Lue keskustelun säännöt.
Miksi köyhät eivät osaa suunnitella elämäänsä?
23.11.2017 |
Tiedän, että asiaa on käsitelty jo useaan otteeseen tällä palstalla, mutta siltikin ihmettelen asiaa. Törmäsin somessa tänään hyväntekeväisyydestä kertovaan postaukseen. Postaukseen oli kommentoinut sekä hyväntekeväisyyttä kehuvia ihmisiä että avun tarpeessa olevia. Kiinnitin huomiota muutamaan avun tarvitsijaan, jotka kommentoivat, että edessä on tiedossa ollut elämän muutos ja joulu. Tuo muutos sitten vie rahat ja eikä ole varaa järjestää joulua.
Jos itse tiedän joulun tulevan kerran vuodessa ja jonkin rahaa vievän muutoksen jo kuukausia ennen, niin varaudun. Näin minulle opetettiin jo lapsena ja hyvin on toiminut. Olen aina säästänyt ja se on ollut helppoa, kun en ole materian perään ja osaan suunnitella rahan käyttöä. Olen mennyt kesätöihin yläasteikäisenä, lukiossa tehnyt kesätyön ohella myös viikonlopputöitä. Nyt olen ollut työelämässä jo vuosia ja kiinteä omaisuus (velaton talo etc) hankittuna. Olen myös tehnyt lapia vain sen verran, että pystymme heidät elättämään, vaikka sekä mieheni että minä molemmat joutuisimme työttömiksi. Emme ostele turhia mutta esimerkiksi kunnon kodinkoneisiin ja ruokaan panostamme. Lasten vaatteita, leluja ja tavaroita kierrätämme ahkerasti ystäväpiirissä.
Nyt siis ihmettelen, että miten esim. joulu, lasten synttärit, muutto, teinin tai omat alkavat opiskelut, uusien renkaiden hankinta tai muu ennalta tiedetty juttu, näyttää aina tulevan joillekin yllätyksenä? Miksi näihin ei varauduta jo aikaisemmin (säästetä vähäsen, hankita tietoa etukäteen tai tarvittavia asioita)? Meillä joulu ei aiheuta kulutuksessa erityisen suurta piikkiä, kun tarpeellisia lahjoja on hankittu pitkin vuotta ja jouluruoka tehdään mahdollisimman pitkälti itse.
Sairastuminen vakavasti ei ole tarkoittamani tiedossa oleva muutos elämässä tai jos työssä käynnin kannalta tarpeellinen auto kosahtaa yhtäkkisesti ja siihen tulee todella kallis remontti.
Kommentit (227)
Mitä tapahtuisi jos aivan kaikki köyhät laittaisi kaikki rahat vaan säästöön? Loppuisiko köyhyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki köyhät laittaisi ne pienet rahat säästöön, niin tottakai köyhyys loppuisi kun ne köyhät kuolisi nälkään.
Toki sitten en tiedä tulisiko uusia köyhiä niiden kuolleiden sijaan, niin viisas en ole.
200
Ei se ole oppimisesta kiinni vaan rahan vähyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mietipä sitä.
Eiku oikeasti vastaus tulee omalla kohdallani tässä:
Elimme miehen, lasteni isän kanssa yhdessä. Hän maksoi kiinteitä kuluja, kahta autoa ja minä hoidin lasten tarhamaksut, ruuan ja vähän sitten sisustinkin. Erotessa hän vaan pyöritteli silmiään "mikset säästänyt?" - ja lähdin aloittamaan elämääni aika tyhjästä (ne keräämäni säästöt meni uuden asunnon hankintaan, huonekaluihin ja autoon).Säästän koko ajan. Enkä hirveästi tuhlaa. Myyn sen, mikä jää tarpeettomaksi.
Aina, kun säästössä on jonkin verran, se menee siihen, mihin tavallaan olen varautunut - venytän auton korjaamista viimeiseen asti, uusin lasten vaatekerrat, kustannan uuden polkupyörän...
Minä en vaan saa säästöön niin paljon, että jatkuva huoli helpottaisi. Toisaalta en myöskään jaksa elää tätäkään elämänvaihetta niin, että järsisin vaan käpyjä ja ompelisin tilkuista uudet talvivaatteet.
Ei tule yllätyksenä, mutta aina se on vaan kallista. Elämä.
Tietty voisin periä jonkun rikkaan sukulaisen, tai ehkä voittaa lotossa. Kenties jopa hyvätuloinen mies suostuisi muodostamaan kanssani parisuhteen.
-ttu tämä on kulunut aihe.
Niin, ongelma on siinä että jo liiton aikana tuli elettyä leveästi. Silloin olisi voinut säästää ellei olisi sisustellut. Minne ne edelliseen asuntoon ostamasi huonekalut menivät jos sinä olit sisustellut?
Tuskin ap niitä kaikkia itselleen sai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi asiaa. Ensimmäinen on, että tosi köyhällä ei juuri ole varaa varautua mihinkään isompaan. Kun ei jää mitään säästöön niin milläs varaudut?
Toinen juttu on henkinen puoli. Köyhyys on useimmille ahdistavaa, ja ahdistava elämäntilanne altistaa impulsiiviselle käytökselle, hakemaan hetken lohtua vaikka jostain pikku ostoksesta joka ei pidemmällä mittakaavalla ole ehkä kovin järkevä.
