Syrjäytynyt, miksi syrjäydyit?

Mistä?

Vierailija kirjoitti:

Mistä?

Noh, yhteiskunnasta.

Yhteiskunta on viallinen. En epäsyrjäänny ennen vian korjaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä?

Noh, yhteiskunnasta.

Työstäkö? Palkkatyöstä? Eläkeläinen, opiskelija ja lottovoittaja eivät varmaan ole? Missä on syrjä? Jos työttömyys riittää syrjäytymiseksi, minä syrjäydyin, koska... enpä kerrokaan.

Vakava masennus. Ei siihen muuta oikein tarvittu.

Rankka kiusaaminen, myös aikuisiällä.

Peruskoulussa alkanut kiusaaminen ja huonot vanhemmat antoivat huonot eväät elämään. Tottakai itsessäkin vikaa mutta minkä teet kun huonot kortit jaetaan alussa.

Sosiaalisten tilanteiden pelko johti asiasta toiseen ja nykysin en oikein näe mitään syytä yrittää. Kunhan vaan vietän aikaa

Kyse on monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Yksi niistä on ollut sairastuminen fyysiseen sairauteen. Ujous, arkuus, sisäänpäinsuuntautuneisuuskin on osaltaan ollut vaikuttamassa. Tietyt pahat elämänkokemukset.

Uskoisin että syrjäytyminen on yleisempää yksin elävillä kuin parisuhteellisilla, mutta voin olla väärässä.

Minut passitettiin työvoimaviranomaisen toimesta kuntouttavaan työtoimintaan päihdekatkolle (olen täysin raitis) pitkäkestoisen työttömyyteni takia etten syrjäytyisi. Nyt on luuserin leima otsassa ja kaikissa papereissa, joten kirves on kaivossa ja minä olen todellakin syrjäytetty kaikesta työelämään liittyvästä - kiitos kuntouttavan työtoiminnan.

Nykyisin ovat eräät poliitikot alkaneet tuoda esille sitäkin että työntekijöitä on syrjäytetty (ja että yleensä tämä on tapahtunut niiden yt-neuvottelujen kautta)

Siksi tuon (ikäänkuin omasta tahdostaan ) syrjäytynyt olisi pikkuhiljaa väistyttävä julkisesta työttömyyskeskustelusta.

Sellaisista ihmisistähän  ,jotka ovat  jossain töissä, tai tekee yleensä edes  jotain työtä ei ole ollut näissä keskusteluissa tapana puhua 'syrjäytyneinä'. 

Tästähän siinä on kysymys,eikä mistään muusta.

Vierailija kirjoitti:

Minut passitettiin työvoimaviranomaisen toimesta kuntouttavaan työtoimintaan päihdekatkolle (olen täysin raitis) pitkäkestoisen työttömyyteni takia etten syrjäytyisi. Nyt on luuserin leima otsassa ja kaikissa papereissa, joten kirves on kaivossa ja minä olen todellakin syrjäytetty kaikesta työelämään liittyvästä - kiitos kuntouttavan työtoiminnan.

Älä valehtele. Ei yhteiskunnan rahoja käytetä turhiin päihdekatkoihin, koska ei päihdekatkoa aina saa tarpeeseenkaan.

Sairastuminen vakavasti jo lapsena loppuiäksi, pitkä työttömyys jolle ei näy loppua, osalle kavereista ollut pakkokin "antaa kenkää" itse, koska osa syyllistää työttömyydestä niin paljon ja tapaamiset oli lähinnä kettuilua siitä ja kummastelua  miten en muka työllisty ikinä minnekään. Varmasti saisi etenkin nykyään myös diagnosoitua vakavankin masennuksen jos jollekulle menisin pääni sisällöstä puhumaaan

Mulla on huonot elämänhallintataidot, huono itseluottamus, jolla pilasin opinnot ja samasta syystä en oikein uskonut saavani hyvää ammattiakaan, vaikka olin opiskelemastani alasta kiinnostunut. Eikun se menikin niin, että työharjoittelussa opin itsestäni, etten osaa hommaa enkä ikinä opi. 

Elämänhallintaan kuuluu stressinhallinta ja sillä puolella vaikeutena on ollut mm. se, etten ole osannut muodostaa läheisiä ihmissuhteita. 

Varmaan koulukiusaaminen sekä eräs traumaattinen tapahtuma esiteini-iässä ovat kaiken pohjalla, mutta peruskoulusta ja lukiosta selvisin kunnialla. Sitten sairastuin henkisesti ja fyysisesti, mistä varsinainen syrjäytymisprosessi alkoi. Tietyt persoonallisuuden piirteet (mm. voimakas introverttiys).  ja kehnot sosiaaliset taidot sekä jatko-opinnoissa ryhmän ulkopuoliseksi jääminen varmaan edesauttoivat prosessia.

