Lue keskustelun säännöt.
Anoppi asiaa
26.11.2017 |
Olen aina ihmetellyt anopeista tuskautuneita.
En enää. Haluaisin vertaistukea.
Eli olen ollut mieheni kanssa 6 vuotta avoliitossa. Minulla edellisestä suhteesta teini jolle mieheni kuin isä ja miehen perheen kanssa tulemme hyvin toimeen. (Mieheni on latino) ollaan molemmat +35.
Meille syntyy helmikuussa yhteinen lapsi.
No nyt huomaan tiettyä kireyttä anopissa. Tulevaan lapseen liittyen. Yritiän välttää riitaa enkä halua sanoa pahasti! En pahastu neuvoista mutta jo yhden lapsen kasvattaneena en niitä liiemmin kaipaa.
Täällä tytöille laitetaan korvakorut jo vauvana, ja on nyt jo kolme kertaa kysellyt että kai me sitten myös.. sanon aina nätisti etten näe tarvetta siihen, en ole vastaankaan mutta tuskin laitetaan.
Hiljattain olivat kylässä ja toivat kakun jossa haikara kannatteli tytön nimeä. Se on hellittelynimi tässä vaiheessa ja ollaan sanottu että se ei jää nimeksi. Sanoo siihen että antakaa se, toistelee nimeä ja julkaisi sen fb.
Ollaan puhuttu miehen kanssa ettei haluta paljoa tavaraa, mieheni sanoi sen hänelle ja loukkaantui selvästi.
Esim vauvan kylpytuoli. En pidä niistä ja on silti tuomassa sitä syystä että tyttärensä lapsi käytti.
Loukkaantui kun ostettiin pinnasänky vaikka hän on hommaamassa kehtoa.
Ja sitten joulu. Mieheni sanoi että luultavasti ollaan tämä joulu kotosalla (aatto,muuten voidaan käydä) niin loukkaantui pahasti, ei ymmärtänyt ollenkaan. En nyt vaan viimeisilläni raskaana jaksa isoa latinotyyppistä perhejoulua joka on täyttä hälinää ja ruokaa joka ei raskaana maistu.
Kysymys kuuluukin paheneeko se tästä kun vauva syntyy vai tasoittuuko?
En halua kellekkään mielipahaa ja miehelleni äitinsä on hyvin tärkeä.
Kommentit (71)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet pulassa. Tulet varmasti kokemaan vain entistä enemmän tiukkoja tilanteita anoppisi kanssa. Ota päättäväinen linja, äläkä ala myötäilemään anoppiasi, jos hänen ehdotuksensa eivät miellytä sinua. Ja pystyisitköhän edes jotenkin valjastamaan miehesi, että hän kykenisi myös pistämään äidillensä hanttiin?
Minulla myös ulkomaalainen anoppi, jonka kanssa tulin aina ihan hyvin toimeen. Raskausaikana tilanne muuttui radikaalisti, ja ensimmäisen lapsen synnyttyä räjähti täysin käsiin. Hyvä juttu on se, että asuvat kaukana, ja tapaamme vain kaksi kertaa vuodessa. Kun tulevat kylään kahdeksi viikoksi kerrallaan, niin olemme miehen kanssa yhden viikon ulkomailla, ja toisen viikon pidän itseni kiireisenä ylitöitä tehden ja kavereita tavaten. Muuten emme juurikaan ole tekemisissä, pari kertaa vuodessa osallistun skypettelyyn.
Ei tuohon teidän tilanteeseenne ole muuta ratkaisua kuin sinun nöyrtymisesi tai koleat välit tai ei välejä lainkaan.
Tasoittuu jonkin verran, mutta ei lopu kokonaan. Mulla on latino miniänä ja on ollut jonkin verran opettelemista muuttua "kylmästä suomalaisanopista" edes vähän perhe- ja sukukeskeisemmäksi anopiksi. Pärjään kuitenkin suhteellisen hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet pulassa. Tulet varmasti kokemaan vain entistä enemmän tiukkoja tilanteita anoppisi kanssa. Ota päättäväinen linja, äläkä ala myötäilemään anoppiasi, jos hänen ehdotuksensa eivät miellytä sinua. Ja pystyisitköhän edes jotenkin valjastamaan miehesi, että hän kykenisi myös pistämään äidillensä hanttiin?
Nyt mies on sanonutkin ihan suoraan, esim joulusta. Sanoi mulle jälkikäteen että huomaatko kuinka tärkeä äidille joulu on kun tottunut että kaikki ovat yhdessä. Toivottavasti ei tule isoja törmäyksiä.
Ap missä maassa asutte? Auttaa arvioimaan tilannettasi kun tietää maan kulttuurin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap missä maassa asutte? Auttaa arvioimaan tilannettasi kun tietää maan kulttuurin...
Italiassa asutaan.
Tuolle korvakoruhommalle on vain paras antaa periksi. Ne laitetaan kaikille tytöille heti synnyttyä, lääkäri laittaa, ei mikään korumyyjä. Jos tytöllä ei ole korviksia, niin häntä pidetään poikana.
