Lastentarhanopettajien itsensäkorostus

Tällaiset keskustelut AV:lla ovat turhia, koska keskustelu ei koskaan pysy asiallisena. Ensinnäkin näitä aloituksia ilmestyy vähän väliä ja ne ovat aina samalla tyylillä kirjoitettuja ja aina niissä vähätellään lastentarhanopettajien koulutusta ja osaamista, joten sama ihminen tuntuu tehtailevan näitä aloituksia. Kohta tänne ilmestyy tuttuyn tapaan "Vanha lastenhoitaja" puolustamaan AP:ta, eli siis AP itse.

Vierailija kirjoitti:

Olet törmännyt muutamaan yksittäiseen mulkkuun lastentarhanopettajaan ja nyt leimaat koko ammattikunnan?

Huomaan, ettei sinulla ole selkeää kuvaa siitämillaista työ päiväkodissa todella on, ja mitä kuuluu lastentarhanopettajan työtehtäviin. Yliopistosta saadulla tietopohjalla on käyttöä kaikissa päiväkodin arjen tilanteissa - sitä teoreettista tietoa sovelletaan käytäntöön. Ei sitä olekaan tarkoitus alleviivata näkyväksi, että tässä nyt toteutan pedagogista toimintaa, jossa hyödynnän yliopistokoulutustani, katsokaa kaikki.

Päiväkodeissa ei muuten enää nykyään toteuteta mitään yksittäisiä tuokioita. Sitä yliopistokoulutusta hyödynnetään siinäkin, että osaa suunnitella toimintaa joka pohjautuu lapsista tehtyihin havaintoihin, joka huomioi lasten tarpeet, toiveet ja kiinnostuksen kohteet sekä ikä- ja kehitystason, sekä tukee kasvua, kehitystä ja oppimista.

Ja tuotako sitten ei ilman yliopistokoulutusta osaa tehdä. Eiköhän suurin osa vanhemmista tee koko ajan havaintoja lapsistaan ja huomio heidät ja suunnittele sen mukaan sekä opeta siinä samalla.

No minun kokemukseni mukaan lastentarhanopettajat luulevat olevansa toimintaterapeutteja, lääkäreitä ja psykologeja ja kehtaavat vielä inttää vastaan, kun heille näyttää alan oikeiden asiantuntijoiden tekemien arviointien tuloksia. En ole myöskään kateellinen heidän akateemisuudestaan, olen väitellyt toiselta alalta.

Eräs tuttu lastentarhanopettajana työskentelevä sosionomi tuntuu ainakin korostavan lastentarhanopettajuuttaan. Itse en siis ole alalla, mutta hänen juttujaan kuunneltuani olen miettinyt hänen työpaikan mahdollisia ilmapiiriongelmia. Hän puhuu siis niin, että hän on lastentarhanopettajana ryhmän johtaja ja hän tekee kaikki päätökset ja vastaa ryhmässä kaikesta. Ulkopuolisen korvaan tämänkaltainen asenne ei kuulostaa kovinkaan kivalta, koska hän ei tunnu antavan lastenhoitajille mitään arvoa.

AP on vain vittuuntunut lastenhoitaja joka on katkera kun ei itse ollut tarpeeksi älykäs yliopistoon :)

Vierailija kirjoitti:

Siis sinulla taitaa olla nyt väärä käsitys varhaiskasvatuksesta. Lapsen hoitoonhan osallistuvat päiväkodissa kaikki - sekä hoitajat että opettajat. Missä kohtaa väitin, että lastentarhanopettaja hoitaisi lasta laadukkaammin kuin hoitaja?

Lastentarhanopettajan vastuulla on se pedagoginen puoli, johon heidät on koulutettu. Kyllä laadukas pedagogiikka näkyy arjessa. Tämä ei silti tarkoita, että väheksyisin lastenhoitajia.

