Lue keskustelun säännöt.
Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?
Kommentit (878)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aapinen
Tavutettu! Hirveää lukuprosessin rai-ska-us-ta.
Et osaa tavata.
Osasin jo lukea mennessäni kouluun, tavaamisen opettelu oli siksi vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on kuulkaa vakuutuskirja.
Foster-Wallacen 'Päättymätön riemu' en tiedä oliko jo mainittu enkä jaksa lukea 34 sivua
Aika alkupäässä joku mainitsi Rushdien "Saatanalliset säkeet".
Minullekin tuo kirja oli raskasta luettavaa, mutta luin sen velvollisuudentunnosta: Millainen on tämä kirja, joka tuotti tekijälleen tappo-fatwan?
Maaginen realismi ei selvästikään ole minun lajini.
Joskus kirja vaatii toki aikansa ja paikkansa, kerran ajoin itseni sisään vaikeasti avautuvaan tekstiin lukemalla samanlaiseen aikaan ja ympäristöön sijoittuvan toisen kirjan. Olli Jalosen "Taivaanpallo ei lähtenyt uppoamaan", hankin ja luin sisäänajoksi R.D. Blackmoren romaanin "Rosvolaakson tytär", jonka olin ala-asteikäisenä lukenut. Sen imussa lähti Jalonenkin menemään.
T: nimim. Assburger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi väärään paikkaan eksynyt lainausmerkki.
T: nimim. Assburger
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus James Joycen Odysseuksen. En tykännyt enkä oikein ymmärtänyt mikä siinä on niin hienoa, mutta sisulla luin loppuun.
Siinä pitääkin olla opaskirja jota lukee samalla, että tajuaa kaikki piilotetut viittaukset joita kirja on täynnä. Lukuromaaninahan se on ihan sietämätön, mutta jonkinlaisena älyllisenä palapelinä kiehtova.
Jep. James Joycen Odysseus on kuin vaikkapa Rembrandtin Yövartio -taulu. Joku voi katsoa, että jahhah joukko ihmisiä joskus vanhaan aikaan jossain, tylsäääää (tai jonkun tylsimyksen elämä jossain Dublinissa jonakin päivänä, tylsääää) - ja se on yksi tulkinta. Toisaalta Yövartio-taulusta on tehty mm. elokuvia, parin tunnin dokumentti (jossa käytiin vain osa taulun sisältämistä asioista), lukuisia kirjoja ymv.
Moni taideteos on monelle aikuiselle paluuta lapsuuteen - eli aikaan, jolloin ihmetteli telkkua tai elokuvaa katsottaessa, että mille noin aikuiset nauraa, mitä ne hihittelee, mitä ne kauhistelee, eihän tossa mitään ole, tää on ihan tylsää, kun mitään ei oikeasti tapahdu, mä en tajuu hei, nää on näitä aikuisten tyhmiä juttuja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingin seudun puhelinluettelo 90-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi väärään paikkaan eksynyt lainausmerkki.
T: nimim. Assburger
Ei haittaa mittää, päin vastoin,nauratti kun ajattelin tuota "Taivaanpallo ei lähtenyt uppoamaan" kirjan nimenä. Pinnallehan ne pallot tuppaa jäämään. Kiitos vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi väärään paikkaan eksynyt lainausmerkki.
T: nimim. Assburger
Ei haittaa mittää, päin vastoin,nauratti kun ajattelin tuota "Taivaanpallo ei lähtenyt uppoamaan" kirjan nimenä. Pinnallehan ne pallot tuppaa jäämään. Kiitos vaan!
Anteeksi pilkun jäljestä puuttuva välilyönti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatana saapuu Moskovaan.
En ymmärtänyt ja sisulla vedin loppuun.
Koulussa luetettiin Camun Rutto ja joku Kafkan romaani, olisikohan ollut Oikeusjuttu. Liian varhain piti yrittää tankata todella vaikeita tekstejä. Kyllä ne tuli kahlatuksi läpi, mutta en minä niistä mitään saanut. Kumpaankaan kirjailijaan en ole tarttunut aikuisenakaan, niin vastentahtoista se tankkaus silloin nuorena oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatana saapuu Moskovaan.
En ymmärtänyt ja sisulla vedin loppuun.
Kirja tarttui käteeni vahingossa joskus parikymppisenä, en ymmärtänyt paljoakaan mutta se tapahtumien imu veti minut mukanaan silloin ja suorastaan ahmin kirjan. Minusta se oli ihan mieletöntä, todellisuuden ja fantasian rajat rikkovaa seikkailua. Se jäi mieleeni enkä tiennyt lukeneeni jonkin klassikon. Pari vuosikymmentä myöhemmin aloin muistelemaan kirjaa ja - internetin yleistyttyä - googlasin sen. Luin sen uudelleen, nyt tietoisempana Neuvosto-systeemistä ja siitä, että kirja kritisoi sitä. Ihan erilainen lukukokemus, mutta kumpi oli parempi lukukokemus, se ei ole ollenkaan niin selkeää. Ja johtuuko ero pelkästä tiedostamisesta vai vaikuttaako ikä itsessään siihen miten lukemansa kokee, en osaa sanoa.
Vedin Marxin Pääoman, Taisteluni-kirjan eräältä Hiltusen Arskalta sekä Koraanin. Jos nämä teokset ovat ketään tapattaneet niin joku maailmanhistoriallinen merkitys niillä lienee. Raamattuahan meille impataan ennenkuin sitä tietää edes haluta. Sun Tzu:n Art Of War sanoo siihen henkeen että vihollinen pitää tuntea. Näiden lukeminen oli kinkkistä eikä ihan hilpeätäkään mutta nyt luettu enemmän kuin iso osa niiden asiantuntijoista.
Kyllä Decamerone oli semmosta liipalaapaa että järkevämpää ajakäyttöä olis työntää peltitynnyriä sirkkeliin. Tai sitä kirjaa.
Jotain Vedä-kirjallisuutta tjsp pitää snobbareiden tietenkin vetää sanskriitilla. Muuhan olis rahvaanomaista popularisointia ja prolee
Vierailija kirjoitti:
Matti Pulkkinen Romaanihenkilön kuolema
Ei vaikein, mutta surkea, en kertakaikkiaan enä kestänyt vaan viskasin pois.
En ollut moneen vuoteen lukenut mitään Rosi Braidottilta, joten ehkä osittain tästä johtuen hänen teoksensa Posthuman Knowledge tuotti vaikeuksia. Sain sen kuitenkin sisulla kahlattua läpi... nyt se löytyy myös suomennettuna.
Vero oikeus