En halua lapsia tähän kyyläysyhteiskuntaan

Neuvolakäyntejä pidän hyvänä.

Mutta tosiaan muunlainen kyyläys lisääntyy.

Tai ehkä kyyläämiseen taipuvaiset ihmiset keksivät mukamas oikeutetun tavan mukamas huolestua.

Hyvin vähän aitoa lapsista välittämistä.

Tee niinkuin minäkin äläkä välitä muiden mielipiteistä.

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallinen, koulutettu ja työssäkäyvä nainen, parhaassa lapsentekoiässä. En ole varma haluanko lapsia kuitenkaan hankkia. Tuntuu että lasten saamisen jälkeen yksityisyytesi katoaa, yhtäkkiä kaikilla on oikeus neuvoa, arvioida ja kritisoida kaikkea mitä teet. Ahdistaa ajatus että yhtäkkiä yhteiskunnalle kuuluu raskausmahani koko ja raskausaikana syödyt juustot, se milloin lapseni alkaa syödä soseita, miten imetän, miten puen ja kasvatan lapseni, miten parisuhteeni voi, miltä kotini näyttää, mihin kouluun laitan lapseni. Ahdistaa ajatus että unohtuneesta neuvolakäynnistä, tahrasta lapsen vaatteissa tai mustelmasta lapsen polvessa voi seurata lastensuojeluilmoitus, ahdistaa jo etukäteen ne katseet mitä ihmisiltä saa kun uhmaikäinen saa raivokohtauksen karkkihyllyllä tai kun yrittäâ rattaiden kanssa tunkea täpötäyteen ratikkaan. En tiedä haluanko lapsia tällaiseen yhteiskuntaan, vaikka ymmärrän että holhouksella on perimmiltään hyvä tarkoitus.

Eikö äitisi hoitanut tuota osuutta?

t.kristallikissa

Nykyään se holhous on aivan eri tasolla kuin silloin kun me olimme lapsia. Jos 90-luvun alussa lapsi mursi pulkkamäessä ranteensa niin ei siitä tehty päivystyksessä mitään lasua.

Ai että nykyään tehdään? :D

Epäilyttävissä tapauksissa. Muun muassa silloin, kun lapsella on tapahtumiin nähden "mahdoton" murtuma.

No sehän on vain hyvä. Miten se sua haittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä hanki. En olisi itsekään jos olisin tiennyt. Todellakin sinua neuvotaan, arvioidaan ja kritisoidaan, kasvatukseen puututaan konkreettisesti. Lapsiperheille ei ole yksityisyydensuojaa, vaan kanssasi lapsia kasvattaa koko yhteiskunta.

Tekis mieli häipyä tästä ihanasta maasta!

Pakeneminen onkin helpompaa kuin ottaa tilanteesta todellista vastuuta.

Oletat että jokin on perheessä vialla jos yhteiskunnan seuranta ja yksityisyyden menetys ahdistaa. Ei se välttämättä niin mene. Kyllä se voi tuntua pahalta ja tunkeilevalta vaikka kaikki olisi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tee niinkuin minäkin äläkä välitä muiden mielipiteistä.

Helpommin sanottu kuin tehty!

Vierailija kirjoitti:

Ei lastensuojeluilmoituksia pidä pelätä yhtään sen enempää kuin rikosilmoituksiakaan. Jos sinulla on puhtaat jauhot pussissa, eli kasvatat lapsesi normien mukaisesti, niin mitään pelättävää ei ole.

Niin, koska kaikki byrokraatit ovat totaalisen hyväntahtoisia ja erehtymättömiä.

Holhousyhteiskunta on täynnä perverssejä virkamiehiä. Heillä on kieroutunut tapa käyttää valtaansa kansalaisten kyykyttämiseen oman itsetuntonsa pönkittämiseksi. Tämä on sairas yhteiskunta.

Itse en hanki lapsia Suomeen.

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä voit synnyttää kotona, neuvolassakaan ei ole pakko käydä, päiväkotiin ei ole pakko lasta laittaa (hoida kotona itse) eikä kouluunkaan (kotikouluakin voi käydä).