Olen itse ihan hyvätuloinen enkä onneksi ole koskaan kokenut esim. työttömyyttä, mutta silti pystyn ymmärtämään sen että en mene tuomitsemaan yhtäkään köyhää joka ei aina, joka hetki käytä rahojaan järkevästi vaan saattaa ostaa joskus vaikka ei-välttämättömän vaatteen, meikin tai vaikka 6-packin kaljaa. Töissä joskus kuuntelin toisten hyvätuloisten asiantuntijoiden kauhistelua tuollaisesta, ja mietin hiljaa itsekseni, että siinä paassaatte toisten pienenpienistä iloista, joita te ette tarvitse siksi kun voitte täyttää mielihyvän tarpeitanne esim. ulkomaanmatkoilla, kulttuurilla, ravintolasyömisillä jne.
Pinoon vielä kolmas asia: jos elät toimeentulotuen varassa, varautuminen on yksinkertaisesti KIELLETTYÄ. Jos onnistut säästämään yhden kuukauden toimeentulotuesta (joka tosin on niin pieni että Suomi on saanut siitä EU:lta noottia), se vähennetään toisessa kuussa tulona. Tämä pätee myös harkinnanvaraiseen toimeentulotukeen eli tukeen jota voidaan teoriassa myöntää yllättäviin menoihin myös niille pienituloisille joilla ei kuitenkaan ole oikeutta perustoimeentulotukeen. Sitä hakiessa ei katsota ainoastaan, onko varaa vai ei, vaan myös "pitäisikö" varaa olla. Käytännössä: säästöjä ei saa löytyä. Tämä tietysti ehkäisee sen ettei tukea myönnetä ihmisille jotka eivät ole täysin rahattomia, mutta toisaalta se ehkäisee myös tehokkaasti köyhyydestä nousemista kun missään vaiheessa ei pysty keräämään puskuria. Aina on jotakin mihin ne pienet säästöt kuluvat: hammaslääkärilasku, kodinkone hajoaa, tavallista enemmän matka- tai lääkekuluja jne. Jos pienistä tuloista saakin jotenkin säästettyä, ne säästöt on pakko käyttää seuraavasta kriisistä selviytymiseen eivätkä ne koskaan pääse karttumaan. Samoin kaikki lisätulot huomioidaan hyvin herkästi tuloiksi jotka vähennetään tuesta, eli rehellistä työtä tekemälläkään et voi ansaita rahaa säästettäväksi.
Jos olet työttömyyskorvauksen varassa, varautuminen ei muuten vaan kannata koska tukien maksu voidaan aina katkaista "lisäselvitysten" hankkimisen ajaksi, siksi että olet unohtanut raksia oikean ruudun tai toimittaa vain kaksi kappaletta kopiota kolmen sijasta jne. Tai sitten voit joutua karenssille. Työttömyyskorvaus ei ole varmaa tuloa, ja vaikka tuki maksetaan takautuvasti, mahdolliset pienet säästöt voivat äkkiä huveta jos tukea ei jossain kuussa tulekaan.
Siis sama systeemi joka varmistelee huolella ettei kenellekään makseta senttiäkään "ylimääräistä" tuottaa sen ettei tukien saaja pysty keräämään suojakseen säästöpuskuria, peräti kolmella mekanismilla:
1) tukien perustaso on niin alhainen ettei säästämiseen ole mahdollisuutta, päin vastoin leipäjonoon on pakko mennä jos elämä perusturvan varassa pitkittyy tai jos on välttämättömiä menoja (kuten korkea vuokra, ennen toimeentulovaikeuksiin joutumista otetun lainan maksut tms.) joita ei oteta laskelmissa huomioon.
2) pienistä tuloista ja säästöistä rokotetaan heti mutta jos on täysin varaton välttämättömyysmenot maksetaan, ei siis ole mitään järkeä yrittäkään kerryttää säästöjä isompia välttämättömyysmenoja varten
3) tulojen saaminen on epävarmaa mm. monimutkaisen byrokratian takia, etuuksien maksuun tulee helposti viivästyksiä ja katkoja. Suunnittele siinä sitten kun järjestelmä pitää huolen siitä että perusturvakin on epävarmaa tuloa jonka saamisesta voi olla varma vasta kun se on tilillä
Ratkaisu olisi perustulo sekä pienten lisätulojen verovapaus, mutta sehän ei kateellisille käy koska jokuhan voisi saada pari euroa "ylimääräistä" eikä köyhiä päästäisi nöyryyttämään prosessissa.
Faktat kuntoon. Toimeentulosta saa säästää eikä näitä säästöjä oteta huomioon laskelmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opiskelijatyttö kirjoitti:
…Jatkoa edelliseen…
Valitan, mutta mitä tulee jälkikasvuun ja niiden menoihin - en osaa pelastaa. Itse en hanki ennen kuin on kelpo liksa ja 6kk tuloja vastaava puskuri pankkitilillä säästössä. Kun rahapuskuri on kunnossa, on aikaa tehdä suunnitelma eikä tarvitse tehdä hätäisiä liikkeitä (pikavippi tms). Kävi miten kävi, olosuhteisiin vetoaminen ei minulle riitä (Siis ihan vaan sen takia, että se ei muuta omaa tilannettani, ainoastaan omat teot muuttavat), joku koulu, duuni tai bisnes täytyy aina keksiä, että tulevaisuus pysyy aina valoisana.
Jos olosuhteissa rypemisen lisäksi mitään ratkaisua parempaan ei ole, niin kysyisin joltain joka tarjoaa ratkaisua. Kyllä aina jonkun mielestä on ratkaisu olemassa, vaikken itse sitä näkisikään. Ulkopuolinen osaa aina neuvoa, mitä nyt kannattaisi tehdä. Itse yritän sitten osata kuunnella ja miettiä tarjottuja ajatuksia, muuten ei tilanne muutu.
Sairastuminen taisi olla omien valintojen ja tämän keskustelun ulkopuolella. Joka tapauksessa siihenkin varautuisin kans 6kk palkkoja vastaavalla puskurilla. Ainakin vuosi sen kartuttamiseen menee vielä opintojen jälkeen - en voi heti hankkia hienoa autoa kuten (ajattelemattomat) kaverit, harmi.