Mitä tarkalleen tarkoitat pedagogisella puolella? Kukaan ei pärjää päivähoidossa työntekijänä jos ei osaa ottaa jatkuvasti huomioon pedagogisia näkökohtia. Ei lastentarhanopettaja, ei lastenhoitaja eikä muukaan työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Ja tuotako sitten ei ilman yliopistokoulutusta osaa tehdä. Eiköhän suurin osa vanhemmista tee koko ajan havaintoja lapsistaan ja huomio heidät ja suunnittele sen mukaan sekä opeta siinä samalla.

Näillä yliopistokoulutetuilla tuntuukin olevan keskeistä se, että viljellään mahdollisimman hienoa terminologiaa sen havaintojen teon ohessa.

Onneksi vanhat opistoissa koulutetut lastentarhanopettajat ovat maanläheisempiä ja maalaisjärkisempiä.

Olen työskennellyt lukuisissa päiväkodeissa lastenhoitajana ja voin omasta kokemuksestani kertoa, että vähemmistössä ovat nirppanokkaiset opet. Suurin osa on ihan normaaleja, fiksuja ja yhteistyöhön kykeneviä.

Muutamaan itsensä korostajaan olen törmännyt, mutta havaintojeni perusteella ovat muutenkin todella vaikeita ihmisiä. Oma koulutus ja ns. asema ovat niitä, joihin projisoidaan pätemisen tarve ja taustalla todennäköisesti heikkoa itsetuntoa sun muuta sellaista.

Kaiken huippu oli lto joka oli kertonut lapsille ettei ketään muuta tarvitse totella kuin lastentarhanopea. Oli aikamoinen työ pitää riehuvaa lapsiryhmää kurissa kun lasten kommentit olivat tyyliin "Ei meidän tarvii totella sua kun et oo ope". Ope halusi ilmeisesti toteuttaa jonkinlaista diktaattorifantasiaa, joka ikävä kyllä ei varhaiskasvatuksessa toimi, koska kyse on tiimityösä ja ihan jokaista kasvattajaa kuuluu lasten totella.

Välillä tuntuu myös vähän hassulta jos opettaja kokee että hoitsuna astun hänen reviirilleen kun opetan eskareille vaikkapa haarukan ja veitsen oikeaoppista käyttöä. Nyt hei oikeesti, ei siihen ruokatapojen opettamiseen akateemista koulutusta tarvitse!

Sosionomi on ylempi kuin LTO

LTO on ylempi kuin lastenhoitoja

Luulusi tämäm jo typerimmänkin lastenhoitajan tajuavan, kun se kuitenkin palkkakuitistakin näkee...

Entisessä työpaikassani oli keksitty sääntö, että ruokailulla vain lastentarhanopettajat saivat annostella lapsille ruokaa, se kun on niin "vaativa" työ. Lastenhoitajien hommaa oli maitojen kaataminen kuppeihin ja näkkärien voitelu. Onhan tuokin yksi tapa ylläpitää ammattiryhmien välistä luokkaeroa jos ei muuta keksitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet törmännyt muutamaan yksittäiseen mulkkuun lastentarhanopettajaan ja nyt leimaat koko ammattikunnan?

Huomaan, ettei sinulla ole selkeää kuvaa siitämillaista työ päiväkodissa todella on, ja mitä kuuluu lastentarhanopettajan työtehtäviin. Yliopistosta saadulla tietopohjalla on käyttöä kaikissa päiväkodin arjen tilanteissa - sitä teoreettista tietoa sovelletaan käytäntöön. Ei sitä olekaan tarkoitus alleviivata näkyväksi, että tässä nyt toteutan pedagogista toimintaa, jossa hyödynnän yliopistokoulutustani, katsokaa kaikki.

Päiväkodeissa ei muuten enää nykyään toteuteta mitään yksittäisiä tuokioita. Sitä yliopistokoulutusta hyödynnetään siinäkin, että osaa suunnitella toimintaa joka pohjautuu lapsista tehtyihin havaintoihin, joka huomioi lasten tarpeet, toiveet ja kiinnostuksen kohteet sekä ikä- ja kehitystason, sekä tukee kasvua, kehitystä ja oppimista.

