Syrjäytynyt, miksi syrjäydyit?
Kommentit (22)
Tuo koko kysymys, siis tuo "Syrjäytynyt, miksi syrjäydyit ?" on mielestäni aivan kokonaan väärin asetettu ja muotoiltu. Oikeastaan sitä ei ollut mietitty lainkaan. Pitäisi paremminkin kysyä vaikkapa:
" Sinä, joka sait työnantajaltasi irtisanomislapun, onko sinulla esittää paperin muodossa virallista syytä työnantajan perusteluja sille, miksi näin tapahtui"
No, ok. olisihan tuo tällaisen keskustelun otsikoksi vähän liian pitkä ja pitkä se olisi otsikoksi missä tahansa otsikkokäytössä.
Sillä kysymyksenä pääsisimme kuitenkin tämän nykyisen "syrjäytymisongelman" ytimeen.
Suurimmalla osalla nykyisistä työttömistä on ihan matemaattisen tilastotodennäköisyyden perusteella syynä ollut aivan joku muu kuin itsestä ja omasta pätevyydestään, tai muustakaan työkelpoisuudestaan työnantajansa palvelukseen johtuva syy.
Alkoholinkäytön takia Suomessa on irtisanottu työntekijöitä palveluksesta ennenkin ja ennen vielä paljon enemmänkin.
Esim. 1970-luvulla kaikilla rakennustyömailla oli aina joku muutama 'ryyppymies' vähintäänkin jokaisella ja ajoittaista ryyppäämisistä esiintyi ajoittain muillakin ja muidenkin saman työmaan rakennustyömiesten keskuudessa.
Siihen aikaan ei kuitenkaan ollut 'syrjäytyneitä'. Yhden kerran työpaikkansa ryypännyt pääsi kuitenkin, jos esim. raudoittaja tai kirvesmies oli ja hyvänä sellaisena kuitenkin tunnettu, jopa melko piankin jo uuteen työpaikkaan ja apupojat, eli rakennusaputyömiehet vielä helpommin, koska heitä tarvittiin aina ja monet firmat saattoivat ottaa ainakin ns. kesätyösopimuksella jo 16-vuotiaitakin.
(Jos joku oli oman kännäilynsä ja nuoruuden hölmöilyjensä seurauksena menettänyt esim. ensimmäisen työpaikkansa ,niin useimmat kyllä ottivat siitä opikseen, eivätkä viitsineet enää sen opetuksensa saamisen jälkeen enää toista kertaa uhmata työturvallisuussäädöksiä ja riskeerata mahdollisia korvauksia tapaturmasta, tai syytteen saamisen mahdollisuutta muiden vahingoittamisesta työpaikalla .)
Töitä siis oli käytännössä kaikille ketkä vain jonkunlaisiin töihin yleensä pystyivät. Kaikille löytyi kyllä jotain.
Silloin elettiin voimakkaan kasvun aikaa taloudessa ja kaikentyyppiselle (aivan ammattikouluttamattomallekin ) työvoimalle oli kysyntää ja tekniikkaa ja automaatiota tuotantoprosesseissa oli huomattavasti vähemmän käytössä ja tunnettiinkaan ,kuin nykyisin.
Kurssikeskuksiin pääsi kuitenkin helposti ja paperit johonkin hommaan sai nopeasti ilman ammattikoulujakin (esim. sorvaajaksi, hitsaajaksi, maalariksi ym.)
...ja eikun telakalle hitsaamaan jotain suurta Neuvostoliiton tilaamaa jokijäänmurtajaa tms. ,tai jos seikkailumieltä oli niin Puolaan suomalaisen rakennusfirman mukana töihin (tai silloin jopa Iraniinja projekteja Suomella oli tuolloin myös Saudi-Arabiassa.)
Lähempänä taas Loviisaan rakennettiin ydinvoimalaa ja rajan taakse Svetogorskiin sulfiittitehdasta.
Ja monia muitakin mahdollisuuksia tuolloin oli.
Oli jopa aivan ilman mitään kurssejakin .
Mitä on nykyisin ?
Nykyisin on valtavan paljon enemmän kursseja, kuin silloin ja aivan eritoten niitä täysin työntekijälle hyödyttämiä ns. 'pilipali-kursseja' , mutta suurin osa niistä entisistä työpaikoista on kylläkin kaikonnut kaukoitään, tai niille on otettu 'ulkoistettu vierastyöntekijä lähimaista'.
Siinä se kaiken 'syrjäytymisen' pohjimmainen syy.
Sekö on mittari hyvästä yhteiskunnasta että on joku paapomassa ja käskemässä?
Onko mitenkään mahdollista ymmärtää että joku voisi olla aikuinen, kykenevät hoitamaan elämäänsä ja moinen paternalismi on vain loukkaavaa ja vapautta rajoittavaa.