Miksi lukion filosofian oppikirjassa kielletään Jumalan olemassaolo?

Filosofian opetuksessa ei oteta kantaa siihen onko Jumalaa olemassa vai eikö ole. On totta, että monet filosofit ovat olleet syvästi uskonnollisia tai edustavat antirationaalisia ontologisia näkemyksiä. Silläkään ei ole mitään merkitystä, onko ope uskonnollinen vai ei, sillä opettajat eivät saa opettaa omaa katsomustaan vaan opetus perustuu lukion opetussuunnitelman perusteisiin. Filosofiassa saatetaan kyllä käsitellä jumalan olemassaolon todistuksia eli historiallisia yrityksiä perustella jumalan olemassaolo erilaisin (järjellisin) argumentein. Näitä argumentteja voi kyseenalaistaa monilla eri tavoin ja harva nykyään ajattelee, että jumalan olemassaoloa voisi järkiargumentein todistaa. Jumalaan uskominen ei ole järjen eikä tiedon vaan uskon asia.

Ykköskurssilla pseudotieteitä tarkastellaan esimerkkinä epätieteellisestä uskomusten muodostamisesta erotuksena tieteelliselle ja järkiperäiselle uskomusten (tiedon) muodostamiselle. Koulussa ja opetuksessa lähtökohtana on, että luotettavinta (huom. ei ehdottoman varmaa) TIETOA maailmasta saadaan tieteellisen tutkimusprosessin avulla. Pseudotieteet pyrkivät usein esittäytymään opillisina ja tieteellisinäkin tapoina lähestyä maailmaa. Esim. astrologiasta puhutaan ikivanhana tieteenä jne. Käytännössä niiden oppeja, dogmeja tai "faktoja" ei ole muodostettu kriittisen, tieteellisen tutkimuksen avulla eivätkä ne täytä tieteen kriteerejä.

Uskonnot sinänsä eivät välttämättä ole pseudotieteitä, mikäli ne eivät kilpaile maailman selittämisessä tieteen kanssa. Mutta jos ne pyrkivät selittämään esimerkiksi maailman syntyä evoluution sijaan jumalan luomisopilla, silloin ne voidaan katsoa pseudotieteiksi. Tämä juuri siitä syystä, että tällaisen teorian esittäminen ei nojaudu tieteelliseen tutkimukseen vaan käsitykseen, että raamattu on jumalan sanaa/ilmoitus ja totta. Kreationistinen tulkinta maailman synnystä ei siis perustu luonnontieteelliseen tutkimukseen maailmankaikkeuden synnystä, kosmologiasta, maapallon luonnonhistoriasta jne. vaan uskomukseen, joka ei kestä järkiperäistä ja kriittistä tarkastelua. Tämä uskomus ja sen perustelut eivät täytä tieteen tunnusmerkkejä: objektiivisuutta, kriittisyyttä, autonomisuutta, itseäänkorjautuvuutta jne.

Moni tieteilijä ja tutkijakin voi olla uskovainen, sillä hän voi ajatella, että maailmallisissa asioissa tiede on paras ilmiöiden selittäjä. Ja toisaalta hän voi uskonnollisuudestaan huolimatta haluta, että yhteiskunnalliset päätökset tehdään tutkittuun tietoon perustuen. Ja tämän rinnalla hän voi uskoa tuonpuoleiseen jumalaan. Itse väittäisin, että aika moni suomalainen uskoo tällä tavalla. Vaikka moni uskoo jumalaan, harva ehkä uskoo siihen, että esim. raamattu on kirjaimellisesti totta, maailma 6000 vuotta vanha jne.

Yhteenvetona: voidaan ajatella,  että on tieteellinen tapa selittää maailmaa ja sen ilmiöitä. Sitten on ei-tieteellinen, eli kaikenlaiset ilmiöt ja katsomukset ja uskomukset, jotka eivät tunge tieteen tontille, kuten jalkapallo tai monessa tapauksessa uskonto. Sitten on epätieteellinen eli pseudotieteellinen, joka pyrkii näyttäytymään uskottavana opillisena järjestelmänä ja pätevänä tapana selittää maailman ilmiöitä, muttei kuitenkaan täytä tieteen kriteereitä.

