Toisen uskon pilkkaaminen, miksi se on niin monen mielestä nykyään OK?

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni uskontoja saa retuuttaa ihan vapaasti, ne käyttävät ihmisiä niin paljon hyväkseen ja tekevät niistä mielisairaita.

Kenenkään uskoon en henkilökohtasesti puutu.

Itsekin olen ns.henkinen, vai miten sen sanoisi, ateisti en ole. Mutta kaikki uskonnot on minulle miesten kirjottamaa soopaa lähi-idästä, siis nämä valtauskonnot mitkä nyt maailmaa retuuttaa, islamit ja kristinusko, juutalaisuus kuuluu vielä tohon trioon, kun ovat samaa abrahamismin sairautta. 

Ihminen voi uskoa johonkin ilman uskontoja, tämä on minusta ihan selvää, meillä Suomessakin oltu shamanistisia pakanoita, ei siihen ole lähi-idän satusetiä tarvittu.

 

Näin ateistina ihmettelen suuresti eikö tuota kaikkea olisi voinut sanoa paljon sivistyneemmin ja toista ihmistä (toisen ihmisen uskoa) kunnioittaen?

Vaikka pitäisin jonkun ajatus/uskomusmaailmaa kestämättömänä tai käsittämättömänä en näe syytä puhua sairaudesta ja soopasta, saati nimitellä ihmistä hulluksi, hihhuliksi tai satukirjoihin uskovaksi.

Tai kyseenalaistaa kenenkään älyä pelkästään sen tiedon pohjalta että tämä kertoo olevansa uskovainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Tuhat vuotta uskovaiset sai pilkata rauhassa ihmisiä ja nyt on hirveä järkytys kun homma onkin kääntymässä toisin päin. Ei siitä ole kauaakaan että oli täysin normaalia että uskova lateli sateenkaariväestölle tyyliin olet saastainen, perverssi, Jumalalle kauhistus, sairas jne. En usko että uskovat saa edelleenkään kokea likimainkaan tämäntasoista tylytystä.

sateenkaariväki on sairasta useimpien ateistienkin mielestä, joten älä yleistä.

Minusta sateenkaariväki on muuttunut omaksi uskonnokseen. Siellä on ihan oma termistö ja suuri usko sanomaan ja sanomalle uskollisia uskonsotureita levittämässä ilosanomaa. 

Huomaa että sateenkaariväki oikeasti uskoo näihin uusiin sukupuoliin ja kaiken hölynpölyn mitä sieltä joku sateenkaaren huipulta keksii kehitellä. Kaiken ottavat totuutena vastaan itse ajattelematta ja käyvät sotaan asian puolesta. Selvä uskonlahko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni uskontoja saa retuuttaa ihan vapaasti, ne käyttävät ihmisiä niin paljon hyväkseen ja tekevät niistä mielisairaita.

Kenenkään uskoon en henkilökohtasesti puutu.

Itsekin olen ns.henkinen, vai miten sen sanoisi, ateisti en ole. Mutta kaikki uskonnot on minulle miesten kirjottamaa soopaa lähi-idästä, siis nämä valtauskonnot mitkä nyt maailmaa retuuttaa, islamit ja kristinusko, juutalaisuus kuuluu vielä tohon trioon, kun ovat samaa abrahamismin sairautta. 

Ihminen voi uskoa johonkin ilman uskontoja, tämä on minusta ihan selvää, meillä Suomessakin oltu shamanistisia pakanoita, ei siihen ole lähi-idän satusetiä tarvittu.

 

Näin ateistina ihmettelen suuresti eikö tuota kaikkea olisi voinut sanoa paljon sivistyneemmin ja toista ihmistä (toisen ihmisen uskoa) kunnioittaen?

Vaikka pitäisin jonkun ajatus/uskomusmaailmaa kestämättömänä tai käsittämättömänä en näe syytä puhua sairaudesta ja soopasta, saati nimitellä ihmistä hulluksi, hihhuliksi tai satukirjoihin uskovaksi.

Tai kyseenalaistaa kenenkään älyä pelkästään sen tiedon pohjalta että tämä kertoo olevansa uskovainen.

Se on minun tapani kuvailla asiaa parhaimmalla tavalla, soopaa ja sairautta, sitähän se on. Kakasta ei saa konvehtia kuorruttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en kiusaa uskovaisia mutta onhan se hassua katsoa vierestä lajitovereita jotka eivät ole penaalin terävimpiä kyniä mutta silti niin varmoja asiastaan. Sivistyksen puutetta sanon minä.

