Lue keskustelun säännöt.
Äitini suhtautuu niin nihkeästi lasten hoitoon ottamiseen, etten viitsi enää edes kysyä
26.11.2017 |
Alkaa kauhea naukuminen
"Kun musti stressaantuu ja pyrkii koko ajan ulos"
"Niille pitäisi sitten laittaa ruokaa vai?" "No mitäs teet sitten teette? "
Aina pitäisi olla hyvä peruste hoitoon tuomiselle , vaikka tahtoisimme vain esim. Käydä kaupassa & kahvilla kahdestaan!
Lapset ovat 9v ja 4v, noin kerran kuussa eli ei mitenkään liian usein , laittaisimme mummolaan pariksi tunniksi kun itsekin kaipaavat sinne, pelleilemään papan kanssa. Ja sitten pitää sanoa, ettei mummi tahdo teitä sinne :(
Hulluinta on, että kuitenkin äiti soittelee ja kertoo miten ikävä on mummin murusia!
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Ole onnelinen, että sulla vielä on äiti! Kaikilla sitä onnea ei enää ole!
Ja tämä sun katkera viesti liittyy aiheeseen millä lailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee oma äiti mieleen, ei voinut esikoista katsoa että olisin pääsyt toista odottaessa yksin neuvolaan eikä tulla hoitoavuksi kun olin kuumeessa. Mies siis rekkakuski. Ja aina kylään mennessä äitini juoksi lasten perässä " ei älä koske siihen äläkä tuohon".. en muista tuollaista omasta lapsuudesta.
Lopulta en enää pyytänyt äidin apua lastenhoitoon, ja harvensin vierailuja lasten kanssa. Nyt äitini on 79 ja mukana jossain varamummo-toiminnassa kun omille lapsenlapsille 12 ja 10v ei enää kuulemma mummo kelpaa. Kun muistutin, että oli kyllä niin että lapsenlapset eivät kelvanneet mummolle veti herneet nenään.
Katkeraksi kyllä vetää, että ventovieraita kakaroita vie puistoon ja leffaan!
Meillä anoppi olisi aina kovin innokas hoitaja, mutta ei sinne voi viedä lapsia. Anopin mies on muistisairas ja kömpelö, autettava tapaus. Lisäksi anoppi ei jaksa, vaikka muuta väittää. Jaksaa toista, tavallista vilkasta lasta, jatkuvasti diagnosoida adhd-lapseksi. Sit selän takana kertoilee, että kuinka häntä, vanhaa hyväntahtoista ihmistä, nyt taas on niin hirveästi "käytetty hyväksi", kun tunnin oli hoitamassa. Itse väkisin halusi tulla hoitamaan.
Mun vanhemmat taas vie lapsia reissulle, joulua ennen menevät viikoksi joululomalle mummulaan. Mun vanhemmat on oikein innoissaan ajatuksesta, lapset myös. Mun vanhempien kaltaiset isovanhemmat pitäisi jokaisella lapsella olla! Voi jättää lapset sinne turvallisin mielin, tiedän että lapsista pidetään hyvä huoli, ja lapset ja isovanhemmat viihtyvät keskenään. Turhan paljon herkkuja saavat, mutta se sallittakoon, noita yhteisiä viikkoja heillä on sen verran harvoin, mun vanhemmat kun ei ihan naapurissa asu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnelinen, että sulla vielä on äiti! Kaikilla sitä onnea ei enää ole!
Ja tämä sun katkera viesti liittyy aiheeseen millä lailla?
Ei ole minun viestini, mutta vastaan, että liittyyhän tuo suoraan ap: n aloitukseen. Ap valittaa, kun äiti ei hoida lapsia ja joku vastaa, että ole onnellinen, kun äitisi elää vielä!
Mihin ihmeen tutkimukseen perustuu mielikuva, että hyvät ja lämpimät suhteet perustuvat vain jos mummot hoitavat lapsenlapsiaan.
Meillä on 7 lastenlasta ja suhteemme on läheiset, koska vietämme paljon aikaa yhdessä vanhempien kanssa.