Ja tuotako sitten ei ilman yliopistokoulutusta osaa tehdä. Eiköhän suurin osa vanhemmista tee koko ajan havaintoja lapsistaan ja huomio heidät ja suunnittele sen mukaan sekä opeta siinä samalla.

 

Väitän, että harvalla vanhemmalla on kuitenkaan laajaa ajanmukaista, teoriaan pohjautuvaa tietämystä lapsen ikätason kehityksestä ja niiden harjoittamisesta. Eikä tarvitsekaan olla, ei hyvä vanhemmuus edellytä kouluttautumista varhaiskasvatusalalle. Tätä kysytään kuitenkin silloin, kun kasvatetaan muiden lapsia suurissa ryhmissä. Silloin koulutus nousee arvoonsa: ammattilainen osaa harjaannuttaa asianmukaisesti lapsen taitoja ikä- ja kehitystason mukaisesti, ja toisaalta myös havainnoida mahdolliset ongelmat ja puuttua niihin ajoissa. Ei varhaiskasvatus (päiväkodissa) todellakaan ole pelkkää siirtymien hallintaa, kurahousujen pukemista ja nenänpyyhintää ja ehkä kivaa askartelua niiden välissä - eikä luonnollisesti myöskään verrattavissa kotiarkeen, jossa ulkoilutettavia ja leikitettäviä lapsia on yksi tai kaksi, ja kaikki toiminta tapahtuu omassa tutussa ympäristössä, eikä päiväkodin tiloissa kahdenkymmenen muun lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin koulutus nousee arvoonsa: ammattilainen osaa harjaannuttaa asianmukaisesti lapsen taitoja ikä- ja kehitystason mukaisesti, ja toisaalta myös havainnoida mahdolliset ongelmat ja puuttua niihin ajoissa. Ei varhaiskasvatus (päiväkodissa) todellakaan ole pelkkää siirtymien hallintaa, kurahousujen pukemista ja nenänpyyhintää ja ehkä kivaa askartelua niiden välissä - eikä luonnollisesti myöskään verrattavissa kotiarkeen, jossa ulkoilutettavia ja leikitettäviä lapsia on yksi tai kaksi, ja kaikki toiminta tapahtuu omassa tutussa ympäristössä, eikä päiväkodin tiloissa kahdenkymmenen muun lapsen kanssa.

Kyllä pienessäkin ryhmässä (esim. pph) pitää osata harjaannuttaa asianmukaisesti lapsen taitoja ikä- ja kehitystason mukaisesti ja havainnoida mahdolliset ongelmat ja puuttua niihin ajoissa.

Iso ryhmä tuo siihen mukaan lähinnä sen "lauman hallinnan" esimerkiksi juuri niissä siirtymätilanteissa. Lasten määrä per yksi henkilökunnan edustaja kuitenkin on melko iso kaikissa hoitomuodoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinulla taitaa olla nyt väärä käsitys varhaiskasvatuksesta. Lapsen hoitoonhan osallistuvat päiväkodissa kaikki - sekä hoitajat että opettajat. Missä kohtaa väitin, että lastentarhanopettaja hoitaisi lasta laadukkaammin kuin hoitaja?

Lastentarhanopettajan vastuulla on se pedagoginen puoli, johon heidät on koulutettu. Kyllä laadukas pedagogiikka näkyy arjessa. Tämä ei silti tarkoita, että väheksyisin lastenhoitajia.

Mitä tarkalleen tarkoitat pedagogisella puolella? Kukaan ei pärjää päivähoidossa työntekijänä jos ei osaa ottaa jatkuvasti huomioon pedagogisia näkökohtia. Ei lastentarhanopettaja, ei lastenhoitaja eikä muukaan työntekijä.