Nyt voin kohtalaisesti, mutta on edelleen fyysisiä ja psyykkisiä rajoitteita, jotka pitävät minut poissa yhteiskunnasta. Pahin näistä taitaa olla sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä ahdistus. Lisäksi jo ennestään heikot sosiaaliset taidot lienee rapistuneet tyystin, eikä minulla ole jaksamista koettaa harjoittaa niitä, kun se vaatisi sosiaalista kanssakäymistä, joka on suurin kipukohtani. Toisaalta en edes ole kiinnostunut mistään sosiaalisesta toiminnasta, voin parhaiten kun olen tapaamatta ihmisiä (pl. perheenjäsenet, joita kyllä en heitäkään aina jaksa). Avopuoliso siis on ja vanhempieni kanssa olen tekemisissä sekä puolison perheen kanssa. Ystäviä ei ole ollut vuosikausiin, ja vanhempia lukuunottamatta sukulaisiini en juuri ole yhteyksissä. 

Koska en kestänyt itseäni kun en menestynyt. Aloin valehtelemaan ja esittämään, että kaikki on hyvin. Valehtelu söi sisältäpäin. Kunto rapistui. Aloin pelkäämään julkisia paikkoja. Kuvittelin ihmisistä asioita maalaamalla uhkakuvia, jotka kohdistuivat itseäni vastaan. Eristäydyin kämppääni. Alkoholilla pidin itseni kasassa, jotta unohtaisin todellisuuden.

Sitten yhtenä päivänä aloin tarkastelemaan mikä mä olen. Hitaasti. Hyvin hitaasti alkoi palautuminen ja ryömiminen takaisin yhteiskuntaan. Ensi askeleet otettiin hataroivasti. Juteltiin ihmisille. Treenattiin kuntoa ja alettiin syömään ja nukkumaan ihmisten aikaan. Juominen hävisi. Pääsin kouluun. Sain töitä. Välillä oli epävarmaa, mutta tukiverkko otti aina kopin.

Tapasin elämäni naisen. Nyt on koira, lapsia, töitä, talo ja paljon rakkautta. Hankkikaa tukiverkko ja olkaa rehellisiä itsellenne. Peace and love <3

Vierailija kirjoitti:

Minut passitettiin työvoimaviranomaisen toimesta kuntouttavaan työtoimintaan päihdekatkolle (olen täysin raitis) pitkäkestoisen työttömyyteni takia etten syrjäytyisi. Nyt on luuserin leima otsassa ja kaikissa papereissa, joten kirves on kaivossa ja minä olen todellakin syrjäytetty kaikesta työelämään liittyvästä - kiitos kuntouttavan työtoiminnan.

Olen pahoillani puolestasi. Itse olen visusti päättänyt että en aio suostua mihinkään kuntouttaviin juttuihin, ihan siksi koska en itsekään ole minkään ihme kuntoutuksen tarpeessa plus asian leimaavuus...

Työttömyyteni on toki pitkittynyt, joo, mutta jos alkavat työkkäristä pakottaa mihinkään täysin tilanteeseeni soveltumattomiin kuntoutuksiin niin siinä vaiheessa täytynee ilmeisesti lopettaa työkkärin asiakkuus. Siihenhän he ehkä pyrkivätkin. Ei minusta sitä myöten kuitenkaan työllistä tulisi kuin ehkä korkeintaan tilastoissa. "Jippii, taas yksi työtön vähemmän!!!1". Joopa...

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta on viallinen. En epäsyrjäänny ennen vian korjaamista.

Suomessa on maailman paras yhteiskunta, jos sitä vertaa mihinkään toiseen maahan. Pitää vain uskaltaa uskaltaa. On lähtökohtaisesti harhaisen defensiivistä syyttää yhteiskuntaa omasta tilastaan. Kaikille meille on annettu samat mahdollisuudet ja valinnanvapaudet elää ja rakentaa omaa elämää. Meistä kaikista ei vain voi tulla samanlaisia, mutta kyllä täällä pärjää kun etsii ihmisiä jotka välittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta on viallinen. En epäsyrjäänny ennen vian korjaamista.

Suomessa on maailman paras yhteiskunta, jos sitä vertaa mihinkään toiseen maahan. Pitää vain uskaltaa uskaltaa. On lähtökohtaisesti harhaisen defensiivistä syyttää yhteiskuntaa omasta tilastaan. Kaikille meille on annettu samat mahdollisuudet ja valinnanvapaudet elää ja rakentaa omaa elämää. Meistä kaikista ei vain voi tulla samanlaisia, mutta kyllä täällä pärjää kun etsii ihmisiä jotka välittää.

Olen melko jyrkästi eri mieltä miltei kaikista pointeistasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta on viallinen. En epäsyrjäänny ennen vian korjaamista.

Suomessa on maailman paras yhteiskunta, jos sitä vertaa mihinkään toiseen maahan. Pitää vain uskaltaa uskaltaa. On lähtökohtaisesti harhaisen defensiivistä syyttää yhteiskuntaa omasta tilastaan. Kaikille meille on annettu samat mahdollisuudet ja valinnanvapaudet elää ja rakentaa omaa elämää. Meistä kaikista ei vain voi tulla samanlaisia, mutta kyllä täällä pärjää kun etsii ihmisiä jotka välittää.

Olen melko jyrkästi eri mieltä miltei kaikista pointeistasi. 

Sitten olet täysin sekaisin todellisuudesta ja tarvitset pikaista sosiaalitoimen apua. Tervemenoa mihin tahansa toiseen maahan ja siellä ketään ei kiinnosta.