Antaa uskovaisten uskoa niin paljon kun haluavat, mutta tehköön sen haittaamatta sekulaareja humanisteja.

Harmi vaan kun nykyään nämä ”sekulaarit humanistit” eivät aina ymmärrä tai halua tunnustaa että heidän humanisminsa perustuu kristinuskoon.

Mistä tiedät, että perustuu juuri kristinuskoon? Miksei konfutselaisuuteen tai buddhalaisuuteen?

Ajatteletko sinäkin uskisten tavoin, että kristinuskon ulkopuolella ei ole moraalia / ilman kristinuskon Jumalaa ei ole moraalia?

Kyllähän sitä näin ateistina on täytynyt miettiä omaa tapaa puhua uskonnoista ja uskovista, kun oma paras ystävä tuli yllättäen uskoon. Kun ei halua loukata itselle rakasta ihmistä, jolle se usko kuitenkin tuo jonkinlaista lohtua ja turvaa. Mutta silti ei voi ymmärtää sellaista kiihkoa, millä siihen uskoon on lähdetty mukaan. 

Yleensä pidänkin siis suuni kiinni omasta ateismista. Minun mielipiteeni tai asiasta mesoamiseni ei käännytä yhtään uskovaa pois uskostaan. Samaa tilannetajua toivoisi välillä siltä uskovalta ystävältäkin, joka kokee tarpeelliseksi kertoa, kuinka toivoo minun löytävän jumalan ja kuinka hän rukoilee minun pelastumisen puolesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka pilkkaavat toisen uskoa, eivät ole ilmeisesti kokeneet itse mitään yliluonnollista tai hengellistä, eivätkä voi pitää sellaista mahdollisena. Uskovat jotka ovat kokeneet ja omin silmin todistaneet parantumisia ja imeitä Jeesuksen nimessä ja Jumalan kunniaksi elävät ikäänkuin neliulotteisessa maailmassa hengellisten ja näkymättömien tullessa todeksi.

Tyypillinen uskis. Muut vakaumukset kuitataan kokemattomuudeksi ja ymmärtämättömyydeksi = elli pilkataan muita vakaumuksia.

Ööh, mitä muutakaan se on kuin kokemattomuutta ja ymmärtämättömyyttä? Mikä siitä tekee pilkkaa? Minulla on useita sellaisia elämänkokemuksia, jotka saavat ihmiset pilkkaamaan,tuomitsemaan tai päivittelemään. En ota siitä kuitenkaan itseeni, koska ymmärrän että he eivät ole kokeneet vastaavaa eivätkä näinollen välttämättä ymmärrä. Niinhän se tahtoo mennä,että sitä on vaikea ymmärtää mistä ei itsellä ole kokemusta.

Minä en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan ja en ole ateisti. Uskon mm. jälleensyntymään, siihen, että älyllinen energia luo kaiken ja me ihmiset olemme oppimassa tuon luovan energian käyttöä. On itsestämme kiinni, olemmeko hyvän vai pahan puolella.

Minua pilkkaavat niin ateistit kuin kaikenlaiset uskovaiset. Lisäksi uskovat ovat tuominneet minut helvettiin, he ovat nimittäneet minua paholaisen kätyriksi jne. He ovat olleet todella ilkeitä.Ystäväni, ihan tavalliset kirkkouskovaiset ja lievemmän suunnan uskovaiset eivät enää halua olla ystäviäni. En mitenkään ole koskaan tyrkyttänyt omaa uskoani, enkä kyseenalaistanut muiden uskoa/ateismia ja kun he ovat tyrkyttäneet uskoaan minulle, olen suhtautunut ystävällisen neutraalisti. En ole koskaan kyseenalaistanut muiden uskoa tai elämänkatsomusta, en tuominnut, en paheksunut tai mitään muutakaan negatiivista. Olen kuunnellut heitä ja jos minulta on kysytty miten itse uskon, olen kertonut.

En kuitenkaan loukkaannu tuosta, koska ajattelen, että juuri nyt he eivät osaa muuta.

Miksi ihmiset ylipäänsä ovat pahoja toisilleen, eläimille ja koko luomakunnalle?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä näin ateistina on täytynyt miettiä omaa tapaa puhua uskonnoista ja uskovista, kun oma paras ystävä tuli yllättäen uskoon. Kun ei halua loukata itselle rakasta ihmistä, jolle se usko kuitenkin tuo jonkinlaista lohtua ja turvaa. Mutta silti ei voi ymmärtää sellaista kiihkoa, millä siihen uskoon on lähdetty mukaan. 

