Pääsin vaikealle alalle opiskelemaan, mutta olen olevani huono koulussa! :(

hanki ammatti

Joku viisas joskus kommentoi, ettei ole olemassa luonnonlahjakkuuksia. On vain kovaa tahtoa. Jokainen pystyy ihmetekoihin, jos halua ja periksiantamattomuutta löytyy.

up

Up

Pääsin myös unelmakouluuni tänä syksynä. Lahden muotoiluinstituutti oli unelmani pitkään, mutta onhan siellä lahjakasta porukkaa. Pitää vain uskoa omaan puurtamiseen, vaikka välillä kateus ja epävarmuus yllättäisivätkin. Tee vain parhaasi, kehityt kyllä!

Kylläpä täällä dissataan taidealaa! Kyllä se vaatii muutakin kuin teknisen kyvyn piirtää/maalata. Pitää olla värisilmää, markkinointikykyä, monipuolisia ulosanteja, tietää historiallisia vaikutteita ja olla perillä nykyajan ilmiöistä ja ajankohtaisista asioista, pitää sietää epävarmuutta, osata vähän laskeakin (perus kulurakenteet, kun myyt töitäsi + kultainen leikkaus) jne.

Riippuu toki onko kyseessä joku oriveden aikuisopisto vai sitten kolmannen asteen koulutus. Vaatii kyllä panostusta, sillä "kotitehtävät" eivät ole mitään "lue kappale 2 ja vastaa kysymyksiin", vaan pohdiskelua ja jonkun tuotoksen toteuttamista niin, että se vastaa tehtävänantoa. Eli sinänsä ymmärrän ap:n fiiliksen siitä, että ei ole valmiita vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taideala ei ole vaikea ala. Se vaan on tosiasia, että sieltä ei helposti työllisty vaikka olisi kuinka lahjakas.

Koitappa jotakin oikeasti vaikeaa alaa, esim DI opinnot ja tule sitten sanomaan taiteilun vaikeudesta.

Tämähän riippuu täysin siitä, mihin on taipumuksia. Minä olen valmistunut DI:ksi erinomaisin arvosanoin TKK:lta teknillisestä fysiikasta. Ei se helppoa ollut, mutta silti minulle tuhat kertaa helpompaa kuin olisi ollut päästä edes opiskelemaan mitä tahansa taidealaa.

Mutta silloin jos pääsee opiskelemaan taidealaa niin opinnot ovat helppoja kun kerran jotain taipumusta taiteellisuuteen on. DI-aloille taas on ehkä helpompi päästä sisään, mutta kyllä sieltä väkeä tippuukin sitten ja vain osa valmistuu. 

Tippuminen ei tosin välttämättä kerro ainoastaan aiheen vaikeudesta - jos alalle on helppo päästä,  sinne päätyy varmasti jonkin verran ihmisiä, jotka eivät ole vielä ehtineet ajatella mitä todella haluavat, ja kun pääsevät  suoraan sisään, he tarttuvat mahdollisuuteen ja vasta myöhemmin huomaavat, ettei ala sitten muuten kiinnostanutkaan. Sillä se, että ihminen on matemaattisesti lahjakas, ei mitenkään tarkoita automaattista kiinnostusta tai taipumusta teknologiaan.

DI-koulutuksessa on ollut ongelmana myös se, että tutkinnot on tungettu aivan liian täyteen, ja ne ovat etenkin alussa hyvin pitkään varsin teoreettisia, joten jotkut niistä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita teknologiasta, ehtivät turhautua koko  hommaan ennen kuin päästää oikeasti käsiksi siihen osaan. Suurin osa diplomi-insinööreistäkin kuitenkin kehittää työkseen asioita/laitteita/prosesseja eikä tee perustutkimusta. Tutkintojen järkeistämiseen on haettu vuosia parannusta ja arvelisin että ainakin Aallossa onkin saatu jo jonkin verran aikaan tässä.

Vierailija kirjoitti:

Taideala ei ole vaikea ala. Se vaan on tosiasia, että sieltä ei helposti työllisty vaikka olisi kuinka lahjakas.

Koitappa jotakin oikeasti vaikeaa alaa, esim DI opinnot ja tule sitten sanomaan taiteilun vaikeudesta.

Rohkenenko olettaa, ettet ole kovin perehtynyt taiteen opiskeluun tai tekemiseen?

Kannattaa myös muistaa, että taidealoja on erilaisia, ja vaikka niillä on eroavaisuuksia, niihin kaikkiin kuuluu elimellisenä osana taidon kehittäminen, ja taidon kehittäminen on raskasta ja ottaa aikansa. Monella muullakin alalla juuri siihen menee aikaa -  eivät kirurgeiksi erikoistuvatkaan käytä erikoistumisaikaansa opetellakseen (pelkästään) enemmän teoreettista tietoa, vaan opettelevat leikkaamaan, mikä on mitä suurimmassa määrin taito. Jo diagnoosin tekeminen sen jälkeen kun päästään eteenpäin kirves polvessa -tilanteista on taito, koska sairaudet varsinkin alkuvaiheissa eivät ole välttämättä lainkaan yksiselitteisiä ja selvärajaisia. Jopa kokeellisen tutkimuksen tuottaman datan arviointi on taito, koska tulokset harvoin asettuvat sievästi samalle käyrälle heti kättelyssä,

Kaikilla taiteidenlajeilla on omat historiansa, metodologiansa, ideointitapansa ja toimintaa tukevat muut osaamisen alat (estetiikka, psykologia, jne.) ja näihin on syytä perehtyä opinnoissa. Toki kaiken tämän voi opetella itsenäisesti tai mestari-oppipoika -suhteessa, mutta ne eivät ole kovin tehokkaita tapoja, ja johtavat helposti urautumiseen tietynlaiseen ajatteluun ja tekemiseen, mikä on oman taiteellisen työn jatkuvuutta uhkaava seikka. Unohtaa ei tietysti voi sitä, että oman taiteellisen työn sisällön kehittäminen on taiteen opiskelun ydintä – ensimmäiset ideat eivät aina ole parhaita.

Varsinkin nykyään erilaiset siirrettävät taidot, esimerkiksi kyky tehdä ryhmätöitä, hankkia ja käsitellä tietoa ja viestiä tehokkaasti, ovat yhä tärkeämpi osa koulutusta, ja niin on myös taiteen eri aloilla, erityisesti koska monilla niistä täytyy varautua siihen että varsinaisia työpaikkoja ei ole lainkaan olemassa (vaikka kuvataide ja kirjallisuus), on varauduttava freelance-jaksojen ja kiinnistysten vaihteluun (esimerkiksi teatteri ja musiikki) tai varauduttava oman yrityksen perustamiseen (monet designin alat). Tuon ylläkerrotun takia myös erilaiset tavat kehittää omaa epävarmuuden sietokykyään ja luoda rajoja oman persoonallisuuden ja työn välille on tärkeää – tämä liittyy tuohon ap:n ongelmaan.

Taiteella ja designilla on myös erilainen suhtautuminen maailmaan kuin tieteellä ja tutkimuksella (ja vähän samansuuntainen kuin teknologialla): vähän yleistettynä ne eivät selvitä mitä on olemassa, vaan mitä voisi olla. Tällaisen osaamisen merkitys nykymaailmassa on varsin suuri.