Lastentarhanopettajien itsensäkorostus

Vierailija kirjoitti:

Minä taas sanoisin, että nykytilanteessa, jossa ryhmäkoot ovat suuret, lapsista yhä useampi kantaa jonkinlaista diagnoosia (tai ongelmaa ei ole vielä diagnosoitu) ja ryhmiin on myös integroitu erityistä tukea tarvitsevia lapsia, sekä maahanmuuton mukanaan tuomat kulttuuriset ja kielelliset haasteet huomioon ottaen laadukkaalla ja ennen kaikkea ajanmukaisella koulutuksella on todella paljon merkitystä nykyvarhaiskasvatuksessa. Tämä ihan oikeasti näkyy myös konkreettisesti arjessa, jossa ongelmat korostuvat, kun lapsia on paljon ja käsipareja vähän. 

... Mistä päästäänkin siihen, että millä volyymilla lastentarhanopettajilla on mahdollisuus toteuttaa työtään, kun vaatimusten kasvaessa kuitenkin aika niihin vaatimuksiin vastaamiseen hupenee. Varhaiskasvatus kärsii pienistä resursseista, ja se näkyy myös raadollisesti päiväkotiarjessa suurina ryhmäkokoina ja vajaamiehityksenä, mikä väistämättä heijastuu myös lapsiin, perheisiin ja työntekijöihin. On todella sääli, että koko alaan itse asiassa suhtaudutaan vähätellen ja ajatellaan, että tätä työtä pystyy hyvin tekemään lähinnä maalaisjärjellä. Kun kuitenkin me hoidamme täällä nimenomaan teidän lapsianne, ja alan arvostus heijastuu suoraan siihen laatuun, millä voimme lapsia hoitaa.

Ryhmäkokojen ollessa isot olisi toiminnalle paljon enemmän hyötyä siitä, että sinne esimerkiksi saataisiin yksi käsipari lisää ryhmäavustajan muodossa kuin, että ryhmässä on esimerkiksi kaksi yliopistokoulutettua lastentarhanopettajaa. Viime kädessä se on arvovalinta kumpaan yhteiskunta haluaa resurssit panostaa, lisäkäsipareihin vai lisäkoulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet törmännyt muutamaan yksittäiseen mulkkuun lastentarhanopettajaan ja nyt leimaat koko ammattikunnan?

Huomaan, ettei sinulla ole selkeää kuvaa siitämillaista työ päiväkodissa todella on, ja mitä kuuluu lastentarhanopettajan työtehtäviin. Yliopistosta saadulla tietopohjalla on käyttöä kaikissa päiväkodin arjen tilanteissa - sitä teoreettista tietoa sovelletaan käytäntöön. Ei sitä olekaan tarkoitus alleviivata näkyväksi, että tässä nyt toteutan pedagogista toimintaa, jossa hyödynnän yliopistokoulutustani, katsokaa kaikki.

Päiväkodeissa ei muuten enää nykyään toteuteta mitään yksittäisiä tuokioita. Sitä yliopistokoulutusta hyödynnetään siinäkin, että osaa suunnitella toimintaa joka pohjautuu lapsista tehtyihin havaintoihin, joka huomioi lasten tarpeet, toiveet ja kiinnostuksen kohteet sekä ikä- ja kehitystason, sekä tukee kasvua, kehitystä ja oppimista.

Ja tuotako sitten ei ilman yliopistokoulutusta osaa tehdä. Eiköhän suurin osa vanhemmista tee koko ajan havaintoja lapsistaan ja huomio heidät ja suunnittele sen mukaan sekä opeta siinä samalla.

