Lue keskustelun säännöt.
Äänestän Nils Torvaldsia presidentiksi -kannattaa Nato-jäsenyyttä
Rauhan nimissä
28.11.2017 |
Olen pettynyt Sauli Niinistön kyvyttömyyteen edistää Suomen turvallisuuspolitiikkaa riittävällä vauhdilla. Siksi joudun äänestämään RKP:n Nils Torvaldsia, koska hän ehdokkaista ainoana kannattaa Suomen liittymistä puolustusliittoon Natoon. Pekka Haavisto uskalsi sentään kyseenalaistaa Nato-kansanäänestyksen järkevyyden, jota taas Niinistö on rummuttanut. Puolustusliitto on ainoa todellinen turvatae, jota maailmassa on tarjolla. Puheet liitosta Ruotsin kanssa on löysää politikointia. Samoin EU:n oma puolustusliitto on sisäpoliittista kansalaisten tahallista hämmentämistä, koska yli 95% eu-kansalaisista on jo turvassa Natossa. Eivät he halua Suomen takia perustaa toista puolustusliittoa.
Kommentit (119)
Juuri näin. Kun Niinistöstä viimein tuli presidentti ja sen päälle saatiin vielä porvarihallitus, Suomen porvaripiirit hurrasivat taivaaseen asti, miten viimeinkin Suomi saadaan nopeasti Natoon. Eipä ole Niinistöltä eikä sen puoleen kokoomukseltakaan paljon Nato-kannanottoja herunut. Minäkin äänestän Torvaldsia ja samasta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Saadakseen takuut että Suomi ei antaisi aluettaan vihollisarmeijan käyttöön, Neuvostoliitto neuvotteli Suomen kanssa kaksi vuotta ennen toista maailmansotaa ja tarjosi mm. Suomelle erittäin edullista maa-alueiden vaihtoa, mutta Suomen poliitikot eivät tyhmyyksissään suostuneet. Se olisi saattanut säästää Suomen sodilta Ruotsin tapaan.
Baltian valtaamiseksi Venäjä rynnii sinne suoraan. Se sota ei kestä kahta päivää kauempaa ja Venäjän Itämeren sotaharjoituksissa harjoitellaan aina nimenomaan sitä.
Julkisuuteen tullut Molotov–Ribbentrop-sopimus yksiselitteisesti paljastaa miten Neuvostoliiton tavoitteena oli Suomen valtaaminen toisen maailmansodan kynnyksella. Sota oli Suomen kannalta väistämätön.
Ei se vielä paljasta mitään tuollaista. Kyse oli ainoastaan siitä, että Saksa antoi Neuvostoliitolle vapaat kädet järjestää asiat Suomen kanssa. Stalin turvautui sotaan vasta kun kaikki ehdotukset Suomen puolelta hylättiin. Esimerkiksi Paasikivi ja Mannerheim kannattivat aluevaihdoksia tai vähintäänkin todellisia neuvotteluja, mutta varsinkin ulkoministeri Erkko oli aivan ehdoton.
Suosittelen katsomaan Areenasta erinomaisen Sodan ja rauhan miehet -sarjan.
Miksi Suomen olisi pitänyt suostua Neuvostoliiton vaatimuksiin?
Ei se ole mitään neuvottelua tarjota sopimus ja sanoa, että nimi alle tai me tullaan ja tapetaan teidät.
Sankarisi Mannereheim ainakin oli sitä mieltä, että diili niissä oloissa olisi ollut järkevin vaihtoehto ja sodan lopputuloshan tuki kyseistä mielipideen oikeellisuutta.
Jos sinulla on naapurissasi täysin ylivoimainen vastustaja, joka ehdottaa sinulle maakauppaa, sillä vaihtoehdolla, että se tulee ottamaan haluamansa läntin vaikka väkisin, niin nillitätkö sinä vain vastaan ihan periaatteesta, vaikka varsin hyvin tiedät, että kyseinen diili niissä oloissa olisi itsellesi ylivoimaisesti järkevin vaihtoehto?
Sanon, että saa tulla yrittämään! Terroristien kanssa ei neuvotella.
Huonosti kävi balttian maille jotka suostuivat "järkevästi" luovuttamaan. Ukrainan holodomorista puhumattakaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Saadakseen takuut että Suomi ei antaisi aluettaan vihollisarmeijan käyttöön, Neuvostoliitto neuvotteli Suomen kanssa kaksi vuotta ennen toista maailmansotaa ja tarjosi mm. Suomelle erittäin edullista maa-alueiden vaihtoa, mutta Suomen poliitikot eivät tyhmyyksissään suostuneet. Se olisi saattanut säästää Suomen sodilta Ruotsin tapaan.
Baltian valtaamiseksi Venäjä rynnii sinne suoraan. Se sota ei kestä kahta päivää kauempaa ja Venäjän Itämeren sotaharjoituksissa harjoitellaan aina nimenomaan sitä.
Julkisuuteen tullut Molotov–Ribbentrop-sopimus yksiselitteisesti paljastaa miten Neuvostoliiton tavoitteena oli Suomen valtaaminen toisen maailmansodan kynnyksella. Sota oli Suomen kannalta väistämätön.