Vierailija kirjoitti:

Filosofia-oppiaineen lukiossa ei pitäisi mitenkään ottaa kantaa siihen, onko Jumala olemassa tai ei. Se voisi korkeintaan antaa puolueettomia keinoja tarkastella asiaa.

Sama juttu biologiassa. Ei pitäisi ottaa kantaa siihen, että onko Jumala olemassa vai ei. Poikani oli laittanut biologian kokeeseen jotenkin sellaiseen tapaan, että joku eläin on tarkoitettu pysymään huomaamattomana ja siksi sillä on hyvä suojaväritys. Opettajalta oli tullut punakynää ja maininta, että tänne ei ole kukaan luonut mitään ja paljon huutomerkkejä. (ope oli tulkinnut poikani tarkoituksen aivan väärin, kun oli itse ilmeisesti ateisti. Vastauksessa ei puhuttu luomisesta)

ja sitten ihmetellään miksi pojat eivät viihdy koulussa. 

äöå kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni merkittävä filosofi ja luonnontieteilijä uskoo Jumalaan

Se, että suuri määrä ihmisiä, olivat sitten filosofeja tai luonnontieteilijöitä tms. uskoo jumalaan, ei todista jumalan olemassaoloa. Tässä langetaan perustelemaan jotain väitteen kannattajien lukumäärällä: "Kyselyn tulosten mukaan yli 80% suomalaisista uskoo jumalaan. Siksi hänen täytyy olla olemassa !"

Perustella ei tietenkään voi, mutta tuon vois ajatella osoittavan että näitä asioita on ihan turha asettaa vastakkain.

Tieteellä on oma alueensa ja uskonnolla omansa, ja filosofia häärää vähän kaikkialla ja kysyy vaikeita kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

apinafilosoofi kirjoitti:

filosofia on lapsellista keskiajan "tiedettä", täysin huuhaa-aivopierua jota voi kuka tahansa idiootti harrastaa sängyllään, ei mitään hyötyä koulussa

descates: ajattelen, olen siis olemassa

vitun viisasta

"syön banaania , olenn siis apina" ajatteli apina muttei kirjoittanut siitäkään kirjaa

... ... ... *huokaus* 

Keskiajan filosofia länsimaissa oli muuten lähinnä skolastiikkaa, joka on aika rajoittunut osa filosofiaa.

Descartes ei elänyt keskiajalla (vaan sen jälkeen)...

Mitäs mieltä muuten olet Descartesin analyyttisestä geometriasta jos filosofia ei iske?   

ketä tuollainen pylly kiinnostaa?

mua kiinnostaa vain Jeesus ja progemusa ja maaimanlopun meininki, ei mikää turha ajattelu ja kirjallisuus

Vierailija kirjoitti:

äöå kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni merkittävä filosofi ja luonnontieteilijä uskoo Jumalaan

Se, että suuri määrä ihmisiä, olivat sitten filosofeja tai luonnontieteilijöitä tms. uskoo jumalaan, ei todista jumalan olemassaoloa. Tässä langetaan perustelemaan jotain väitteen kannattajien lukumäärällä: "Kyselyn tulosten mukaan yli 80% suomalaisista uskoo jumalaan. Siksi hänen täytyy olla olemassa !"

Perustella ei tietenkään voi, mutta tuon vois ajatella osoittavan että näitä asioita on ihan turha asettaa vastakkain.

Tieteellä on oma alueensa ja uskonnolla omansa, ja filosofia häärää vähän kaikkialla ja kysyy vaikeita kysymyksiä.

Miksi uskontoa ei saa tutkia tieteellisin menetelmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äöå kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni merkittävä filosofi ja luonnontieteilijä uskoo Jumalaan

Se, että suuri määrä ihmisiä, olivat sitten filosofeja tai luonnontieteilijöitä tms. uskoo jumalaan, ei todista jumalan olemassaoloa. Tässä langetaan perustelemaan jotain väitteen kannattajien lukumäärällä: "Kyselyn tulosten mukaan yli 80% suomalaisista uskoo jumalaan. Siksi hänen täytyy olla olemassa !"

