Mikä on "vaikein" kirja jonka olet lukenut?

Mario Vargas Llosan Vihreä talo

Miten päästä nobelistiksi: Kirjoita (hyvä) tarina, sekoita nivaska ja varmuuden vuoksi revi osa papereista. Sitten painokoneeseen.

Suoraan sanoen v.tutti koko ajan lukiessa.

Sofi Oksasen Stalinin lehmät.

Alkoi vaan ahdistamaan liikaa se angstisuus. 2/3 luin väkisin hampaat irvessä ja sitten annoin piutpaut kaikelle kulttuurihifistelylle.

Vierailija kirjoitti:

Platon - Valtio

Käsiteltavät aiheet on aika vaikeita jo itsessään. Kirja on kirjoitettu antiikin aikaan joten se on nykymittapuun mukaan todella sekava on hankala ymmärtää. Kirjallisuus on kehittynyt valtavasti parin tuhannen vuoden aikana.

Jotenkin kirjoittajan koko ajatusmaailma on niin erilainen kuin itsellä. Mikä on ymmärrettävää kun on täysin eri ajassa ja kulttuurissa elänyt.

Itselle kyseinen teos oli helppo, koska uskon samaan ja näen maailman samoin tavoin.

Siis siten että mitään mitä teemme, emme tee itse, vaan kaikki on käsikirjoitettua.

Vierailija kirjoitti:

Kafkan Oikeusjuttu. Oli ahdistava kokemus.

Pidin Oikeusjutun erikoisesta tunnelmasta, mutta kirja oli kirjaimellisesti vaikea lukea, koska lauseet ovat pitkiä ja rönsyileviä, minkä lisäksi kappalejaot käytännössä loistavat poissaolollaan..

Lukion pakkopullana oli Rouva Bovary. Kirja oli tylsä, ja päähenkilö tuntui typerältä ja turhalta. Vaikein yleisesti on varmaan väitöskirja, joka käsitteli geenivirheitä oppimisvaikeuksissa ja lievissä kehitysvammoissa. Se oli englanniksi, ja paljon sellaista asiaa, joka ei ollut tuttua ennestään.

Suomen kielen opintoihin kuului lukea kirjallisuutta viroksi ja unkariksi (dinosaurusten aikaan 1970-luvulla), ja kyllä oli vaikeaa, kun joka toinen sana piti sanakirjan (paperisen) avulla selvittää. Mutta läpi meni nekin tentit! En edes kirjojen nimiä muista, tuskin osasin suometaa. Jaan Krossia muistaakseni.

harry potter kirjat. ei mitään tolkkua. 

eihän kukaan ihminen voi niitä lukea. yök. yök.

Kaikki romaanit,en ymmärrä miks satuja pitäs lukea kun oikeaa tietokin on saatavilla.

ADD

Luin yk-opin tenttiin tuhatsivuisen kirjan nimeltään Organizations. Läpi meni.

Täällä Pohjantähden alla trilogia. Tuo tappaminen kun montun juurella ei saa ymmärrystä. Ja on niitä muitakin......

Joskus 15 vuotta sitten luin jonkun Sigmund Freudin kirjan ja järkytyin, kuinka mielikuvituksellista ylitulkintaa koko ukkelin teoriat ovat (ja kaikki ihmisessä palautuu aina johonkin lapsuusajan tukahdutettuun himoon). Aika hurjaa ajatella kuinka moni teoria/lähestymistapa pohjautuu noille rakennelmille.

Yritin myös pari vuotta sitten lukea jotakin Deleuzelta ja Guittarilta. Selitettyäni puolisolleni pitkällisen aivojen ylirasituksen jälkeen saamaani oivallusta tyyliin "se on niinkuin joku viiva, että jotkut asiat on ja jotkut ei" tajusin, että postmodernit teoriat pohjautuvat pitkälti vaikeaselkoisuuteen, jonka takana ei ole mitään suurta ajatusta, eikä kysymys ole välttämättä siitä, ettei lukija vain ymmärrä.

Galbrightin Runsauden yhteiskunta. Oli kuiva.

Moni on maininnut Marquesin Sadan vuoden yksinäisyyden. Itse muistan ajatelleeni silloin kauan kauan sitten että se on makuuni vähän liian viihdekirjamainen, mikä oli sinänsä outoa, koska olen varsinainen kirjojen jätemylly. Luen myös viihdettä, kunhan se ei ole mm. Dan Brownia.

Vierailija kirjoitti:

Kafkaa (en muista mikä) yritin lukea englanniksi, ei pystynyt, vaikka englantia muuten luenkin sujuvasti.

Donna Tartt - Little Friend, ei pystynyt, liian hidastempoista seisahtaneen elokuun ilman väreilyn kuvailua.

Orhan Pamuk - My name is Red - ei pystynyt. Ehkä liian kulturellia tavalliselle lukupullerolle. Voitti muistaakseni kirjallisuuden Nobelin joku vuosi. En tiedä olisiko mennyt paremmin suomeksi.

Joskus hyvin nuorena yritin lukea Umberto Econ Foucaultin heiluria, en pystynyt. Voisi kokeilla uudelleen näin nelikymppisenä.

Tämä on mielenkiintoinen ketju. Pienen ystävän seisahtunut elokuun ilma vei minut täysin mukaansa. Pitäisi varmaan yrittää lukea Orhan Pamukia.

The New Nelson Japanese-English Character Dictionary, yli 7000 japanilaista kirjoitusmerkkiä ja kymmeniä tuhansia lukutapoja sekä jotain 80000 hakusanaa.

Truddy Chasen Jänis ulvoo on yksi vaikeimmista aiheensa takia. Omaelämänkerta, järkyttävän lapsuuden kokenut kehitti itselleen kymmeniä sivupersoonia selviytyäkseen. Vaivasi pitkään mieltä.

Minun oli lukiossa hyvin vaikea saada Juoksuhaudantietä luettua. Kirjan päähenkilö on niin inhottava, etten voinut sietää häntä. Isäni on pahoinpidellyt entisiä vaimojaan minunkin silmien edessä, joten vähättelevä suhtautuminen parisuhdeväkivaltaan saa suonen sykkimään päässäni. Oli kuinka kyseessä sitten "vain yksi lyönti".

Raamattu

En valittavasti muista kirjan nimeä, mutta eräs lakiin liittyvä tenttikirja. Aika monimutkaisia tekstejä ymmärrän mutta tuosta kirjasta en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. Tuntui, että ihan kuin olisi irrallisia ja hankalia englanninkielisiä tekstejä vain summamutikassa yhdistelty ei missään loogisessa järjestyksessä.

Kaunokirjallisuudesta jonkun venäläisen tieteiskirjailijan kirja, olisikohan ollut Jefremov? Inhoan tieteiskirjallisuutta ja sekin kirja oli todella outo ja kummallisesti järjestetty. Erehdyin valitsemaan sen teini-ikäisenä äidinkielen kurssilla.

Vierailija kirjoitti:

Nabokovin Pale Fire. Kirjaa ei taida löytyä suomennettuna lainkaan, luin itse englanniksi. Juoni on ensiksikin aika haastava ja kertomus hyppii niin ajassa kuin paikassa kuin näkökulmasta toiseen ja jättää totuuden ja valheen rajan tarkoituksella epäselväksi. Kirjan kieli on todella kaunista, mutta erittäin haastavaa. Kirja on kuitenkin myös paras kirja jonka olen lukenut :)

Se  on käännetty nimellä "Kalvas hehku" joku runsaspuolenkymmentä vuotta sitten.