Neuvostoliitto oli siinä vaiheessa luopunut ajatuksesta, että Suomen kanssa voidaan päästä minkäänlaiseen sopimukseen. Suomen puolella oli aina vaan njet. Sitä paitsi Suomi alkoi enenevässä määrin seurustella Saksan kanssa joka oli Neuvostoliitolle todellinen uhka vaikka sopimuksia tehtiinkin.
Suomella ei ollut mitään velvollisuutta luovuttaa maa-aluieitaan Neuvostoliitolle. Minusta njet on sellaisen vaatimuksen edessä ihan oikea vastaus.
Sen jälkeen kun 126 875 neuvostosotilasta makasi kuolleena Suomen rajan väärällä puolella ymmärsi Stalin, että mitä se njet tarkoittaa. Parempi kun pysyy kiltisti siellä omalla puolella.
Pikemminkin suomalaiset ymmärsivät että rauha pitää tehdä hinnalla millä hyvänsä.
Suomalaisten ymmärtämisellä ei ollut mitään merkitystä, kun talvi oli takana ja olosuhteet käymässä puna-armeijalle edullisiksi. Mutta Stalin sai tiedustelutietoja Ranskan ja Englannin valmistelemasta avustuskomennuskunnasta, ja päätti ettei Suomi ole sen arvoinen, että niitä kannattaa haastaa.
Seuraavana vuonna tilanne oli toinen, Saksa oli vallannut Norjan joten lännestä oli apua turha toivoa.
Mitään apua lännestä Suomelle ei ollut tulossa, se oli toiveunta. Suomalaiset olivat täysin lopussa ja rauhan tekemistä vitkuteltiin Suomen taholta liiankin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Saadakseen takuut että Suomi ei antaisi aluettaan vihollisarmeijan käyttöön, Neuvostoliitto neuvotteli Suomen kanssa kaksi vuotta ennen toista maailmansotaa ja tarjosi mm. Suomelle erittäin edullista maa-alueiden vaihtoa, mutta Suomen poliitikot eivät tyhmyyksissään suostuneet. Se olisi saattanut säästää Suomen sodilta Ruotsin tapaan.
Baltian valtaamiseksi Venäjä rynnii sinne suoraan. Se sota ei kestä kahta päivää kauempaa ja Venäjän Itämeren sotaharjoituksissa harjoitellaan aina nimenomaan sitä.
Julkisuuteen tullut Molotov–Ribbentrop-sopimus yksiselitteisesti paljastaa miten Neuvostoliiton tavoitteena oli Suomen valtaaminen toisen maailmansodan kynnyksella. Sota oli Suomen kannalta väistämätön.
Ei se vielä paljasta mitään tuollaista. Kyse oli ainoastaan siitä, että Saksa antoi Neuvostoliitolle vapaat kädet järjestää asiat Suomen kanssa. Stalin turvautui sotaan vasta kun kaikki ehdotukset Suomen puolelta hylättiin. Esimerkiksi Paasikivi ja Mannerheim kannattivat aluevaihdoksia tai vähintäänkin todellisia neuvotteluja, mutta varsinkin ulkoministeri Erkko oli aivan ehdoton.
Suosittelen katsomaan Areenasta erinomaisen Sodan ja rauhan miehet -sarjan.
Miksi Suomen olisi pitänyt suostua Neuvostoliiton vaatimuksiin?
Ei se ole mitään neuvottelua tarjota sopimus ja sanoa, että nimi alle tai me tullaan ja tapetaan teidät.
Sankarisi Mannereheim ainakin oli sitä mieltä, että diili niissä oloissa olisi ollut järkevin vaihtoehto ja sodan lopputuloshan tuki kyseistä mielipideen oikeellisuutta.
Jos sinulla on naapurissasi täysin ylivoimainen vastustaja, joka ehdottaa sinulle maakauppaa, sillä vaihtoehdolla, että se tulee ottamaan haluamansa läntin vaikka väkisin, niin nillitätkö sinä vain vastaan ihan periaatteesta, vaikka varsin hyvin tiedät, että kyseinen diili niissä oloissa olisi itsellesi ylivoimaisesti järkevin vaihtoehto?
Sanon, että saa tulla yrittämään! Terroristien kanssa ei neuvotella.
Huonosti kävi balttian maille jotka suostuivat "järkevästi" luovuttamaan. Ukrainan holodomorista puhumattakaan!
Niin, sinun kaltaisiasi kuumapäitä oli tuolloin hallituksessa asti. Paasikiven sanoin käyttäydyttiin kuin Suomella olisi ollut suurikin mahti takanaan vaikka jopa Mannerheim sanoi puolustusvoimien suulla, että Suomi ei kestä sotaa vaan silloin menee kaikki. Ulkoministeri Erkko vieläpä sähkötti viimeiselle neuvottelumatkalle jo lähteneelle Paasikivelle että "unohda, että Neuvostoliitto on suurvalta". Kaikkein eniten varsinkin Mannerheimia otti päähän se, että Neuvostoliiton kanssa ei neuvoteltu jo 1938 eikä hänelle noista yhteydenotoista kerrottu.
Mitä taas tulee Suomen ja Baltian maiden geopoliittiseen asemaan niin se on aina ollut eri. Suomen alueella on historiassa ollut merkitystä vain Pietarin puolustamisen kannalta, Baltia sen sijaan on valtatie Venäjälle ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Saadakseen takuut että Suomi ei antaisi aluettaan vihollisarmeijan käyttöön, Neuvostoliitto neuvotteli Suomen kanssa kaksi vuotta ennen toista maailmansotaa ja tarjosi mm. Suomelle erittäin edullista maa-alueiden vaihtoa, mutta Suomen poliitikot eivät tyhmyyksissään suostuneet. Se olisi saattanut säästää Suomen sodilta Ruotsin tapaan.
