Lue keskustelun säännöt.
Vauva ei suostu imetysasentoon, apua
Pienoiseni ei asetu napa-napaa-vasten asentoon (makuulla), vaan rimpuilee itsensä selinmakuulle. Muutenkaan en onnistu ihokontaktin luomisessa.
Teenköhän jotakin väärin, vai eikö vauvani vain pidä läheisyydestä? Kuinka häntä voisi läheisyyteen ja sylittelyyn sitten houkutella?
Vauva on myös alkanut käydä joskus rauhattomaksi imetyksen aikana. Joskus menee hienosti ja pieni nukahtaa rinnalleni, mutta toisinaan hän kääntyilee levottomasti kesken kaiken ja ruokailun lopettaessaan alkaa tuijottaa kattolamppua ja käyttäytyy kuin pelkäisi sitä. Ilmavaivoja ja refluksiakin voi olla.
Kommentit (28)
Meillä imetys oli kunnon taistelua ihan alusta lähes loppuun. Kokeile kaikki mahdolliset asennot. Ihan pienenä vauvalle kelpasi ainoastaan niin, että olin sohvalla puolimakuulla ja vauva oli mahallaan päälläni. Vähän myöhemmin tyynyjen avulla ns jalkapallo-ote, jossa istuin ja vauva oli selällään jalat kainaloni alta taaksepäin. Sen jälkeen oli helppokausi 3-5kk jolloin imetys sujui joka asennossa missä tahansa. Siitä taas muuttui niin, että vain hämärässä ja hiljaisessa makkarissa kyljellään makuulla. Ja 6 kk lähtien kelpasi enää öisin, sitten sekin loppui 7 kk mennessä.
Olin kuvitellut, että imetys olisi helppoa.. Ensin oli tuskan takana opettaa vastasyntynyt ja aluksi heikko vauva pullosta rinnalle. Eka kunnon tissiraivarikausi tuli 1 kk ja järki meinasi lähteä. Ilman miestä olisin luovuttanut, hän jaksoi tsempata ja pysyä rauhallisena, vaikka vauva ja äiti parkui. Toinen raivarikausi oli 3 kk, sen jälkeen oli helpompaa. Imetyspolilla kävin pari kertaa alussa ja suosittelen sitä lämpimästi, otahan yhteyttä alueesi synnytyssairaalaan ja varaa aika. Meille se oli todella hyväksi avuksi ja sain paljon lisää itsevarmuutta.
Imetys tuntuu sen ollessa käsillä maailman isoimmalta asialta, mutta jos mietitään kokonaisuutta lapsen ekan 5 vuoden aikana, niin sekin on aika hetkellinen eikä länsimaissa mikään elintärkeä asia. Jos se siis ei todellakaan suju. Toisaalta taistelu ja vaivannäkö kannattaa, jos sen saa toimimaan edes muutaman kuukauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallisen shown näköjään saa imetyksestäkin aikaan. Niin kuin tämä yksi, joka konttaa, ryömii ja ties mitä että vauva söisi tissistä. Ja toinen tanssahtelee tissi paljaana ja isä törkkää vauvan siihen kiinni, voi luoja.
Ei ole tarkoitus mitätöidä missään nimessä, mutta eikö tässä teistä ole mitään kummallista? Uskon, että imetyksessä voi tulla monenlaisia haasteita ja yllätyksiä vastaan (itselläni järjetön kipu oli yksi niistä), mutta miksi asiaan ei voi suhtautua vähän rennommin. Pullo ei ole mikään peikko mitä on pakko vältellä viimeiseen asti. Joko laittaa siihen korviketta tai sitten pumppaa maitoa. Ehkä vauva muutaman kuukauden iässä alkaa osoittaa että kaipaisi jo kiinteitä. Miksi pitää väkisin yrittää ruokkia vauvaa rinnalla?
Ajatelkaa eläinvauvoja, miettikää vaikka lehmää, koiraa tai hevosta tanssahtelemassa poikasensa edessä, ja isää törkkäämässä sitä nisälle tms. Vähän huvittava ajatus, eikö. Vauvat ja poikaset syövät kyllä nälkäänsä. Sama se, onko se sitten pullosta vai rinnasta. Ihmeellinen koheltaminen ja säätäminen ei varmasti auta asiaa. Jospa tyynesti antaa vauvalle rintaa sylissä, tai sitten pulloa. Jos ei maistu, ei lapsella ehkä ole nälkä. Mikäli vauva on jo isompi, voi kokeilla antaa kiinteitä josko ne maistuisivat paremmin.