------------------------------------
P.S. En halua vittuilla, haluan herättää ajatuksia ja toivoa. Kaikki ei toimi kaikille, mutta ehkä jokin jollekin?
Tiedän myös, että köyhyys periytyy, perin sen itsekin, mutta keksin keinon ohittaa sen:
Tutustun jatkuvasti varakkaaseen porukkaan. Siis en sellaisiin hienolla autolla ajaviin, jotka yrittävät pitää kulissia yllä, vaan aidosti vauraasti ajatteleviin ja perheensä tulevaisuuden tähden fiksuja valintoja tekeviin ihmisiin. Sellaisiin, jotka eivät paheksu köyhää, vaan yrittävät jeesata halukkaita eteenpäin ja tekevät itsekin taloudellisia valintoja. Ei sillä ole väliä, mitä ulkopuoliset ajattelevat (hieno auto/kello/vaatteet), kun itse tiedän, että tulevaisuuteni on turvallinen ja valoisa.#vaurasnainen #varapuu #pohatta.com
Kysyn myös asiallisesti: miten ja missä voi tutustua näihin menestyjiin, jotka olisivat kiinnostuneita ei-menestyjästä, siis tavallisesta tallaajasta, joka tekee tyhmää työtä, mutta ei pääse siitä poiskaan koska a ja b.
Ei ole kaikkia omia valintoja. Työttömäksi en minä koskaan uskonut joutuvani. Olen taas töissä, mutta piti opiskella uusi ammatti. Eikä minussa mitään sen kummempaa vika ollut. Mulla on aina jäänyt rahaa säästöön, lapsesta asti, mutta joskus niitä joutuu käyttämään Perintöverostakaan pääse eroon, jos on alaikäisiä lapsia, vaikka sen joutuu maksamaan siitä huolimatta, että toinen vanhempi jää asumaan taloon. Tuli yhdessä vaiheessa useita sattumien summia, jotka veivät paljon rahaa. Lapsen sairastuminen, työttömyys, äidin kuolema kaikki samaan syssyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki köyhät laittaisi ne pienet rahat säästöön, niin tottakai köyhyys loppuisi kun ne köyhät kuolisi nälkään.
Toki sitten en tiedä tulisiko uusia köyhiä niiden kuolleiden sijaan, niin viisas en ole.
No näinpä. Jos se kerran on vaan itsestä kiinni niin eikö samalla logiikalla sitten koko maailman köyhyysongelma ole ratkaistu?
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, kun jo aloin hämmästellä, että ihmiset eivät todellakaan aina ymmärrä. Kyllä, on hyvä varautua, mutta kaikkeen ei aina pysty. En ole valinnut sitä, että olen minimieläkkeellä kolmikymppisenä, kuten ei ole miehenikään valinnut työttömyyttään. Töitä hakee ja todellakin töihin menisi, mutta kun niitä töitä ei ole tällä hetkellä ole.
Ja se, että kaikki olisi omasta valinnasta kiinni. Kyllä tosiaan. Minä valitsin sairastua psyykkisesti teini-ikäisenä, koska se vaan tuntui niin ihanalta idealta maata masentuneena sängyssä päivästä toiseen ja saada paniilkikkikohtauksia julkisilla paikoilla. Mieheni puolestaan valitsi sen, ettei saa töitä, vaikka koulutus on ja töitä hakee. Äitini valitsi sairauden, jonka takia joutui leikkaukseen tässä joulun alla valitsipa hän palkanalennuksensakin, jonka juuri sai. Lisäksi perhepiirissä pieni lapsi valitsi sairastaa syöpää leikkimisen ja normaalin elämän sijaan (tämän kohdalka erityisesti suututtaa). Vanhempiemme autokin valitsi hajota juuri ennen joulua.
Ajatelkaa välillä ennen kun puhutte. Säästäminen on hyvästä, mutta ymmärrättekö, ettei kaikilla ihmisillä ole mahdollisuutta edes säästää, kun kaikki raha menee elämiseen, etenkin jos olet sairas? Omat lääkekuluni ovat olleet pahimmillaan 150 euroa kuussa, päälle osastojaksot ja lääkärinlausunnot, jotka maksavat. Että kun kuukaudessa vuokran jälkeen rahaa käteen noin 500 euroa, josta täytyy ostaa KAIKKI tarpeellinen, jota elämässään tarvitsee, miten siitä on mahdollista kovin paljoa säästää, kun tuosta on maksettava ne lääkkeet, ruoat, laskut (sähkö, vesi, vakuutus, netti, puhelin), hygieniatarvikkeet, vaatteet, rikkoutuvat huonekalut/kodinkoneet.
Hyvää joulua kaikille silti. Aion viettää sellaisen ja olla provosoitumatta tämän palstan pönttöpäistä. Kaikella rakkaudella, kyllä tekin ymmärrätte sitten/jos elämä koettelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, kun jo aloin hämmästellä, että ihmiset eivät todellakaan aina ymmärrä. Kyllä, on hyvä varautua, mutta kaikkeen ei aina pysty. En ole valinnut sitä, että olen minimieläkkeellä kolmikymppisenä, kuten ei ole miehenikään valinnut työttömyyttään. Töitä hakee ja todellakin töihin menisi, mutta kun niitä töitä ei ole tällä hetkellä ole.