Baltian valtaamiseksi Venäjä rynnii sinne suoraan. Se sota ei kestä kahta päivää kauempaa ja Venäjän Itämeren sotaharjoituksissa harjoitellaan aina nimenomaan sitä.
Julkisuuteen tullut Molotov–Ribbentrop-sopimus yksiselitteisesti paljastaa miten Neuvostoliiton tavoitteena oli Suomen valtaaminen toisen maailmansodan kynnyksella. Sota oli Suomen kannalta väistämätön.
Ei se vielä paljasta mitään tuollaista. Kyse oli ainoastaan siitä, että Saksa antoi Neuvostoliitolle vapaat kädet järjestää asiat Suomen kanssa. Stalin turvautui sotaan vasta kun kaikki ehdotukset Suomen puolelta hylättiin. Esimerkiksi Paasikivi ja Mannerheim kannattivat aluevaihdoksia tai vähintäänkin todellisia neuvotteluja, mutta varsinkin ulkoministeri Erkko oli aivan ehdoton.
Suosittelen katsomaan Areenasta erinomaisen Sodan ja rauhan miehet -sarjan.
Miksi Suomen olisi pitänyt suostua Neuvostoliiton vaatimuksiin?
Ei se ole mitään neuvottelua tarjota sopimus ja sanoa, että nimi alle tai me tullaan ja tapetaan teidät.
Sankarisi Mannereheim ainakin oli sitä mieltä, että diili niissä oloissa olisi ollut järkevin vaihtoehto ja sodan lopputuloshan tuki kyseistä mielipideen oikeellisuutta.
Jos sinulla on naapurissasi täysin ylivoimainen vastustaja, joka ehdottaa sinulle maakauppaa, sillä vaihtoehdolla, että se tulee ottamaan haluamansa läntin vaikka väkisin, niin nillitätkö sinä vain vastaan ihan periaatteesta, vaikka varsin hyvin tiedät, että kyseinen diili niissä oloissa olisi itsellesi ylivoimaisesti järkevin vaihtoehto?
Sanon, että saa tulla yrittämään! Terroristien kanssa ei neuvotella.
Huonosti kävi balttian maille jotka suostuivat "järkevästi" luovuttamaan. Ukrainan holodomorista puhumattakaan!
Niin, sinun kaltaisiasi kuumapäitä oli tuolloin hallituksessa asti. Paasikiven sanoin käyttäydyttiin kuin Suomella olisi ollut suurikin mahti takanaan vaikka jopa Mannerheim sanoi puolustusvoimien suulla, että Suomi ei kestä sotaa vaan silloin menee kaikki. Ulkoministeri Erkko vieläpä sähkötti viimeiselle neuvottelumatkalle jo lähteneelle Paasikivelle että "unohda, että Neuvostoliitto on suurvalta". Kaikkein eniten varsinkin Mannerheimia otti päähän se, että Neuvostoliiton kanssa ei neuvoteltu jo 1938 eikä hänelle noista yhteydenotoista kerrottu.
Mitä taas tulee Suomen ja Baltian maiden geopoliittiseen asemaan niin se on aina ollut eri. Suomen alueella on historiassa ollut merkitystä vain Pietarin puolustamisen kannalta, Baltia sen sijaan on valtatie Venäjälle ylipäätään.
Vaan täällä sitä vain vielä ollaan. Vahvempana kuin koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Kukaan ei ole hyökkäämässä Suomen kautta Pietariin.
29 demokraattisen länsimaan hallitukset eivät päätä yksimielisesti ilman yhtään ei-ääntä, että nyt hyökätään Suomen kautta Pietariin.
Ja jos Suomi olisi 30. jäsen, Suomi voisi esittää sen ratkaisevan ei-äänen, ja näin turvata rauhan Pietarissa.
Kerro se venäläisille niin, että he uskovat sen.
Suomi on jo nyt antanut Naton isäntämaasopimuksella kaikki maa-, meri- ja ilmatilansa Naton käyttöön mukaanlukien ydinaseet. Sen sopimuksen mukaan Naton ei tarvitse kysyä Suomelta lupaa miten se aikoo Suomen aluetta käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Saadakseen takuut että Suomi ei antaisi aluettaan vihollisarmeijan käyttöön, Neuvostoliitto neuvotteli Suomen kanssa kaksi vuotta ennen toista maailmansotaa ja tarjosi mm. Suomelle erittäin edullista maa-alueiden vaihtoa, mutta Suomen poliitikot eivät tyhmyyksissään suostuneet. Se olisi saattanut säästää Suomen sodilta Ruotsin tapaan.
Baltian valtaamiseksi Venäjä rynnii sinne suoraan. Se sota ei kestä kahta päivää kauempaa ja Venäjän Itämeren sotaharjoituksissa harjoitellaan aina nimenomaan sitä.
Julkisuuteen tullut Molotov–Ribbentrop-sopimus yksiselitteisesti paljastaa miten Neuvostoliiton tavoitteena oli Suomen valtaaminen toisen maailmansodan kynnyksella. Sota oli Suomen kannalta väistämätön.