 

Väitän, että harvalla vanhemmalla on kuitenkaan laajaa ajanmukaista, teoriaan pohjautuvaa tietämystä lapsen ikätason kehityksestä ja niiden harjoittamisesta. Eikä tarvitsekaan olla, ei hyvä vanhemmuus edellytä kouluttautumista varhaiskasvatusalalle. Tätä kysytään kuitenkin silloin, kun kasvatetaan muiden lapsia suurissa ryhmissä. Silloin koulutus nousee arvoonsa: ammattilainen osaa harjaannuttaa asianmukaisesti lapsen taitoja ikä- ja kehitystason mukaisesti, ja toisaalta myös havainnoida mahdolliset ongelmat ja puuttua niihin ajoissa. Ei varhaiskasvatus (päiväkodissa) todellakaan ole pelkkää siirtymien hallintaa, kurahousujen pukemista ja nenänpyyhintää ja ehkä kivaa askartelua niiden välissä - eikä luonnollisesti myöskään verrattavissa kotiarkeen, jossa ulkoilutettavia ja leikitettäviä lapsia on yksi tai kaksi, ja kaikki toiminta tapahtuu omassa tutussa ympäristössä, eikä päiväkodin tiloissa kahdenkymmenen muun lapsen kanssa.

Kaikki tietämys pohjaa jonkinlaiseen teoriaan, vaikka sitten käytännön pohjalta syntyneeseen ja verbalisoimattomaan.

Kasvatustieteissä ja myös varhaiskasvatuksessa on useita teorioita. Mikä kulloinkin on in, on osittain ajan hengestä riippuvaa. Mitä on muotia tutkia ja mistä lähtökohdasta, ja mihin on varaa. Inkluusioon vai ekskluusioon. Mikä on poliittisesti suotavaa.

Onko mielestäsi niin, että ne kasvatustieteelliset muodit, jotka kulloinkin lastentarhanopettajakoulutuksessa vallitsevat, ovat aina oikein ja parhaat siihen hetkeen?

Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset perusteet ohjaa varhaiskasvatusta. Kyseiset perusteet on ennen kaikkea politiikkaa, vaikka taustalla on ilman muuta myös ajatus siitä, mikä lapselle on parasta. Tällä hetkellä ideologiana on, että julkisesti tuettu päivähoito eli ns. varhaiskasvatus on lapselle jopa välttämätöntä, ja siihen halutaan saattaa mukaan kaikki lapset. Voimakas yhdenmukaistamispyrkimys on näkyvissä, ja se on kaiketi seurausta yhteiskunnallisen yhtenäisyyden rapautumisesta muualla. Varhaiskasvatuksen ajatellaan pelastavan yhteiskunnan yksinäisiltä susilta, syrjäytymiseltä, kapinalta ja kaikelta mahdolliselta pelättävältä - vaikka esim. talouspolitiikka ajaa edelleen eriarvoistumista voimakkaasti.

Totta kai tieto koko ajan muovautuu ja kehittyy, ja jotkut suunnat saavat tällaisen keskivertohoitajan pyörittelemään silmiään. Toisaalta taas se tiedon muovautuminen on tärkeää verrattuna siihen, että hoitaisimme tätä työtä samalla tavalla, kuin on hoidettu vaikkapa kaksikymmentä vuotta sitten. Vaatimukset ovat muuttuneet, ja toisaalta myös tieto karttunut lapsen kehityksen suhteen. Pärjäisikö nykylapsi esimerkiksi samalla tavalla suurissa ryhmissä kuin ennen vs. nykyinen pienryhmätoiminta, millä tavalla vaikuttaa erityistä tukea vaativien lasten ongelmiin ja miten suhtautua vaikkapa niinkin arkipäiväisiin asioihin kuin ruokailu ja lepääminen... 

Varhaiskasvatuspolitiikan näen sen verran laajana aiheena, että ehkä se olisi parempi keskittää omaksi keskustelukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas sanoisin, että nykytilanteessa, jossa ryhmäkoot ovat suuret, lapsista yhä useampi kantaa jonkinlaista diagnoosia (tai ongelmaa ei ole vielä diagnosoitu) ja ryhmiin on myös integroitu erityistä tukea tarvitsevia lapsia, sekä maahanmuuton mukanaan tuomat kulttuuriset ja kielelliset haasteet huomioon ottaen laadukkaalla ja ennen kaikkea ajanmukaisella koulutuksella on todella paljon merkitystä nykyvarhaiskasvatuksessa. Tämä ihan oikeasti näkyy myös konkreettisesti arjessa, jossa ongelmat korostuvat, kun lapsia on paljon ja käsipareja vähän. 