Ja se, että kaikki olisi omasta valinnasta kiinni. Kyllä tosiaan. Minä valitsin sairastua psyykkisesti teini-ikäisenä, koska se vaan tuntui niin ihanalta idealta maata masentuneena sängyssä päivästä toiseen ja saada paniilkikkikohtauksia julkisilla paikoilla. Mieheni puolestaan valitsi sen, ettei saa töitä, vaikka koulutus on ja töitä hakee. Äitini valitsi sairauden, jonka takia joutui leikkaukseen tässä joulun alla valitsipa hän palkanalennuksensakin, jonka juuri sai. Lisäksi perhepiirissä pieni lapsi valitsi sairastaa syöpää leikkimisen ja normaalin elämän sijaan (tämän kohdalka erityisesti suututtaa). Vanhempiemme autokin valitsi hajota juuri ennen joulua.
Ajatelkaa välillä ennen kun puhutte. Säästäminen on hyvästä, mutta ymmärrättekö, ettei kaikilla ihmisillä ole mahdollisuutta edes säästää, kun kaikki raha menee elämiseen, etenkin jos olet sairas? Omat lääkekuluni ovat olleet pahimmillaan 150 euroa kuussa, päälle osastojaksot ja lääkärinlausunnot, jotka maksavat. Että kun kuukaudessa vuokran jälkeen rahaa käteen noin 500 euroa, josta täytyy ostaa KAIKKI tarpeellinen, jota elämässään tarvitsee, miten siitä on mahdollista kovin paljoa säästää, kun tuosta on maksettava ne lääkkeet, ruoat, laskut (sähkö, vesi, vakuutus, netti, puhelin), hygieniatarvikkeet, vaatteet, rikkoutuvat huonekalut/kodinkoneet.
Hyvää joulua kaikille silti. Aion viettää sellaisen ja olla provosoitumatta tämän palstan pönttöpäistä. Kaikella rakkaudella, kyllä tekin ymmärrätte sitten/jos elämä koettelee.
Unohdit kertoa, että sossu maksaa ne lääkkeet 100%,samoin sairaalajaksot,vuokran jne.
Elämäntapaköyhien kanssa on turha järkeillä.
Miksi ostit kalliin puhelimen kun halvempikin olisi riittänyt?
- No eikö köyhällä saa olla edes jotain luksusta? Kuvottavaa tämä pienituloisten syyllistäminen, eihän yksi puhelin nyt paljoa taloudessa paina!
Miksi hankit kolmannen koiran vaikka kahden edellisenkin ruokkimiseen ei meinaa varat riittää ja asunnossa on vielä viisi kissaa ja kolme marsua?
- Kuule monella lemmikit ainoa syy pysyä elossa!! Kyllä köyhällä saa olla lemmikkiystävä!
Miksi hankit neljä lasta vaikka varat eivät riitä tarpeeksi isoon asuntoon tai lasten elättämiseen?
- Vai ei köyhä saisi edes lapsia hankkia!!! Ihan sairasta tämä vähätuloisten syyllistäminen, lapsenteko rikkaiden etuoikeudeksi vai??
Miksi et laittanut ylimääräistä satasta säästöön vaan laitatit uudet geelikynnet?
- Kyllä köyhälläkin pitää olla oikeus...
ja niin edelleen. Tätä toistetaan ikuisuuksiin asti ja "rikkaita" voi olla vaikka naapurin samantuloinen perhe joka sovittaa menonsa tulojen mukaan sekä säästää rahaa ja näin ollen voi lähteä ulkomaanmatkoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, kun jo aloin hämmästellä, että ihmiset eivät todellakaan aina ymmärrä. Kyllä, on hyvä varautua, mutta kaikkeen ei aina pysty. En ole valinnut sitä, että olen minimieläkkeellä kolmikymppisenä, kuten ei ole miehenikään valinnut työttömyyttään. Töitä hakee ja todellakin töihin menisi, mutta kun niitä töitä ei ole tällä hetkellä ole.
Ja se, että kaikki olisi omasta valinnasta kiinni. Kyllä tosiaan. Minä valitsin sairastua psyykkisesti teini-ikäisenä, koska se vaan tuntui niin ihanalta idealta maata masentuneena sängyssä päivästä toiseen ja saada paniilkikkikohtauksia julkisilla paikoilla. Mieheni puolestaan valitsi sen, ettei saa töitä, vaikka koulutus on ja töitä hakee. Äitini valitsi sairauden, jonka takia joutui leikkaukseen tässä joulun alla valitsipa hän palkanalennuksensakin, jonka juuri sai. Lisäksi perhepiirissä pieni lapsi valitsi sairastaa syöpää leikkimisen ja normaalin elämän sijaan (tämän kohdalka erityisesti suututtaa). Vanhempiemme autokin valitsi hajota juuri ennen joulua.
Ajatelkaa välillä ennen kun puhutte. Säästäminen on hyvästä, mutta ymmärrättekö, ettei kaikilla ihmisillä ole mahdollisuutta edes säästää, kun kaikki raha menee elämiseen, etenkin jos olet sairas? Omat lääkekuluni ovat olleet pahimmillaan 150 euroa kuussa, päälle osastojaksot ja lääkärinlausunnot, jotka maksavat. Että kun kuukaudessa vuokran jälkeen rahaa käteen noin 500 euroa, josta täytyy ostaa KAIKKI tarpeellinen, jota elämässään tarvitsee, miten siitä on mahdollista kovin paljoa säästää, kun tuosta on maksettava ne lääkkeet, ruoat, laskut (sähkö, vesi, vakuutus, netti, puhelin), hygieniatarvikkeet, vaatteet, rikkoutuvat huonekalut/kodinkoneet.
Hyvää joulua kaikille silti. Aion viettää sellaisen ja olla provosoitumatta tämän palstan pönttöpäistä. Kaikella rakkaudella, kyllä tekin ymmärrätte sitten/jos elämä koettelee.
Unohdit kertoa, että sossu maksaa ne lääkkeet 100%,samoin sairaalajaksot,vuokran jne.