Hoitopyyntöjä on harvakseltaan, ehkä kerran pari 1-2 kuukauden aikana ja on lähinnä päiväkodista hakua, sairaanlapsen hoitoa ja puhutaan muutamasta tunnista ja perustuvat aina vanhempien työesteisiin.
Mielelläni lapsiani autan, mutta pitäisin kyllä outona ja olisin kyllä huolissani heidän vanhemmuudestaan, jos hoitoapua kaivattaisiin vanhempien kahvitteluun, shoppailuun jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.... ja minä olen tähän syksyyn asti pitänyt kiinni siitä, että mummulassa käydään kerran viikossa....
Kerran viikossa on kyllä älyttömän usein. En ihmettele ettei appivanhempia jaksa kiinnostaa.
Siis mitä. Usein?
Kyllä mä muistan että itse lapsena käytiin äitin kanssa mummolassa ihan viikottain. Senkin takia että äiti halusi omia vanhempiaan nähdä.Mulla on kolme lasta ja 7 lapsen lasta+ 2 uusperheen lasta ja jos he kerralla tulisi käymään olisi 17hengeä tai jos he kävisivät perheitäin mummolassa, ruokapöydässä istuisi 6-9 hengen.
Ja kyllä työssäkäyvän mummon voimille käy 17 hengen päivällisen valmistamisen, kun on pienet tilat, samoin yövieraiden liinavaatteiden pesu ja ennen kaikkea pyykin kuivatus.
Monet äideistä unohtavat, että suurimmalla osalla on useampi lapsenlapsi, eikä rajoitu ainoastaan teidän lapsenne hoitamiseen.
No jaa. Ei me sinne syömään menty eikä edes yöksi. Arki-iltana pikaseen käytiin. Kahvit mummo laittoi aina. Kai se on sitten näille nykyajan mummoille liikaa. Oma mummo oli tosin maatilan emäntä ja tottunut siihen että kahviteltavia kävi joten aina oli pullaa ja piparia kaapissa.
Eikös ole tärkeintä, että on hyvät välit ja hyvää yhdessäoloa ja hoitoapua on riittävästi, mitä se milloinkin tarkoittaa. Mummit ja papat ovat erilaisissa elämäntilanteissa ja tarpeetkin hoitoapuun erilaiset. Joillakin on vaan enemmän läheisyyttä ja halua olla yhdessä kuin toisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin ihmeen tutkimukseen perustuu mielikuva, että hyvät ja lämpimät suhteet perustuvat vain jos mummot hoitavat lapsenlapsiaan.
Meillä on 7 lastenlasta ja suhteemme on läheiset, koska vietämme paljon aikaa yhdessä vanhempien kanssa.
Hoitopyyntöjä on harvakseltaan, ehkä kerran pari 1-2 kuukauden aikana ja on lähinnä päiväkodista hakua, sairaanlapsen hoitoa ja puhutaan muutamasta tunnista ja perustuvat aina vanhempien työesteisiin.
Mielelläni lapsiani autan, mutta pitäisin kyllä outona ja olisin kyllä huolissani heidän vanhemmuudestaan, jos hoitoapua kaivattaisiin vanhempien kahvitteluun, shoppailuun jne.
Sitä parisuhdettakin pitäisi välillä hoitaa. Ja esim. jouluostokset on vähemmän kamalaa tehdä miehen kanssa kaksin, kuin koko perheen voimin.
Toki, jos kahvittelu/shoppailutarve on jokapäiväistä, niin sitten kannattaa huolestua. Kerran tai pari kuukaudessa jos pääsee ilman pieniä lapsia kauppaan, ja samalla käy kahvilla/syömässä siippansa kanssa ihan kahdestaan, niin se vaan auttaa jaksamaan ruuhkavuosihässäkässä. Tai ainakin itse koen näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.... ja minä olen tähän syksyyn asti pitänyt kiinni siitä, että mummulassa käydään kerran viikossa....
Kerran viikossa on kyllä älyttömän usein. En ihmettele ettei appivanhempia jaksa kiinnostaa.
Siis mitä. Usein?
Kyllä mä muistan että itse lapsena käytiin äitin kanssa mummolassa ihan viikottain. Senkin takia että äiti halusi omia vanhempiaan nähdä.Mulla on kolme lasta ja 7 lapsen lasta+ 2 uusperheen lasta ja jos he kerralla tulisi käymään olisi 17hengeä tai jos he kävisivät perheitäin mummolassa, ruokapöydässä istuisi 6-9 hengen.