... Mistä päästäänkin siihen, että millä volyymilla lastentarhanopettajilla on mahdollisuus toteuttaa työtään, kun vaatimusten kasvaessa kuitenkin aika niihin vaatimuksiin vastaamiseen hupenee. Varhaiskasvatus kärsii pienistä resursseista, ja se näkyy myös raadollisesti päiväkotiarjessa suurina ryhmäkokoina ja vajaamiehityksenä, mikä väistämättä heijastuu myös lapsiin, perheisiin ja työntekijöihin. On todella sääli, että koko alaan itse asiassa suhtaudutaan vähätellen ja ajatellaan, että tätä työtä pystyy hyvin tekemään lähinnä maalaisjärjellä. Kun kuitenkin me hoidamme täällä nimenomaan teidän lapsianne, ja alan arvostus heijastuu suoraan siihen laatuun, millä voimme lapsia hoitaa.

Ryhmäkokojen ollessa isot olisi toiminnalle paljon enemmän hyötyä siitä, että sinne esimerkiksi saataisiin yksi käsipari lisää ryhmäavustajan muodossa kuin, että ryhmässä on esimerkiksi kaksi yliopistokoulutettua lastentarhanopettajaa. Viime kädessä se on arvovalinta kumpaan yhteiskunta haluaa resurssit panostaa, lisäkäsipareihin vai lisäkoulutukseen.

.... Tai haluaako yhteiskunta panostaa ylipäätään mitenkään varhaiskasvatukseen. Tämän hetken tilanne räjähtää ennen pitkää käsiin, kun koulutetut ammattilaiset eivät saa mahdollisuutta toteuttaa työtään vaatimusten mukaisella laadulla, miehitys pidetään niin naftina, ettei se kestä pienintäkään horjahdusta, vakinaistamista pitkitetään viimeisiin asti, palkankorotuksista on turha haaveilla, ja avustaja ryhmään saadaan vasta viime hädässä, jos silloinkaan. Pisteeksi iin päälle vielä nykyinen yksityistämisbuumi ja sen myötä kohuun nousseet yksityiset päiväkodit - missä tässä näkyy minkäänlainen panostus yhtään mihinkään?

Diagnoosien määrän lisääntyminen on myös mielenkiintoinen juttu. Ovatko lapset oikeasti muuttuneet sitten takavuosikymmenten, vai tehdäänkö diagnooseja vain herkemmin tätä nykyä?

Vierailija kirjoitti:

Diagnoosien määrän lisääntyminen on myös mielenkiintoinen juttu. Ovatko lapset oikeasti muuttuneet sitten takavuosikymmenten, vai tehdäänkö diagnooseja vain herkemmin tätä nykyä?

Totta. Toisaalta taas päiväkotien arjessa etenkin suurten ryhmäkokojen aikana samassa ryhmässä saattaa olla useampikin lapsi, joilla on merkittäviä sekä päiväkodin että kodin arjessa näkyviä ongelmia, vaikka niitä ei olisikaan diagnosoitu (ja diagnoosin saaminen kuitenkin on pitkä prosessi). Päiväkodin arjessa tämä taas näkyy siinä, että diagnoosi tai muuten konkreettinen osoitus ryhmän haasteellisuudesta antaa siunauksen sille, että ryhmään on mahdollisuus saada avustaja. Ennen diagnoosia ongelmat saatetaan vain kuitata lähinnä harmittelulla ja "koettakaa nyt vain pärjätä" toteamuksella, ja haasteelliset lapset käytännössä vievät hoitajien kaiken ajan pienempien, hiljaisempien ja säyseämpien lasten jäädessä jalkoihin.

Mä olen hoitajan päiväkodissa. Työkokemusta 26 vuotta. Kun aloitin työt teki kaikki kaikkea, tehtiin ja suunniteltiin yhdessä. Nyt suunnittelu on lto:n tehtävä, samoin vasut yms.

No mulle se sopii, siinähän tekee kaikki pahimmat hommat 300e kuukaudessa paremmalla palkalla. Kun tulee töissä hankala paikka niin mä sanon että lto varmana tietää, tai lto osaa. Mä nukutan lapset, kiva olla pimeässä nukkarissa ja hetki selata nettiä. Lto tekee paperihommia. Lto:lla on valvonta-ateria, ottaa ruuan eskarissa kun ensin niitä kauhoja on käsitellyt 24 eskaria. Mä meen syömään taukohuoneeseen ja juttelen samalla kollegan kanssa.