Työskentelen itse lastenhoitajana sekä avustajana, ja kyllä minä myönnän ihan auliisti, ettei minun työssäni "pedagogiset näkökohdat" näy mitenkään järjestelmällisesti, enkä osaisi välttämättä harjoittaa kuin suurpiirteisesti lapsen taitoja ikätasonsa mukaisesti. Osaan kyllä hahmottaa, että lapsella on ongelmia asioissa X tilanteissa Y, mutta asian harjoittamiseen tietotasoni todennäköisesti on lähinnä maalaisjärjellä toimimista lapsikohtaisesti. Ja aina se ei riitä varsinkaan, jos kyseessä on normaalia itkupotkukiukuttelua isompia ja ehkä myös diagnosoitavia ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin koulutus nousee arvoonsa: ammattilainen osaa harjaannuttaa asianmukaisesti lapsen taitoja ikä- ja kehitystason mukaisesti, ja toisaalta myös havainnoida mahdolliset ongelmat ja puuttua niihin ajoissa. Ei varhaiskasvatus (päiväkodissa) todellakaan ole pelkkää siirtymien hallintaa, kurahousujen pukemista ja nenänpyyhintää ja ehkä kivaa askartelua niiden välissä - eikä luonnollisesti myöskään verrattavissa kotiarkeen, jossa ulkoilutettavia ja leikitettäviä lapsia on yksi tai kaksi, ja kaikki toiminta tapahtuu omassa tutussa ympäristössä, eikä päiväkodin tiloissa kahdenkymmenen muun lapsen kanssa.

Kyllä pienessäkin ryhmässä (esim. pph) pitää osata harjaannuttaa asianmukaisesti lapsen taitoja ikä- ja kehitystason mukaisesti ja havainnoida mahdolliset ongelmat ja puuttua niihin ajoissa.

Iso ryhmä tuo siihen mukaan lähinnä sen "lauman hallinnan" esimerkiksi juuri niissä siirtymätilanteissa. Lasten määrä per yksi henkilökunnan edustaja kuitenkin on melko iso kaikissa hoitomuodoissa.

Yhtä kaikki: kun toimitaan muiden ihmisten lasten kanssa ammattimaisesti, koulutus on tärkeää. Kyllähän "terveellä maalaisjärjellä" pärjää vaikka ja missä, mutta tämän riskinä usein myös on se, että jämähdetään vanhoihin tapoihin, jotka eivät nykykasvatus silmällä pitäen enää ole kovin toimivia tai välttämättä edes eettisiä. Pelkällä koulutuksella tätä työtä ei tietenkään tehdä, mutta koulutus auttaa juurikin siinä, että osataan harjoittaa lapsen taitoja ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti, havainnoida ongelmat ja tietää, miten niitä ongelmia ratkoa. Ja huomioida tulee myös se, että kasvatustyö näin yleensä on vuosien saatossa muuttunut paljon, ja muuttuu yhä edelleen. Uusia haasteita työhön tuo mm. lasten alati lisääntyvät erityishaasteet ja vaikkapa maahanmuutto, joka korostunee etenkin isommissa kaupungeissa.

 

Vierailija kirjoitti:

Yhtä kaikki: kun toimitaan muiden ihmisten lasten kanssa ammattimaisesti, koulutus on tärkeää. Kyllähän "terveellä maalaisjärjellä" pärjää vaikka ja missä, mutta tämän riskinä usein myös on se, että jämähdetään vanhoihin tapoihin, jotka eivät nykykasvatus silmällä pitäen enää ole kovin toimivia tai välttämättä edes eettisiä. Pelkällä koulutuksella tätä työtä ei tietenkään tehdä, mutta koulutus auttaa juurikin siinä, että osataan harjoittaa lapsen taitoja ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti, havainnoida ongelmat ja tietää, miten niitä ongelmia ratkoa. Ja huomioida tulee myös se, että kasvatustyö näin yleensä on vuosien saatossa muuttunut paljon, ja muuttuu yhä edelleen. Uusia haasteita työhön tuo mm. lasten alati lisääntyvät erityishaasteet ja vaikkapa maahanmuutto, joka korostunee etenkin isommissa kaupungeissa.

