Äitini suhtautuu niin nihkeästi lasten hoitoon ottamiseen, etten viitsi enää edes kysyä

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti (48v) kyllä hoitaa lapsia usein, itse soittaa ja pyytää lapsia kylään ja hakeekin niitä välillä. Mutta hermot sillä menee nopeasti ja 20min kyläilyn alusta saattaa jo huutaa lapsille kiukkuisesti kun eivät aina reippaasti syö hänen erityisiä ruokia tai leiki leluilla niin kiltisti.

Mutta täytyy olla iloinen siitäkin, toisilla ei ole edes väsynyttä ja kiukkuista isoäitiä!!

Tämä se suurin ongelma onkin, sillä ikäihmisten on vaikea arvioida voimavarojaan ja jaksamista, kun ne voi vaihdella jo tunnin parin sisällä. Ja ne alkavat tuossa viidenkympin iässä ja jatkuvat koko elin iän.

Parikymppisenä voi juhlia yön ja seuraavana päivänä lähteä kouluun, tuosta vain ja vielä 30v. mutta 40v. se harvoin onnistuu ja taas 50v. yön juhlimisen jälkeen voimien keräämiseen tarvitaan jo kokonainen päivä.

Väsymyksen oireita on juuri tiuskiminen ja äksyily.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan. Ja oon yksin. Yh-äitinä jaksoin ja jaksan edelleen. Kaksi koiraa on, ne leikkii lasten kanssa. Raskasta on mutta kivaa. Haen lapset autollani 100 kilsan päästä ja vien takaisin.

Minäkin jaksan. Olen kasvattanut 9 lastani täysin yksin. Olen lisäksi pelkkä torso. Ei käsiä eikä jalkoja, mutta suuhun voi laittaa puukauhan ja sillä sekoittaa aamupuurot sun muut sapuskat muksuille. Vaikken pystykään juoksemaan, niin leikin silti lapsenlapsieni kanssa vähintään 3tuntia illassa. Minä vain kieriskelen lattialla ja se on lapsista oikein hauskaa. Koiria minulla ei ole. Mutta en kyllä viitsisikään koiria käyttää lapsenvahtina. Se on vähän kuin heitteille jättö... Kyllä mummin pitää se hoitovastuu  ottaa. Lapsenlapseni asuvat minun luonani. Olen rakentanut heille oman lisäsiiven ja puumajan. 

Vitsisi on tosi julma. Tiedän mummon jonka luona asuu 2 lapsenlasta vakituisesti, koska lasten äiti on juoppo eikä pysty heistä huolehtimaan. Taloudellisesti heillä on tosi tiukkaa. Mutta en ole koskaan kuullut kenenkään valittavan. Kyse on lapseni kaverin perheestä.

Tosikko.

Itse asiassa en oo...

Just eilen olin stand up -keikalla nauramassa. Siksi ehkä ei naurata amatöörien vitsit.

Anteeksi nyt, mutta Stand Up on paskaa!

Ole onnelinen, että sulla vielä on äiti! Kaikilla sitä onnea ei enää ole!

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti taas jaksaa kyllä hoitaa siskon lapsia, mutta ei omaani. Välillä ihmetyttää miksi ei mun tytärtä halua ottaa hoitoon.. olen yh ja mun lapsen isä häippäs kun tytär oli ihan pieni vauva. Siskolla taas ydinperhe.

Silti rakas äiti hän on.

Ainut kerta kun alkoi oikeasti ärsyttämään oli se kun sisko kipeänä ja meidän mutsi riens auttamaan, kun taas mua ei ole koskaan tullut jeesaamaan, vaikka on ollut tosi kipeänä ja aina yksin lapsen kanssa..

