset" eivät ohita minun omaa henkilökohtaista näkö/kuulo/kokemusperäisiä havaintojani asiasta. Sinun tutkimus pitäisi ensin käydä perin pohjin läpi, että onko sillä yleensä minkäänlaista todenmukaista arvoa. Yleensa se joka maksaa, saa sellaisen tutkimuksen josta on maksanutkin. Näitä kaikenmaailman asiantuntijoita ja tutkijoita kun tuntuu mahtuvan 13 jokaiseen tusinaan. Terveellisen ruoan kanssa on sama juttu! Lähes joka "viikko" tulee tietoa että kananmuna on tutkimusten mukaan vaarallista, ja seuraava viikon tutkimus osoittaakin päinvastoin. Pelkästään lasten varhaiskasvatuksessa, ja asiantuntijoiden mielipiteissä, sana kulttuurimarxismi on sellainen juttu joka selvittää todella paljon, mistä asiassa todellisuudessa on kysymys. Se mitä sinä oksennat ulos kirjoituksesi lopussa, kertoo jonkun asian minun kirjoituksissa osuneen sinuun ja syvälle! Sitä se totuus tekee, se viiltää enemmän kuin mikään kaksiteräinen miekka.
Ei kannata tän tunnekylmän juntin kanssa jankata. Ihan sama mitä yliopistotutkimukset sanovat, kyllä maallikon mielipiteet ne aina ohittavat. Luultavasti tyypin omilla lapsilla on vakavia tunne-elämän häiriöitä, mutta eipähän ole niille ainakaan lässytetty!
Kannattaa tutkia kulttuurimarxismia, ja sen vaikutusta yliopistoihin, sekä yliopistojen tutkimuksiin, asia valkenee aivan uudessa valossa tämän jälkeen. Väännetäänpä rautalangasta... Jos henkilökohtaisen näkö, kuulo ja tuntoaistiin perustuvien havaintojeni perusteella, itse henkilökohtaisesti huomaan että punaisena hehkuva hellan levy polttaa käden. Luuletko todellakin että muutan mieltäni asiasta, jos joku yliopiston professorin tutkimus koittaa väittää minulle päinvastaista? Tässä suomalaiset ovat harvinaisen aivopestyjä ja tyhmiä, kun uskotaan sokeasti auktoriteetteihin, eikä ristiriidan sattuessa luoteta omiin havaintoihin, kun joku professori on väittänyt päinvastoin.
Viimeisen kahden sukupolven aikana kasvatusmenetelmät on myllätty täysin! Kaikki, koko elämä pyörii lasten ympärillä, etkä mitään voi tehdä liikaa! Minun sukupolven lapsilta, ja eteenkin sitä aikaisemman sukupolven ei lapsilta kyselty yhtään mitään! Tuloksena oli sukupolvet jotka rakentivat ennennäkemättömän hyvinvoinnin Suomeen. Nykyiset kasvatusalan ammattilaiset ovat rakentaneet ennennäkemättömän pahoinvoinnin suomen lapsille, nuorille ja sitä kautta myös aikuisille. Kaikilla olemassa olevilla mittapuilla lapsen, nuoret ja myöskin vanhemmat perheissä voivat pahoin! Mielenterveyspalveluiden ja mielenterveyslääkkeiden käyttö on suorastaan räjähtänyt käsiin! Ongelma on aivan jokaisen nähtävillä, omin silmin, jos vain edes hieman vaivautuu katsomaan ympärilleen. Itse olen tämän huomannut oman kokemukseni perusteella, erona kunnolla kasvatetuista omista lapsistani, verrattuna heidän kavereihin, jotka ovat kasvatusalan ammattilaisten hedelmää. Lisäksi tämä näkyy vuosien kokemuksena vapaaehtoistyössä nuorison parissa. Tuhon jäljet lapsissa ja nuorissa ovat niin kiistattomat että asiasta ei ole edes mitään mieltä keskustella, aivan sama olisi väittää mustaa valkoiseksi. Nämä kasvatusalan "ammattilaiset" ovat muokanneet lasten kasvatuksen täysin uuteen uskoon suomessa, ja seuraamukset ovat lähinnä katastrofaaliset, ennennäkemätön pahoinvointi! Siinä on aivan turhaa kenenkään professorin tulla väittämään minulle että tämä nykyinen systeemi on parempi kuin entinen! Joka muuta väittää, hänellä itsekusetuksen mittasuhteet lähentelevät kliimaksia!