Mutta, sitten on ihan turha vinkua lapsilisiä, terveydenhuoltoa tms yhteiskunnan apua

Hiekkalaatikollekaan ei kenenkään ole pakko mennä istumaan muiden äitien kyttäiltäväksi.

Eli ihan hyvin voit tehdä lapsia, kukaan ei kiellä sitä....

Millä perusteella noista ei saa lapsilisiä tai terveydenhuoltoa :D ?

t.kristallikissa

Siis saa toki, mutta ei ehkä edes kannata hakea mitään apuja koska silloin joutuu kyttäiltäväksi 😁

Eikös lapsilisissä ole joku juttu, että pitää olla käynyt neuvolassa tiettyyn aikaan mennessä että saa oikeuden hakea sitä? Pakkohan ei tietenkään ole hakea...

Ei ole lapsilisä vaan se vitun äitiyspakkaus. (Just tsekkasin :) ) Hieno pakkaushan se, ei siinä mitään :)

Niinpäs olikin, ei voi muistaa kun omat lapset on muuttaneet pois kotoa ja isovanhemmuus ei ole ihan vielä ees näköpiirissä :-)

Eli sitäKÄÄN varten ei tarvii mennä kyylättäväksi neuvolaan kun hankkii varusteet ihan itse....

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallinen, koulutettu ja työssäkäyvä nainen, parhaassa lapsentekoiässä. En ole varma haluanko lapsia kuitenkaan hankkia. Tuntuu että lasten saamisen jälkeen yksityisyytesi katoaa, yhtäkkiä kaikilla on oikeus neuvoa, arvioida ja kritisoida kaikkea mitä teet. Ahdistaa ajatus että yhtäkkiä yhteiskunnalle kuuluu raskausmahani koko ja raskausaikana syödyt juustot, se milloin lapseni alkaa syödä soseita, miten imetän, miten puen ja kasvatan lapseni, miten parisuhteeni voi, miltä kotini näyttää, mihin kouluun laitan lapseni. Ahdistaa ajatus että unohtuneesta neuvolakäynnistä, tahrasta lapsen vaatteissa tai mustelmasta lapsen polvessa voi seurata lastensuojeluilmoitus, ahdistaa jo etukäteen ne katseet mitä ihmisiltä saa kun uhmaikäinen saa raivokohtauksen karkkihyllyllä tai kun yrittäâ rattaiden kanssa tunkea täpötäyteen ratikkaan. En tiedä haluanko lapsia tällaiseen yhteiskuntaan, vaikka ymmärrän että holhouksella on perimmiltään hyvä tarkoitus.

Eikö äitisi hoitanut tuota osuutta?

t.kristallikissa

Nykyään se holhous on aivan eri tasolla kuin silloin kun me olimme lapsia. Jos 90-luvun alussa lapsi mursi pulkkamäessä ranteensa niin ei siitä tehty päivystyksessä mitään lasua.

Ai että nykyään tehdään? :D

Epäilyttävissä tapauksissa. Muun muassa silloin, kun lapsella on tapahtumiin nähden "mahdoton" murtuma.

No sehän on vain hyvä. Miten se sua haittaa?

Niin minustakin. Ei haittaa. Olen eri vastaaja. -ed.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lastensuojeluilmoituksia pidä pelätä yhtään sen enempää kuin rikosilmoituksiakaan. Jos sinulla on puhtaat jauhot pussissa, eli kasvatat lapsesi normien mukaisesti, niin mitään pelättävää ei ole.

Niin, koska kaikki byrokraatit ovat totaalisen hyväntahtoisia ja erehtymättömiä.

No aika pieni tsäänssi joutua ongelmiin silti. Eri asia on, kun se oma kasvattaja on pahantahtoinen ja erehtyväinen sitä itse käsittämättä. Silloin ei muodostu keinoja omien rajojen pitämiselle edes vaikka pakenis minne!

Vierailija kirjoitti:

Ei lastensuojeluilmoituksia pidä pelätä yhtään sen enempää kuin rikosilmoituksiakaan. Jos sinulla on puhtaat jauhot pussissa, eli kasvatat lapsesi normien mukaisesti, niin mitään pelättävää ei ole.