Ja kyllä työssäkäyvän mummon voimille käy 17 hengen päivällisen valmistamisen, kun on pienet tilat, samoin yövieraiden liinavaatteiden pesu ja ennen kaikkea pyykin kuivatus.
Monet äideistä unohtavat, että suurimmalla osalla on useampi lapsenlapsi, eikä rajoitu ainoastaan teidän lapsenne hoitamiseen.
No jaa. Ei me sinne syömään menty eikä edes yöksi. Arki-iltana pikaseen käytiin. Kahvit mummo laittoi aina. Kai se on sitten näille nykyajan mummoille liikaa. Oma mummo oli tosin maatilan emäntä ja tottunut siihen että kahviteltavia kävi joten aina oli pullaa ja piparia kaapissa.
Naisena en ymmärrä, miksi tuota aikaa ihannoidaan ja hehkutetaan, sillä sen ajan naisen asema oli raskas ja työntäytyämä, joka vei mummojen terveyden ja sen ajan naisilla kaikki nivelet ovat kuluneet, jonka seurauksena jatkuvat kivut ja säryt. Eikä ne mummot hoitaneet lapsia, kuin nykyään, vaan katsoivat perään ja ruokkivat. Ja kyllä sen ajan mummot olisivat halunneet omaa aikaa ja lepoa. Ja sama kohtalo haluttaisiin tämän päivän mummille, vaikka heillä on vielä työelämän paineet.
Juuri naisen ja lapsen aseman parantamiseksi, sen ajan naiset loivat 80-luvulla mahdollisuuden pitkään äitiys- ja perhevapaisiin työelämästä, kunnallisen päivähoidon, iltapäiväkerhot, tehdä lyhyempää työpäivää, kunnes lapsi on 10 vuotta, sairaanlapsen hoitomahdollisuuden, ettei tulevien sukupolvien tarvitsi kokea samaa kohtaloa, mutta näköjään sekään ei riitä tai ei haluta muuttaa asenteita, vaan naisen elämä on koko eliniän oltava raskas ja työntäyteinen. Ja siitä naiset itse haluavat pitää huolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole onnelinen, että sulla vielä on äiti! Kaikilla sitä onnea ei enää ole!
Ja tämä sun katkera viesti liittyy aiheeseen millä lailla?
Ei ole minun viestini, mutta vastaan, että liittyyhän tuo suoraan ap: n aloitukseen. Ap valittaa, kun äiti ei hoida lapsia ja joku vastaa, että ole onnellinen, kun äitisi elää vielä!
En ymmärrä tätä logiikkaa. Koska mulla on äiti, lapsi ja mies, niin mä en saa ikinä harmistua tai pettyä heihin, koska mulla kuitenkin on äiti, lapsi ja mies, koska aina on joku, jolta joku noista kolmesta puuttuu? Joltain jopa kaikki kolme esimerkkihenkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kerran kuussa on jo melko usein, varsinkin jos lasten kaitseminen ei ole hänelle mieleistä. Ei ihme, jos ei tykkää hyvää.
Itkisin silmät päästäni jos saisin lapsenlapset hoitoon vain pariksi tunniksi kerran kuussa!