Oletko ottanut huomioon myös muut muuttuneet asiat yhteiskunnassamme? Jos et ole, miten voit perustaa johtopäätöksesi huonovointisuuden johtuvan ainoastaan kasvatuksesta? Esimerkiksi 80-luvun lopulla syntyneiden lasten on tutkimuksissa huomattu käyttävän/käyttäneen hälyttävän paljon mielenterveyspalveluja ja heidän olevan hyvin usein syrjäytyneitä. Arvaapa miksi? Luultavasti 90-luvun laman leikkauksista, joka on aika selkeä syyseuraussuhde. Mutta ethän sinä usko, vaikka tilasto lätkäistäisiin nenäsi eteen, koska se on tutkimus joita ei tarvitse huomioida, koska mutu on paljon parempi ja luotettavampi lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistan vielä kerran että edellä mainitun kulttuurimarxismin tavoite on juurikin indoktrinoida lapset valtion laitoksissa, eli kasvatusvastuun ottaminen pois vanhemmilta ja lasten kasvattaminen valtion laitoksissa! Kulttuurimarxistit ovat säätäneet tähän maahan sellaiset lait, että vanhemmat eivät yksinkertaisesti enää pysty kasvattamaan lapsiaan, ja sitten valtion "puuhamiehet" syyttävät vanhempia siitä, että kun eivät kasvata lapsiaan. Ratkaisuksi valtio ottaa lapset kasvatettaviksi omiin laitoksiinsa. Perinteinen hajota ja hallitse taktiikka. Lasten kasvattaminen ei ole koskaan kuulunut, eikä tule koskaan kuulumaankaan valtion laitoksille, se kuuluu vanhemmille!!! Kaikki tämä lasten ympärillä tapahtuva sössöttäminen, lässyttäminen ja lasten rajaton palvominen on luotu siksi, että lapset menettävät kunnioituksensa vanhempiinsa, ja ainoaksi turvaksi ja tueksi jää valtion laitokset.
90-luvun lamalla ei pitäisi olla mitään tekemistä sillä, miten lapset tuolloin kasvatettiin! Jos vanhemmat kasvattavat lapsensa, kuten jo tuhannen vuotta on Suomessakin ollut tapana, miten laman leikkaukset vaikuttavat lasten kasvattamiseen? Ei lasten kasvattamiseen materiaa tarvita, se onnistuu köyhemmältäkin perheeltä, ainakin ennen on onnistunut, sillä menneinä vuosisatoina jolloin lapset vielä kasvatettiin Suomessa vanhempien toimesta, täällä oli hyvin köyhää. Kasvattaminen tarvitsee ainoastaan järkeä ja päättäväisyyttä, sekä oikean ja väärän perusteellinen ymmärtäminen. Vielä kun on oikeanlainen rakkaus, se rakkaus joka ei ajattele vain mukavaa nyt, vaan ajattelee pitkällä tähtäimellä parasta, ollaan lähellä onnistumista.
Lapset EIVÄT kuulu valtiolle!!! Lapset KUULUVAT vanhemmilleen!!! Valtion laitoksilla ei ole mitään asiaa kasvattaa suomalaisten lapsia!!! Koulun tehtävä on opettaa faktoja, ei indoktrinoida lapsia omaan perverssiin elämäntapaansa. Ihmiset eivät ymmärrä että koko tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja valtionlaitosten holhouksen perusajatus on kontrolli, täydellinen kontrolli ihmisistä, kehdosta hautaan asti! Niin sokeita ja aivopestyjä ovat suomalaiset, että eivät ymmärrä tätä, vaikka ovat päästä varpaisiin valtion kahleissa koko elämänsä, ja samat tolvanat antavat valtionlaitosten ja varhaiskasvatus suunnitelmien tehdä saman omille lapsillensakin. Tällaisia vanhempia sitten rehvakkaasti kutsutaan rakastaviksi vanhemmiksi, lapsiaan vihaavia pölvästejä he ovat, sillä ei kukaan joka oikeasti lastaan rakastaa, kasvata hänestä valtion, tai kenenkään muunkaan orjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että miehellä on tosiaan aktivoitunut todella syvät virtaukset isäksi tulemisen myötä. Varmasti ainakin hankala suhde vanhempiin, varhaislapsuuden kokemuksia tarpeiden ohittamisesta jne. Ja ehkä se miehesi äiti yrittää nyt paikata omaa huonoa omatuntoaan omista äitiyden virheistään hoitamalla vauvaa kun asutte erillänne, vaikkei sitä tehnyt kun asuitte vielä yhdessä sillä olithan sinä paikan päällä, vaan tuli ainoastaan kahvittelemaan.