Taidan olla itse näitä "hyvää tarkoittavia" virkamiehiä.

Nimenomaan rehelliset ja tunnolliset ovat niitä jotka pelkäävät. Pelkäävät että tekevät jotain väärin.

Rikolliset eivät välitä pätkääkään tekemisistään ja seurauksista.

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavallinen, koulutettu ja työssäkäyvä nainen, parhaassa lapsentekoiässä. En ole varma haluanko lapsia kuitenkaan hankkia. Tuntuu että lasten saamisen jälkeen yksityisyytesi katoaa, yhtäkkiä kaikilla on oikeus neuvoa, arvioida ja kritisoida kaikkea mitä teet. Ahdistaa ajatus että yhtäkkiä yhteiskunnalle kuuluu raskausmahani koko ja raskausaikana syödyt juustot, se milloin lapseni alkaa syödä soseita, miten imetän, miten puen ja kasvatan lapseni, miten parisuhteeni voi, miltä kotini näyttää, mihin kouluun laitan lapseni. Ahdistaa ajatus että unohtuneesta neuvolakäynnistä, tahrasta lapsen vaatteissa tai mustelmasta lapsen polvessa voi seurata lastensuojeluilmoitus, ahdistaa jo etukäteen ne katseet mitä ihmisiltä saa kun uhmaikäinen saa raivokohtauksen karkkihyllyllä tai kun yrittäâ rattaiden kanssa tunkea täpötäyteen ratikkaan. En tiedä haluanko lapsia tällaiseen yhteiskuntaan, vaikka ymmärrän että holhouksella on perimmiltään hyvä tarkoitus.

Eikö äitisi hoitanut tuota osuutta?

t.kristallikissa

Nykyään se holhous on aivan eri tasolla kuin silloin kun me olimme lapsia. Jos 90-luvun alussa lapsi mursi pulkkamäessä ranteensa niin ei siitä tehty päivystyksessä mitään lasua.

Ai että nykyään tehdään? :D

Itse asiassa kyllä, monessa paikassa on linjaus että lasten tapaturmista on tehtävä automaattisesti ilmoitus.

Mun äiti on ainakin sortanut mua jo kotona kaikissa noissa ap:n mainitsemissa seikoissa, joissa ihminen kaipaa itseluottamusta. Sillä, mitä mieltä joku vitun valtio niistä on ei ole mulle paskankaan merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lastensuojeluilmoituksia pidä pelätä yhtään sen enempää kuin rikosilmoituksiakaan. Jos sinulla on puhtaat jauhot pussissa, eli kasvatat lapsesi normien mukaisesti, niin mitään pelättävää ei ole.

Taidan olla itse näitä "hyvää tarkoittavia" virkamiehiä.

Nimenomaan rehelliset ja tunnolliset ovat niitä jotka pelkäävät. Pelkäävät että tekevät jotain väärin.

Rikolliset eivät välitä pätkääkään tekemisistään ja seurauksista.

Eihh....

*facepalm* Eli jos ei pelkää viranomaisia on valmis menettämään omat lapsensa heille? Olet hauskinta pitkään aikaan. Entä, jos osa meistä on niin järkeviä, että meille tilanne on se, että jos viranomaiset niin katsoisivat, niin me emme enää ymmärtäisi omaa (=lastemme) parasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä hanki. En olisi itsekään jos olisin tiennyt. Todellakin sinua neuvotaan, arvioidaan ja kritisoidaan, kasvatukseen puututaan konkreettisesti. Lapsiperheille ei ole yksityisyydensuojaa, vaan kanssasi lapsia kasvattaa koko yhteiskunta.

Tekis mieli häipyä tästä ihanasta maasta!

Mutta eikö se että se ahdista tarkoita sitä, että ymmärrät perimmiltään, miksi niitä asioita vahditaan? Eikä ne ole huonoja tavoitteita?

t.kristallikissa

Meillä on asiat kunnossa. Totesin vain miten asiat on tässä yhteiskunnassa. Eikö se ole teistä loukkaavaa että jokaiseen yksityisasian sotkeudutaan halusitte tai ette?