Mä en soittele psykologeille, erityislastentarhaopettille, soskuun yms. Olen ja pelaan ja leikin lasten kanssa. Mikäs sen helpompaa ja mukavampaa. Mulle on ok vaihtaa vaipat, lto selvittää sillä välin Marian äidille miksi Milla on purrut Mariaa poskesta.

Käyn koulutuksissa ja seuraan mitä alalla tapahtuu. Silti en halua vaihtaa lastentarhanopettajiksi. Koiran homma hiiren palkalla. Hoitajan työnkuva on nykyään ihan verrattavissa avustajaan. Ei se mitään siinä pääsee itse helpommalla.

lastentarhanopettaja kirjoitti:

No mulla nyt palkka tommoset 2600 eur/kk

Mulla 3140e.

T. Yksityinen pph

Vierailija kirjoitti:

lastentarhanopettaja kirjoitti:

No mulla nyt palkka tommoset 2600 eur/kk

Mulla 3140e.

T. Yksityinen pph

Perit isoja hoitomaksuja?

Lastentarhanopettajien jatkuva tarve pönkittää omaa osaamistaan tuntuu kumpuavan siitä, että palkan kautta heitä ei arvosteta yhtä paljon kuin he itse itseään, ja he haluavat uskoa että oikeasti heitä kyllä arvostetaan. Ehkä heidän työnsä ei vaadi yliopistotutkintoa? Ehkä kasvatusvastuu on ja tulee olemaan yhä kodissa ja vanhemmilla?

Vierailija kirjoitti:

Lastentarhanopettajien jatkuva tarve pönkittää omaa osaamistaan tuntuu kumpuavan siitä, että palkan kautta heitä ei arvosteta yhtä paljon kuin he itse itseään, ja he haluavat uskoa että oikeasti heitä kyllä arvostetaan. Ehkä heidän työnsä ei vaadi yliopistotutkintoa? Ehkä kasvatusvastuu on ja tulee olemaan yhä kodissa ja vanhemmilla?

Oletan, että olisit kuitenkin ensimmäisenä valittamassa suureen ääneen, jos lastasi hoitaa joukko täysin kouluttautumattomia työntekijöitä. Lähestulkoon alaan kuin alaan pätee sääntö, että koulutusta ja asiantuntemusta arvostaa vasta silloin, kun sitä ei ole tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastentarhanopettajien jatkuva tarve pönkittää omaa osaamistaan tuntuu kumpuavan siitä, että palkan kautta heitä ei arvosteta yhtä paljon kuin he itse itseään, ja he haluavat uskoa että oikeasti heitä kyllä arvostetaan. Ehkä heidän työnsä ei vaadi yliopistotutkintoa? Ehkä kasvatusvastuu on ja tulee olemaan yhä kodissa ja vanhemmilla?

Oletan, että olisit kuitenkin ensimmäisenä valittamassa suureen ääneen, jos lastasi hoitaa joukko täysin kouluttautumattomia työntekijöitä. Lähestulkoon alaan kuin alaan pätee sääntö, että koulutusta ja asiantuntemusta arvostaa vasta silloin, kun sitä ei ole tarjolla.

Moni vanhemmista ei välttämättä edes tiedä, onko joku tietty heidän lapsensa hoitaja lastentarhanopettaja vai lastenhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastentarhanopettajien jatkuva tarve pönkittää omaa osaamistaan tuntuu kumpuavan siitä, että palkan kautta heitä ei arvosteta yhtä paljon kuin he itse itseään, ja he haluavat uskoa että oikeasti heitä kyllä arvostetaan. Ehkä heidän työnsä ei vaadi yliopistotutkintoa? Ehkä kasvatusvastuu on ja tulee olemaan yhä kodissa ja vanhemmilla?

Oletan, että olisit kuitenkin ensimmäisenä valittamassa suureen ääneen, jos lastasi hoitaa joukko täysin kouluttautumattomia työntekijöitä. Lähestulkoon alaan kuin alaan pätee sääntö, että koulutusta ja asiantuntemusta arvostaa vasta silloin, kun sitä ei ole tarjolla.