Onneksi saan niin usein kuin haluan ja voin työssäkäyvänä isoäitinä - ja yökylään ainakin kerran kuussa :)
Ihana mummi! Onneksi on sinunlaisiakin. Kaikkea hyvää sinulle, lapsillesi ja lapsenlapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tämän päivän vanhemmille on syntynyt jatkuva ajan puute ja ruuhkat, sillä koskaan aikaisemmin ei Suomen historiassa ole ollut niin paljon vapaa-aika, on pitkät perhevapaat, lyhyet työpäivät ja pitkät lomat, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kauppojen hyllyt notkuvat eineksistä, kertakäyttövaipoista ja vaatteista, liikkuminen helppoa, kun on autot ja hyvä julkinen liikenne, terveydenhoito, ihmiset asuvat yhä väljemmin ja rahaa on yhä enemmän käytössä ja lapset voi lykätä päiväkotiin tai kerhoihin ja tämä kaikki on tullut vasta 80-90-luvun jälkeen ja yhä edelleen puuttuu monesta muusta maasta, mutta silti Suomessa vanhemmilla on hirveä ajan puute ja väsymys.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämän päivän vanhemmille on syntynyt jatkuva ajan puute ja ruuhkat, sillä koskaan aikaisemmin ei Suomen historiassa ole ollut niin paljon vapaa-aika, on pitkät perhevapaat, lyhyet työpäivät ja pitkät lomat, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kauppojen hyllyt notkuvat eineksistä, kertakäyttövaipoista ja vaatteista, liikkuminen helppoa, kun on autot ja hyvä julkinen liikenne, terveydenhoito, ihmiset asuvat yhä väljemmin ja rahaa on yhä enemmän käytössä ja lapset voi lykätä päiväkotiin tai kerhoihin ja tämä kaikki on tullut vasta 80-90-luvun jälkeen ja yhä edelleen puuttuu monesta muusta maasta, mutta silti Suomessa vanhemmilla on hirveä ajan puute ja väsymys.
Työelämässä on nykyään paljon kovempi paine kuin ennen. Tulos on paljon kovempi kuin ennen enemmillä tunneilla. Henkisesti todella raskasta on monella. Tunnen monta, jotka ovat burnoutin takia olleet todella pitkiä aikoja pois töistä.
Julkisen liikenteen "hyvyydestä" olen eri mieltä. Ei toimi isojen kaupunkien keskustojen ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapaako mummi lapsiasi vain silloin, kun viette lapset mummolaan hoitoon? Ymmärrän hyvin ikävöinnin, jos tuo lapsenvahtina oleminen on ainoa tapa nähdä lapsenlapsia. Mulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta siskollani on. Olen enemmän kuin mielelläni silloin tällöin lapsenvahtina näille lapsille, mutta he vierailevat luonani myös vanhempiensa kanssa. Lasten näkemiseen ei siis liity hoitovelvollisuutta. Käyn myös mieluummin hoitamassa lapsia heidän kotonaan kuin otan meille hoitoon. Lapsille on jääkaapissa valmiina ruuat eikä mun tarvitse muuta kuin lämmittää ne. Kotona heillä on myös lelunsa ja muut tavaransa eikä virikkeitä tarvitse kantaa kotoa minun luokseni. Kerran kuukaudessa on aika paljon, riittäiskö kerran joka toinen kuukausi ja siten, että mummi tulisi pariksi tunniksi teille? Ja sitten te kävisitte pari kertaa kuukaudessa mummolassa niin, että olette itse mukama eikä hoitovastuu ole isovanhemmilla?
Ei tapaa, käymme ihan vain kahvilla siellä ja äiti käy kahvilla meillä, ennen tapasimme keskustassa ja kävimme kahvilla mutta enää äiti ei jaksa
Ap
Jos äitisi ei enää jaksa käydä keskustassa kahvillakaan, niin lienee aika ymmärrettävää, ettei hän jaksa olla enää lapsenvahtinakaan. Ikävä kyllä ihmiset vanhenevat ja on aika yksilöllistä, miten paljon erilaista kremppaa alkaa tulla. Vaikka olisi vielä työkykyinenkin, voi työelämässä jaksaminen vaatia sen, ettei vapaalla ole mitään raskasta ohjelmaa. Itselläni on paljon nivelrikkokipuja ja pahimpina aikoina en saa öisin edes kunnolla nukuttua. Silloin ei oikein jaksaisi olla lapsenvahtina vaan pitäisi voida vain levätä, jotta taas jaksaa seuraavan työviikon.
Tämä! Olen kahta pikkulasta hoitaessani (hätätapaus, joka venähti puoleksi päiväksi, kun äiti ilmoitti samalla sitten käyvänsä myös ostoksilla ja syömässä ystävättären kanssa) nivelrikkoinen polvi äityi niin pahaksi, että olin viikkoja lähes liikuntakyvytön. Meillä on tavallinen asunto, jota ei ole suojattu riehuvilta lapsilta, vaan koko ajan sai olla kontallaan pelastamasta lapsia milloin miltäkin katasrofilta. Ja sitten se hirveä rinkuminen sekä ilosta että ikävästä. Pelkäsin, että naapurit soittavat poliisit, kun luulevat että joku rääkkää lapsia.