Neuvostoliitto oli siinä vaiheessa luopunut ajatuksesta, että Suomen kanssa voidaan päästä minkäänlaiseen sopimukseen. Suomen puolella oli aina vaan njet. Sitä paitsi Suomi alkoi enenevässä määrin seurustella Saksan kanssa joka oli Neuvostoliitolle todellinen uhka vaikka sopimuksia tehtiinkin.
Suomella ei ollut mitään velvollisuutta luovuttaa maa-aluieitaan Neuvostoliitolle. Minusta njet on sellaisen vaatimuksen edessä ihan oikea vastaus.
Sen jälkeen kun 126 875 neuvostosotilasta makasi kuolleena Suomen rajan väärällä puolella ymmärsi Stalin, että mitä se njet tarkoittaa. Parempi kun pysyy kiltisti siellä omalla puolella.
Pikemminkin suomalaiset ymmärsivät että rauha pitää tehdä hinnalla millä hyvänsä.
Suomalaisten ymmärtämisellä ei ollut mitään merkitystä, kun talvi oli takana ja olosuhteet käymässä puna-armeijalle edullisiksi. Mutta Stalin sai tiedustelutietoja Ranskan ja Englannin valmistelemasta avustuskomennuskunnasta, ja päätti ettei Suomi ole sen arvoinen, että niitä kannattaa haastaa.
Seuraavana vuonna tilanne oli toinen, Saksa oli vallannut Norjan joten lännestä oli apua turha toivoa.
Mitään apua lännestä Suomelle ei ollut tulossa, se oli toiveunta. Suomalaiset olivat täysin lopussa ja rauhan tekemistä vitkuteltiin Suomen taholta liiankin pitkään.
Ei ollut, apua yritettiin järjestää ihan tosissaan mutta Ruotsi esti kauttakulun. Stalinin saamat tiedot olivat ehkä liioiteltuja, mutta niiden uskottavuutta tuki paitsi Suomen saamat hävittäjäkoneet ja aseet, myös julkisuuteen annetut luvut.
Englannin pääministeri Chamberlain antoi lehdistölle lausunnon, jossa hän ilmoitti, että 100.000 miestä oli valmiina lähtemään Suomeen. Sotaministeri Stanley tosin suhtautui koko talvisodan ajan Suomen auttamiseen varsin penseästi. Neuvottelujen jälkeen hänkin oli valmis sitomaan voimia Suomen auttamiseksi.
Ranskalaiset puhuivat puolta pienemmästä miesmäärästä kuin Chamberlain, Mannerheimin mukaan Ranskan pääministeri Daladier oli luvannut Suomelle 50.000 miestä maaliskuun 12. päivään mennessä.
Apu oli Stalinin mielestä niin todennäköinen ja Suomen mielestä niin epävarma, että molemmat tekivät mieluummin rauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Kukaan ei ole hyökkäämässä Suomen kautta Pietariin.
29 demokraattisen länsimaan hallitukset eivät päätä yksimielisesti ilman yhtään ei-ääntä, että nyt hyökätään Suomen kautta Pietariin.
Ja jos Suomi olisi 30. jäsen, Suomi voisi esittää sen ratkaisevan ei-äänen, ja näin turvata rauhan Pietarissa.
Kerro se venäläisille niin, että he uskovat sen.
Suomi on jo nyt antanut Naton isäntämaasopimuksella kaikki maa-, meri- ja ilmatilansa Naton käyttöön mukaanlukien ydinaseet. Sen sopimuksen mukaan Naton ei tarvitse kysyä Suomelta lupaa miten se aikoo Suomen aluetta käyttää.
Ja siksikö Venäjä luottaa Suomen "puolueettomuuteen" niin lujasti, että jättää meidät rauhaan jos emme liity Natoon?
Venäjän doktriinissa Baltian rooli on ylikorostunut koska Venäjällä ei ole maayhteyttä Kaliningradiin ja Venäjä puolustaa alueitaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Kukaan Venäjän presidentti ei pysy vallassa jos maa menettää Kaliningradin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Kukaan ei ole hyökkäämässä Suomen kautta Pietariin.
29 demokraattisen länsimaan hallitukset eivät päätä yksimielisesti ilman yhtään ei-ääntä, että nyt hyökätään Suomen kautta Pietariin.
Ja jos Suomi olisi 30. jäsen, Suomi voisi esittää sen ratkaisevan ei-äänen, ja näin turvata rauhan Pietarissa.
Kerro se venäläisille niin, että he uskovat sen.
Suomi on jo nyt antanut Naton isäntämaasopimuksella kaikki maa-, meri- ja ilmatilansa Naton käyttöön mukaanlukien ydinaseet. Sen sopimuksen mukaan Naton ei tarvitse kysyä Suomelta lupaa miten se aikoo Suomen aluetta käyttää.
Ja siksikö Venäjä luottaa Suomen "puolueettomuuteen" niin lujasti, että jättää meidät rauhaan jos emme liity Natoon?
Naton isäntämaasopimuksen myötä Suomi on Venäjän kartoissa siirtynyt vihollismaaksi ja me olemme nyt Venäjän ydinaseiden maalitaulu. Ruotsi ei ole. Seuraava sota ei Suomen osalta kestä montaa tuntia.
