Äitini suhtautuu niin nihkeästi lasten hoitoon ottamiseen, etten viitsi enää edes kysyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan. Ja oon yksin. Yh-äitinä jaksoin ja jaksan edelleen. Kaksi koiraa on, ne leikkii lasten kanssa. Raskasta on mutta kivaa. Haen lapset autollani 100 kilsan päästä ja vien takaisin.

So? Sä et voi puhua muiden puolesta. Ap:n äiti ei selvästi jaksa. Mitenköhän tuokin itsekehu taas auttoi yhtään asiaa eteenpäin?

Pointti oli se, että jos on joutunut pinnistelemään jo yh-äitinä, ei ole mummonakaan mikään luovuttaja. Ihmettelin jo silloin kun oma lapsi oli pieni, että miksi mä olin usein se, joka kuskasi omat ja naapurin lapset harrastuksiin, vaikka naapurissa oli 2 aikuista ja meillä yksi. Ehkä mulla oli paremmin aikaa lapsille, kun ei ollut vaativaa miesvauvaa hoidettavana?

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan. Ja oon yksin. Yh-äitinä jaksoin ja jaksan edelleen. Kaksi koiraa on, ne leikkii lasten kanssa. Raskasta on mutta kivaa. Haen lapset autollani 100 kilsan päästä ja vien takaisin.

Minäkin jaksan. Olen kasvattanut 9 lastani täysin yksin. Olen lisäksi pelkkä torso. Ei käsiä eikä jalkoja, mutta suuhun voi laittaa puukauhan ja sillä sekoittaa aamupuurot sun muut sapuskat muksuille. Vaikken pystykään juoksemaan, niin leikin silti lapsenlapsieni kanssa vähintään 3tuntia illassa. Minä vain kieriskelen lattialla ja se on lapsista oikein hauskaa. Koiria minulla ei ole. Mutta en kyllä viitsisikään koiria käyttää lapsenvahtina. Se on vähän kuin heitteille jättö... Kyllä mummin pitää se hoitovastuu  ottaa. Lapsenlapseni asuvat minun luonani. Olen rakentanut heille oman lisäsiiven ja puumajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan. Ja oon yksin. Yh-äitinä jaksoin ja jaksan edelleen. Kaksi koiraa on, ne leikkii lasten kanssa. Raskasta on mutta kivaa. Haen lapset autollani 100 kilsan päästä ja vien takaisin.

So? Sä et voi puhua muiden puolesta. Ap:n äiti ei selvästi jaksa. Mitenköhän tuokin itsekehu taas auttoi yhtään asiaa eteenpäin?

Pointti oli se, että jos on joutunut pinnistelemään jo yh-äitinä, ei ole mummonakaan mikään luovuttaja. Ihmettelin jo silloin kun oma lapsi oli pieni, että miksi mä olin usein se, joka kuskasi omat ja naapurin lapset harrastuksiin, vaikka naapurissa oli 2 aikuista ja meillä yksi. Ehkä mulla oli paremmin aikaa lapsille, kun ei ollut vaativaa miesvauvaa hoidettavana?

Minäminäminä... Itsekehu lemuaa tänne asti.

Vierailija kirjoitti:

On se kiva kun  minusta tehdään tässä pahis!  :(   Miehen vanhemmat ovat kuolleet, eli lapsilla ei ole nyt sitten mummilaa. Tästä lähtien tytöt näkevät pappaa kun tulee tänne, en ala anella että voisivatko tytöt olla hoidossa  edes sen  aikaa , kun käyn Kelalla ja apteekissa. 

En vain tiedä, miten selitän lapsille sen ettei mummi halua heitä hoitoon ;(  Miten hitossa tuollaisen voi muotoilla nätisti?!  Kai se on paras sanoa suoraan, lapset eivät ole tyhmiä.

Ap

Sanot että mummo on vanha ja sairas/väsynyt, eikä jaksa enää. Ei lapsille tarvitse valehdella.