Kuka puhuu kouluttamattomista? Lastenhoitajilla tai sosionomeillako ei ole koulutusta? Lastentarhanopettajat voisivat kuitenkin ymmärtää että he ovat suorittaneet alemman korkeakoulututkinnon, joka vastaan esim. sosionomin tutkintoa. Yliopisto ei siitä tee hienompaa. Varsinkin yliopisto, jossa kurssien sisältö on askartelua ja laulamista.

Minä arvostan Suomen varhaiskasvatusta, mutta en tiedä miksi se on niin älytöntä kohkausta koko ajan arvostuksesta ja palkasta aivan kuin ne olisi sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastentarhanopettajien jatkuva tarve pönkittää omaa osaamistaan tuntuu kumpuavan siitä, että palkan kautta heitä ei arvosteta yhtä paljon kuin he itse itseään, ja he haluavat uskoa että oikeasti heitä kyllä arvostetaan. Ehkä heidän työnsä ei vaadi yliopistotutkintoa? Ehkä kasvatusvastuu on ja tulee olemaan yhä kodissa ja vanhemmilla?

Oletan, että olisit kuitenkin ensimmäisenä valittamassa suureen ääneen, jos lastasi hoitaa joukko täysin kouluttautumattomia työntekijöitä. Lähestulkoon alaan kuin alaan pätee sääntö, että koulutusta ja asiantuntemusta arvostaa vasta silloin, kun sitä ei ole tarjolla.

Kuka puhuu kouluttamattomista? Lastenhoitajilla tai sosionomeillako ei ole koulutusta? Lastentarhanopettajat voisivat kuitenkin ymmärtää että he ovat suorittaneet alemman korkeakoulututkinnon, joka vastaan esim. sosionomin tutkintoa. Yliopisto ei siitä tee hienompaa. Varsinkin yliopisto, jossa kurssien sisältö on askartelua ja laulamista.

Minä arvostan Suomen varhaiskasvatusta, mutta en tiedä miksi se on niin älytöntä kohkausta koko ajan arvostuksesta ja palkasta aivan kuin ne olisi sama asia.

Vai on yliopiston kurssien sisältö askartelua ja laulamista? :D Pliis, ota asioista selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet törmännyt muutamaan yksittäiseen mulkkuun lastentarhanopettajaan ja nyt leimaat koko ammattikunnan?

Huomaan, ettei sinulla ole selkeää kuvaa siitämillaista työ päiväkodissa todella on, ja mitä kuuluu lastentarhanopettajan työtehtäviin. Yliopistosta saadulla tietopohjalla on käyttöä kaikissa päiväkodin arjen tilanteissa - sitä teoreettista tietoa sovelletaan käytäntöön. Ei sitä olekaan tarkoitus alleviivata näkyväksi, että tässä nyt toteutan pedagogista toimintaa, jossa hyödynnän yliopistokoulutustani, katsokaa kaikki.

Päiväkodeissa ei muuten enää nykyään toteuteta mitään yksittäisiä tuokioita. Sitä yliopistokoulutusta hyödynnetään siinäkin, että osaa suunnitella toimintaa joka pohjautuu lapsista tehtyihin havaintoihin, joka huomioi lasten tarpeet, toiveet ja kiinnostuksen kohteet sekä ikä- ja kehitystason, sekä tukee kasvua, kehitystä ja oppimista.

Ja tuotako sitten ei ilman yliopistokoulutusta osaa tehdä. Eiköhän suurin osa vanhemmista tee koko ajan havaintoja lapsistaan ja huomio heidät ja suunnittele sen mukaan sekä opeta siinä samalla.