Ei mitään NATOsähläystä nyt ollenkaan. Nyt on hyvä, miksi joidenkin pitää aina alkaa keikuttamaan venettä kun on tyyni. Meillä on asiat nyt ok hullun itänaapurin suhteen, ei nyt jumalauta aleta yhtään koheltamaan ja tekemään muutoksia joita ei tarvita.
Pysytään vain EU:ssa ja ollaan erossa NATOsta kuten tähänkin asti. Se on hyvä tapa, ei mitään muutoksia tässä sekavassa maailmantilanteessa nyt yhtään. Pää kylmänä.
Tuntuu että nämä NATOon haikailevat jotenkin hyötyisivät rahallisesti sinne menemisestä, ei tolle halulle mitään järjellistä syytä ainakaan ole, helvetin typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Saadakseen takuut että Suomi ei antaisi aluettaan vihollisarmeijan käyttöön, Neuvostoliitto neuvotteli Suomen kanssa kaksi vuotta ennen toista maailmansotaa ja tarjosi mm. Suomelle erittäin edullista maa-alueiden vaihtoa, mutta Suomen poliitikot eivät tyhmyyksissään suostuneet. Se olisi saattanut säästää Suomen sodilta Ruotsin tapaan.
Baltian valtaamiseksi Venäjä rynnii sinne suoraan. Se sota ei kestä kahta päivää kauempaa ja Venäjän Itämeren sotaharjoituksissa harjoitellaan aina nimenomaan sitä.
Julkisuuteen tullut Molotov–Ribbentrop-sopimus yksiselitteisesti paljastaa miten Neuvostoliiton tavoitteena oli Suomen valtaaminen toisen maailmansodan kynnyksella. Sota oli Suomen kannalta väistämätön.
Neuvostoliitto oli siinä vaiheessa luopunut ajatuksesta, että Suomen kanssa voidaan päästä minkäänlaiseen sopimukseen. Suomen puolella oli aina vaan njet. Sitä paitsi Suomi alkoi enenevässä määrin seurustella Saksan kanssa joka oli Neuvostoliitolle todellinen uhka vaikka sopimuksia tehtiinkin.
Suomella ei ollut mitään velvollisuutta luovuttaa maa-aluieitaan Neuvostoliitolle. Minusta njet on sellaisen vaatimuksen edessä ihan oikea vastaus.
Sen jälkeen kun 126 875 neuvostosotilasta makasi kuolleena Suomen rajan väärällä puolella ymmärsi Stalin, että mitä se njet tarkoittaa. Parempi kun pysyy kiltisti siellä omalla puolella.
Pikemminkin suomalaiset ymmärsivät että rauha pitää tehdä hinnalla millä hyvänsä.
Suomalaisten ymmärtämisellä ei ollut mitään merkitystä, kun talvi oli takana ja olosuhteet käymässä puna-armeijalle edullisiksi. Mutta Stalin sai tiedustelutietoja Ranskan ja Englannin valmistelemasta avustuskomennuskunnasta, ja päätti ettei Suomi ole sen arvoinen, että niitä kannattaa haastaa.
Seuraavana vuonna tilanne oli toinen, Saksa oli vallannut Norjan joten lännestä oli apua turha toivoa.
Mitään apua lännestä Suomelle ei ollut tulossa, se oli toiveunta. Suomalaiset olivat täysin lopussa ja rauhan tekemistä vitkuteltiin Suomen taholta liiankin pitkään.
Ei ollut, apua yritettiin järjestää ihan tosissaan mutta Ruotsi esti kauttakulun. Stalinin saamat tiedot olivat ehkä liioiteltuja, mutta niiden uskottavuutta tuki paitsi Suomen saamat hävittäjäkoneet ja aseet, myös julkisuuteen annetut luvut.
Englannin pääministeri Chamberlain antoi lehdistölle lausunnon, jossa hän ilmoitti, että 100.000 miestä oli valmiina lähtemään Suomeen. Sotaministeri Stanley tosin suhtautui koko talvisodan ajan Suomen auttamiseen varsin penseästi. Neuvottelujen jälkeen hänkin oli valmis sitomaan voimia Suomen auttamiseksi.
Ranskalaiset puhuivat puolta pienemmästä miesmäärästä kuin Chamberlain, Mannerheimin mukaan Ranskan pääministeri Daladier oli luvannut Suomelle 50.000 miestä maaliskuun 12. päivään mennessä.
Apu oli Stalinin mielestä niin todennäköinen ja Suomen mielestä niin epävarma, että molemmat tekivät mieluummin rauhan.
"...mutta Ruotsi esti kauttakulun"
MOT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Kukaan ei ole hyökkäämässä Suomen kautta Pietariin.
29 demokraattisen länsimaan hallitukset eivät päätä yksimielisesti ilman yhtään ei-ääntä, että nyt hyökätään Suomen kautta Pietariin.
Ja jos Suomi olisi 30. jäsen, Suomi voisi esittää sen ratkaisevan ei-äänen, ja näin turvata rauhan Pietarissa.
Kerro se venäläisille niin, että he uskovat sen.
Suomi on jo nyt antanut Naton isäntämaasopimuksella kaikki maa-, meri- ja ilmatilansa Naton käyttöön mukaanlukien ydinaseet. Sen sopimuksen mukaan Naton ei tarvitse kysyä Suomelta lupaa miten se aikoo Suomen aluetta käyttää.
Ja siksikö Venäjä luottaa Suomen "puolueettomuuteen" niin lujasti, että jättää meidät rauhaan jos emme liity Natoon?