Miksi sinä, ap. et itse järjestä itsenäisen aikuisen tavoin asioitasi niin, että jos käyt kelassa yms., otat joko lapset mukaan tai palkkaat lastenhoitajan? Isovanhemmat ovat osansa jo tehneet ja JOS he haluavat, he hoitavat lapsenlapsiaan, muutoin se ei ole itsestään selvää. Ap, vaikutat ruikuttavalt lellipennulta, kuin 3 -v, joka ei saa haluamaansa. Katsos, elämä on ;-D  Sinä olet aikuinen ja lapsesi hankkinut, sinulla ei ole mitään oikeutta syyllistää äitiäsi. Miten edes kehtaat ajatellakaan moista.

Jos naapureilla lapset käyvät isovanhemmilla, mitäs sitten? Lapsille opetetaan, että perheitä on erilaisia ja perheissä on erilaisia tapoja.  Kyllä niitä muitakin eroavaisuuksia löytyy perheiden kesken, mutta ainako sinulla pitäisi olla samaa kuin muillakin? Mitenkäs pollasi sitten kestää, kun naapuri hankkii vaikkapa uuden auton tms. ja lapsesi sanovat, että miksi meille ei hankita? Syytät ilmeisesti vanhempiasi, koska he eivät hanki sellaista sinulle.

Jestas!

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne lapset pärjää keskenään sillä aikaa, kun käyt asioilla? Se 9-vuotias katsoo pienempää. Tai otat vain pienemmän mukaan, ei molempia.

Ja ap:llahan oli mieskin, joka varmaan voi myös olla lasten kanssa tai jopa käydä asioilla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan. Ja oon yksin. Yh-äitinä jaksoin ja jaksan edelleen. Kaksi koiraa on, ne leikkii lasten kanssa. Raskasta on mutta kivaa. Haen lapset autollani 100 kilsan päästä ja vien takaisin.

So? Sä et voi puhua muiden puolesta. Ap:n äiti ei selvästi jaksa. Mitenköhän tuokin itsekehu taas auttoi yhtään asiaa eteenpäin?

Pointti oli se, että jos on joutunut pinnistelemään jo yh-äitinä, ei ole mummonakaan mikään luovuttaja. Ihmettelin jo silloin kun oma lapsi oli pieni, että miksi mä olin usein se, joka kuskasi omat ja naapurin lapset harrastuksiin, vaikka naapurissa oli 2 aikuista ja meillä yksi. Ehkä mulla oli paremmin aikaa lapsille, kun ei ollut vaativaa miesvauvaa hoidettavana?

Mikä sun ongelma oikeen on..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan. Ja oon yksin. Yh-äitinä jaksoin ja jaksan edelleen. Kaksi koiraa on, ne leikkii lasten kanssa. Raskasta on mutta kivaa. Haen lapset autollani 100 kilsan päästä ja vien takaisin.

So? Sä et voi puhua muiden puolesta. Ap:n äiti ei selvästi jaksa. Mitenköhän tuokin itsekehu taas auttoi yhtään asiaa eteenpäin?

Pointti oli se, että jos on joutunut pinnistelemään jo yh-äitinä, ei ole mummonakaan mikään luovuttaja. Ihmettelin jo silloin kun oma lapsi oli pieni, että miksi mä olin usein se, joka kuskasi omat ja naapurin lapset harrastuksiin, vaikka naapurissa oli 2 aikuista ja meillä yksi. Ehkä mulla oli paremmin aikaa lapsille, kun ei ollut vaativaa miesvauvaa hoidettavana?

Minäminäminä... Itsekehu lemuaa tänne asti.

