Kauan pitäisi käydä terapiassa että itsetunto paranee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kakat terapiasta. Jos oot viisas, osaat terapoida itseäsi. Vaatii tiettyä luonnetta. Pitää uskaltaa nähdä ja tuntea omat käytösmallinsa ja muuttaa niitä. Viisautta on myös hyväksyä itsensä ja olla armollinen. Kunnon itseviha ja röykytys on hyväksi välillä. Silleen kuin terapiassakin käy. On pakko nähdä omat viat ja tunnustaa ne. On pakko katsoa menneisyyttä silmiin. Ja lopulta vidut ulkopuolisten mielipiteistä, kunhan ei satuta läheisiään.

Mitä omilla käytösmalleilla on tekemistä rikotun itsetunnon kanssa, ääliö, ei mitään.

Huomioi toki, että osa heistä jotka tuollaisia postailevat ovat käyneet itse prosessin läpi. Omat mallisiovat rakentuneet silloin kun sinua on rikottu. Käytösmallisi ovat siis rikki. Nyt tarvitset korvata nuo rikkonaisen ajan käytösmallit uusilla. Siten.

Niin no TIETENKIN, mutta mitä tekemistä tuolla on uskaltamisen kanssa? En uskalla voida hyvin, kun saan oppia miten se tapahtuu, yhyyyy, vai?

Terapeutti ei ole meedio. Et saa mitään valmista. Menette nimenomaan sinun uskalluksesi mukaan. Jos pimität asioita niin ei tapahdu muutosta. Terapeutilla ei ole ongelmaa, sinulla on. Niillä jotka rikkoivat sinut ei ole huonoa oloa tekosistaan sinulla on. Vaatii aika paljon uskallusta kohdata oma rikkinäinen itsensä ja alkaa korjaamaan itseään. Yritä olla vähemmän vittumainen terapeutillesi kuin palstalaisille.

Ja kaikki kun eivät vain mene terapiaan "korjaamaan itseään", vaan osa menee eheytymään. Olivat ehjiä, joku rikkoi, siinä korjataan se, mitä se toinen teki, ei itseä.

Ööh,miten sen voisi korjata mitä.joku toinen teki? Mennyt on mennyttä. Sinä olet rikki ja sinun ajatusmalleja siinä muutetaan koska itse aiheutat ajatusmalleillasi sen tuskan.

Oli mulla omiakin ajatusmalleja, mutta ne jyrättiin ja niistä valehdeltiin, miten vahingollisia ne ovat. Ne kun kaivan esiin ja käymme tuen kanssa sen läpi, etteivät ole vahingollisia, niin voin alkaa elää niiden mukaan. Niin missä olin itse huono ja rikki?

Et ollut syypää... Mutta jos luet enemmän kirjallisuutta niin huomaat kuinka tuo rakennushomma toimii ja siinä huomaat miten menit rikki. Et ollut huono, mutta opit nuo haitalliset muiden syöttämät mallit = rikki. Ne olivat vahingollisia ja on hyvä löytää linkit mihin kaikkeen ne ovat vaikuttaneet. Pointti on, että niiden ei tarvitse antaa vahingoittaa elämääsi enää. Eli opit tunnistamaan nuo hetket, jolloin haitallinen malli yrittää ottaa johdot ja opit keinot jolla tarjoilet ja oudatat korjaavaa mallia haitallisen sijaan.

"niiden ei tarvitse antaa vahingoittaa elämääsi enää"

Minusta en "anna" minkään vahingoittaa elämääni eteenpäin, ei se minun hyväksymisestäni ole kiinni, millaista vahinkoa minulle on aiheutettu, joka vahingoittaa elämääni. Aivan kuin olisin hyväksynyt, että vahingoita minua, älä tee asioita, joilla ratkoisin itse asiani, vaan satuta ja syytä minua. Voi olla, että jos olisin jäänyt itse ratkomaan asioitani en olisi saanut unelmaemääni siltikään, mutta se ei silloin olisi tosiaan kenenkään muun syy, enkä minä siitä kuitenkaan itseäni syyttäisi, koska en harrasta ylitsepääsemättömien asioiden edessä itseni syyttämistä.

Hehheh,et kyllä harrasta minkään asioiden edessä itsesi syyttämistä. Kannattaisiko kokeilla niin paranisit joskus? Sinulla on haitallisia ajatusmalleja,jotka pitää muuttaa.