Eipä ole maksanut mulle. Ei ole noin helppoa kuin luulet.
Olen 35v sairaseläkeläinen,ja vuosien sairastelun vuoksi tienestit ovat jääneet hyvin pieniksi,kuten eläkekin. Olen eronnut,kahden lapsen yh. En tosiaan osannut silloin parikymppisenä kuvitella,että elämä kääntyisi joskus näin. Ero ja sairauteni ovat asioita joihin en pystynyt vaikuttamaan. Lisäksi minulla ei ole koskaan ollut vanhempia,jotka lainaisivat saati antaisivat rahaa esim. ruokaan tiukanpaikan tullen. Elämme kädestä suuhun joka kuukausi. Säästöön ei tosiaan rahaa jää,vaikka kaikki kierrätetään ja tarjousten perässä juostaankin. Silti en jaksa kadehtia muita minua paremmin toimeentulevia. Olen huomannut että usein varakkaamat ihmiset ovat niitä kateellisia,ja kylmiä ihmisiä. Mitä sinäkin ap tuolla tekstilläsi haluat tuoda esiin? Minulle ainakin tuli ensimmäisenä mieleen,että kalastelet jotain kehuja sillä kuinka ahkera ja viisas rahankäyttäjä sinä olet. Kauheaa negaamista,vaikka samalla mainostat kuinka hyvin asiasi ovat,kun olet varautunut kaikkeen. Kuulostat kauhealta materialistiltä,kun raha ja säästöt ovat noin vahvasti mielessäsi koko ajan. Henkinen pääomasi on nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kun se yllättävä asia on kun terveys romahtaa ja olet ikäsi ollut sairas, mutta yrittänyt ja kouluttautunut uudestaan jne. Sen sairauden ei pitänyt estää mitään ja pärjäsin niin hyvin sairauteen nähden, että sain useamman lapsen. Kunnes tuli 6 vakavaa sairautta lisää.
Sitten oletkin henkihieverissä oleva ja jäät lasten kanssa yksin. Elämä on leikkauksia, toipumista, taistelua joka päivä ja eläke minimi. Jokainen päivä tuo ylläteitä tullessaanja minimieläkkeestä ei säästetä eikä edes ehtisi, vaikka olen yrittänytkin.
Apua en saa mistään, yrittänyt on monen monta kautta. Vammaispalvelun asiakas kyllä olen ja sain muutaman taksikyydin, jotta saan hoidettua omat ja lasten asiat.
Ei ole läheisiä, ei tukiverkostoa. Kuolema korjannut monen.
Lapsikin sairas ja toisinaan sairaalassa osastolla ym. Kyllä se päivät menee selviytymiseen ei pääse kirppareita kierteleen kun matkat ei riitä enkä muuten kykene liikkumaan. Hyvinä päivinä saan ruuan tehtyä edullisesti, mutta paljon turvaudun valmiisiin ja sekin maksaa.
Diabetekset (1-tyypin) vaatii myös paljon sitoutumista ja lapsenikin hoidossa välillä valvon yön seuraten sokereita tai omiani. Omia kun ei saada kuntoon kun tulehdukset ym pitää ne korkealla ja stressi. Näin minun muita sairauksia ei päästä hoitamaan eikä leikkauksia tekemään. Niihin yritän valmistautua sen minkä pystyn kun olen 3kk niin etten voi ruokaa tehdä. Apua ei ole luvattu! Korkeat sokerit huonontavat vastustuskykyä ja olemme aina kipeänä ja sekin maksaa.
Ei ole mitään mitä karsia. Muutin neljän lapsen kanssa kolmioon, mutta senkn hyvä tarkoitus meni pieleen sillä asunnon ollessa pieni emme saa täyttä tukea, joten pitäisi Kelan mukaan muuttaa isompaan, jotta voin saada täyden tuen. Ei siis kannata luottaa neuvoihin.
Milloin en voi liikkua viikkoon, milloin voin sen verran, että,pääsen kauppaan.
Toimeentulotukeen en ole oikeutettu kun jäämme 10€ plussalle. Valtavat lääkekulut ja kelataksi kulut ym voin hakea sitten jälkikäteen kun on esittää kuitit. Toisinaan niitä on 300€:n edestä sillä joudun lapsetkin viemään taksilla. Kun odotannrahaa takaisin niin osillä välin tulee toiset moiset kulut eli rahani lepää kuiteissa suurelta osin.
Sellaiseen yllättävään siis vielä venyn jotenkin, mutta jos tulisi jokin kodinhankinta eteen ei olisi rahaa. Että kerrohan moniinkonyllätyksiin tässä tulisi voida kyetä varautua?
5 ihmisen yllättävät menot ja eläke suunnilleen saman verran kun minimi elatusmaksu 590€ sekä lapsilisä 680€ eikä muuta ole jos asumistukea ei ajattele.Yllättäviä kuluja on mm. Ammattikoulussa olevan kirjakulut, työvaatekulut, harjoittelujaksojen ruokailu jne. Sitten ole lasten bussikortit kun toinenkin käy koulua muualla painotuksen vuoksi eikä sellaisiin tukia saa.
Yllätykseksi jää myös montako sataa menee kussakin kuussa polimaksuihin ja sairaalassa olemiseen. Ja paljon muuta?
Sulla on lapsonen paljon opittavaa vielä! Myöhemmin voi aloitus nolottaa aika paljon.