Perustella ei tietenkään voi, mutta tuon vois ajatella osoittavan että näitä asioita on ihan turha asettaa vastakkain.

Tieteellä on oma alueensa ja uskonnolla omansa, ja filosofia häärää vähän kaikkialla ja kysyy vaikeita kysymyksiä.

Miksi uskontoa ei saa tutkia tieteellisin menetelmin?

Saa ja pitää. Ne eivät vain ulotu kaikkialle. Uskonnolliset kokemukset ovat alue, josta tieteelliset menetelmät eivät oikein saa otetta. Jos ajatellaan henkilökohtaisia kokemuksia, niin lähimmäksi pääsee ehkä jokin neurotiede...? Uskontoa sosiaalisena ilmiönä yms. pystyy tietysti tieteellisesti havainnoimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole sitä kirjaa nyt tässä ja en muista nimeä.

Etpä tietenkään muista. :D

Descartes mainittu. Descarten pointti oli, että koska on olemassa kokeva "minuus", ainakin se jokin "minä", tietoisuus, täytyy olla olemassa, vaikka aistimukset minuuden ulkopuolisesta maailmasta (mukaan lukien oma keho, aistit) olisivatkin harhaa. (Elokuva Matrix käsittelee tätä näkemystä moternilla tavalla.)

Descartes jatkoi, että ulkomaailmasta voidaan saada tietoa empirisesti tutkimalla ja loogisesti, rationalisesti teoretisoimalla. Kaiken tiedon pohjalla on kuitenkin oletus tietoisesta havainnoijasta, joka panee aistimukset teoreettiseen kehykseen. Ilman sitä oletusta ei voi todistaa mitään muuta.

Tieteet suuntautuu tästä tietoisesta minästä ulospäin, ulkomaailman tutkimiseen ja manipulointiin, ja ihan hyvin tuloksinkin, mistä todistaa miten mekin nyt kivasti tälleen sähköisesti kommunikoidaan lämpimistä asunnoistamme käsin. Uskonnot taas kääntyy sinne "minän", tietoisuuden, havainnoijan, sisään, yrittää havainnoida psyyken rakennetta, sisäistä kokemusta, ja sitä kautta koko maailman rakennetta. Taide tekee samaa.

Katolinen kirkko vastusti raskaasti modernismia ja näitä nykyajan aatteita kuten... sananvapaus. Varmaan se monelta osin oli taantumuksellisuutta, ahneutta, vallanhimoa ja korruptiota, siis "syntiä" heidän omalla mittapuullaan, mutta kirkon näkemys oli että vain hengellinen tie johtaa ihmisen pelastumiseen, materialisen maailman tutkiminen on virhe ja johtaa ihmisen tuhoon. Osittain se oli totta, vaikka materialismi on luonut mielettömästi vaurautta. Kuitenkin sen vaurauden kääntöpuoli on myös ilmiselvä. Monet uskoo että ympäristökatastrofit, romahtavat yhteiskunnat, yksilöiden mielenterveys yms. on vielä mahdollista ottaa haltuun tutkimalla materialistista maailmaa lisää, siis että tieteen keinoin voidaan vielä löytää keinot luoda kestävää vaurautta ja hyvinvointia kaikille... Mutta moni on myös sitä mieltä, että ihmisen teknologinen voima olisi pakko tasapainottaa henkisellä voimalla. Ettei me oltaisi vain lyhytnäköisiä apinoita painelemassa ydinohjusten nappeja tai vetämässä toisenlaisia nappeja että jaksaa viikon läpi tai painelemassa älypuhelimen nappeja impulsiivisena sosiaalisena kanssakäymisen muotona.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole sitä kirjaa nyt tässä ja en muista nimeä.

Miksi valehtelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Filosofia-oppiaineen lukiossa ei pitäisi mitenkään ottaa kantaa siihen, onko Jumala olemassa tai ei. Se voisi korkeintaan antaa puolueettomia keinoja tarkastella asiaa.