En harrastakaan, miksi minun pitäisi, ja missä asioissa??????? Mitä se toisi lisäarvoa niihin millälailla???????? Se vain pahentaa itsetunto-ongelmia.

Pekka 33v kirjoitti:

Kuinka tärkeätä on, että terapeutin kanssa "kemiat kohtaa"? Tuntuu, ettei minulla kohtaa kenenkään kanssa ja olen melko varma etten saa keneltäkään "sympatiaa" ongelmiini.

Jaa-a. Siihen en yksinomaan nojaisi. Mutta parasta varmaan olisi, kun sekä terapia sisällöllisesti, että persoona sopisivat juuri sinulle parhaiten. Miten se näkyy, ettei kemia toimi? Haastatko terapeuttia jatkuvasti, joka sitten torjuu sinut, vai miten?

Miksi ihmisen oikeastaan koskaan pitäisi syyttää itseään? Näen sen täysin hyödyttömänä. Se ei tarkoita sitä, etteikö asioista voisi oppia. Mutta mitä vittua itsen syyttäminen siinä hyödyttää?

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan lopetin " huono itsetunto"-terapian hyödyttömänä ja hitaana. Nopeammin pääsin irti siitä lukemalla alan kirjallisuutta. Siinä pitää opetella vain oivaltamaan syy-seuraussuhteita ihmisten käyttäytymisestä. Oppia ymmärtämään, mistä oma itsetunto on syntynyt ja opetella arvostamaan itseään. Ei ole helppoa, mutta ehdottomasti kannattavaa. Itsellä meni n. 5v. ennen kuin luotin siihen, että olen oikeasti täysin normaali ja hyvä ihminen, enkä enää antanut muiden mennä minun yli.

Prosessin seurauksena oivalsin myös, että huonoja ystäviä ei kannata pitää listoillaan vaan reippaasti katkaista välit. Parempi kaksi hyvää kuin 20 huonoa. Määrällä ei tee mitään ja ne vain syövät energiaa. Nyt olen saanut aikuisena muutaman hyvän uuden ystävän, jotka arvostavat minua. Lähdin myös opiskelemaan itselle mieluisaa alaa ja pistin parisuhteen poikki. Kirja vei mennessään myös masennuksen lääkkeineen, joten elämän laatu parani.

Itsetuntokirjan hankkimiseen ei tarvita kehtaamista ja siihen voi yksin tutustua. Sinun ei tarvitse kertoa heikkouksistasi kenellekään. Kirja on paljon parempi, kuin terapia, koska voit täysin omaan tahtiin kehittää itseäsi. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Hali**

Mitä kirjaa käytit?

Minä nimenomaan pyrin kaikessa pois itsen syyttämisestä. Se on ainoa keino, jolla lamataan ihminen, syytetään. Se on täyttä paskaa, idiotismia, typeryyttä, täyttä hyödyttömyyttä.

Se joka kuvittelee itsen syyttämisen olevan tie jonnekin on todella keskeneräinen ihmisenä. Ja haluaa juuttua umpikujiin ja olla ihminen, joka voi syytellä olosuhteita (huom. ei muita, vaan olosuhteita) siitä, miksei itse onnistunut.

Mun ei ainakaan tarvitse syyttää olosuhteita siitä, etten itse onnistu jossain tai saa jotain tai ole onnellinen. Mutta syytän siitä kylläkin äitiäni! Vielä, toistaiseksi.

Olosuhteet voivat olla syy, miksi jokin ei onnistunut, mutta olosuhteet eivät koskaan ole syy, miksi minä en olisi onnellinen.

Minä voin olla onnellinen, vaikkei jokin tietty asia menekään kuten halusin, jos se johtui olosuhteista. Mutta en, jos sen esti toinen ihminen. Jos se johtui olosuhteista alan vain haluta jotakin muuta, mikä on mahdollista.

Mutta minun on helppo sanoa näin, koska olen aina saanut elää keskimäärin muita paremmissa olosuhteissa ilman omaa ansiotani.

Vierailija kirjoitti:

Mutta minun on helppo sanoa näin, koska olen aina saanut elää keskimäärin muita paremmissa olosuhteissa ilman omaa ansiotani.

Ja taloudellinen turva ei ole koskaan ollut issue millään tavalla. Siis puille paljaille joutumisen uhka, valtion armoille ja elätettäväksi joutuminen. Se antaa ihmiselle aivan ilmaiseksi tunteen että voi itse päättää elämästään siltä osin. Tätä ei kaikilla ole. Soisin olevan, mutta maailma ei ole reilu, ikävä kyllä.