 

Toisaalta voidaan puhua siitä, mikä on oikeasti välttämätöntä tai sopivassa hyöty-kustannus-suhteessa esimerkiksi siihen, että lastentarhanopettaja viettää peruskoulun jälkeen vielä 6–7 vuotta koulunpenkillä valmistuakseen ammattiinsa.

Nyky-Suomessa on vallalla kulttuuri, missä oikeastaan mitään ansaintatoimintaa ei ole hyväksyttävää harjoittaa ilman (useimmiten pitkää) koulutusta. Siinä tullaan juuri siihen tilanteeseen, että ihmiset kokevat olevansa ylikoulutettuja vaikka koulutus toki positiivisia asioita mukanaan tuokin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet törmännyt muutamaan yksittäiseen mulkkuun lastentarhanopettajaan ja nyt leimaat koko ammattikunnan?

Huomaan, ettei sinulla ole selkeää kuvaa siitämillaista työ päiväkodissa todella on, ja mitä kuuluu lastentarhanopettajan työtehtäviin. Yliopistosta saadulla tietopohjalla on käyttöä kaikissa päiväkodin arjen tilanteissa - sitä teoreettista tietoa sovelletaan käytäntöön. Ei sitä olekaan tarkoitus alleviivata näkyväksi, että tässä nyt toteutan pedagogista toimintaa, jossa hyödynnän yliopistokoulutustani, katsokaa kaikki.

Päiväkodeissa ei muuten enää nykyään toteuteta mitään yksittäisiä tuokioita. Sitä yliopistokoulutusta hyödynnetään siinäkin, että osaa suunnitella toimintaa joka pohjautuu lapsista tehtyihin havaintoihin, joka huomioi lasten tarpeet, toiveet ja kiinnostuksen kohteet sekä ikä- ja kehitystason, sekä tukee kasvua, kehitystä ja oppimista.

Millä tavalla se näkyy, että lastentarhanopettaja hoitaa lasta laadukkaammin arjen tilanteissa kuin lastenhoitaja? Ei se minusta ainakaan keskivertoihmisen nähtävissä ole kovin helposti.

Ja tuokiot taas, miten muuten järjestät vaikkapa ohjattua jumppaa tai musiikkia jos ei se ole "tuokio"? Monesti melkein pakosta se on se tietty hetki tai ajankohta, jolloin kokoonnutaan harjoittamaan sitä tiettyä asiaa. Ihan organisoinnista ja tilankäytöstä johtuvista syistä.

Siis sinulla taitaa olla nyt väärä käsitys varhaiskasvatuksesta. Lapsen hoitoonhan osallistuvat päiväkodissa kaikki - sekä hoitajat että opettajat. Missä kohtaa väitin, että lastentarhanopettaja hoitaisi lasta laadukkaammin kuin hoitaja?

Lastentarhanopettajan vastuulla on se pedagoginen puoli, johon heidät on koulutettu. Kyllä laadukas pedagogiikka näkyy arjessa. Tämä ei silti tarkoita, että väheksyisin lastenhoitajia.

Kerrotko ihan konkreettisen sovelluksen tuosta laadukkaasta pedagogiikasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtä kaikki: kun toimitaan muiden ihmisten lasten kanssa ammattimaisesti, koulutus on tärkeää. Kyllähän "terveellä maalaisjärjellä" pärjää vaikka ja missä, mutta tämän riskinä usein myös on se, että jämähdetään vanhoihin tapoihin, jotka eivät nykykasvatus silmällä pitäen enää ole kovin toimivia tai välttämättä edes eettisiä. Pelkällä koulutuksella tätä työtä ei tietenkään tehdä, mutta koulutus auttaa juurikin siinä, että osataan harjoittaa lapsen taitoja ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti, havainnoida ongelmat ja tietää, miten niitä ongelmia ratkoa. Ja huomioida tulee myös se, että kasvatustyö näin yleensä on vuosien saatossa muuttunut paljon, ja muuttuu yhä edelleen. Uusia haasteita työhön tuo mm. lasten alati lisääntyvät erityishaasteet ja vaikkapa maahanmuutto, joka korostunee etenkin isommissa kaupungeissa.