 

Väitän, että harvalla vanhemmalla on kuitenkaan laajaa ajanmukaista, teoriaan pohjautuvaa tietämystä lapsen ikätason kehityksestä ja niiden harjoittamisesta. Eikä tarvitsekaan olla, ei hyvä vanhemmuus edellytä kouluttautumista varhaiskasvatusalalle. Tätä kysytään kuitenkin silloin, kun kasvatetaan muiden lapsia suurissa ryhmissä. Silloin koulutus nousee arvoonsa: ammattilainen osaa harjaannuttaa asianmukaisesti lapsen taitoja ikä- ja kehitystason mukaisesti, ja toisaalta myös havainnoida mahdolliset ongelmat ja puuttua niihin ajoissa. Ei varhaiskasvatus (päiväkodissa) todellakaan ole pelkkää siirtymien hallintaa, kurahousujen pukemista ja nenänpyyhintää ja ehkä kivaa askartelua niiden välissä - eikä luonnollisesti myöskään verrattavissa kotiarkeen, jossa ulkoilutettavia ja leikitettäviä lapsia on yksi tai kaksi, ja kaikki toiminta tapahtuu omassa tutussa ympäristössä, eikä päiväkodin tiloissa kahdenkymmenen muun lapsen kanssa.

Kaikki tietämys pohjaa jonkinlaiseen teoriaan, vaikka sitten käytännön pohjalta syntyneeseen ja verbalisoimattomaan.

Kasvatustieteissä ja myös varhaiskasvatuksessa on useita teorioita. Mikä kulloinkin on in, on osittain ajan hengestä riippuvaa. Mitä on muotia tutkia ja mistä lähtökohdasta, ja mihin on varaa. Inkluusioon vai ekskluusioon. Mikä on poliittisesti suotavaa.

Onko mielestäsi niin, että ne kasvatustieteelliset muodit, jotka kulloinkin lastentarhanopettajakoulutuksessa vallitsevat, ovat aina oikein ja parhaat siihen hetkeen?

Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset perusteet ohjaa varhaiskasvatusta. Kyseiset perusteet on ennen kaikkea politiikkaa, vaikka taustalla on ilman muuta myös ajatus siitä, mikä lapselle on parasta. Tällä hetkellä ideologiana on, että julkisesti tuettu päivähoito eli ns. varhaiskasvatus on lapselle jopa välttämätöntä, ja siihen halutaan saattaa mukaan kaikki lapset. Voimakas yhdenmukaistamispyrkimys on näkyvissä, ja se on kaiketi seurausta yhteiskunnallisen yhtenäisyyden rapautumisesta muualla. Varhaiskasvatuksen ajatellaan pelastavan yhteiskunnan yksinäisiltä susilta, syrjäytymiseltä, kapinalta ja kaikelta mahdolliselta pelättävältä - vaikka esim. talouspolitiikka ajaa edelleen eriarvoistumista voimakkaasti.

Totta kai tieto koko ajan muovautuu ja kehittyy, ja jotkut suunnat saavat tällaisen keskivertohoitajan pyörittelemään silmiään. Toisaalta taas se tiedon muovautuminen on tärkeää verrattuna siihen, että hoitaisimme tätä työtä samalla tavalla, kuin on hoidettu vaikkapa kaksikymmentä vuotta sitten. Vaatimukset ovat muuttuneet, ja toisaalta myös tieto karttunut lapsen kehityksen suhteen. Pärjäisikö nykylapsi esimerkiksi samalla tavalla suurissa ryhmissä kuin ennen vs. nykyinen pienryhmätoiminta, millä tavalla vaikuttaa erityistä tukea vaativien lasten ongelmiin ja miten suhtautua vaikkapa niinkin arkipäiväisiin asioihin kuin ruokailu ja lepääminen... 

Varhaiskasvatuspolitiikan näen sen verran laajana aiheena, että ehkä se olisi parempi keskittää omaksi keskustelukseen.

Varhaiskasvatuspolitiikka liittyy aiheeseen, sillä juuri varhaiskasvatuspolitiikkaan lto:t pohjaavat väitteensä, että "laadukas varhaiskasvatus" tarvitsee juuri kandi-lastentarhaopettajien toteuttamaa laadukasta pedagogiikkaa. Ketjun aihehan oli, miksi lto:t (joidenkin mielestä) korostavat asemaansa muiden päivähoidossa työskentelevien yli.

Pedagogiikan painottaminen hoivan sijaan (jolla lto:t perustelevat asemaansa) on varhaiskasvatuspoliittinen valinta. Ja varhaiskasvatuspolitiikka on paitsi edunvalvontaa, myös ideologiaa. Se voi pohjata uusimpaan tutkimukseen, mutta ei aivan kaikkeen uusimpaan tutkimukseen, vaan ideologisesti valikoituun uusimpaan tutkimukseen.