Päiväunien aikaan tuli tietysti ikävä äitiä. Nykyisin laitan aika tiukan aikarajan, ennenkuin suostun moiseen. Isommat ja puhetta ymmärtävät lapset ovat toki eri asia.
Ja en ole kyseisten lasten mummo, muuten vaan tuttava.
Sain lapseni 19-vuotiaana, ja hoidin hänet pääasiassa itse. 3-vuotiaana hän meni päiväkotiin, ja sitä ennen oli tietysti isänsä hoidossa, ja vanhempieni luona välillä. Kun lapsi meni mummolaan, niin tottakai hänellä oli eväänä sen päivän ruoka. Välipalavärkit löytyivät mummolasta kyllä, mutta jos vanhempani esim olivat varanneet ruokaa vain itselleen, tai syömässä sellaista jota lapsi ei millään pystynyt, niin oli ruoka mukana, ettei heidän tarvitse tehdä ruokaa erikseen lapselleni, tai miettiä mitä sitä laittaisi hänelle, tai että pitäisi lähteä kauppaan lapseni takia. Tarkoitus oli että saavat vain olla rennosti lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämän päivän vanhemmille on syntynyt jatkuva ajan puute ja ruuhkat, sillä koskaan aikaisemmin ei Suomen historiassa ole ollut niin paljon vapaa-aika, on pitkät perhevapaat, lyhyet työpäivät ja pitkät lomat, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kauppojen hyllyt notkuvat eineksistä, kertakäyttövaipoista ja vaatteista, liikkuminen helppoa, kun on autot ja hyvä julkinen liikenne, terveydenhoito, ihmiset asuvat yhä väljemmin ja rahaa on yhä enemmän käytössä ja lapset voi lykätä päiväkotiin tai kerhoihin ja tämä kaikki on tullut vasta 80-90-luvun jälkeen ja yhä edelleen puuttuu monesta muusta maasta, mutta silti Suomessa vanhemmilla on hirveä ajan puute ja väsymys.
Työelämässä on nykyään paljon kovempi paine kuin ennen. Tulos on paljon kovempi kuin ennen enemmillä tunneilla. Henkisesti todella raskasta on monella. Tunnen monta, jotka ovat burnoutin takia olleet todella pitkiä aikoja pois töistä.
Julkisen liikenteen "hyvyydestä" olen eri mieltä. Ei toimi isojen kaupunkien keskustojen ulkopuolella.
Sama painehan on isovanhemmillakin. Lisäksi tietävät, että jos työpaikka lähtee alta, uuden saaminen yli 50-vuotiaana on paljon epätodennäköisempää kuin yli 30-vuotiaana. Tähän päälle ikä ja mahdolliset krempat. Lapsia kuitenkin pitäisi jaksaa hoitaa, vaikka lasten vanhemmat ovat nuorempia ja terveempiä kuin isovanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat eivät ole juuri koskaan lapsia katsoneet. Olisiko kuopuksen, joka on nyt taapero, syntymän jälkeen kerran olleet auttamassa meillä, mutta silloinkaan ei jääneet lasten kanssa keskenään. Lopulta meni heidän passaamisekseen. Olemme puolestaan puolisoni kanssa päättäneet, ettemme mekään auta appivanhempiin tulevaisuudessa. Lapsille puhumme kauniisti heistä ja yritämme pitää asialliset välit, mutten todellakaan näe itseäni raivaamassa vanhustenhoidossa tervehtimässä heitä, kun se aika koittaa.
