Pariskunnan yhdessä liikkumistyyli esim kaupassa kertoo sen kuinka hyvin heillä menee suhteessa :D

No aika loogista... luultavimmin itsekkäästi edellä liikkuva omille teilleen menevä mies/nainen ei välitä muutenkaan kuin omista asoistaan..

Voi sitä mennä hyvinkin, mutta tapana on vain kulkea omia teitään kaupassa ja sitten palata aina yhteen.

Entä mitä meidän suhteesta kertoo se, että ennen kauppaan menoa jaetaan ostoslista suunnilleen puoliksi ja kumpikin hakee oman listansa tavarat? Näemme sitten kassalla, kun kummatkin ovat hakeneet omat tavaransa.

Enpä sanoisi. Meillä tehdään niin, että minä kerään tavarat kärryyn kun mies säätää auton ovien, korttien, rahojen, automaatin, pullonpalautuksen ja muun sellaisen kanssa. Olen lähes aina jo kerännyt tarvittavat tavarat ja näin suoriudumme kauppareissusta nopeammin. Se kun ei ole kummankaan lempipuuhaa.

Jaa, itse menen kosmetiikkaa katselemaan ja vaateosastolle, katson joulutavaroita, astioita ym. Menen itsepalvelukassalle, mies jonottaa ruokaostoksien kanssa tavallisella kassalla. Katselen rauhassa vaatteita. Näemme parkkihallissa. Yhteistä liittoa jo vuodesta 1985.

Eikö se ole tehotonta ajankäyttöä, jos kuljetaan rinnakkain sen sijaan, että molemmat hakisivat eri puolilta ostoksia?

Mun mielestä se jos mies pitää ottaa mukaan ruokakauppaan kertoo jo vähän epävarmuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä se jos mies pitää ottaa mukaan ruokakauppaan kertoo jo vähän epävarmuudesta?

Ei, vaan on järkevää mennä pariskunnan yhdellä autolla. Täällä mennään market-alueelle autolla, toki voihan pariskunta ajaa myös peräkkäin.

En ota miestä mukaan ruokakauppaan. Asiat hoituvat nopeammin ja vaivattomammin ilman miehen raahautumista. Kuka nyt kivirekeä haluaa vetää perässään.

Me ei pidetä kaupassakäyntiä mukavana ajanvietteenä, vaan pakollisena pahana, josta haluamme selviytyä nopeasti ja tehokkaasti. Siksipä silloin harvoin, kun käymme siellä yhdessä, laitamme listan puoliksi ja tapaamme kassalla. Naimisissa 11v. ja hyvin menee.

Meillä mies hypistelee jokaista tavaraa ja haluaa kävellä joka käytävän, minä haluaisin vain kerätä ostoslistan tavarat ja lähteä pois, mutta palaan aina pari tavaraa kerättyäni takaisin miehen luokse ja kysyn onko hän päättänyt ostaa jotain, ja joskus miehen mieliksi teeskentelen katselevani tavaroita ja sitten yritän hoputtaa miestä eteenpäin. Mitä tämä kertoo meistä?

Vierailija kirjoitti:

Onnellinen ja hyvin toimeentuleva pariskunta kävelee rinnakkain ja keskustelevat yhdessä tehdessä ostoksia.. huonommin toimeen tulevat / riitaisammat liikkuvat niin, että usein vaimo tulee perässä ja mies kulkee edellä määrä tietoisesti taakse vilkuilematta omille teilleen..

Oon huomannu et tää pitää oikeesti paikkaansa ainakin tuntemillani pariskunnilla :D

Omat vanhempani ovat olleet onnellisesti naimisissa kohta 50 vuotta mutta menevät usein kaupassa eri tahtia.

Eräs puolituttu pariskunta asioi kaupassa niin, että mies rynnii ostoskärryn kanssa puolijuoksua eri osastojen läpi ja vaimoparka kipittää perässä haalien ostoksia sieltä täältä syliinsä. Ruuhkaisemmassa paikassa, kun miehen on pakko hiljentää, vaimo saa tyhjennettyä ostokset sylistä kärryy. Oikein arvattu, ei ole onnellinen liitto.