Minulla oli exä joka kuulostaa hieman samanlaiselta kuin miehesi. Hän sekosi väsymyksestä, muuttui hyvin aggressiiviseksi ja kohdisti henkistä väkivaltaa minuun. Löi kerran mutta onneksi säikähti itsekin sitä niin pahasti että se jäi yhteen kertaan. Mies ei osannut lainkaan käsitellä väsyneenä tekemiään virheitä vaan vaihtoehdot olivat joko totaalinen itsesäälissä rämpiminen, esim. solvasi ja haukkui minua kamalalla tavalla tai heitti minut ulos kodistani jotta saisi nukkua, mutta aamulla soitti epätoivoisia puheluita perääni kunnes jouduin palaamaan kotiin lohduttamaan miestä. Tai vaihtoehtoisesti totaalinen oman paskan käyttäytymisen kiistäminen eikä siihen mitkään ulkopuoliset objektiiviset arviot tai paperille kirjoittaminen auttanut lainkaan. Eli aivan sairaita käyttäytymismalleja. Aina taustalla oli joko stressin aiheuttama unettomuus ja joskus alkoholi. Miehellä oli vaikea lapsuus ja vaikka oli näennäisesti hyvissä väleissä kummankin vanhempansa kanssa, oli alkoholisti-isän hylätyksi tuleminen ja uhriutuvan narsismin piirteitä omaavan yh-äidin kanssa kasvaminen tehnyt miehestä tunne-elämältään aika vammautuneen. Lapsista en voinut edes haaveilla hänen kanssaan. Lopulta jätin miehen kuuden vuoden liiton jälkeen, sillä hän ei suostunut menemään terapiaan. Jälkeenpäin olen keskustellut yhden neuropsykologin kanssa joka kertoi että joillain ihmisillä väsymys tosiaan aiheuttaa aivoissa samanlaisia väärinreitityksiä kuin toisilla kova känni. Limbinen järjestelmä yrittää kaikin keinoin pitää kiinni siitä että ihminen saisi nukkua ja sitten mennään sellaiseen siilipuolustusmoodiin.
Minusta sinä et voi edes lapsen vuoksi palata yhteen miehen kanssa ja teidän pitää ottaa sosiaaliviranomaiset tähän kuvioon mukaan. Epäilen nimittäin että miehesi juo edelleen mutta salaa sen sinulta. Tuo ettei jaksa viedä lasta edes pihalle päivisin vaan toljottaa telkkaria voi olla merkki humalatilasta. Ja sitten kun lapsi oppii liikkumaan enemmän ja kaikenlaiset vaaratilanteet triplaantuvat, ei reaktiokyky riitä.
Äääh, jotenkin olen luottanut siihen, että mies ei juo, mutta enhän minä sitä tosiaan mistään varmaksi tiedä. En kyllä tiedä, ratkaisisiko ero ongelmaa, sillä sitten ainakin joudun antamaan lapsen isälleen ilman, että voin yhtään valvoa häntä. Nyt olen taas ihan hukassa, että mitä ihmettä tässä nyt tekisi.Miksi sun pitäisi antaa lasta isälle, jos hän on päivittäin lipittävä ALKOHOLISTI.
Silloin sinä ET SAA antaa lasta. Vain valvotut tapaamiset tulee kyseeseen.
Mies ei ole juonut muutamaan kuukauteen lainkaan. Ei kukaan ole antamassa lasta humalaiselle isälle.
Siinä on vaan se, että alkoholiongelmainen osaa peittää sen tissuttelunsa tosi hyvin. Esim oma äitini vuosikaudet pystyi esittämään selvää vaikka päiväkulutus oli kahden viinipullon luokkaa (joka päivä). Jopa läheisillä meni tilanteen tajuamiseen kuukausia, juurikin niin että kun ei asuttu enää yhdessä ei hänestä näkynyt se humala ellei tuntenut häntä hyvin. Ja oikeastaan silloinkaan ei oikeastaan näkynyt humala, vaan huomio kiinnittyi niihin päiviin kun hän poikkeuksellisesti oli selvin päin, silloin oli masentunut ja ahdistunut, ja humalassa "normaali".
Kuitenkin humala on humala, alkoi tapahtua outoja tapaturmia jne, ja sitten vasta tilanne selvisi muille. Eli kun ette asu yhtään yhdessä ja miehellä on motiivi peitellä juomista, niin et oikeasti pelkällä vilkaisulla näe sitä onko mies selvänä vai ei. Tai voi tietää, mitä tapahtuu kun ovi menee kiinni eikä ole odotettavissa että kukaan tulee käymään ennen seuraavaa aamua. Ja kun alkoholisti valehtelee itselleenkin, on ihan sama mitä hän sanoo, alkoholisti voi katsoa suoraan silmiin ja sanoa "mitään en ole ottanut kuukausiin", ja alkometri sitten todistaa muuta. Se rappioalkoholisti-taso jolloin alkoholismia ei voi enää kätkeä, on jäävuoren huippu, jota valtaosa alkoholisteista ei koskaan saavuta.