Sama juttu biologiassa. Ei pitäisi ottaa kantaa siihen, että onko Jumala olemassa vai ei. Poikani oli laittanut biologian kokeeseen jotenkin sellaiseen tapaan, että joku eläin on tarkoitettu pysymään huomaamattomana ja siksi sillä on hyvä suojaväritys. Opettajalta oli tullut punakynää ja maininta, että tänne ei ole kukaan luonut mitään ja paljon huutomerkkejä. (ope oli tulkinnut poikani tarkoituksen aivan väärin, kun oli itse ilmeisesti ateisti. Vastauksessa ei puhuttu luomisesta)

ja sitten ihmetellään miksi pojat eivät viihdy koulussa. 

Näin se vain on! Pojat viihtyisivät paremmin koulussa eivätkä syrjäytyisi jos biologian tunnilla kerrottaisiin kuinka jumala on luonut kaikki eläimet ja ihmisen luomakunnan herraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Filosofia-oppiaineen lukiossa ei pitäisi mitenkään ottaa kantaa siihen, onko Jumala olemassa tai ei. Se voisi korkeintaan antaa puolueettomia keinoja tarkastella asiaa.

Sama juttu biologiassa. Ei pitäisi ottaa kantaa siihen, että onko Jumala olemassa vai ei. Poikani oli laittanut biologian kokeeseen jotenkin sellaiseen tapaan, että joku eläin on tarkoitettu pysymään huomaamattomana ja siksi sillä on hyvä suojaväritys. Opettajalta oli tullut punakynää ja maininta, että tänne ei ole kukaan luonut mitään ja paljon huutomerkkejä. (ope oli tulkinnut poikani tarkoituksen aivan väärin, kun oli itse ilmeisesti ateisti. Vastauksessa ei puhuttu luomisesta)

ja sitten ihmetellään miksi pojat eivät viihdy koulussa. 

Näin se vain on! Pojat viihtyisivät paremmin koulussa eivätkä syrjäytyisi jos biologian tunnilla kerrottaisiin kuinka jumala on luonut kaikki eläimet ja ihmisen luomakunnan herraksi.

Ja ihmisellä tarkoitetaan tietysti nimenomaan MIESTÄ, eikö totta... Kovasti paremmin viihtyisivät pojat jos tytötkin olisivat siellä koulussa vain palvelemassa poikia.

Vierailija kirjoitti:

Eikö uskonto kuulu enemmän historian tunneille vai onko nykyään enää ketään, joka oikeasti on uskovainen?

Uskonnon määrä maailmassa lisääntyy koko ajan... Pois sieltä suomalaisesta kuplasta.

Vierailija kirjoitti:

Luin esikoiseni filosofian ensimmäisen kurssin kirjaa ja siellä pidettiin uskontoa yhtä huuhaana kuin galliografiaa (käsialasta luonteen selvittämistä) ja tähdistä ennustamista ja rokotekielteisyyttä.

Minusta tuo on hävytöntä, että lukiokirjoissa opetetaan noin. Mielestäni ei ole koulun asia yrittää käännyttää lasta ateistiksi. (Filosofian eka kurssi on pakollinen)

Sitä paitsi filosofiselta kannalta Jumala voi myös olla olemassa. Esim teoksessa Valveilla eräs tunnettu filosofi puolustaa Jumalan olemassaoloa koko kirjan verran filosofisesta näkökulmasta käsin.

(ateistit toki ovat riemuissaan lukioiden filosofian oppikirjasta)

Uskontoha ON pelkkää huuhaata jumalasatuineen.

Ja olenko riemuissani että oppikirjoissa kerrotaan faktoja? Joo, en tahdo nahoissani pysyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä jumalan? Minkä niistä sadoista? Pitäskö niis lukee "Alussa joku Jumala loi taivaan ja maan"?

Uskonnot ja jumalat on keksitty koska ihmiset pelkäävät kuolemaa (tuntematonta) ja hakevat sitä kautta lohtua ja turvaa.

Jos tuo olisi totta, eikö suosituin uskonto pitäisi olla sellainen joka lupaa vain ihania asioita kuollessa automaattisesti?