Oikeesti? Jaksatko valittaa YHDEN lapsen yksinhuoltajuudesta? Voi ******! Itsellä kolme, enkä koskaan hoidattanut äidilläni, juurikin siksi, että lapset on minun. Itse olen ne tähän maailmaan tehnyt, silloin ne itse hoidankin. Lapseni olivat 1,5 v , 5 v ja 7 v kun jäin yh:ksi. Mikään ei kiristä enempää kuin se, että yhden lapsen yh itkee kuinka on raskasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti taas jaksaa kyllä hoitaa siskon lapsia, mutta ei omaani. Välillä ihmetyttää miksi ei mun tytärtä halua ottaa hoitoon.. olen yh ja mun lapsen isä häippäs kun tytär oli ihan pieni vauva. Siskolla taas ydinperhe.

Silti rakas äiti hän on.

Ainut kerta kun alkoi oikeasti ärsyttämään oli se kun sisko kipeänä ja meidän mutsi riens auttamaan, kun taas mua ei ole koskaan tullut jeesaamaan, vaikka on ollut tosi kipeänä ja aina yksin lapsen kanssa..

Oikeesti? Jaksatko valittaa YHDEN lapsen yksinhuoltajuudesta? Voi ******! Itsellä kolme, enkä koskaan hoidattanut äidilläni, juurikin siksi, että lapset on minun. Itse olen ne tähän maailmaan tehnyt, silloin ne itse hoidankin. Lapseni olivat 1,5 v , 5 v ja 7 v kun jäin yh:ksi. Mikään ei kiristä enempää kuin se, että yhden lapsen yh itkee kuinka on raskasta!

En halunnut kyllä loukata ketään viestilläni, pahoittelut! Enkä minä valita, kunhan vaan mainitsin omasta tilanteestani. Kyllä sinunkin kannattais jotain apua hankkia, vähintään tuohon vihaasi. Yksin minäkin lapseni hoidan, kuten mainitsin.. ja yksi lapsi riittää mainiosti, olen hyvin tyytyväinen elämääni oman pikku prinsessan kanssa. Eipä tarvitse täällä itkeä, kun "mies" syö lapsen vanukkaat ;)

Ap tuntuu olevan kotiäiti, joka haluaa hetkeksi saada hengähtää ja olla omissa oloissaan arkipäivänä, kun Kelaan on asiaa. Mitä sinne Kelaan pitää mennä 2 tunniksi, en tiedä. Itse vien postini kelan postilaatikkoon ja ei siinä kauaa mene.

Ihmettelen myös tuota miehem kanssa kahville menoa, mihin aikaan, vai omko kyseessä "päiväkahvi".

Meillä miniä tuo (ihan toivotusti) kuopuksen ( nyt 1kk) kerran viikossa 3-4 tunniksi että pääsee omiin treeneihinsä keskellä päivää. Sama myös esikoisen kanssa siihen saakka kunnes aloitti tarhan.

Ehkä tilanne olisi eri jos olisin täysipäiväisesti töissä mutta mulle ja miehelleni tämä on luksusta<3 Mulla sama tilanne kuin #14, kärsin kovista kivuista mutta nekin unohtuu hetkeksi näiden pienten kanssa (kostautuu kyllä sitten seuraavana yönä ja päivänä)

Omat vanhempani ovat kuolleet jo yli 10 vuotta sitten. Miehen vanhemmat ovat reippaita ja hyväkuntoisia 7-kymppisiä, mutta heitä eivät lapsemme kiinnosta pätkääkään.

Esikoisemme on jo 18-vuotias ja minä olen tähän syksyyn asti pitänyt kiinni siitä, että mummulassa käydään kerran viikossa. Mieheni ei aluksi ymmärtänyt ollenkaan, että miksi hänen vanhemmillaan pitäisi kyläillä ja minä perustelin, että jos emme opeta lapsiamme käymään tervehtimässä isovanhempiaan, eivät he myöskään osaa aikanaan tulla omiensa kanssa meitä katsomaan. 

Koko tämän 18 vuotta olen hiljaa mielessäni toivonut, että appivanhemmat osoittaisivat jotain oma-aloitteisuutta tai kiinnostusta perhettämme kohtaan. En jaksa enää toivoa. Olemme kyllä aina tervetulleita, pöytä on katettu ja kahvit keitetään, mutta koskaan ei ole heidän puoleltaan tullut elettäkään siihen suuntaan, että he toivoisivat meitä käymään/haluaisivat viettää aikaa lapsenlastensa kanssa/toivoisivat yökylään tms. Lupaavat kyllä auliisti "auttaa kun tarvitaan" - ja ovat auttaneetkin, kun olemme akuutisti lastenvahtia tarvinneet, mutta ikinä he eivät ole olleet aloitteellisia. 