Yleensä pidänkin siis suuni kiinni omasta ateismista. Minun mielipiteeni tai asiasta mesoamiseni ei käännytä yhtään uskovaa pois uskostaan. Samaa tilannetajua toivoisi välillä siltä uskovalta ystävältäkin, joka kokee tarpeelliseksi kertoa, kuinka toivoo minun löytävän jumalan ja kuinka hän rukoilee minun pelastumisen puolesta. 

Tuo on juuri tyypillistä, että uskovaisten pitää saada tuoda omia uskonnollisia näkökantojaan esiin vähän joka asiassa, mutta ateisti / uskonnoton ei saisi sanoa mitään mistään asiasta omaan maailmankuvaansa nojaten, koska se on uskisten mielestä automaattisesti kristinuskon pilkkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä näin ateistina on täytynyt miettiä omaa tapaa puhua uskonnoista ja uskovista, kun oma paras ystävä tuli yllättäen uskoon. Kun ei halua loukata itselle rakasta ihmistä, jolle se usko kuitenkin tuo jonkinlaista lohtua ja turvaa. Mutta silti ei voi ymmärtää sellaista kiihkoa, millä siihen uskoon on lähdetty mukaan. 

Yleensä pidänkin siis suuni kiinni omasta ateismista. Minun mielipiteeni tai asiasta mesoamiseni ei käännytä yhtään uskovaa pois uskostaan. Samaa tilannetajua toivoisi välillä siltä uskovalta ystävältäkin, joka kokee tarpeelliseksi kertoa, kuinka toivoo minun löytävän jumalan ja kuinka hän rukoilee minun pelastumisen puolesta. 

Tuo on juuri tyypillistä, että uskovaisten pitää saada tuoda omia uskonnollisia näkökantojaan esiin vähän joka asiassa, mutta ateisti / uskonnoton ei saisi sanoa mitään mistään asiasta omaan maailmankuvaansa nojaten, koska se on uskisten mielestä automaattisesti kristinuskon pilkkaamista.

Jos ateisti (tai uskova) tuo asioita esiin omaan maailmaankuvaansa nojaten se ei ole pilkkaamista. Mutta jos käytetään halventavia nimityksiä joko ihmisestä tai tämän uskosta/uskomuksista/näkemyksistä tai kyseenalaistetaan älykkyys ja ihmisarvo se on pilkkaamista.

Palstalla olen huomannut paljon ateistien harjoittamaa rumaa kielenkäyttöä ja rajua ilkkumista, en reaalimaailmassa. Ateistit joita tunnen ovat hillittyjä, fiksuja ja asialliseen kanssakäymiseen kykeneviä.

Samoin uskovat. En tunne enkä tiedä ketään joka toivottaisi ihmisiä helvetin tuleen tai kutsuisi ketään paholaisen kätyriksi, ajattelee tämä sitten miten vain.

Sille ei mitään voi että uskova joka uskoo Raamatun olevan totta uskoo myös iankaikkisuuteen, helvettiin ja taivaaseen, sekään ei ole syy tuomita tai suuttua.

Ovatko kaikki ikävät kokemukset uskovista oikeasti totta vai halutaanko ylläpitää tiettyä (lapsellista) käsitystä uskovista?

Muuten se "kiihko" joka useissa hiljan uskoontulleissa esiintyy menee useimmiten ohi mutta on ihan ymmärrettävää, hehän ovat tajunneet/kokeneet jotain valtavaa jota eivät olisi ikinä voineet edes kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä näin ateistina on täytynyt miettiä omaa tapaa puhua uskonnoista ja uskovista, kun oma paras ystävä tuli yllättäen uskoon. Kun ei halua loukata itselle rakasta ihmistä, jolle se usko kuitenkin tuo jonkinlaista lohtua ja turvaa. Mutta silti ei voi ymmärtää sellaista kiihkoa, millä siihen uskoon on lähdetty mukaan. 

Yleensä pidänkin siis suuni kiinni omasta ateismista. Minun mielipiteeni tai asiasta mesoamiseni ei käännytä yhtään uskovaa pois uskostaan. Samaa tilannetajua toivoisi välillä siltä uskovalta ystävältäkin, joka kokee tarpeelliseksi kertoa, kuinka toivoo minun löytävän jumalan ja kuinka hän rukoilee minun pelastumisen puolesta. 

Tuo on juuri tyypillistä, että uskovaisten pitää saada tuoda omia uskonnollisia näkökantojaan esiin vähän joka asiassa, mutta ateisti / uskonnoton ei saisi sanoa mitään mistään asiasta omaan maailmankuvaansa nojaten, koska se on uskisten mielestä automaattisesti kristinuskon pilkkaamista.

