Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia rakastaa näin paljon?
25.11.2017 |
Ollaan oltu 10 vuotta yhdessä. Ei ole ollut helppoa, itseasiassa todella vaikeat ensimmäiset vuodet.
Olen rakastunut mieheni todella vahvasti vasta muutama vuosi sitten. Meillä on omat urat, harrastukset, ystävät.. Mutta voisin elää ilman niitä kaikkia. Mies on minulle niin rakas, että itkettää kun ajattelen häntä. Rakastan hänen jokaista osaa ja jokaista elettä. Onko tämä normaalia? Siis rakastaa yhä näin paljon.
Kun halaan häntä, olen niin onnellinen ettei ole sanoja, ja miten toinen voi edelleen olla niin viehättävä?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Annatko pyllynreiJkääkin?
Mies ei halua, mutta antaisin jos haluaisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta normaalille.
T. Jatkuvasti riitelevä kolmen lapsen henkinen yh. Ero harkinnassa. Halattu viimeksi kolme vuotta sitten ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalille.
T. Jatkuvasti riitelevä kolmen lapsen henkinen yh. Ero harkinnassa. Halattu viimeksi kolme vuotta sitten ehkä.
Ehkä paskin vastaus koskaan😂 Se että sulla on paskaa ei tarkoita sitä etteikö rakkautta olisi olemassa
Ap, kuulostaa ihanalta ja normaalilta, joskin harvinaiselta 😍☺️. Muista pitää myös se oma elämä vaikka mies onkin ihana :)
No ainakin se on harvaista. Eli ei nyt välttämättä sillä tavalla normaalia kuin esimerkiksi hengittäminen ja kakkaaminen ja pissaus.
Eipä kovin normaalilta vaikuta. Enemmänkin välittyy tunne, että olet onneton. Jonkinlaista läheisriippuvuutta ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä kovin normaalilta vaikuta. Enemmänkin välittyy tunne, että olet onneton. Jonkinlaista läheisriippuvuutta ehkä.
Tästä vastauksesta huokuu kateus. Mikä kohta kertoikaan läheisriippuvaisuudesta 😂
Mä olen rakastanut noin paljon. Se on ihanaa. Loppu vain oli onneton, mutta toivon teille parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin oli noin. Ihmettelin, miksi olemme symbioosissa vielä viiden vuoden jälkeen.
Jälkikäteen tajusin, että kyseessä ei ollut rakkaussuhde. Se oli riippuvuussuhde.
Mikä tahansa tunne, joka jää pitkäksi aikaa "ylikorostuneesti päälle", muuttuu ajan saatossa haitalliseksi. Normaali tila ihmisellä pitkässä juoksussa tulisi olla melko neutraali. Näin ovat jotkut viisaat joskus sanoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli noin. Ihmettelin, miksi olemme symbioosissa vielä viiden vuoden jälkeen.
Jälkikäteen tajusin, että kyseessä ei ollut rakkaussuhde. Se oli riippuvuussuhde.
Mistä olit riippuvainen? En ole riippuvainen ainakaan rahasta. Ja ollaan usein eri paikoissa yötä, eli en koe olevani oikein läheisriippuvainenkaan. Tosin yksin nukkuminen on aivan hirveää. Nukutaan yöt aina sylikkäin. Meillä on myös lapsia, mutta he vain lisäsivät rakkautta mieheen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olen rakastanut noin paljon. Se on ihanaa. Loppu vain oli onneton, mutta toivon teille parempaa.
Miten se loppui? Rakastiko mies sinua?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin rakastin, ihan kauheasti miestäni pari vuosikymmentä. Oli kauheaa kun hän jätti minut yhtäkkiä. En ole vieläkään toipunut siitä, vaikka on mennyt jo neljä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin rakastin, ihan kauheasti miestäni pari vuosikymmentä. Oli kauheaa kun hän jätti minut yhtäkkiä. En ole vieläkään toipunut siitä, vaikka on mennyt jo neljä vuotta.
Tuo tässä olisikin se pahin, että mies ei kokisi samoin ja jättäisi. Se riittää, että hän rakastaa normaalilla tasolla.
Mies oli alkuun meistä se enemmän rakastunut. Hän oli ne ensimmäiset 3 vuotta niin rakastunut, että sen takia varmaan pysyttiin yhdessä. Itse olisin monet kerrat luovuttanut. Nyt jopa vähän pelottaa olla se osapuoli, joka antaisi kaikkensa..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti biologia tekee tepposet. Olette ehkä hyvää ainesta lisääntymään, ns hyvä geenikombo ja nyt tulee viestiä, että pitäisi hankkiutua raskaaksi jälleen. Vaikket haluaisi lapsia, niin evoluution syystä vartalosi haluaa ja tämä vaikuttaa myös mieleen, eli rakkauteen. Läheisyys johtaa seksiin, ja evoluutio ei varsinaisesti huomioi ehkäisyä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalille.
T. Jatkuvasti riitelevä kolmen lapsen henkinen yh. Ero harkinnassa. Halattu viimeksi kolme vuotta sitten ehkä.
No sinun suhteesi ei kyllä kuulosta hyvälle, saati normaalille.
Harmittaako, kun joku tulee rakastetuksi ja osaa rakastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli noin. Ihmettelin, miksi olemme symbioosissa vielä viiden vuoden jälkeen.