Nyt muuta kun kotiin kasvamaan. =))
Tässä on jo klassikon piirteitä ja esimerkkitapaus elämänhallinnan hakusessa olosta, valitettavasti! Henkilöllä on ollut koko ikänsä perussairaus (oletettavasti mainittu), johon liittyy mahdollisuus saada lisävaivoja ja -sairauksia. Kun henkilöllä on perussairaus, mahdollisesti huonot tai hupenevat turvaverkot, pitäisi tulevaisuutta miettiä vielä normaalia tarkemmin. Kuinka monesta lapsesta pystyn huolehtimaan, jos kuntoni heikkenee, jos puoliso lähtee/kuolee/sairastuu? Miten selviän, jos saan sairaan lapsen ja oma kuntoni heikkenee? Miten turvaan tulevaisuuteni taloudellisesti, jos edellä mainitut asiat tapahtuvat? Tällaisella henkilöllä voi olla myös vaikeuksia saada vakuutuksia, mikä myös pitäisi ottaa huomioon. Jos ei itselle niitä saa, niin sitten edes lapsille (vauvavakuutus), jotta mahdollisten sairaustapausten varalle olisi turva ensihetkistä lähtien.
Ei lapsia voi tehdä ajatuksella ”kyllä elämä kantaa”. Suurin osa perusterveistäkään eivät tee neljää lasta -miksi? Luultavasti siksi, että he pohtivat, onko heistä huolehtimaan neljästä lapsesta, jos jotain tapahtuu. Neljä lasta oli sinun valintasi, vaikka tiesit sairaudestasi. Tulivatko kaikki kuusi lisäsairautta vasta, kun kaikki lapset olivat hankittu vai jo aikaisemmin?
Sinulla on neljä lasta, yksi vähintään ammattikouluikäinen. Hän pystyy auttamaan omaa perhettään tekemällä opintojen ohessa duunia viikonloppuisin ja kesällä. Lapsistasi varmasti osa voi tehdä kotitöitä, esimerkiksi käydä kaupassa ja laittaa ruokaa sekä tehdä sitä myös pakkaseen. Yksi lapsista käy koulua muualla painotuksen vuoksi -onko tämä sinun tai teidän oma valinta?
Valtavat lääkekulut ja rahat ovat kuiteissa kiinni. Eikö edes osa lääkkeistäsi kuulu maksukaton piiriin?
Mitä tulee noihin ammattikoulun tai koulumatkojen kuluihin, niin ne juuri eivät ole niitä yllätyksiä vaan asioita, jotka normaali ihminen ymmärtää, että ne tulevat maksettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
opiskelijatyttö kirjoitti:
…Jatkoa edelliseen…
Valitan, mutta mitä tulee jälkikasvuun ja niiden menoihin - en osaa pelastaa. Itse en hanki ennen kuin on kelpo liksa ja 6kk tuloja vastaava puskuri pankkitilillä säästössä. Kun rahapuskuri on kunnossa, on aikaa tehdä suunnitelma eikä tarvitse tehdä hätäisiä liikkeitä (pikavippi tms). Kävi miten kävi, olosuhteisiin vetoaminen ei minulle riitä (Siis ihan vaan sen takia, että se ei muuta omaa tilannettani, ainoastaan omat teot muuttavat), joku koulu, duuni tai bisnes täytyy aina keksiä, että tulevaisuus pysyy aina valoisana.
Jos olosuhteissa rypemisen lisäksi mitään ratkaisua parempaan ei ole, niin kysyisin joltain joka tarjoaa ratkaisua. Kyllä aina jonkun mielestä on ratkaisu olemassa, vaikken itse sitä näkisikään. Ulkopuolinen osaa aina neuvoa, mitä nyt kannattaisi tehdä. Itse yritän sitten osata kuunnella ja miettiä tarjottuja ajatuksia, muuten ei tilanne muutu.
Sairastuminen taisi olla omien valintojen ja tämän keskustelun ulkopuolella. Joka tapauksessa siihenkin varautuisin kans 6kk palkkoja vastaavalla puskurilla. Ainakin vuosi sen kartuttamiseen menee vielä opintojen jälkeen - en voi heti hankkia hienoa autoa kuten (ajattelemattomat) kaverit, harmi.
------------------------------------
P.S. En halua vittuilla, haluan herättää ajatuksia ja toivoa. Kaikki ei toimi kaikille, mutta ehkä jokin jollekin?
Tiedän myös, että köyhyys periytyy, perin sen itsekin, mutta keksin keinon ohittaa sen:
Tutustun jatkuvasti varakkaaseen porukkaan. Siis en sellaisiin hienolla autolla ajaviin, jotka yrittävät pitää kulissia yllä, vaan aidosti vauraasti ajatteleviin ja perheensä tulevaisuuden tähden fiksuja valintoja tekeviin ihmisiin. Sellaisiin, jotka eivät paheksu köyhää, vaan yrittävät jeesata halukkaita eteenpäin ja tekevät itsekin taloudellisia valintoja. Ei sillä ole väliä, mitä ulkopuoliset ajattelevat (hieno auto/kello/vaatteet), kun itse tiedän, että tulevaisuuteni on turvallinen ja valoisa.#vaurasnainen #varapuu #pohatta.com
Kysyn myös asiallisesti: miten ja missä voi tutustua näihin menestyjiin, jotka olisivat kiinnostuneita ei-menestyjästä, siis tavallisesta tallaajasta, joka tekee tyhmää työtä, mutta ei pääse siitä poiskaan koska a ja b.
Puskasta heittona: vaikka harrastusten parista. Se on verkostoitumista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä aina sanotaan ettei kaikkeen voi varautua jne, mutta kaikki köyhät jotka tunnen hassaavat kaikkeen turhaan. Ruokaa ei tehdä itse, ei hyödynnetä esim kauden kasviksia, ostetaan viikonloppukaljat, lapsille leluja jos rahaa kerrankin on, herkkuja.. Ei nähdä jotenkin yhtään pidemmälle kuin juuri siihen hetkeen "Muttakun NYT mulla on satanen ylimääräistä."