 

Toisaalta voidaan puhua siitä, mikä on oikeasti välttämätöntä tai sopivassa hyöty-kustannus-suhteessa esimerkiksi siihen, että lastentarhanopettaja viettää peruskoulun jälkeen vielä 6–7 vuotta koulunpenkillä valmistuakseen ammattiinsa.

Nyky-Suomessa on vallalla kulttuuri, missä oikeastaan mitään ansaintatoimintaa ei ole hyväksyttävää harjoittaa ilman (useimmiten pitkää) koulutusta. Siinä tullaan juuri siihen tilanteeseen, että ihmiset kokevat olevansa ylikoulutettuja vaikka koulutus toki positiivisia asioita mukanaan tuokin.

Minä taas sanoisin, että nykytilanteessa, jossa ryhmäkoot ovat suuret, lapsista yhä useampi kantaa jonkinlaista diagnoosia (tai ongelmaa ei ole vielä diagnosoitu) ja ryhmiin on myös integroitu erityistä tukea tarvitsevia lapsia, sekä maahanmuuton mukanaan tuomat kulttuuriset ja kielelliset haasteet huomioon ottaen laadukkaalla ja ennen kaikkea ajanmukaisella koulutuksella on todella paljon merkitystä nykyvarhaiskasvatuksessa. Tämä ihan oikeasti näkyy myös konkreettisesti arjessa, jossa ongelmat korostuvat, kun lapsia on paljon ja käsipareja vähän. 

... Mistä päästäänkin siihen, että millä volyymilla lastentarhanopettajilla on mahdollisuus toteuttaa työtään, kun vaatimusten kasvaessa kuitenkin aika niihin vaatimuksiin vastaamiseen hupenee. Varhaiskasvatus kärsii pienistä resursseista, ja se näkyy myös raadollisesti päiväkotiarjessa suurina ryhmäkokoina ja vajaamiehityksenä, mikä väistämättä heijastuu myös lapsiin, perheisiin ja työntekijöihin. On todella sääli, että koko alaan itse asiassa suhtaudutaan vähätellen ja ajatellaan, että tätä työtä pystyy hyvin tekemään lähinnä maalaisjärjellä. Kun kuitenkin me hoidamme täällä nimenomaan teidän lapsianne, ja alan arvostus heijastuu suoraan siihen laatuun, millä voimme lapsia hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet törmännyt muutamaan yksittäiseen mulkkuun lastentarhanopettajaan ja nyt leimaat koko ammattikunnan?

Huomaan, ettei sinulla ole selkeää kuvaa siitämillaista työ päiväkodissa todella on, ja mitä kuuluu lastentarhanopettajan työtehtäviin. Yliopistosta saadulla tietopohjalla on käyttöä kaikissa päiväkodin arjen tilanteissa - sitä teoreettista tietoa sovelletaan käytäntöön. Ei sitä olekaan tarkoitus alleviivata näkyväksi, että tässä nyt toteutan pedagogista toimintaa, jossa hyödynnän yliopistokoulutustani, katsokaa kaikki.

Päiväkodeissa ei muuten enää nykyään toteuteta mitään yksittäisiä tuokioita. Sitä yliopistokoulutusta hyödynnetään siinäkin, että osaa suunnitella toimintaa joka pohjautuu lapsista tehtyihin havaintoihin, joka huomioi lasten tarpeet, toiveet ja kiinnostuksen kohteet sekä ikä- ja kehitystason, sekä tukee kasvua, kehitystä ja oppimista.