Jälkikäteen tajusin, että kyseessä ei ollut rakkaussuhde. Se oli riippuvuussuhde.
Mistä olit riippuvainen? En ole riippuvainen ainakaan rahasta. Ja ollaan usein eri paikoissa yötä, eli en koe olevani oikein läheisriippuvainenkaan. Tosin yksin nukkuminen on aivan hirveää. Nukutaan yöt aina sylikkäin. Meillä on myös lapsia, mutta he vain lisäsivät rakkautta mieheen.
Ap
Olimme naimisissa 20 vuotta, ja sitten mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Eri oli rankka, koska olin luullut meidän olevan onnellisia. Jouduin tekemään paljon työtä erosta selviämiseen, ja siinä löysin vasta sen vinouman, mikä meillä oli.
Olin ollut oikea pikkuvaimo. En nalkuttanut, tein mitä mies halusi, annoin aina, laittauduin.... luulin olleeni pyyteetön, mutta kontrollointia omalla tavallaan se on. Miellytin miestä, jotta hän olisi tyytyväinen.
Hylkäämisen tunne oli musertava. Se oli suurempi, mitä ”terveellä” ihmisellä on. Mutta enpä olisi omaa epäterveyttä nähnyt, ellen olisi tullut hylätyksi.
Luulin aina, kun itkin pelkoa, että mies kuolisi tms. Luulin sen olevan rakkautta. Mutta ei se sitä ole. Rakkaus antaa toiselle täyden vapauden. Olin riippuvainen miehen olemassaolosta, luulin, että vain hän voi tehdä minut onnelliseksi. Luulin, että kuolisin, jos hän jättäisi minut.
Tästä on jo vuosia ja nyt olen uusissa naimisissa. Pidän itseni koko ajan hereillä, että en sorru miellyttämiseen, tai että en yhtään yritä kontrolloida miestäni.
17 jatkaa vielä.
Haluan vielä tarkentaa, mistä tiedän, että se oli riippuvuutta: koska nyt rakastan ilman riippuvuutta. Silloin en tiennyt, koska minulla ei ollut kokemusta tosirakkaudesta. Sekoisin rakkauden ja riippuvuuden keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli noin. Ihmettelin, miksi olemme symbioosissa vielä viiden vuoden jälkeen.
Jälkikäteen tajusin, että kyseessä ei ollut rakkaussuhde. Se oli riippuvuussuhde.
Mistä olit riippuvainen? En ole riippuvainen ainakaan rahasta. Ja ollaan usein eri paikoissa yötä, eli en koe olevani oikein läheisriippuvainenkaan. Tosin yksin nukkuminen on aivan hirveää. Nukutaan yöt aina sylikkäin. Meillä on myös lapsia, mutta he vain lisäsivät rakkautta mieheen.
Ap
Olimme naimisissa 20 vuotta, ja sitten mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Eri oli rankka, koska olin luullut meidän olevan onnellisia. Jouduin tekemään paljon työtä erosta selviämiseen, ja siinä löysin vasta sen vinouman, mikä meillä oli.
Olin ollut oikea pikkuvaimo. En nalkuttanut, tein mitä mies halusi, annoin aina, laittauduin.... luulin olleeni pyyteetön, mutta kontrollointia omalla tavallaan se on. Miellytin miestä, jotta hän olisi tyytyväinen.
Hylkäämisen tunne oli musertava. Se oli suurempi, mitä ”terveellä” ihmisellä on. Mutta enpä olisi omaa epäterveyttä nähnyt, ellen olisi tullut hylätyksi.
Luulin aina, kun itkin pelkoa, että mies kuolisi tms. Luulin sen olevan rakkautta. Mutta ei se sitä ole. Rakkaus antaa toiselle täyden vapauden. Olin riippuvainen miehen olemassaolosta, luulin, että vain hän voi tehdä minut onnelliseksi. Luulin, että kuolisin, jos hän jättäisi minut.
Tästä on jo vuosia ja nyt olen uusissa naimisissa. Pidän itseni koko ajan hereillä, että en sorru miellyttämiseen, tai että en yhtään yritä kontrolloida miestäni.
Hyvä kuulla. Itse en yritä miellyttää. Vaan oikeasti vain rakastan niin paljon. Kosketus ja halaaminen ja yhdessä nauraminen on niin ihanaa. Töissä olen siisti ja tarkka, vastapainoksi meillä on kotona aika boheemia ja rentoa.
Tavallaan meidän samankaltaisuus ihastuttaa... En osaa edes selittää, mutta tuntuu välillä, että rakastan liikaa.
Tuo evoluutioteoria voisi periaatteessa pitää paikkansa. Tosin en suhteemme alussa tuntenut mitään tällaista, intohimoa kyllä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalille.
T. Jatkuvasti riitelevä kolmen lapsen henkinen yh. Ero harkinnassa. Halattu viimeksi kolme vuotta sitten ehkä.
No sinun suhteesi ei kyllä kuulosta hyvälle, saati normaalille.
Harmittaako, kun joku tulee rakastetuksi ja osaa rakastaa?
Öö, ei? Satuhan tämä oli. Ps. Osaan rakastaa -lapsiani.
Annatko pyllynreiJkääkin?