Jännä tämä kostomentaliteetti, "jos ei saa apua lasten kanssa niin ei mekään käydä sitten vanhainkodissa." Musta vanhemmilla on velvollisuuksia lapsiaan kohtaan, mutta ei enää yli sukupolven, eikä aikuisia kohtaan. Kaikki muu on pelkkää plussaa. Olen kohta aikuisen lapsen äiti, auttelen joskus vanhoja vanhempiani, oletusarvo se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämän päivän vanhemmille on syntynyt jatkuva ajan puute ja ruuhkat, sillä koskaan aikaisemmin ei Suomen historiassa ole ollut niin paljon vapaa-aika, on pitkät perhevapaat, lyhyet työpäivät ja pitkät lomat, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kauppojen hyllyt notkuvat eineksistä, kertakäyttövaipoista ja vaatteista, liikkuminen helppoa, kun on autot ja hyvä julkinen liikenne, terveydenhoito, ihmiset asuvat yhä väljemmin ja rahaa on yhä enemmän käytössä ja lapset voi lykätä päiväkotiin tai kerhoihin ja tämä kaikki on tullut vasta 80-90-luvun jälkeen ja yhä edelleen puuttuu monesta muusta maasta, mutta silti Suomessa vanhemmilla on hirveä ajan puute ja väsymys.
Työelämässä on nykyään paljon kovempi paine kuin ennen. Tulos on paljon kovempi kuin ennen enemmillä tunneilla. Henkisesti todella raskasta on monella. Tunnen monta, jotka ovat burnoutin takia olleet todella pitkiä aikoja pois töistä.
Julkisen liikenteen "hyvyydestä" olen eri mieltä. Ei toimi isojen kaupunkien keskustojen ulkopuolella.
Tuo on ihan totta, mutta ei suinkaan koske kaikkia vanhempia, vaan osaa heitä.
Oman kokemukseni mukaan, juuri ne vanhemmat jotka tekevät pitkää päivää ja stressaavaa työtä, ovat juuri niitä vanhempia, jotka haluavat viettää vapaa-aikansa perheensä parissa, eivätkä lykkää lapsiaan vapaa-ajalla isovanhempien hoidettavaksi, vaikka luulisi hoidon tarve olevan kaikista suurin. Ja samojen vanhempien lapset ovat mahdollisimman vähän aikaa hoidossa päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
On se kiva kun minusta tehdään tässä pahis! :( Miehen vanhemmat ovat kuolleet, eli lapsilla ei ole nyt sitten mummilaa. Tästä lähtien tytöt näkevät pappaa kun tulee tänne, en ala anella että voisivatko tytöt olla hoidossa edes sen aikaa , kun käyn Kelalla ja apteekissa.
En vain tiedä, miten selitän lapsille sen ettei mummi halua heitä hoitoon ;( Miten hitossa tuollaisen voi muotoilla nätisti?! Kai se on paras sanoa suoraan, lapset eivät ole tyhmiä.
Ap
En lukenut ketjua loppuun asti, mutta tämän kommentin jälkeen minä totean, että tokihan lapset pääsee isovanhempia tapaamaan, kun menette sinne koko perhe tai toinen aikuinen lasten kanssa. Ei isovanhemmilla ole mitään velvollisuutta ottaa lapsia hoitoon.
Meillä miehen vanhemmat sairastavat, eivätkä lapsemme ole siellä mummolassa olleet kertaakaan keskenään. Myös omaa isääni käymme tapaamassa koko perheen voimin, tai hän käy meillä kylässä. Ei ole tullut mieleenkään kysyä, voisiko lapset tulla hänen luokseen keskenään. Oma äitini tulee lapsia hoitamaan kerran kuussa ja meillä on siinä eräänlainen systeemi ja sopimus, että hän saa tuosta hoitokeikasta pienen rahallisen korvauksen. Hän varmasti tulisi ilman rahaakin, mutta itse en vaan pystyisi pyytämään, tai saisi oltua sellaisessa kiitollisuudenvelassa.
Appivanhemmat eivät ole juuri koskaan lapsia katsoneet. Olisiko kuopuksen, joka on nyt taapero, syntymän jälkeen kerran olleet auttamassa meillä, mutta silloinkaan ei jääneet lasten kanssa keskenään. Lopulta meni heidän passaamisekseen. Olemme puolestaan puolisoni kanssa päättäneet, ettemme mekään auta appivanhempiin tulevaisuudessa. Lapsille puhumme kauniisti heistä ja yritämme pitää asialliset välit, mutten todellakaan näe itseäni raivaamassa vanhustenhoidossa tervehtimässä heitä, kun se aika koittaa.