Tai sitten se edellä marssinut mies seisoo kymmenen minuuttia myöhemmin jo myrskyn merkkinä kädet puuskassa keskellä marketin käytävää niin, ettei kukaan halua vierestä kulkea, ei hae edes maitoa mutta suuttuu, kun hänelle suututaan keskenkasvuisesta käytöksestä...

Tämä oli minun mies vielä vuosi sitten. Poikamiehenä melkein viisikymppiseksi, ei ymmärtänyt mitään siitä, mitä häneltä odotettiin. Erinäisten keskustelujen kautta ollaan nyt tilanteessa, että ollaan tasan kerran jo tultu kaupasta niin, että kassalle lähdettiin minun ehdotuksesta siinä vaiheessa, kun olin jo oikeasti sitä mieltä, että on saatu ostokset niin valmiiksi kuin saada voi, ja mies oli hyvällä tuulella alusta loppuun. Haki kaikenlaista itse, vilkuili valikoimia oma-aloitteisesti, kävi kyselemässä tarvitaanko tätä ja tuota, kulki vieressäkin. En voi vielä uskoa tätä ihan todeksi.

Asutaan maalla, jokaiseen isompaan kauppaan on ainakin se 30 km ja on pikkaisen ahdistavaa, jos kaupasta pitää rynniä pikavauhtia läpi sen kerran kun sinne pääsee. Ollaan vielä senverran köyhiä, että kaupasta ostetaan sitä mitä halvalla saadaan, eikä juuri normaalihintaan. Joten pitäisi olla tarkkaan tietoinen, mitä on saatavilla ja sehän vaatii metsästysintoa. Mene nyt sitten metsästämään pikkulapsi puntista roikkuen.

Tämä erkaneminen kaupassa ja paluu kassalle on kuin kävisi panolla ja tulisi sitten tyytyväisenä illaksi kotiin

Rinnakkain kävelemisestä ruokakaupassa pitäisi tehdä laitonta. Sitä vaan ollaan muiden tiellä. Tästä syystä kyllä kuljemme peräkkäin mieheni kanssa, vaikka meillä menee hyvin. Käymme oikeastaan kahdestaan kaupassa vain jos on pakko, sillä toistemme tapa asioida siellä ärsyttää.

Onnellisimmat parit eivät käy yhdessä kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Eräs puolituttu pariskunta asioi kaupassa niin, että mies rynnii ostoskärryn kanssa puolijuoksua eri osastojen läpi ja vaimoparka kipittää perässä haalien ostoksia sieltä täältä syliinsä. Ruuhkaisemmassa paikassa, kun miehen on pakko hiljentää, vaimo saa tyhjennettyä ostokset sylistä kärryy. Oikein arvattu, ei ole onnellinen liitto.

Se on jo omaa tyhmyyttä, jos ei ota itselleen kärryä tai koria vaan haluaa kantaa ostoksia sylissä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä erkaneminen kaupassa ja paluu kassalle on kuin kävisi panolla ja tulisi sitten tyytyväisenä illaksi kotiin

Aistin sairaalloista omistamisen halua. Surullista että toinen ihminen näin paljon hallitsee jonkun mieltä.

Jos puoliso ajattelee eri lailla niin melko rankkaa hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Onnellisimmat parit eivät käy yhdessä kaupassa.

Jos siis pariskunta käy kahdessa tai kolmessa kaupassa, he ovat onnellisia?

Itse teen valtaosan kauppareissuita yksin, mutta jos on paljon ostettavaa, niin mies saa luvan lähteä mukaan. Sujuu paljon helpommin, kun toinen tyhjentää kärryn ja maksaa, toinen pakkaa tavarat kasseihin. Kahdestaan ei kassien kantaminenkaan ole raskasta. Olen saanut tehdä sitä yksin ihan riittävästi.