Naton isäntämaasopimuksen myötä Suomi on Venäjän kartoissa siirtynyt vihollismaaksi ja me olemme nyt Venäjän ydinaseiden maalitaulu. Ruotsi ei ole. Seuraava sota ei Suomen osalta kestä montaa tuntia.
Ai hurja. Aika monta tuntia se on kestänyt Ukrainassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Saadakseen takuut että Suomi ei antaisi aluettaan vihollisarmeijan käyttöön, Neuvostoliitto neuvotteli Suomen kanssa kaksi vuotta ennen toista maailmansotaa ja tarjosi mm. Suomelle erittäin edullista maa-alueiden vaihtoa, mutta Suomen poliitikot eivät tyhmyyksissään suostuneet. Se olisi saattanut säästää Suomen sodilta Ruotsin tapaan.
Baltian valtaamiseksi Venäjä rynnii sinne suoraan. Se sota ei kestä kahta päivää kauempaa ja Venäjän Itämeren sotaharjoituksissa harjoitellaan aina nimenomaan sitä.
Julkisuuteen tullut Molotov–Ribbentrop-sopimus yksiselitteisesti paljastaa miten Neuvostoliiton tavoitteena oli Suomen valtaaminen toisen maailmansodan kynnyksella. Sota oli Suomen kannalta väistämätön.
Neuvostoliitto oli siinä vaiheessa luopunut ajatuksesta, että Suomen kanssa voidaan päästä minkäänlaiseen sopimukseen. Suomen puolella oli aina vaan njet. Sitä paitsi Suomi alkoi enenevässä määrin seurustella Saksan kanssa joka oli Neuvostoliitolle todellinen uhka vaikka sopimuksia tehtiinkin.
Suomella ei ollut mitään velvollisuutta luovuttaa maa-aluieitaan Neuvostoliitolle. Minusta njet on sellaisen vaatimuksen edessä ihan oikea vastaus.
Sen jälkeen kun 126 875 neuvostosotilasta makasi kuolleena Suomen rajan väärällä puolella ymmärsi Stalin, että mitä se njet tarkoittaa. Parempi kun pysyy kiltisti siellä omalla puolella.
Pikemminkin suomalaiset ymmärsivät että rauha pitää tehdä hinnalla millä hyvänsä.
Suomalaisten ymmärtämisellä ei ollut mitään merkitystä, kun talvi oli takana ja olosuhteet käymässä puna-armeijalle edullisiksi. Mutta Stalin sai tiedustelutietoja Ranskan ja Englannin valmistelemasta avustuskomennuskunnasta, ja päätti ettei Suomi ole sen arvoinen, että niitä kannattaa haastaa.
Seuraavana vuonna tilanne oli toinen, Saksa oli vallannut Norjan joten lännestä oli apua turha toivoa.
Mitään apua lännestä Suomelle ei ollut tulossa, se oli toiveunta. Suomalaiset olivat täysin lopussa ja rauhan tekemistä vitkuteltiin Suomen taholta liiankin pitkään.
Ei ollut, apua yritettiin järjestää ihan tosissaan mutta Ruotsi esti kauttakulun. Stalinin saamat tiedot olivat ehkä liioiteltuja, mutta niiden uskottavuutta tuki paitsi Suomen saamat hävittäjäkoneet ja aseet, myös julkisuuteen annetut luvut.
Englannin pääministeri Chamberlain antoi lehdistölle lausunnon, jossa hän ilmoitti, että 100.000 miestä oli valmiina lähtemään Suomeen. Sotaministeri Stanley tosin suhtautui koko talvisodan ajan Suomen auttamiseen varsin penseästi. Neuvottelujen jälkeen hänkin oli valmis sitomaan voimia Suomen auttamiseksi.
Ranskalaiset puhuivat puolta pienemmästä miesmäärästä kuin Chamberlain, Mannerheimin mukaan Ranskan pääministeri Daladier oli luvannut Suomelle 50.000 miestä maaliskuun 12. päivään mennessä.
Apu oli Stalinin mielestä niin todennäköinen ja Suomen mielestä niin epävarma, että molemmat tekivät mieluummin rauhan.
Suomen pelasti Saksa.
Hitlerin ulkopolitiikka oli dynaaminen ja Saksa alkoi jo vuonna -39 suunnitella hyökkäystä Neuvostoliittoon. Tähän hän halusi Suomen mukaan eikä vähiten siksi, että Suomen armeija oli osoittautunut tehokkaaksi.
Siksi Saksa esitti ukaasin Neuvotoliitolle keväällä -40, että Saksa tulee Suomen avuksi jos Suomi sitä pyytää, ja myös siinä tapauksessa, että Suomi ei pyydä apua.
Tämä pelästytti Stalinin. Neuvostoliiton omien laskelmien mukaan heidän armeijansa olisi tasavertainen Saksan kanssa vasta vuonna -45. Siksi Neuvostoliitto lopetti hyökkäyksen ja teki rauhan Suomen kanssa vaikka Suomen puolustuslinjat olivat käytännössä murtuneet, ja Neuvostoliitto tiesi sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Saadakseen takuut että Suomi ei antaisi aluettaan vihollisarmeijan käyttöön, Neuvostoliitto neuvotteli Suomen kanssa kaksi vuotta ennen toista maailmansotaa ja tarjosi mm. Suomelle erittäin edullista maa-alueiden vaihtoa, mutta Suomen poliitikot eivät tyhmyyksissään suostuneet. Se olisi saattanut säästää Suomen sodilta Ruotsin tapaan.