Kuluneen 18 vuoden aikana lapsemme ovat olleet yökylässä mummulassa alle 5 kertaa. Ketään lapsistamme ei enää juurikaan kiinnosta lähteä mummulaan ja aika pian joku on kysymässä, milloin lähdemme kotiin. Kyllä lapset ovat jo oppineet, ettei heistä olla kiinnostuneita. Eipä heitäkään sitten enää kiinnosta. Mutkan kautta sukulaisilta saa kyllä kuulla, kuinka miehen vanhemmat niin-ja-niin-kovasti meitä ja lapsiamme auttaa ja hoitaa. Kas kun emme ole huomanneet.

Olen lopultakin läksyni oppinut, enää en ole muutamaan vuoteen yökyläilyä ehdottanut, vaan järjestän oman sukulaiseni lasten kaveriksi, kun lähdemme miehen kanssa jonnekin kahdestaan. Olemme myös alkaneet suunnitella muuttoa toiselle paikkakunnalle - saavat appivanhemmat vanheta rauhassa kahdestaan. Aiemmin koin jotain omituista vastuuta (olenhan jo omat vanhempani hautaan hoitanut), että meidän "pitää pysyä lähellä" ja olla aikanaan tarvittaessa apuna. Tänä syksynä olen myös päättänyt, ettei minua enää mummulassa tarvita - mies saa käydä lasten kanssa jos haluaa. 

Huoh. Melkoinen paapotus, mutta olen jotenkin niin surkean pettynyt miehen vanhempiin. Ikinä en ole ollut toivomassa mitään taloudellista panostusta, lahjoja tai runsautta, mutta ihan oikeasti luulin, että isovanhemmilla olisi halua oppia tuntemaan omat lapsenlapsensa. Näköjään se ei toimi niin :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun naapurissa asuu tämmönen kyrpä mummo. Se ei puhu mulle koskaan, ainoastaan sen mies juttelee mun kanssa. Kerran soitti mulle ja valitti lasten leikkimisestä. 

Niiden omat lapset ja lapsenlapset vierailee niillä kerran vuodessa, eivät jää yöksi.

Ja hyvin jaksaa touhuta. Haravoi pihamaataan ja tuo pyykit päivittäin ulos kuivumaan.

Sä voit olla sen mielestä kyrpä naapurin nainen ja pikkumulkkujen äiti. 😀

Ei oo enää pikkulapsia. Mutta oikein tahallani halailen lapsiani ja lemmikkejäni takapihalla, niin että se voi kyylätä ikkunastaan.

Teillähän on jännittävää. Mielenkiintoiset naapuruussuhteet. On osunut joskus omallekin kohdalle.

No eikö tuollainen tilanne houkuta jo tutustumaan tuohon naapuriin? Hieman juttelua ja hymyä, tiedä miten mukava ihminen sieltä paljastuu. En nimittäin itse jaksaisi tuollaista kyräilyä, vaan yrittäisin kyllä tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni siis ottaa lapset sinne mielellään ja tuntuu, että lapset pitävätkin enemmän papasta kuin mummista, joka puhisee ja huokailee keittiössä..

Ap

Mummona sanoisin, että tottahan papat haluavat lapsia hoitoon, kun palvelut pelaavat niin lapsille kuin papalle. Pappa seurustelee lasten kanssa, kun mummo raataa keittiössä, pyyhkii pyllyt, passaa kaikkea.

.

Etkö laske viihdyttämistä miksikään? Tuohan on aika tyypillinen kuvio mummulassa: isoisä on viihdytys-/leikkikeskus ja mummu pökää ruuat ja pyyhkii peput. Toisaalta monet mummut (kuten naiset ylipäätään) ei ole niin leikkisiä kuin miehet. Itse esimerkiksi teen mielummin ruokaa kuin leikin lapsen kanssa. Mies taas mielummin leikkii. Näin se menee meillä ja monissa tuntemissani perheissä.