Sotkeudutaan miten?! Tuolla on tavaton määrä perheitä jotka niitä yhteiskunnan tukirakenteita kaipaisi, mutta mitään apua ei ole saatavilla. Vanhemmat jaksamisen äärirajoilla yrittää sitä arkea elää yksin ja vailla turvaverkostoja.

Tuolla on lukuisia tukijärjestöjä jotka kaipaa vapaaehtoisvoimia. Olisi ehkä sinulle ihan silmiä avaava kokemus tutustua miten yksin suomalaiset perheet on kun yhteiskunnan resurssit ei vaan riitä.

No.. Tarkoitan tätä, että tavallisten perheen asioihin joilla ei ole hätää. Siten se on aina pois heiltä jotka sitä oikeaa apua tarvii. En ymmärrä tätä yleistä ilmapiiriä tässä maassa, on niin pilkunviilausta ja epäolennaisuuksiin puuttumista. Mutta se on vain minun mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lastensuojeluilmoituksia pidä pelätä yhtään sen enempää kuin rikosilmoituksiakaan. Jos sinulla on puhtaat jauhot pussissa, eli kasvatat lapsesi normien mukaisesti, niin mitään pelättävää ei ole.

Taidan olla itse näitä "hyvää tarkoittavia" virkamiehiä.

Nimenomaan rehelliset ja tunnolliset ovat niitä jotka pelkäävät. Pelkäävät että tekevät jotain väärin.

Rikolliset eivät välitä pätkääkään tekemisistään ja seurauksista.

Eihh....

*facepalm* Eli jos ei pelkää viranomaisia on valmis menettämään omat lapsensa heille? Olet hauskinta pitkään aikaan. Entä, jos osa meistä on niin järkeviä, että meille tilanne on se, että jos viranomaiset niin katsoisivat, niin me emme enää ymmärtäisi omaa (=lastemme) parasta?

Niin siis tarkoitin, että me pystyisimme silloin myöntämään, että me emme nyt kenties itse ymmärrä lastemme parasta, jos siihen pitää viranomaisen puuttua?

Miten neuvojen olemassaolo on joittenkin mielestä kyttäystä? Äitinne ovat vain näköjään silitelleet päitänne ja kehunut perusteettomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä hanki. En olisi itsekään jos olisin tiennyt. Todellakin sinua neuvotaan, arvioidaan ja kritisoidaan, kasvatukseen puututaan konkreettisesti. Lapsiperheille ei ole yksityisyydensuojaa, vaan kanssasi lapsia kasvattaa koko yhteiskunta.

Tekis mieli häipyä tästä ihanasta maasta!

Mutta eikö se että se ahdista tarkoita sitä, että ymmärrät perimmiltään, miksi niitä asioita vahditaan? Eikä ne ole huonoja tavoitteita?

t.kristallikissa

Meillä on asiat kunnossa. Totesin vain miten asiat on tässä yhteiskunnassa. Eikö se ole teistä loukkaavaa että jokaiseen yksityisasian sotkeudutaan halusitte tai ette?

Sotkeudutaan miten?! Tuolla on tavaton määrä perheitä jotka niitä yhteiskunnan tukirakenteita kaipaisi, mutta mitään apua ei ole saatavilla. Vanhemmat jaksamisen äärirajoilla yrittää sitä arkea elää yksin ja vailla turvaverkostoja.

Tuolla on lukuisia tukijärjestöjä jotka kaipaa vapaaehtoisvoimia. Olisi ehkä sinulle ihan silmiä avaava kokemus tutustua miten yksin suomalaiset perheet on kun yhteiskunnan resurssit ei vaan riitä.

Sitä sopii miettiä MIKSI ei resurssit riitä.

Apua, neuvola on jostain asiasta jotain mieltä kääk, kamalaa! Jopa tutkimustietoon perustuvasti, iääääääh!!!!! Kuolen!

:D

Onko sinulla ap paljonkin kokemuspohjaa miten lapsiperheiden elämään puututaan?!