Sillä olisi ollut paljon vaikeampaa kahlita ja kontrolloida massoja. Äärimmäisen rangaistuksen pelossa on ihmisjoukko paljon nöyrempänä pokkuroimassa hallitsijan (joka "sattumalta" oli aika usein tuon jumaluuden maallinen edustaja) edessä.

Kuitenkin maailmanhistorian hienoimmat mielet on ottaneet uskonnon kysymykset vakavasti, siis henkilökohtaisina asioina eikä pelkästään julkisen pelin välineinä, ja pitäneet sitä väitteen mukaan pelkästään massojen kahlitsemiseen ja kontrolloimiseen luotua koneistoa jollain tapaa syvästi merkityksellisenä ja arvokkaana. Miten olisi mahdollista, että alistajapsykopaatit on luoneet jotain niin kestävää, että se on säilynyt vuosituhansia ja hämännyt lukemattomia ihmisiä (viime aikoihin asti lähes kaikkia sen vaikutuspiiriin joutuneita) ottamaan itsensä vakavasti, jos siinä ei ole ollut mitään rationaalisuutta ja todenperäisyyttä? Kommunismi oli olevinaan hieno juttu ja hyvin sisäisesti koherentti, kaikenselittävä, älykkäiden ihmisten luoma rakenne, se ei kestänyt sataakaan vuotta. Maailmanuskontojen hierarkioissa ei ole edetty pelkästään keksimällä parempia valheita ja massojen alistamistapoja, niin kuin voisi luulla jos motiivi olisi vain se.

Ja varsinkin jos ne ei edes lupaa helpotusta siihen alkuperäiseen motiiviin, siis kuolemanpelkoon, vaan lietsovat sitä... Voitko rehellisesti uskoa, että tässäpä ne tuli ne syyt siihen miksi ikivanhoja satuja vielä jaksetaan Suomessakin verovaroin tukea. Massojen hallinta ja kuolemanpelko. Kenties ihmisten epärationaalinen rakkaus perinteisiin siihen päälle. Minä en ainakaan voi sanoa että nämähän sen selittääkin, koska minusta se olisi todella ylimielistä. Että minä kuvittelisin, että joku Leonardo da Vinci, Michelangelo, Newton, Dostojevski jnejne oli muuten kyllä nero, mutta he vaan jotenkin eivät hoksanneet että uskonnot on ihan hölynpölyä, hairahtivat neroudestaan antaessaan aikaansa uskonnollisille näkemyksille. Ennemmin ajattelen että minun pitäisi ponnistella avoimin mielin ymmärtääkseni paitsi heidän muuta tuotantoaan, myös sitä miksi uskonto oli heille tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

jauhamista kirjoitti:

Alkuoletuksena on aina, ettei mitään ole olemassa. Eikä olemattomuutta tarvitse erikseen osoittaa koska se on ilmiselvää.

Eipä se nyt noinkaan mene. Miksi pitäisi olettaa yhtään mitään, jos ei mitään asiasta tiedä? Tuolla järkeilyllä vuonna 2011 olisi pitänyt olettaa, että Higgsin bosonia ei ole olemassa, ja vuonna 2012 se sitten oli, kun kerta viimein löytyi.

Järkevintä on, ettei tee mitään oletuksia. Toki voi muodostaa hypoteeseja siitä, mitä todennäköisesti on olemassa ja millainen maailma todennäköisesti on. Parhaimman tiedon ja parhaimpien hypoteesien varassa tekee sitten valintansa. Olettaminen on kuitenkin typerää.

Higgsin hiukkanen on teoria joka on kehitetty selittämään havaittuja ilmiöitä. Tarkemmin sanoen selittämään sitä miksi aineella on massa johon painovoima vaikuttaa.

Painovoiman olemassaolo on havaittu ihan yksimielisesti olevan olemassa jo aika paljon ennen vuotta 2011. Tästä tuskin on erimielisyyttä?