Edeltävät kirjoittanut on jumittunut sanaan olosuhde. Joka ei liity asiaan niinkuin ei yhteiskuntakaan eikä globalisaatio. Mut jos on aikaa niin olosuhteet mahdollistavat muunmuassa tämän.

Mulla itsetunto paranee sillä etten ole tekemisissä satuttavien ja pahaa toivovien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Edeltävät kirjoittanut on jumittunut sanaan olosuhde. Joka ei liity asiaan niinkuin ei yhteiskuntakaan eikä globalisaatio. Mut jos on aikaa niin olosuhteet mahdollistavat muunmuassa tämän.

Mulla itsetunto paranee sillä etten ole tekemisissä satuttavien ja pahaa toivovien kanssa.

Kyllä olosuhteet vaikuttavat itsetunnon kehittymiseen ja jopa määrään. Hyvinkin voimakkaasti. En ole jumittunut, se on tärkeä huomio.

Siis kirjoitin siitä, koska olosuhteiden miettiminen on minusta tärkeä huomio asiaan. Varsinkin omaani. Äitini loi hirveät olosuhteet henkiselle puolelle.

Uskon, että jos kaikilla ois taloudelliset olosuhteet oikein hyvällä tolalla ja henkiset myös niin ei meillä olisi näitä massiivisia mt-ongelmia, joista nykyisin kärsitään, eikä sellaista ihmisten välistä negaa niin paljon.

Jos olosuhteet suo niin voisi keskittyä vain itsetuntoa kohottaviin asioihin ja käydä vaikka päivittäin terapiassa, siinä kun muut duunissa.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että jos kaikilla ois taloudelliset olosuhteet oikein hyvällä tolalla ja henkiset myös niin ei meillä olisi näitä massiivisia mt-ongelmia, joista nykyisin kärsitään, eikä sellaista ihmisten välistä negaa niin paljon.

Tosin se ei yksin riitä, jos ihminen ei koe vastoinkäymisiä, niin ei nöyrry ja ymmärrä pienuuttaan, vaikka olosuhteet olisivatkin hyvät. Tarvitaan molempia. Pienuutensa käsittämistä ja turvaa samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos olosuhteet suo niin voisi keskittyä vain itsetuntoa kohottaviin asioihin ja käydä vaikka päivittäin terapiassa, siinä kun muut duunissa.

Näinhän se on. On todella kovaa, jos ei saa apua sen vuoksi, ettei siihen ole resursseja. Kyse on kuitenkin ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikanaan lopetin " huono itsetunto"-terapian hyödyttömänä ja hitaana. Nopeammin pääsin irti siitä lukemalla alan kirjallisuutta. Siinä pitää opetella vain oivaltamaan syy-seuraussuhteita ihmisten käyttäytymisestä. Oppia ymmärtämään, mistä oma itsetunto on syntynyt ja opetella arvostamaan itseään. Ei ole helppoa, mutta ehdottomasti kannattavaa. Itsellä meni n. 5v. ennen kuin luotin siihen, että olen oikeasti täysin normaali ja hyvä ihminen, enkä enää antanut muiden mennä minun yli.

Prosessin seurauksena oivalsin myös, että huonoja ystäviä ei kannata pitää listoillaan vaan reippaasti katkaista välit. Parempi kaksi hyvää kuin 20 huonoa. Määrällä ei tee mitään ja ne vain syövät energiaa. Nyt olen saanut aikuisena muutaman hyvän uuden ystävän, jotka arvostavat minua. Lähdin myös opiskelemaan itselle mieluisaa alaa ja pistin parisuhteen poikki. Kirja vei mennessään myös masennuksen lääkkeineen, joten elämän laatu parani.

Itsetuntokirjan hankkimiseen ei tarvita kehtaamista ja siihen voi yksin tutustua. Sinun ei tarvitse kertoa heikkouksistasi kenellekään. Kirja on paljon parempi, kuin terapia, koska voit täysin omaan tahtiin kehittää itseäsi. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Hali**

Mitä kirjaa käytit?

Muakin kiinnostaa! Mikähän mahtaa olla tämän "itsetuntokirjan" nimi?

Yksi terapiakäynti riittää, kun on valmis elämään itsetuntoisen elämää. Ei voi uhriutua, dissata itseään jne. enää.