Luokanopettajat suhtautuvat ihan samoin koulunkäynninohjaajiin.

Olen törmännyt monenlaisiin opettajiin, suurin osa onneksi ei erottele itseään hoitajista. Yksi lto on jäänyt mieleen, hän ei juurikaan osallistunut toimintaan vaan kävi kertomassa ohjeita ja häipyi koneelleen. Lto koulutus menee suurelta osalta hukkaan päiväkodissa joten ymmärrän kyllä turhautumisen.

Vierailija kirjoitti:

Luokanopettajat suhtautuvat ihan samoin koulunkäynninohjaajiin.

Toisten aliarvioiminen on aina ikävää, mutta onhan luokanopettajan ja koulunkäynniohjaajan koulutuksissa ihan huomattava ero verrattuna lto:n ja lastenhoitajan koulutuseroihin. Mutta ei se tosiaan oikeuta itsensä ylentämiseen. 

Yksi asia, mikä minua ihmetyttää lto:issa, on se, että he luulevat olevansa lastenhoitajien pomoja. Pomoja he eivät ole, elleivät ole päiväkodinjohtajia.  Ja toinen ihmeellisyys, mikä jo tässäkin ketjussa on mainittu, on piiloutuminen hienon terminologian taakse, vaikka kyseessä olisi ihan arkiset asiat.

Itse olen taas lastentarhanopettajana huomannut, että osa lastenhoitajista pyrkii kaikin tavoin vähättelemään lastentarhanopettajan osaamista ja osaamisen tärkeyttä. Heidän mukaansa kaikki tekevät samaa työtä - joka on lähinnä perushoivaa. Kun taas lastentarhanopettajat näkevät jo pienten lasten oppimisen ja sitä kautta kehityksen tukemisen tärkeyden paljon syvemmin ja heillä on koulutuksen tuomaa osaamista. Matemaattisen ajattelun ja lukutaidon valmiudet kehittyvät koko varhaislapsuuden ajan, ei vain viimeisenä esiopetusvuonna. Puhumattakaan tunne-elämän taidoista yms. Osa lastenhoitajista yrittää kaikin tavoin painaa lastentarhaopettajien erityisosaamista alas vähättelemällä ja mitätöimällä. Se estää aidon yhteistyön ja hyvän tiimihengen. Koulutettu, oman koulutuksensa ja osaamisensa arvon tunnustava, toisia mitätöimätön lastenhoitaja on kullanarvoinen työpari lastentarhanopettajalle. 

Itse asiassa lastentarhanopettaja on oman tiiminsä tiimivastaava, eli vastaa päiväkotiryhmänsä toiminnasta. Päiväkotien jaettu johtajuus tarkoittaa, että lastentarhanopettajat ovat osaltaan päiväkodin pedagogisia johtajia, hallinnollinen johtajuus taas on päiväkodin johtajan vastuulla. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen taas lastentarhanopettajana huomannut, että osa lastenhoitajista pyrkii kaikin tavoin vähättelemään lastentarhanopettajan osaamista ja osaamisen tärkeyttä. Heidän mukaansa kaikki tekevät samaa työtä - joka on lähinnä perushoivaa. Kun taas lastentarhanopettajat näkevät jo pienten lasten oppimisen ja sitä kautta kehityksen tukemisen tärkeyden paljon syvemmin ja heillä on koulutuksen tuomaa osaamista. Matemaattisen ajattelun ja lukutaidon valmiudet kehittyvät koko varhaislapsuuden ajan, ei vain viimeisenä esiopetusvuonna. Puhumattakaan tunne-elämän taidoista yms. Osa lastenhoitajista yrittää kaikin tavoin painaa lastentarhaopettajien erityisosaamista alas vähättelemällä ja mitätöimällä. Se estää aidon yhteistyön ja hyvän tiimihengen. Koulutettu, oman koulutuksensa ja osaamisensa arvon tunnustava, toisia mitätöimätön lastenhoitaja on kullanarvoinen työpari lastentarhanopettajalle. 

Esiopetusvuosia ei ole kuin yksi, useimmilla. Jotkut toki voivat käydä kahteen kertaan, mutta en ole moisesta kuullut.