Ja tuotako sitten ei ilman yliopistokoulutusta osaa tehdä. Eiköhän suurin osa vanhemmista tee koko ajan havaintoja lapsistaan ja huomio heidät ja suunnittele sen mukaan sekä opeta siinä samalla.

 

Väitän, että harvalla vanhemmalla on kuitenkaan laajaa ajanmukaista, teoriaan pohjautuvaa tietämystä lapsen ikätason kehityksestä ja niiden harjoittamisesta. Eikä tarvitsekaan olla, ei hyvä vanhemmuus edellytä kouluttautumista varhaiskasvatusalalle. Tätä kysytään kuitenkin silloin, kun kasvatetaan muiden lapsia suurissa ryhmissä. Silloin koulutus nousee arvoonsa: ammattilainen osaa harjaannuttaa asianmukaisesti lapsen taitoja ikä- ja kehitystason mukaisesti, ja toisaalta myös havainnoida mahdolliset ongelmat ja puuttua niihin ajoissa. Ei varhaiskasvatus (päiväkodissa) todellakaan ole pelkkää siirtymien hallintaa, kurahousujen pukemista ja nenänpyyhintää ja ehkä kivaa askartelua niiden välissä - eikä luonnollisesti myöskään verrattavissa kotiarkeen, jossa ulkoilutettavia ja leikitettäviä lapsia on yksi tai kaksi, ja kaikki toiminta tapahtuu omassa tutussa ympäristössä, eikä päiväkodin tiloissa kahdenkymmenen muun lapsen kanssa.

Kaikki tietämys pohjaa jonkinlaiseen teoriaan, vaikka sitten käytännön pohjalta syntyneeseen ja verbalisoimattomaan.

Kasvatustieteissä ja myös varhaiskasvatuksessa on useita teorioita. Mikä kulloinkin on in, on osittain ajan hengestä riippuvaa. Mitä on muotia tutkia ja mistä lähtökohdasta, ja mihin on varaa. Inkluusioon vai ekskluusioon. Mikä on poliittisesti suotavaa.

Onko mielestäsi niin, että ne kasvatustieteelliset muodit, jotka kulloinkin lastentarhanopettajakoulutuksessa vallitsevat, ovat aina oikein ja parhaat siihen hetkeen?

Varhaiskasvatuksen valtakunnalliset perusteet ohjaa varhaiskasvatusta. Kyseiset perusteet on ennen kaikkea politiikkaa, vaikka taustalla on ilman muuta myös ajatus siitä, mikä lapselle on parasta. Tällä hetkellä ideologiana on, että julkisesti tuettu päivähoito eli ns. varhaiskasvatus on lapselle jopa välttämätöntä, ja siihen halutaan saattaa mukaan kaikki lapset. Voimakas yhdenmukaistamispyrkimys on näkyvissä, ja se on kaiketi seurausta yhteiskunnallisen yhtenäisyyden rapautumisesta muualla. Varhaiskasvatuksen ajatellaan pelastavan yhteiskunnan yksinäisiltä susilta, syrjäytymiseltä, kapinalta ja kaikelta mahdolliselta pelättävältä - vaikka esim. talouspolitiikka ajaa edelleen eriarvoistumista voimakkaasti.

Kaikki lastenhoitajat eivät ole lähihoitajia = lastenhoitajissa on sellaisiakin jotka ovat opiskelleet kasvatustieteitä, varhaiskasvatusta, kehityspsykolgiaa ja pedagogiikkaa.

Eli eipä automaattisesti oleteta että lastenhoitajat eivät muuta osaa tai tiedä kuin perushoidon.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lastenhoitajat eivät ole lähihoitajia = lastenhoitajissa on sellaisiakin jotka ovat opiskelleet kasvatustieteitä, varhaiskasvatusta, kehityspsykolgiaa ja pedagogiikkaa.

Eli eipä automaattisesti oleteta että lastenhoitajat eivät muuta osaa tai tiedä kuin perushoidon.

Sama koskee perhepäivähoitajia.