Yksi juttu muuten naisten ikuisessa valituksessa miehistä unohtuu: Miehet viihdyttää lapsia usein enemmän kuin naiset. Leikkii hippaa, teippailee autoratoja, leikkii nukeilla, rakentaa legoja jne. Minusta se on arvokasta työtä, ihan yhtä arvokasta kuin muut kotityöt.

Meillä miniä ei tykkää, jos ei tehdä kotitöitä. Oikein ilolla mennään heille leikkimään lastenlasten kanssa, rakennellaan linnoja olohuoneeseen, tehdään pitkiä dominokuvioita, piirretään ja muovaillaan. Joka kerta miniä kotiin palatessaan huokaisee, että olisitte voineet lapsille edes ruokaa laittaa ja jälkenne siivota. Mutta kun ei malteta, on niin kiva leikkiä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis täh, onko tosiaan monen mielestä kerran kuussa pari tuntia  9v. ja 4v. hoitaminen liikaa isovanhemmille? Ruuat tai välipalan voi kyllä laittaa rasiassa mukaan lapsille kun pistää hodettavaksi, mutta että kerran kuussa liikaa? Onkohan kerran kuussa vanhempien auttaminen kun vanhenevat ja tarvivat jeesiä näiden samojen mielestä myös liian rasittavaa?

1. Ap ei laita eväitä mukaan vaan valittaa jopa mummon tarjoamisista.

2. Ikäihminen joka kieltäytyy hoitamasta lapsia siksi kun ei jaksa on eriasia kun hänen lapsensa joka kieltäytyy auttamasta vanhusta ihan vaan sen takia ettei hyödy siitä mitenkään.

Jos syy ap:n tapauksessa on ettei mummu todella ole enää laistenhoitokunnossa, niin sitten ymmärrän. Kommenteissa on ollut kuitenkin ollut mielipiteitä että ylipäätään kerran kuussa hoitoa on paljon ja "on se kumma kun ei omia lapsiaan jaksa hoitaa" - tyyppistä ajettelua. On se paljon kivempi kaikille kun autetaan eri asioissa toisiamme mahdollisuuksien mukaan kuin että hampaat irvessä "yksin on pärjättävä kaikessa".

Entä jos lapsia ja lastenlapsia on useampi? Ja jokainen tuo omat lapsensa hoitoon kerran kuukaudessa? Silloin siitä tulee jo aika paljon hoitamista.

.... ja minä olen tähän syksyyn asti pitänyt kiinni siitä, että mummulassa käydään kerran viikossa....

Kerran viikossa on kyllä älyttömän usein. En ihmettele ettei appivanhempia jaksa kiinnostaa.

Mä olen kuvitellut että lastenlasten hoitaminen olisi kunnia-asia mutta ei näköjään, tähän maahan on kasvanut itsekkäiden mummojen sukupolvi. Todella ikävää luettavaa tämä ketju.

Alkava dementia, jos kerran ruuantekotaito on kadonnut. Tosin en ymmärrä miksi äitisi pitäisi tehdä lapsillesi ruokaa kahden tunnin vierailun aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis täh, onko tosiaan monen mielestä kerran kuussa pari tuntia  9v. ja 4v. hoitaminen liikaa isovanhemmille? Ruuat tai välipalan voi kyllä laittaa rasiassa mukaan lapsille kun pistää hodettavaksi, mutta että kerran kuussa liikaa? Onkohan kerran kuussa vanhempien auttaminen kun vanhenevat ja tarvivat jeesiä näiden samojen mielestä myös liian rasittavaa?

1. Ap ei laita eväitä mukaan vaan valittaa jopa mummon tarjoamisista.

2. Ikäihminen joka kieltäytyy hoitamasta lapsia siksi kun ei jaksa on eriasia kun hänen lapsensa joka kieltäytyy auttamasta vanhusta ihan vaan sen takia ettei hyödy siitä mitenkään.