Jos todella vauva ei syö lainkaan ilman temppuiluja, on se syytä viedä lääkäriin sillä silloin on jotain vialla. Uskokaa itseenne, ja siihen, että jopa vastasyntynyt tietää mitä tehdä kun ruokaa on tarjolla. Pullo on aivan erinomainen vaihtoehto, jos jostain syystä rinta ei kelpaa.
Eläimillä meno muutenkin hippasen erilaista. Jos se ei syö, niin kuolee. Tätä vinkkiä en antaisi kuitenkaan.
Olen ehkä huono samaistumaan kun yksi tosi hyvin sujunut inwtys takana ja nyt toinenkin menee suht hyvin mutta jos meillä rupeaisi olemaan rintaraivarit niin pahoja että joutuu tanssimaan niin minä kyllä luovuttaisin. Ymmärrän kyllä imetyksen tärkeyden, mutta ei kyllä jaksaisi tansseja ym. Erilaisia asentoja voi toki kokeilla ja kannattaakin. Lisäksi kun ympäristö alkaa kiinnostaa enemmän, niin voi koittaa laittaa esim valoja pois syömisen ajaksi, niin on vähemmän seurattavaa. Minullakin tässä vauva rinnalla, eikä edes saisi enää napa napaa vasten. Kyllä se vauva ottaa oman asentonsa lopulta. Ja vauvallekin voi muuten tulla kuuma, varsinkin syödessä.
Mikäli refluksi vaivaa kannattaa imetyksessä suosia hieman pystympää asentoa!
Vierailija kirjoitti:
Kummallisen shown näköjään saa imetyksestäkin aikaan. Niin kuin tämä yksi, joka konttaa, ryömii ja ties mitä että vauva söisi tissistä. Ja toinen tanssahtelee tissi paljaana ja isä törkkää vauvan siihen kiinni, voi luoja.
Ei ole tarkoitus mitätöidä missään nimessä, mutta eikö tässä teistä ole mitään kummallista? Uskon, että imetyksessä voi tulla monenlaisia haasteita ja yllätyksiä vastaan (itselläni järjetön kipu oli yksi niistä), mutta miksi asiaan ei voi suhtautua vähän rennommin. Pullo ei ole mikään peikko mitä on pakko vältellä viimeiseen asti. Joko laittaa siihen korviketta tai sitten pumppaa maitoa. Ehkä vauva muutaman kuukauden iässä alkaa osoittaa että kaipaisi jo kiinteitä. Miksi pitää väkisin yrittää ruokkia vauvaa rinnalla?
Ajatelkaa eläinvauvoja, miettikää vaikka lehmää, koiraa tai hevosta tanssahtelemassa poikasensa edessä, ja isää törkkäämässä sitä nisälle tms. Vähän huvittava ajatus, eikö. Vauvat ja poikaset syövät kyllä nälkäänsä. Sama se, onko se sitten pullosta vai rinnasta. Ihmeellinen koheltaminen ja säätäminen ei varmasti auta asiaa. Jospa tyynesti antaa vauvalle rintaa sylissä, tai sitten pulloa. Jos ei maistu, ei lapsella ehkä ole nälkä. Mikäli vauva on jo isompi, voi kokeilla antaa kiinteitä josko ne maistuisivat paremmin.
Jos todella vauva ei syö lainkaan ilman temppuiluja, on se syytä viedä lääkäriin sillä silloin on jotain vialla. Uskokaa itseenne, ja siihen, että jopa vastasyntynyt tietää mitä tehdä kun ruokaa on tarjolla. Pullo on aivan erinomainen vaihtoehto, jos jostain syystä rinta ei kelpaa.