Miksen saa kehua? Olen onnellinen, kun saan lapsia hoitaa. Pitäisikö se salata? Että teillä laiskoilla olisi parempi mieli? Kovaa ja raskasta se on minullekin. Yksin. Usein mietin että olisipa joku pappa tai muu 2 minuutiksi, niin ei tarvitsisi lapsia ottaa ihan kaikkeen (vessa, suihku, roskisreissut, auton pakkaaminen jne) mukaan. Paikkoja särkee seuraavina päivinä, mutta käyn fyysisessä työssä, urheilemassa ja vedän buranaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kiva kun  minusta tehdään tässä pahis!  :(   Miehen vanhemmat ovat kuolleet, eli lapsilla ei ole nyt sitten mummilaa. Tästä lähtien tytöt näkevät pappaa kun tulee tänne, en ala anella että voisivatko tytöt olla hoidossa  edes sen  aikaa , kun käyn Kelalla ja apteekissa. 

En vain tiedä, miten selitän lapsille sen ettei mummi halua heitä hoitoon ;(  Miten hitossa tuollaisen voi muotoilla nätisti?!  Kai se on paras sanoa suoraan, lapset eivät ole tyhmiä.

Ap

Sanot että mummo on vanha ja sairas/väsynyt, eikä jaksa enää. Ei lapsille tarvitse valehdella.

Ja jos ap haluaa olla rehellinen, niin sanoo suoraan lapsille, että he eivät tapaa mummiaan, koska mummi kelpaa vain silloin, kun ap tarvitsee lastenhoitajaa. Muussa tapauksessahan lapsenlapset voivat nauttia isovanhempiensa seurasta, vaikka vanhemmat olisivat myös paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ne lapset pärjää keskenään sillä aikaa, kun käyt asioilla? Se 9-vuotias katsoo pienempää. Tai otat vain pienemmän mukaan, ei molempia.

Ja ap:llahan oli mieskin, joka varmaan voi myös olla lasten kanssa tai jopa käydä asioilla...

Ap:lla on mies, pappa ja mummu. Mikä ihmeen sakki ei pärjää tuolla miehityksellä kahden ison lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kiva kun  minusta tehdään tässä pahis!  :(   Miehen vanhemmat ovat kuolleet, eli lapsilla ei ole nyt sitten mummilaa. Tästä lähtien tytöt näkevät pappaa kun tulee tänne, en ala anella että voisivatko tytöt olla hoidossa  edes sen  aikaa , kun käyn Kelalla ja apteekissa. 

En vain tiedä, miten selitän lapsille sen ettei mummi halua heitä hoitoon ;(  Miten hitossa tuollaisen voi muotoilla nätisti?!  Kai se on paras sanoa suoraan, lapset eivät ole tyhmiä.

Ap

Sanot että mummo on vanha ja sairas/väsynyt, eikä jaksa enää. Ei lapsille tarvitse valehdella.

Ja jos ap haluaa olla rehellinen, niin sanoo suoraan lapsille, että he eivät tapaa mummiaan, koska mummi kelpaa vain silloin, kun ap tarvitsee lastenhoitajaa. Muussa tapauksessahan lapsenlapset voivat nauttia isovanhempiensa seurasta, vaikka vanhemmat olisivat myös paikalla.

Käyn kylässä lapseni ja lapsenlapseni luona hoitokeikkojen välissäkin. Yhtä hyvin se kyläilijä voi olla mummokin. Ilmoitan vaan että olisin tulossa, sopiiko, ei tarvitse siivota eikä ruokkia. Yleensä sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan. Ja oon yksin. Yh-äitinä jaksoin ja jaksan edelleen. Kaksi koiraa on, ne leikkii lasten kanssa. Raskasta on mutta kivaa. Haen lapset autollani 100 kilsan päästä ja vien takaisin.

So? Sä et voi puhua muiden puolesta. Ap:n äiti ei selvästi jaksa. Mitenköhän tuokin itsekehu taas auttoi yhtään asiaa eteenpäin?

Pointti oli se, että jos on joutunut pinnistelemään jo yh-äitinä, ei ole mummonakaan mikään luovuttaja. Ihmettelin jo silloin kun oma lapsi oli pieni, että miksi mä olin usein se, joka kuskasi omat ja naapurin lapset harrastuksiin, vaikka naapurissa oli 2 aikuista ja meillä yksi. Ehkä mulla oli paremmin aikaa lapsille, kun ei ollut vaativaa miesvauvaa hoidettavana?