Baltian valtaamiseksi Venäjä rynnii sinne suoraan. Se sota ei kestä kahta päivää kauempaa ja Venäjän Itämeren sotaharjoituksissa harjoitellaan aina nimenomaan sitä.
Julkisuuteen tullut Molotov–Ribbentrop-sopimus yksiselitteisesti paljastaa miten Neuvostoliiton tavoitteena oli Suomen valtaaminen toisen maailmansodan kynnyksella. Sota oli Suomen kannalta väistämätön.
Neuvostoliitto oli siinä vaiheessa luopunut ajatuksesta, että Suomen kanssa voidaan päästä minkäänlaiseen sopimukseen. Suomen puolella oli aina vaan njet. Sitä paitsi Suomi alkoi enenevässä määrin seurustella Saksan kanssa joka oli Neuvostoliitolle todellinen uhka vaikka sopimuksia tehtiinkin.
Suomella ei ollut mitään velvollisuutta luovuttaa maa-aluieitaan Neuvostoliitolle. Minusta njet on sellaisen vaatimuksen edessä ihan oikea vastaus.
Sen jälkeen kun 126 875 neuvostosotilasta makasi kuolleena Suomen rajan väärällä puolella ymmärsi Stalin, että mitä se njet tarkoittaa. Parempi kun pysyy kiltisti siellä omalla puolella.
Pikemminkin suomalaiset ymmärsivät että rauha pitää tehdä hinnalla millä hyvänsä.
Suomalaisten ymmärtämisellä ei ollut mitään merkitystä, kun talvi oli takana ja olosuhteet käymässä puna-armeijalle edullisiksi. Mutta Stalin sai tiedustelutietoja Ranskan ja Englannin valmistelemasta avustuskomennuskunnasta, ja päätti ettei Suomi ole sen arvoinen, että niitä kannattaa haastaa.
Seuraavana vuonna tilanne oli toinen, Saksa oli vallannut Norjan joten lännestä oli apua turha toivoa.
Mitään apua lännestä Suomelle ei ollut tulossa, se oli toiveunta. Suomalaiset olivat täysin lopussa ja rauhan tekemistä vitkuteltiin Suomen taholta liiankin pitkään.
Ei ollut, apua yritettiin järjestää ihan tosissaan mutta Ruotsi esti kauttakulun. Stalinin saamat tiedot olivat ehkä liioiteltuja, mutta niiden uskottavuutta tuki paitsi Suomen saamat hävittäjäkoneet ja aseet, myös julkisuuteen annetut luvut.
Englannin pääministeri Chamberlain antoi lehdistölle lausunnon, jossa hän ilmoitti, että 100.000 miestä oli valmiina lähtemään Suomeen. Sotaministeri Stanley tosin suhtautui koko talvisodan ajan Suomen auttamiseen varsin penseästi. Neuvottelujen jälkeen hänkin oli valmis sitomaan voimia Suomen auttamiseksi.
Ranskalaiset puhuivat puolta pienemmästä miesmäärästä kuin Chamberlain, Mannerheimin mukaan Ranskan pääministeri Daladier oli luvannut Suomelle 50.000 miestä maaliskuun 12. päivään mennessä.
Apu oli Stalinin mielestä niin todennäköinen ja Suomen mielestä niin epävarma, että molemmat tekivät mieluummin rauhan."...mutta Ruotsi esti kauttakulun"
MOT
Oikein tarkasti kun karttaa tutkailee niin Englannista pääsee laivalla vallan mainiosti Suomeen kulkematta Ruotsin läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Kukaan ei ole hyökkäämässä Suomen kautta Pietariin.
29 demokraattisen länsimaan hallitukset eivät päätä yksimielisesti ilman yhtään ei-ääntä, että nyt hyökätään Suomen kautta Pietariin.
Ja jos Suomi olisi 30. jäsen, Suomi voisi esittää sen ratkaisevan ei-äänen, ja näin turvata rauhan Pietarissa.
Kerro se venäläisille niin, että he uskovat sen.
Suomi on jo nyt antanut Naton isäntämaasopimuksella kaikki maa-, meri- ja ilmatilansa Naton käyttöön mukaanlukien ydinaseet. Sen sopimuksen mukaan Naton ei tarvitse kysyä Suomelta lupaa miten se aikoo Suomen aluetta käyttää.
Ja siksikö Venäjä luottaa Suomen "puolueettomuuteen" niin lujasti, että jättää meidät rauhaan jos emme liity Natoon?
Naton isäntämaasopimuksen myötä Suomi on Venäjän kartoissa siirtynyt vihollismaaksi ja me olemme nyt Venäjän ydinaseiden maalitaulu. Ruotsi ei ole. Seuraava sota ei Suomen osalta kestä montaa tuntia.
Ai hurja. Aika monta tuntia se on kestänyt Ukrainassa.
Ukrainan asema on erilainen. Jopa Nato on de facto tunnustanut Ukrainan osaksi Venäjän etupiiriä.
Sota Länsi-Euroopassa olisi eri juttu. Panokset olisivat silloin paljon kovemmat molemmin puolin. Jos sellainen sota syttyy, se tullaan käymään ydinasein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Kukaan ei ole hyökkäämässä Suomen kautta Pietariin.