Muuten kurja tilanne. Sinä ja miehesi päätätte miten elätte, mutta latinot ovat todella sukurakkaita ja läheisiä toisilleen. Kolmen sukupolven pieni kerrostaloasunto ihan normia nykyään, johtuen työllisyystilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös ulkomaalainen anoppi, jonka kanssa tulin aina ihan hyvin toimeen. Raskausaikana tilanne muuttui radikaalisti, ja ensimmäisen lapsen synnyttyä räjähti täysin käsiin. Hyvä juttu on se, että asuvat kaukana, ja tapaamme vain kaksi kertaa vuodessa. Kun tulevat kylään kahdeksi viikoksi kerrallaan, niin olemme miehen kanssa yhden viikon ulkomailla, ja toisen viikon pidän itseni kiireisenä ylitöitä tehden ja kavereita tavaten. Muuten emme juurikaan ole tekemisissä, pari kertaa vuodessa osallistun skypettelyyn.
Ei tuohon teidän tilanteeseenne ole muuta ratkaisua kuin sinun nöyrtymisesi tai koleat välit tai ei välejä lainkaan.
Apua ja me asutaan samassa kaupungissa!
Miten teillä, eikö tykännyt sun tavoista olla äiti? Meillä esim kerroin että aion laittaa parvekkeelle päiväunille niin ei ymmärtänyt ollenkaan..
Vierailija kirjoitti:
Tuolle korvakoruhommalle on vain paras antaa periksi. Ne laitetaan kaikille tytöille heti synnyttyä, lääkäri laittaa, ei mikään korumyyjä. Jos tytöllä ei ole korviksia, niin häntä pidetään poikana.
Muuten kurja tilanne. Sinä ja miehesi päätätte miten elätte, mutta latinot ovat todella sukurakkaita ja läheisiä toisilleen. Kolmen sukupolven pieni kerrostaloasunto ihan normia nykyään, johtuen työllisyystilanteesta.
Ei enää lääkäri, nykyisin eivät laita kuin apteekissa, muuttunut pari vuotta sitten.
Jos annan tuossa periksi niin missä kaikessa sitten....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et helvetissä anna laittaa korvakoruja!!..
Moikka. Italiassa asun minäkin, enkä koskaan ole kuullut tosta korvakoruasiasta. Asutteko Etelä-Italiassa? Kyllä meilläkin anoppi ekaksi luuli, että hänen pitää hoitaa vauva, mutta kyllä se tuli heti selväksi, että oma äiti hoitaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Italialaiset ovat toki sukurakkaita mutta eivät ole latinoja. Provo! Kiinni jäit.
Vierailija kirjoitti:
Italialaiset ovat toki sukurakkaita mutta eivät ole latinoja. Provo! Kiinni jäit.
Olisikin provo. Aika huono olisi provoksi.
Ja ei, en halunnut laittaa tarkkaa asuinpaikkaa kun se ei ole oleellisinta. Latinoperhe kuitenkin.
Tämä sama tyyppi tekee jatkuvasti näitä hömppäaloituksia, taitaa olla yksinäinen, ilman miestä, ilman lapsia. Vain lentävä mielikuvitus seuranaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama tyyppi tekee jatkuvasti näitä hömppäaloituksia, taitaa olla yksinäinen, ilman miestä, ilman lapsia. Vain lentävä mielikuvitus seuranaan.
Paljon on provoja joo mutta en kyllä todellakaan tajua miksi luulet tämän olevan. Ei ole niin kummoinen asia.
Jos provon väsäisin niin tekisin mielenkiintoisemman.
Halusin vain kuulla kokemuksia niiltä joiden anoppien käytös on muuttunut kun on syntynyt lapsi. Koska itsellä se tilanne että olen vasta raskaana. Eli onko parasta myötäillä vai sanoa kunnolla vastaan!
Vierailija kirjoitti:
Italiassa asutaan.
Olet liemessä. Juokse! Avioerosta tulee riitaisa.
Nimim. Kokemusta on
Minulla kävi myös niin että ennen niin mukava anoppi muuttui inhottavaksi kun minun ja poikansa esikoinen syntyi, lapsi on anopin ensimmäinen lapsenlapsi. Anoppi yritti varsinkin juuri vauvan synnyttyä puuttua meidän elämään ja päätöksiin, mielivaltaisesti ostelee pojallemme koko ajan jotain vaatetta tai turhaa tavaraa, jatkuvasti toimii oman mielensä mukaan vaikka olemme sanoneet esim. tuosta ostelusta että kysyisi etukäteen tarvitsemmeko jotain. Minä olen jäädyttänyt välejä ns. poliittisesti korrektiksi, aion jatkossakin tulla toimeen mutta en suostu hänen päähänpistoihin tai mihinkään muuhunkaan "vallankaappausyrityksiin" ja välejä on turha yrittää lämmitellä sillä niin paljon hän minua äitinä loukkasi varsinkin silloin kun lapsemme oli vastasyntynyt. Yritti omia vauvaa itselleen jne., yritti sivuuttaa minut lapsen äitinä.
Help