Miksi puhutaan uskiksista mutta ei atsisteista? Näillä sanavalinnoilla jo osoitetaan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Hassuja nämä ateistien ja uskovaisten keskustelut. Uskonnoiksi katson molemmat; uskovaiset, kuka mihinkin ja ateistit siihen ettei mitään jumalolennoksi miellettävän kaltaista ole. Itse agnostikkona jätän kysymyksen sivuun kiistattomien todisteiden uupuessa. Täytyy myöntää, että joskus tulee ivattua näiden ihmisten varmuutta asiastaan.

Kannattaisi selvittää asioita ennen julistautumista agnostikoksi. Ateismi ei ole uskonto. Sen suora käännös on ilman jumaluskoa eläminen. Ateistit eivät tee väittämiä siitä mikä satuolento on olemassa ja mikä ei. Ateismi itsessään ei väitä mitään.

Agnostikot taas ovat konsensusta hakevia myötäilijöitä joilla ei ole ollut tarpeeksi kapasiteettia käsitellä asioita. Agnostikkona olet joko teistinen agnostikko tai ateistinen agnostikko. Se ei ole siis "kolmas vaihtoehto" jonka voit mielipideshoppailla.

Toisen arvomaailman pilkkaaminen ei ole hyväksyttävää. Eikä etenkään toisen ihmisen ominaisuuksien pilkkaaminen.

Joku voi luulla olevansa fiksu ja ampuvansa alas järjellä toisinajattelevan typeryydet mutta todellisuudessa paljastaa vain oman ahdasmielisyytensä ja alhaisuutensa.

Koskee sekä ateisteja että mihin tahansa uskovia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä näin ateistina on täytynyt miettiä omaa tapaa puhua uskonnoista ja uskovista, kun oma paras ystävä tuli yllättäen uskoon. Kun ei halua loukata itselle rakasta ihmistä, jolle se usko kuitenkin tuo jonkinlaista lohtua ja turvaa. Mutta silti ei voi ymmärtää sellaista kiihkoa, millä siihen uskoon on lähdetty mukaan. 

Yleensä pidänkin siis suuni kiinni omasta ateismista. Minun mielipiteeni tai asiasta mesoamiseni ei käännytä yhtään uskovaa pois uskostaan. Samaa tilannetajua toivoisi välillä siltä uskovalta ystävältäkin, joka kokee tarpeelliseksi kertoa, kuinka toivoo minun löytävän jumalan ja kuinka hän rukoilee minun pelastumisen puolesta. 

Tuo on juuri tyypillistä, että uskovaisten pitää saada tuoda omia uskonnollisia näkökantojaan esiin vähän joka asiassa, mutta ateisti / uskonnoton ei saisi sanoa mitään mistään asiasta omaan maailmankuvaansa nojaten, koska se on uskisten mielestä automaattisesti kristinuskon pilkkaamista.

Onneksi meillä on ystäväni kanssa kuitenkin sellainen tilanne, että tiedämme toistemme mielipiteet ja osaamme olla loukkaamatta niitä tahallisesti. Mutta ystäväni ei ehkä koe tuputtavansa omaa uskoaan niin vahvasti kuin miten minä sen koen. Ymmärrän sen, että ystäväni on kokenut jotain omasta mielestään hienoa, josta hän haluaa kertoa muillekin, mutta liian usein hänelle joutuu sanomaan, että riittää jo. 

Ystävälläni tämä uskon kokemus kyllä vahvasti liittyy hänen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöönsä, joten siltäkin näkökannalta yritän olla ottamatta itseeni, jos hän maniavaiheessaan julistaa uskoaan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se olekkaan, mutta miksi se teille uskovaisille on ok, että ateisteja saa tuomita ja haukkua todella pahasti? Voisiko joku uskovainen selventää sen?

Miksei kukaan uskova vastaa tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassuja nämä ateistien ja uskovaisten keskustelut. Uskonnoiksi katson molemmat; uskovaiset, kuka mihinkin ja ateistit siihen ettei mitään jumalolennoksi miellettävän kaltaista ole. Itse agnostikkona jätän kysymyksen sivuun kiistattomien todisteiden uupuessa. Täytyy myöntää, että joskus tulee ivattua näiden ihmisten varmuutta asiastaan.

Kannattaisi selvittää asioita ennen julistautumista agnostikoksi. Ateismi ei ole uskonto. Sen suora käännös on ilman jumaluskoa eläminen. Ateistit eivät tee väittämiä siitä mikä satuolento on olemassa ja mikä ei. Ateismi itsessään ei väitä mitään.