29 demokraattisen länsimaan hallitukset eivät päätä yksimielisesti ilman yhtään ei-ääntä, että nyt hyökätään Suomen kautta Pietariin.
Ja jos Suomi olisi 30. jäsen, Suomi voisi esittää sen ratkaisevan ei-äänen, ja näin turvata rauhan Pietarissa.
Kerro se venäläisille niin, että he uskovat sen.
Suomi on jo nyt antanut Naton isäntämaasopimuksella kaikki maa-, meri- ja ilmatilansa Naton käyttöön mukaanlukien ydinaseet. Sen sopimuksen mukaan Naton ei tarvitse kysyä Suomelta lupaa miten se aikoo Suomen aluetta käyttää.
Ja siksikö Venäjä luottaa Suomen "puolueettomuuteen" niin lujasti, että jättää meidät rauhaan jos emme liity Natoon?
Naton isäntämaasopimuksen myötä Suomi on Venäjän kartoissa siirtynyt vihollismaaksi ja me olemme nyt Venäjän ydinaseiden maalitaulu. Ruotsi ei ole. Seuraava sota ei Suomen osalta kestä montaa tuntia.
Ai hurja. Aika monta tuntia se on kestänyt Ukrainassa.
Ukrainan asema on erilainen. Jopa Nato on de facto tunnustanut Ukrainan osaksi Venäjän etupiiriä.
Nato ei ole tunnustanut mitään etupiirejä, ne kuopattiin Helsingin ETYKissä. Venäjä tosin on pyyhkinyt niillä asiakirjoilla takapuolensa, ja saanut vastineeksi pakotteet niskaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natomaana Suomi vastaisi Baltian puolustuksesta.
Natomaana Suomi olisi mukana myös Baltian puolustuksessa, kyllä.
Naton ulkopuolisena maana Suomen osa olisi olla kauttakulkumaa hyökkäyksessä Baltiaan. Jos ei hyvällä niin sitten ei hyvällä.
Mikä vitun kauttakulkumaa? Ota kartta käteen.
Se vitun kauttakulkumaa, että ollaan Venäjän näkökulmasta 1300 km leveä avoin tie Itämerelle kaukana Naton ohjuksista. Ensimmäisenä Suomi pitää ottaa haltuun, jos sillä suunnalla haluaa sapelia kalistella, ottaa merialue ja ilmatila valvontaan, varmistaa lentoreitit Kaliningradiin ja tuoda uhka Baltian, Ruotsin ja Keski-Euroopan niskaan. Ja kun sen voi vielä tehdä laukaisematta Naton 5. artiklaa, niin mikäs sen parempaa.
Tottakai Suomi voi tehdä hyvän diilin Venäjän kanssa ja sallia kauttakulku. Vaihtoehto on ottaa turpiin max pari viikkoa, sen jälkeen sallia kauttakulku, hyväksyä miehitysjoukot ja maksaa sotakorvaukset.
Suomi on kauttakulkumaa hyökkäykselle Pietariin.
Kukaan ei ole hyökkäämässä Suomen kautta Pietariin.
29 demokraattisen länsimaan hallitukset eivät päätä yksimielisesti ilman yhtään ei-ääntä, että nyt hyökätään Suomen kautta Pietariin.
Ja jos Suomi olisi 30. jäsen, Suomi voisi esittää sen ratkaisevan ei-äänen, ja näin turvata rauhan Pietarissa.
Kerro se venäläisille niin, että he uskovat sen.
Suomi on jo nyt antanut Naton isäntämaasopimuksella kaikki maa-, meri- ja ilmatilansa Naton käyttöön mukaanlukien ydinaseet. Sen sopimuksen mukaan Naton ei tarvitse kysyä Suomelta lupaa miten se aikoo Suomen aluetta käyttää.
Ja siksikö Venäjä luottaa Suomen "puolueettomuuteen" niin lujasti, että jättää meidät rauhaan jos emme liity Natoon?
Naton isäntämaasopimuksen myötä Suomi on Venäjän kartoissa siirtynyt vihollismaaksi ja me olemme nyt Venäjän ydinaseiden maalitaulu. Ruotsi ei ole. Seuraava sota ei Suomen osalta kestä montaa tuntia.
Ai hurja. Aika monta tuntia se on kestänyt Ukrainassa.
Ukrainan asema on erilainen. Jopa Nato on de facto tunnustanut Ukrainan osaksi Venäjän etupiiriä.
Nato ei ole tunnustanut mitään etupiirejä, ne kuopattiin Helsingin ETYKissä. Venäjä tosin on pyyhkinyt niillä asiakirjoilla takapuolensa, ja saanut vastineeksi pakotteet niskaansa.
Kirjoitin de facto.
Googlaa mitä se termi tarkoittaa ja vertaa mitä Nato on tehnyt Ukrainan auttamiseksi.
Suomalaisten ymmärtämisellä ei ollut mitään merkitystä, kun talvi oli takana ja olosuhteet käymässä puna-armeijalle edullisiksi. Mutta Stalin sai tiedustelutietoja Ranskan ja Englannin valmistelemasta avustuskomennuskunnasta, ja päätti ettei Suomi ole sen arvoinen, että niitä kannattaa haastaa.
Seuraavana vuonna tilanne oli toinen, Saksa oli vallannut Norjan joten lännestä oli apua turha toivoa.