Ei ole keksitty jotain mielivaltaista teoriaa ja sitten alettu testaamaan sattuisiko veikkaus pitämään paikkaansa. Vaan on havaittu maailmankuvassa joku ilmiö mitä ei ole pystytty selittämään. Keksitty teoria joka voisi selittää tämän ilmiön ja myöhemmin onnistuttu vielä testaamaan onko tämä teoria myös käytännössä oikea.

Toinen olennainen pointti on, että vaikkei usko jumalan olevan olemassa se ei tarkoita sitä että on pakko uskoa vastakkaiseen väitteeseen eli että jumalaa ei ole olemassa.

On myös kolmas vaihtoehto: En tiedä onko jumala olemassa.

Alkuoletus pitää olla "en tiedä". En tiedä onko X olemassa ja en tiedä että X ei-ole olemassa.

En valehtele. Mulla ei oo nyt sitä kirjaa, mutta Googlasin sen kirjoittajan kirjan nimellä ja laitoin linkin tähän ketjuun aika pian tuon kommenttini jälkeen. Eli katso kirjan kirjoittajan tausta linkistäni. Filosofian ja teologian tohtori.

Miksi et lukenut linkkiäni, vaan haastat turhaa riitaa?

Keskustelussa aiemmin mainitun neurotieteen alueella on tehty kiinnostavaa tutkimusta liittyen uskonnollisen kokemuksen syntyyn ja ohimolohkon sähköiseen stimulointiin.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/God_helmet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

äöå kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni merkittävä filosofi ja luonnontieteilijä uskoo Jumalaan

Se, että suuri määrä ihmisiä, olivat sitten filosofeja tai luonnontieteilijöitä tms. uskoo jumalaan, ei todista jumalan olemassaoloa. Tässä langetaan perustelemaan jotain väitteen kannattajien lukumäärällä: "Kyselyn tulosten mukaan yli 80% suomalaisista uskoo jumalaan. Siksi hänen täytyy olla olemassa !"

Perustella ei tietenkään voi, mutta tuon vois ajatella osoittavan että näitä asioita on ihan turha asettaa vastakkain.

Tieteellä on oma alueensa ja uskonnolla omansa, ja filosofia häärää vähän kaikkialla ja kysyy vaikeita kysymyksiä.

Miksi uskontoa ei saa tutkia tieteellisin menetelmin?

Saa ja pitää. Ne eivät vain ulotu kaikkialle. Uskonnolliset kokemukset ovat alue, josta tieteelliset menetelmät eivät oikein saa otetta. Jos ajatellaan henkilökohtaisia kokemuksia, niin lähimmäksi pääsee ehkä jokin neurotiede...? Uskontoa sosiaalisena ilmiönä yms. pystyy tietysti tieteellisesti havainnoimaan. 

Lisään vielä, että Jumalan olemassaoloa ja olemattomuuttahan on yritetty niin maan penteleesti tieteellisesti todistella suuntaan ja toiseen, mutta ei siitä ole oikein mitään tullut. Edistyminen kovissa tieteissä on loppujen lopuksi vain sekoittanut pakkaa entisestään: esim. kvanttimekaniikka on aika jännä hyppy eikä tieteenfilosofisesti helposti tulkittavissa. Se tavallaan ylittää tieteen rajat, kun klassinen fysiikka ei pädekään. Kvanttimekaniikka tarjoaa laskukaavoja asioille, jotka on olemassa, mutta kukaan ei oikein ymmärrä miten ne voivat olla niin kuin ovat...!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole sitä kirjaa nyt tässä ja en muista nimeä.

Etpä tietenkään muista. :D

Sinäkään et lukenut linkkiäni hieman jäljempänä, jossa olin googlannut kirjan kirjoittajan ja hänen taustansa.

Kvanttimekaniikassa myös tulee nukaan se ongelmallinen havaitsijan käsite, että mitä se oikein tarkoittaa että havaitsijan läsnäolo vaikuttaa kokeen tulokseen.

Teknisesti muuten, keskusteluun liittyen, se että "en tiedä onko jumalaa/jumalia olemassa" on agnostismia. Eli että aiheen todenperäisyydestä ei voi saada tietoa ja siinä se. Ateismi taas tarkoittaa myös uskoa, että jumaluuksia ei ole.