Jep, järkevillä ruokavalinnoilla voi säästää sekä heti että tulevaisuudessa. Kun ei esim. hanki rasvamaksaa, tuhoa suolistoansa tai verisuoniansa paskalla ravinnolla, niin se on sijoitus tulevaisuuten.
Ai niin tulevaisuus, mutta kun se tulevaisuus on jotain tuolla pitkällä olevaa, eikä tässä ja nyt, kun tartten uudet ripset, lapset kiinakrääsää jne.
opiskelijatyttö kirjoitti:
…Jatkoa edelliseen…
Valitan, mutta mitä tulee jälkikasvuun ja niiden menoihin - en osaa pelastaa. Itse en hanki ennen kuin on kelpo liksa ja 6kk tuloja vastaava puskuri pankkitilillä säästössä. Kun rahapuskuri on kunnossa, on aikaa tehdä suunnitelma eikä tarvitse tehdä hätäisiä liikkeitä (pikavippi tms). Kävi miten kävi, olosuhteisiin vetoaminen ei minulle riitä (Siis ihan vaan sen takia, että se ei muuta omaa tilannettani, ainoastaan omat teot muuttavat), joku koulu, duuni tai bisnes täytyy aina keksiä, että tulevaisuus pysyy aina valoisana.
Jos olosuhteissa rypemisen lisäksi mitään ratkaisua parempaan ei ole, niin kysyisin joltain joka tarjoaa ratkaisua. Kyllä aina jonkun mielestä on ratkaisu olemassa, vaikken itse sitä näkisikään. Ulkopuolinen osaa aina neuvoa, mitä nyt kannattaisi tehdä. Itse yritän sitten osata kuunnella ja miettiä tarjottuja ajatuksia, muuten ei tilanne muutu.
Sairastuminen taisi olla omien valintojen ja tämän keskustelun ulkopuolella. Joka tapauksessa siihenkin varautuisin kans 6kk palkkoja vastaavalla puskurilla. Ainakin vuosi sen kartuttamiseen menee vielä opintojen jälkeen - en voi heti hankkia hienoa autoa kuten (ajattelemattomat) kaverit, harmi.
------------------------------------
P.S. En halua vittuilla, haluan herättää ajatuksia ja toivoa. Kaikki ei toimi kaikille, mutta ehkä jokin jollekin?
Tiedän myös, että köyhyys periytyy, perin sen itsekin, mutta keksin keinon ohittaa sen:
Tutustun jatkuvasti varakkaaseen porukkaan. Siis en sellaisiin hienolla autolla ajaviin, jotka yrittävät pitää kulissia yllä, vaan aidosti vauraasti ajatteleviin ja perheensä tulevaisuuden tähden fiksuja valintoja tekeviin ihmisiin. Sellaisiin, jotka eivät paheksu köyhää, vaan yrittävät jeesata halukkaita eteenpäin ja tekevät itsekin taloudellisia valintoja. Ei sillä ole väliä, mitä ulkopuoliset ajattelevat (hieno auto/kello/vaatteet), kun itse tiedän, että tulevaisuuteni on turvallinen ja valoisa.#vaurasnainen #varapuu #pohatta.com
Muuten ihan ok ja itsellä ollut sama ajatusmaailma. Enään en voi sitä hyödyntää kun ei ole vaihtoehtoja. Sairaseläke on ja sillä selvä. Tulot eivät riitä ja tukea on haettava. Jos minulla olisi puskuri niin sille ei olisi perusteluja kun en voisi senkään avulla keksiä muuta ja toisekseen sekin puskuri laskettais tulokseni, joten se menisi puhtaasti menoihin ja ruokaan, ei esim jonkun "pienen" työn aloituskustannuksiin. Olen nimittäin halunnut aina kirjoittaa kirjan, tehdä blogia ja suunnittelutyötä (ei niinkään sisustussuunnittelua päätyönä vaan enemmänkin tuotesuunnittelua, lanseerata jotain omaa) eikä sairauteni poissulje noita täysin.
Eli toimeentulotuella elettäessä ei ole tarkoituskaan ihmisen saada ajatella pidemmälle järjestääkseen elämänsä siten, että pärjäisi taas itsenäisesti niin taloudellisesti kun muutenkin ja se on ISO virhe.
Köyhä kirjoitti:
Mä olen se köyhä, joka aiemmin kertoi olevansa kotihoidontuella ja että ei ole autoa jne. Ja että asutaan keskustassa. Sain muutaman kommentin, jossa heti löytyi taas oman navan ulkopuolinen syy siihen, miksi rahat ei riitä. Koska kaikki ei voi asua keskustassa ja mä en sitä ilmeisesti ymmärrä.
No. Me asuttiin omakotitalossa verrattain pitkän matkan päässä keskustasta. Oli kaksi autoa, omakotitalon kulut ja lasten bussiliput. Tähän ei ollut varaa. Joten muutimme keskustaan ja myimme ne autot (ja niistä autoista saatiin ehkä 100€/per auto- eli ne ei kyllä säästötiliä kerryttäneet)....
Joo, nyt joku tulee kertomaan että ei saa kämppää myytyä jne. Ok, me asuttiinkin ja asutaankin vuokralla. Mutta miten mä nyt en ihan usko että jokainen tässä ketjussa oleva köyhä asuu omistusasunnossa, jota ei millään saa myytyä?
Mun pointti oli, että ei se meidän elämä oo mitään hattaraa ja raketteja päivästä toiseen. Olis ihan helvetin hienoa käydä kampaajalla tai laittaa ripsiä. Mutta se ei nyt vaan oo mahdollista. Mutta se on tulevaisuudessa joskus mahdollista. Mä ainakin koen, että sillon kun lopetin itse pitämästä itseäni jonain kurjan kohtalon lapsena ja miettimästä miten mäkin haluaisin sitä ja tätä, multa vapautui runsaasti henkistä pääomaa siihen, että a) ne rahat jotka nyt on käytettävissä riittää tässä elämäntilanteessa ja b) siihen, että jos mä haluan jotain muuta tulevaisuudessa, niin miten mä toteutan sen.