Minäminäminä... Itsekehu lemuaa tänne asti.

Miksen saa kehua? Olen onnellinen, kun saan lapsia hoitaa. Pitäisikö se salata? Että teillä laiskoilla olisi parempi mieli? Kovaa ja raskasta se on minullekin. Yksin. Usein mietin että olisipa joku pappa tai muu 2 minuutiksi, niin ei tarvitsisi lapsia ottaa ihan kaikkeen (vessa, suihku, roskisreissut, auton pakkaaminen jne) mukaan. Paikkoja särkee seuraavina päivinä, mutta käyn fyysisessä työssä, urheilemassa ja vedän buranaa.

Hohhoijaa. Sun uhriutuminen ei varmaan paistakaan yhtään läpi lapsillesi ja lapsenlapsille. Veikkaan, että on kyllä huomattu, kuinka äippä kiillottaa marttyyrin sädekehäänsä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan. Ja oon yksin. Yh-äitinä jaksoin ja jaksan edelleen. Kaksi koiraa on, ne leikkii lasten kanssa. Raskasta on mutta kivaa. Haen lapset autollani 100 kilsan päästä ja vien takaisin.

Minäkin jaksan. Olen kasvattanut 9 lastani täysin yksin. Olen lisäksi pelkkä torso. Ei käsiä eikä jalkoja, mutta suuhun voi laittaa puukauhan ja sillä sekoittaa aamupuurot sun muut sapuskat muksuille. Vaikken pystykään juoksemaan, niin leikin silti lapsenlapsieni kanssa vähintään 3tuntia illassa. Minä vain kieriskelen lattialla ja se on lapsista oikein hauskaa. Koiria minulla ei ole. Mutta en kyllä viitsisikään koiria käyttää lapsenvahtina. Se on vähän kuin heitteille jättö... Kyllä mummin pitää se hoitovastuu  ottaa. Lapsenlapseni asuvat minun luonani. Olen rakentanut heille oman lisäsiiven ja puumajan. 

Vitsisi on tosi julma. Tiedän mummon jonka luona asuu 2 lapsenlasta vakituisesti, koska lasten äiti on juoppo eikä pysty heistä huolehtimaan. Taloudellisesti heillä on tosi tiukkaa. Mutta en ole koskaan kuullut kenenkään valittavan. Kyse on lapseni kaverin perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan. Ja oon yksin. Yh-äitinä jaksoin ja jaksan edelleen. Kaksi koiraa on, ne leikkii lasten kanssa. Raskasta on mutta kivaa. Haen lapset autollani 100 kilsan päästä ja vien takaisin.

So? Sä et voi puhua muiden puolesta. Ap:n äiti ei selvästi jaksa. Mitenköhän tuokin itsekehu taas auttoi yhtään asiaa eteenpäin?

Pointti oli se, että jos on joutunut pinnistelemään jo yh-äitinä, ei ole mummonakaan mikään luovuttaja. Ihmettelin jo silloin kun oma lapsi oli pieni, että miksi mä olin usein se, joka kuskasi omat ja naapurin lapset harrastuksiin, vaikka naapurissa oli 2 aikuista ja meillä yksi. Ehkä mulla oli paremmin aikaa lapsille, kun ei ollut vaativaa miesvauvaa hoidettavana?

Minäminäminä! Sinä et nyt liity tähän mitenkään. En ihmettele ettei ykskään mies ole halunnut elää kanssasi vaan olet jäännyt yksin ihmettelemään omaa erinomaisuuttasi. Varmaan tosi "pyytteetöntä" toi sun apu etkä yhtään nosta itseäsi jalustalle sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan. Ja oon yksin. Yh-äitinä jaksoin ja jaksan edelleen. Kaksi koiraa on, ne leikkii lasten kanssa. Raskasta on mutta kivaa. Haen lapset autollani 100 kilsan päästä ja vien takaisin.