Ei ole tarkoitus lisätä ahdistusta, mutta kun tuossa on mukana pieni lapsi, neuvon lukemaan lisää alkoholismista äläkä usko miehen puheisiin sokeasti. Ja tee yllätysvierailuja vaikka tekosyyn nojalla, lapsen turvallisuus on niin tärkeä asia että tämmöinen "epärehellisyys" on perusteltua. Jos mies oikeasti on tunnustanut ongelman itselleen, hän ymmärtää hyvin huolesi.
Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
Toistan vielä kerran että edellä mainitun kulttuurimarxismin tavoite on juurikin indoktrinoida lapset valtion laitoksissa, eli kasvatusvastuun ottaminen pois vanhemmilta ja lasten kasvattaminen valtion laitoksissa! Kulttuurimarxistit ovat säätäneet tähän maahan sellaiset lait, että vanhemmat eivät yksinkertaisesti enää pysty kasvattamaan lapsiaan, ja sitten valtion "puuhamiehet" syyttävät vanhempia siitä, että kun eivät kasvata lapsiaan. Ratkaisuksi valtio ottaa lapset kasvatettaviksi omiin laitoksiinsa. Perinteinen hajota ja hallitse taktiikka. Lasten kasvattaminen ei ole koskaan kuulunut, eikä tule koskaan kuulumaankaan valtion laitoksille, se kuuluu vanhemmille!!! Kaikki tämä lasten ympärillä tapahtuva sössöttäminen, lässyttäminen ja lasten rajaton palvominen on luotu siksi, että lapset menettävät kunnioituksensa vanhempiinsa, ja ainoaksi turvaksi ja tueksi jää valtion laitokset.
90-luvun lamalla ei pitäisi olla mitään tekemistä sillä, miten lapset tuolloin kasvatettiin! Jos vanhemmat kasvattavat lapsensa, kuten jo tuhannen vuotta on Suomessakin ollut tapana, miten laman leikkaukset vaikuttavat lasten kasvattamiseen? Ei lasten kasvattamiseen materiaa tarvita, se onnistuu köyhemmältäkin perheeltä, ainakin ennen on onnistunut, sillä menneinä vuosisatoina jolloin lapset vielä kasvatettiin Suomessa vanhempien toimesta, täällä oli hyvin köyhää. Kasvattaminen tarvitsee ainoastaan järkeä ja päättäväisyyttä, sekä oikean ja väärän perusteellinen ymmärtäminen. Vielä kun on oikeanlainen rakkaus, se rakkaus joka ei ajattele vain mukavaa nyt, vaan ajattelee pitkällä tähtäimellä parasta, ollaan lähellä onnistumista.
Lapset EIVÄT kuulu valtiolle!!! Lapset KUULUVAT vanhemmilleen!!! Valtion laitoksilla ei ole mitään asiaa kasvattaa suomalaisten lapsia!!! Koulun tehtävä on opettaa faktoja, ei indoktrinoida lapsia omaan perverssiin elämäntapaansa. Ihmiset eivät ymmärrä että koko tämän nykyisen varhaiskasvatuksen ja valtionlaitosten holhouksen perusajatus on kontrolli, täydellinen kontrolli ihmisistä, kehdosta hautaan asti! Niin sokeita ja aivopestyjä ovat suomalaiset, että eivät ymmärrä tätä, vaikka ovat päästä varpaisiin valtion kahleissa koko elämänsä, ja samat tolvanat antavat valtionlaitosten ja varhaiskasvatus suunnitelmien tehdä saman omille lapsillensakin. Tällaisia vanhempia sitten rehvakkaasti kutsutaan rakastaviksi vanhemmiksi, lapsiaan vihaavia pölvästejä he ovat, sillä ei kukaan joka oikeasti lastaan rakastaa, kasvata hänestä valtion, tai kenenkään muunkaan orjaa.
Nyt alkaa naurattaa tämä vainoharhaisuutesi taso. Joko ei ole lääkitys kohdallaan tai sitten olet jo ottanut (jotain) liikaa.
Anna miehellesi luettavaksi tämä ketju!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko nostaa tämä ja kertoa, että saatiin vihdoin erottua monen vaiheen kautta. Nyt vaan toivotaan, että talo menee helposti kaupaksi. Nyt on todella helpottunut olo :)
AP
En minä kyllä kristallipallosta kirjoittanut mitään, mutta jos sinä kristallipallon tunnet mielekkääksi opetellessasi tuntemaan toinen, niin siitä vain sitten. Minä kirjoitin että kun katsoo sitä käytöstä, siitä saa ihastumisvaiheessa paljon enemmän selville kuin suusta joka puhuu. Tämä sama koskee ihan yhtälailla naisia kuin miehiäkin, silloin kun yritetään näyttään niitä parhaita puolia toiselle, vaikutuksen aikaansaamiseksi. Sitä näköjään saa ostaa kilokaupalla rautalankaa, kun tälle palstalle kirjoittaa. Sen verran yksinkertaista porukkaa liikkeellä.