Ja ei, se ei oo helppoa opiskella sen ja sen ikäisenä uutta ammattia, eikä se oo helppoa yh:na ja erityislasten kanssa ja omistusasunnon kanssa jota ei saa myytyä, eikä se oo helppoa kun mies on työtön ja sairas, mutta eipä kukaan oo niin luvannutkaan. Että elämä olis helppoa.
Jotenkin sun teksteistä huokuu, että et oikeesti ymmärrä yhtään mitään elämän todellisista vastoinkäymisistä ja niiden aiheuttamasta köyhyydestä sekä kärsimyksestä yhtään mitään. Niin pinnallista huttua neuvoineen, että jo hävettää sun puolesta. No, ehkä sulle tulee parempi mieli omasta "köyhäilystä" ja muiden alentamisesta, mutta tämähän on niin tyypillistä, kun itsellä menee hyvin ja oikea ymmärrys puuttuu kokonaan. Toivottavasti elämä ei sua ala opettamaan rankalla kädellä, vois oma ylimielisyys vähän kaduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapaköyhien kanssa on turha järkeillä.
Miksi ostit kalliin puhelimen kun halvempikin olisi riittänyt?
- No eikö köyhällä saa olla edes jotain luksusta? Kuvottavaa tämä pienituloisten syyllistäminen, eihän yksi puhelin nyt paljoa taloudessa paina!Miksi hankit kolmannen koiran vaikka kahden edellisenkin ruokkimiseen ei meinaa varat riittää ja asunnossa on vielä viisi kissaa ja kolme marsua?
- Kuule monella lemmikit ainoa syy pysyä elossa!! Kyllä köyhällä saa olla lemmikkiystävä!Miksi hankit neljä lasta vaikka varat eivät riitä tarpeeksi isoon asuntoon tai lasten elättämiseen?
- Vai ei köyhä saisi edes lapsia hankkia!!! Ihan sairasta tämä vähätuloisten syyllistäminen, lapsenteko rikkaiden etuoikeudeksi vai??Miksi et laittanut ylimääräistä satasta säästöön vaan laitatit uudet geelikynnet?
- Kyllä köyhälläkin pitää olla oikeus...ja niin edelleen. Tätä toistetaan ikuisuuksiin asti ja "rikkaita" voi olla vaikka naapurin samantuloinen perhe joka sovittaa menonsa tulojen mukaan sekä säästää rahaa ja näin ollen voi lähteä ulkomaanmatkoille.
Aamen! Pari kk sitten törmäsin baarissa yhteen vanhaan tuttuun, valitti kuinka on työtön ja rahat tiukilla, tilillä enää 10e. Osti kuitenkin 6e maksavan shotin, koska "johonkin ne kuitenkin tuhlaan!" :D itse en todellakaan maksaisi 6e mistään viinasta, vaikka rahaa onkin.
…Jatkoa edelliseen…
Valitan, mutta mitä tulee jälkikasvuun ja niiden menoihin - en osaa pelastaa. Itse en hanki ennen kuin on kelpo liksa ja 6kk tuloja vastaava puskuri pankkitilillä säästössä. Kun rahapuskuri on kunnossa, on aikaa tehdä suunnitelma eikä tarvitse tehdä hätäisiä liikkeitä (pikavippi tms). Kävi miten kävi, olosuhteisiin vetoaminen ei minulle riitä (Siis ihan vaan sen takia, että se ei muuta omaa tilannettani, ainoastaan omat teot muuttavat), joku koulu, duuni tai bisnes täytyy aina keksiä, että tulevaisuus pysyy aina valoisana.
Jos olosuhteissa rypemisen lisäksi mitään ratkaisua parempaan ei ole, niin kysyisin joltain joka tarjoaa ratkaisua. Kyllä aina jonkun mielestä on ratkaisu olemassa, vaikken itse sitä näkisikään. Ulkopuolinen osaa aina neuvoa, mitä nyt kannattaisi tehdä. Itse yritän sitten osata kuunnella ja miettiä tarjottuja ajatuksia, muuten ei tilanne muutu.
Sairastuminen taisi olla omien valintojen ja tämän keskustelun ulkopuolella. Joka tapauksessa siihenkin varautuisin kans 6kk palkkoja vastaavalla puskurilla. Ainakin vuosi sen kartuttamiseen menee vielä opintojen jälkeen - en voi heti hankkia hienoa autoa kuten (ajattelemattomat) kaverit, harmi.
------------------------------------
P.S. En halua vittuilla, haluan herättää ajatuksia ja toivoa. Kaikki ei toimi kaikille, mutta ehkä jokin jollekin?
Tiedän myös, että köyhyys periytyy, perin sen itsekin, mutta keksin keinon ohittaa sen:
Tutustun jatkuvasti varakkaaseen porukkaan. Siis en sellaisiin hienolla autolla ajaviin, jotka yrittävät pitää kulissia yllä, vaan aidosti vauraasti ajatteleviin ja perheensä tulevaisuuden tähden fiksuja valintoja tekeviin ihmisiin. Sellaisiin, jotka eivät paheksu köyhää, vaan yrittävät jeesata halukkaita eteenpäin ja tekevät itsekin taloudellisia valintoja. Ei sillä ole väliä, mitä ulkopuoliset ajattelevat (hieno auto/kello/vaatteet), kun itse tiedän, että tulevaisuuteni on turvallinen ja valoisa.
#vaurasnainen #varapuu #pohatta.com