Minäkin jaksan. Olen kasvattanut 9 lastani täysin yksin. Olen lisäksi pelkkä torso. Ei käsiä eikä jalkoja, mutta suuhun voi laittaa puukauhan ja sillä sekoittaa aamupuurot sun muut sapuskat muksuille. Vaikken pystykään juoksemaan, niin leikin silti lapsenlapsieni kanssa vähintään 3tuntia illassa. Minä vain kieriskelen lattialla ja se on lapsista oikein hauskaa. Koiria minulla ei ole. Mutta en kyllä viitsisikään koiria käyttää lapsenvahtina. Se on vähän kuin heitteille jättö... Kyllä mummin pitää se hoitovastuu  ottaa. Lapsenlapseni asuvat minun luonani. Olen rakentanut heille oman lisäsiiven ja puumajan. 

Vitsisi on tosi julma. Tiedän mummon jonka luona asuu 2 lapsenlasta vakituisesti, koska lasten äiti on juoppo eikä pysty heistä huolehtimaan. Taloudellisesti heillä on tosi tiukkaa. Mutta en ole koskaan kuullut kenenkään valittavan. Kyse on lapseni kaverin perheestä.

Tosikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan. Ja oon yksin. Yh-äitinä jaksoin ja jaksan edelleen. Kaksi koiraa on, ne leikkii lasten kanssa. Raskasta on mutta kivaa. Haen lapset autollani 100 kilsan päästä ja vien takaisin.

So? Sä et voi puhua muiden puolesta. Ap:n äiti ei selvästi jaksa. Mitenköhän tuokin itsekehu taas auttoi yhtään asiaa eteenpäin?

Pointti oli se, että jos on joutunut pinnistelemään jo yh-äitinä, ei ole mummonakaan mikään luovuttaja. Ihmettelin jo silloin kun oma lapsi oli pieni, että miksi mä olin usein se, joka kuskasi omat ja naapurin lapset harrastuksiin, vaikka naapurissa oli 2 aikuista ja meillä yksi. Ehkä mulla oli paremmin aikaa lapsille, kun ei ollut vaativaa miesvauvaa hoidettavana?

Minäminäminä... Itsekehu lemuaa tänne asti.

Miksen saa kehua? Olen onnellinen, kun saan lapsia hoitaa. Pitäisikö se salata? Että teillä laiskoilla olisi parempi mieli? Kovaa ja raskasta se on minullekin. Yksin. Usein mietin että olisipa joku pappa tai muu 2 minuutiksi, niin ei tarvitsisi lapsia ottaa ihan kaikkeen (vessa, suihku, roskisreissut, auton pakkaaminen jne) mukaan. Paikkoja särkee seuraavina päivinä, mutta käyn fyysisessä työssä, urheilemassa ja vedän buranaa.

Hohhoijaa. Sun uhriutuminen ei varmaan paistakaan yhtään läpi lapsillesi ja lapsenlapsille. Veikkaan, että on kyllä huomattu, kuinka äippä kiillottaa marttyyrin sädekehäänsä...

Ne kuule nauraa mun uhriutumiselle, kun tietävät kuinka paljon tykkään lapsista. Olen aika boheemi tyyppi, niin marttyyriä musta ei saa, joustan tosiaan sitten muualta, jos käy rankaksi. Ainoastaan vävy osaa olla joskus huolissaan, jaksanko. Älkää valittako pikkuasioista.

Siis täh, onko tosiaan monen mielestä kerran kuussa pari tuntia  9v. ja 4v. hoitaminen liikaa isovanhemmille? Ruuat tai välipalan voi kyllä laittaa rasiassa mukaan lapsille kun pistää hodettavaksi, mutta että kerran kuussa liikaa? Onkohan kerran kuussa vanhempien auttaminen kun vanhenevat ja tarvivat jeesiä näiden samojen mielestä myös liian rasittavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan. Ja oon yksin. Yh-äitinä jaksoin ja jaksan edelleen. Kaksi koiraa on, ne leikkii lasten kanssa. Raskasta on mutta kivaa. Haen lapset autollani 100 kilsan päästä ja vien takaisin.