Agnostikot taas ovat konsensusta hakevia myötäilijöitä joilla ei ole ollut tarpeeksi kapasiteettia käsitellä asioita. Agnostikkona olet joko teistinen agnostikko tai ateistinen agnostikko. Se ei ole siis "kolmas vaihtoehto" jonka voit mielipideshoppailla.

Hahah. Viestisi todisti vain taas sen miten lähellä uskovaisuus ja ateismi ovat toisiaan. Tiedätkö,että kuka tahansa voi olla mitä mieltä tahansa. Ihan. Mitä. Mieltä. Tahansa. Se ei ole "mielipideshoppailua". Ihmisillä on täysi vapaus luoda itse maailmankuvansa. Vaihtoehdot eivät ole joko uskonto tai ateismi.

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Tuhat vuotta uskovaiset sai pilkata rauhassa ihmisiä ja nyt on hirveä järkytys kun homma onkin kääntymässä toisin päin. Ei siitä ole kauaakaan että oli täysin normaalia että uskova lateli sateenkaariväestölle tyyliin olet saastainen, perverssi, Jumalalle kauhistus, sairas jne. En usko että uskovat saa edelleenkään kokea likimainkaan tämäntasoista tylytystä.

Niinpä. Tai tuhat vuotta sitten poltettiin roviolla... "Ai, Maa ei olekaan kaiken keskipiste? Roviolle!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni monet ateistit ovat todella ilkeitä, pitää päästä pilkkaamaan uskovaista ja kutsua uskontoja hölynpölyksi

Mielestäni Raamatussa (Koraanista nyt puhumattakaan) on paljon ilkeämpää tekstiä kuin mitä ateistien suusta tulee.

Tuskinpa oot ikinä koko Raamattua lukenutkaan. Puhumattakaan että olisit lukenut Koraanin.

Mutuilun arvo on nolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä näin ateistina on täytynyt miettiä omaa tapaa puhua uskonnoista ja uskovista, kun oma paras ystävä tuli yllättäen uskoon. Kun ei halua loukata itselle rakasta ihmistä, jolle se usko kuitenkin tuo jonkinlaista lohtua ja turvaa. Mutta silti ei voi ymmärtää sellaista kiihkoa, millä siihen uskoon on lähdetty mukaan. 

Yleensä pidänkin siis suuni kiinni omasta ateismista. Minun mielipiteeni tai asiasta mesoamiseni ei käännytä yhtään uskovaa pois uskostaan. Samaa tilannetajua toivoisi välillä siltä uskovalta ystävältäkin, joka kokee tarpeelliseksi kertoa, kuinka toivoo minun löytävän jumalan ja kuinka hän rukoilee minun pelastumisen puolesta. 

Tuo on juuri tyypillistä, että uskovaisten pitää saada tuoda omia uskonnollisia näkökantojaan esiin vähän joka asiassa, mutta ateisti / uskonnoton ei saisi sanoa mitään mistään asiasta omaan maailmankuvaansa nojaten, koska se on uskisten mielestä automaattisesti kristinuskon pilkkaamista.

Jos tuot sen asiasi esille niin että julistat kaikki uskovat mielenvikaisiksi idiooteiksi,en ihmettele jos se otetaan pilkkaamisena.

Siksi, koska ateistit ovat olevinaan parempia ja suvaitsevampia ihmisiä kuin uskovaiset. Uskovaisuus ei ole muodissa. Nykyuskovien niskaan laitetaan kaikki aiemmat kirkon pahat teot joko kuvitellut tai todelliset. Toki muiden uskontoa tulee kunnioittaa, mutta kristinuskoa tulee pilkata. Jos puhut kristinuskosta positiiviseen sävyyn, leimaudut pakkokäännyttäjäksi ja fundamentalistiksi.

Ateistit ovat niin paljon fiksumpia, älykkäämpiä ja suvaitsevampia kuin muut, että he saavat kyseenalaistaa varsinkin kristittyjen arvot.

Nykyään tuntuu olevan hyväksyttyä pilkata ihmisiä. Sitä kutsutaan tänä päivänä suoruudeksi. Oikeasti kyse on vain käytöstapojen puutteesta, argumentit voi esittää ilman pilkkaa.

Joskus olen miettinyt, kuinka lyhyeksi ketjut muodostuisi tälläkin palstalla, jos ketjuista poistettaisiin kaikki viestit, jossa ihmistä haukutaan tai hänen älystään tai ulkonäöstä tehdään oletuksia.