Pullo on täysin ok vaihtoehto, mutta esim. itse en olisi kovin herkästi halunnut siihen siirtyä, koska koin imetyksen monella tapaa helpoimmaksi vaihtoehdoksi (ei pullojen pesua/sterilisointia, ei korvikkeen kantamista kaupasta, ruoka aina mukana). Eli minä olisin mielelläni ainakin vähän aikaa kokeillut tuollaista edellisen kuvaamaa "ihmeellistä koheltamista" kuin saman tien lopettanut imetyksen. Ap:llahan nimenomaan oli vaikeuksia "antaa tyynesti vauvalle rintaa sylissä", ja kyllä minullekin ekana tulee mieleen, että eri asentojen kokeileminen voisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Imetys tuntuu sen ollessa käsillä maailman isoimmalta asialta, mutta jos mietitään kokonaisuutta lapsen ekan 5 vuoden aikana, niin sekin on aika hetkellinen eikä länsimaissa mikään elintärkeä asia. Jos se siis ei todellakaan suju. Toisaalta taistelu ja vaivannäkö kannattaa, jos sen saa toimimaan edes muutaman kuukauden.
No meillä se imetys jatkui yli 4,5 vuotta joten kyllä se ensimmäisen viiden vuoden aikana oli melkolailla vallitseva olotila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imetys tuntuu sen ollessa käsillä maailman isoimmalta asialta, mutta jos mietitään kokonaisuutta lapsen ekan 5 vuoden aikana, niin sekin on aika hetkellinen eikä länsimaissa mikään elintärkeä asia. Jos se siis ei todellakaan suju. Toisaalta taistelu ja vaivannäkö kannattaa, jos sen saa toimimaan edes muutaman kuukauden.
No meillä se imetys jatkui yli 4,5 vuotta joten kyllä se ensimmäisen viiden vuoden aikana oli melkolailla vallitseva olotila.
Jos se on vallitseva olotila ollut noin pitkään niin kuinka monta kertaa päivässä olet 4-vuotiasta imettänyt??
Vierailija kirjoitti:
Ja anna vauvalle rauhaa jos hän sitä kaipaa. Jo vastasyntynyt kääntää katseen pois jos ei kiinnosta. Syötte hämärässä kun on nälkä, kunnon röyhtäytys ja imetysasennon ja otteen tarkastus.
Jotkut vastasyntyneet kääntävät kaikissa tilanteissa päänsä pois. Luo siinä sitten jotain suhdetta. Tavallisten lasten vanhemmilla on niin helppoa.
Kummallisen shown näköjään saa imetyksestäkin aikaan. Niin kuin tämä yksi, joka konttaa, ryömii ja ties mitä että vauva söisi tissistä. Ja toinen tanssahtelee tissi paljaana ja isä törkkää vauvan siihen kiinni, voi luoja.
Ei ole tarkoitus mitätöidä missään nimessä, mutta eikö tässä teistä ole mitään kummallista? Uskon, että imetyksessä voi tulla monenlaisia haasteita ja yllätyksiä vastaan (itselläni järjetön kipu oli yksi niistä), mutta miksi asiaan ei voi suhtautua vähän rennommin. Pullo ei ole mikään peikko mitä on pakko vältellä viimeiseen asti. Joko laittaa siihen korviketta tai sitten pumppaa maitoa. Ehkä vauva muutaman kuukauden iässä alkaa osoittaa että kaipaisi jo kiinteitä. Miksi pitää väkisin yrittää ruokkia vauvaa rinnalla?
Ajatelkaa eläinvauvoja, miettikää vaikka lehmää, koiraa tai hevosta tanssahtelemassa poikasensa edessä, ja isää törkkäämässä sitä nisälle tms. Vähän huvittava ajatus, eikö. Vauvat ja poikaset syövät kyllä nälkäänsä. Sama se, onko se sitten pullosta vai rinnasta. Ihmeellinen koheltaminen ja säätäminen ei varmasti auta asiaa. Jospa tyynesti antaa vauvalle rintaa sylissä, tai sitten pulloa. Jos ei maistu, ei lapsella ehkä ole nälkä. Mikäli vauva on jo isompi, voi kokeilla antaa kiinteitä josko ne maistuisivat paremmin.
Jos todella vauva ei syö lainkaan ilman temppuiluja, on se syytä viedä lääkäriin sillä silloin on jotain vialla. Uskokaa itseenne, ja siihen, että jopa vastasyntynyt tietää mitä tehdä kun ruokaa on tarjolla. Pullo on aivan erinomainen vaihtoehto, jos jostain syystä rinta ei kelpaa.