Minäkin jaksan. Olen kasvattanut 9 lastani täysin yksin. Olen lisäksi pelkkä torso. Ei käsiä eikä jalkoja, mutta suuhun voi laittaa puukauhan ja sillä sekoittaa aamupuurot sun muut sapuskat muksuille. Vaikken pystykään juoksemaan, niin leikin silti lapsenlapsieni kanssa vähintään 3tuntia illassa. Minä vain kieriskelen lattialla ja se on lapsista oikein hauskaa. Koiria minulla ei ole. Mutta en kyllä viitsisikään koiria käyttää lapsenvahtina. Se on vähän kuin heitteille jättö... Kyllä mummin pitää se hoitovastuu  ottaa. Lapsenlapseni asuvat minun luonani. Olen rakentanut heille oman lisäsiiven ja puumajan. 

Vitsisi on tosi julma. Tiedän mummon jonka luona asuu 2 lapsenlasta vakituisesti, koska lasten äiti on juoppo eikä pysty heistä huolehtimaan. Taloudellisesti heillä on tosi tiukkaa. Mutta en ole koskaan kuullut kenenkään valittavan. Kyse on lapseni kaverin perheestä.

Voi hyvää päivää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jaksan. Ja oon yksin. Yh-äitinä jaksoin ja jaksan edelleen. Kaksi koiraa on, ne leikkii lasten kanssa. Raskasta on mutta kivaa. Haen lapset autollani 100 kilsan päästä ja vien takaisin.

Minäkin jaksan. Olen kasvattanut 9 lastani täysin yksin. Olen lisäksi pelkkä torso. Ei käsiä eikä jalkoja, mutta suuhun voi laittaa puukauhan ja sillä sekoittaa aamupuurot sun muut sapuskat muksuille. Vaikken pystykään juoksemaan, niin leikin silti lapsenlapsieni kanssa vähintään 3tuntia illassa. Minä vain kieriskelen lattialla ja se on lapsista oikein hauskaa. Koiria minulla ei ole. Mutta en kyllä viitsisikään koiria käyttää lapsenvahtina. Se on vähän kuin heitteille jättö... Kyllä mummin pitää se hoitovastuu  ottaa. Lapsenlapseni asuvat minun luonani. Olen rakentanut heille oman lisäsiiven ja puumajan. 

Vitsisi on tosi julma. Tiedän mummon jonka luona asuu 2 lapsenlasta vakituisesti, koska lasten äiti on juoppo eikä pysty heistä huolehtimaan. Taloudellisesti heillä on tosi tiukkaa. Mutta en ole koskaan kuullut kenenkään valittavan. Kyse on lapseni kaverin perheestä.

Voi hyvä luoja mitä porukkaa täällä pyörii😲 Oikeesti!😂

Vierailija kirjoitti:

Siis täh, onko tosiaan monen mielestä kerran kuussa pari tuntia  9v. ja 4v. hoitaminen liikaa isovanhemmille? Ruuat tai välipalan voi kyllä laittaa rasiassa mukaan lapsille kun pistää hodettavaksi, mutta että kerran kuussa liikaa? Onkohan kerran kuussa vanhempien auttaminen kun vanhenevat ja tarvivat jeesiä näiden samojen mielestä myös liian rasittavaa?

No varmaan riippuu täysin isovanhemman kunnosta. Ap:n äiti vaikuttaa aika loppuun kuluneelta, jos ei enää jaksa edes kotoaan poistua kahville eikä tehdä säännöllisesti ruokaa. Ihmetyttää tuollainen syyttelevä käytös. Luulisi, että lapsi olisi huolissaan äidistään, jos kunto on noin huonontunut. Osaksi tuo voi johtua puhtaasti vanhuudesta, mutta voiko syy olla muussakin? Onko äiti sairas? Masentunut? Jotain muuta sairautta taustalla?