Jos syy ap:n tapauksessa on ettei mummu todella ole enää laistenhoitokunnossa, niin sitten ymmärrän. Kommenteissa on ollut kuitenkin ollut mielipiteitä että ylipäätään kerran kuussa hoitoa on paljon ja "on se kumma kun ei omia lapsiaan jaksa hoitaa" - tyyppistä ajettelua. On se paljon kivempi kaikille kun autetaan eri asioissa toisiamme mahdollisuuksien mukaan kuin että hampaat irvessä "yksin on pärjättävä kaikessa".

Entä jos lapsia ja lastenlapsia on useampi? Ja jokainen tuo omat lapsensa hoitoon kerran kuukaudessa? Silloin siitä tulee jo aika paljon hoitamista.

Näin minulla on, hoitopyyntöjä on useamman kerran viikossa. Mutta olemme molemmat hyvässä kunnossa ja hyvin olemme vielä jaksaneet ja aikaa kyllä näin eläkeläisinä on riittävästi. Yökyläilyjäkin on monta kertaa kuukaudessa. Koen olevani etuoikeutettu, kun pystymme seuraamaan ja tukemaan lastemme perheitä läheltä.

Vierailija kirjoitti:

Alkava dementia, jos kerran ruuantekotaito on kadonnut. Tosin en ymmärrä miksi äitisi pitäisi tehdä lapsillesi ruokaa kahden tunnin vierailun aikana.

Joku ehdotti, että ap voisi laittaa lapsille ruuan mukaan, saisi isovanhemmatkin siitä samalla. Helpottaisi sitä ap:n äidin työtä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kuvitellut että lastenlasten hoitaminen olisi kunnia-asia mutta ei näköjään, tähän maahan on kasvanut itsekkäiden mummojen sukupolvi. Todella ikävää luettavaa tämä ketju.

Haluat näköjään provoilla! Tiedät hyvin, että monet isovanhemmat auttavat paljon lastensa perheitä.

Vierailija kirjoitti:

.... ja minä olen tähän syksyyn asti pitänyt kiinni siitä, että mummulassa käydään kerran viikossa....

Kerran viikossa on kyllä älyttömän usein. En ihmettele ettei appivanhempia jaksa kiinnostaa.

Siis mitä. Usein? 

Kyllä mä muistan että itse lapsena käytiin äitin kanssa mummolassa ihan viikottain. Senkin takia että äiti halusi omia vanhempiaan nähdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.... ja minä olen tähän syksyyn asti pitänyt kiinni siitä, että mummulassa käydään kerran viikossa....

Kerran viikossa on kyllä älyttömän usein. En ihmettele ettei appivanhempia jaksa kiinnostaa.

Siis mitä. Usein? 

Kyllä mä muistan että itse lapsena käytiin äitin kanssa mummolassa ihan viikottain. Senkin takia että äiti halusi omia vanhempiaan nähdä. 

Mulla on kolme lasta ja 7 lapsen lasta+ 2 uusperheen lasta ja jos he kerralla tulisi käymään olisi 17hengeä tai jos he kävisivät perheitäin mummolassa, ruokapöydässä istuisi 6-9 hengen.

Ja kyllä työssäkäyvän mummon voimille käy 17 hengen päivällisen valmistamisen, kun on pienet tilat, samoin yövieraiden liinavaatteiden pesu ja ennen kaikkea pyykin kuivatus.

Monet äideistä unohtavat, että suurimmalla osalla on useampi lapsenlapsi, eikä rajoitu ainoastaan teidän lapsenne hoitamiseen.

Ei mummo/pappa ole mikään hoitoautomaatti, etenkin, jos lapsia on useampia. Vastuu lasten hankinnasta ja hoidosta on aina itsellä ensi sijaisesti. Nykyisenä mummina autan mielellään lapsenlapsen hoidossa monta kertaa viikossa, mutta olenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa ja melko nuori ja lapsenlapsi on hurmaava. Tästä on meille molemmille iloa. Elämäntilanne sallii tämän, mutta asiat voisivat olla toisinkin.